Friday, October 11, 2013

Jokakodin Asuntomarkkinat

Kohtalon oikuista, päädyimme jäämään vielä Kaliforniaan. Se, ja Green Cardit viisumien sijaan takaavat sen, että meitä ei myöskään voida täältä ajaa pois. Ellei nyt vallan rikollisiksi ryhdytä.

Pikaisena uutiskertauksena:

  • Täytin kolmekymmentä. Kesällä oli ikäkriisi, nyt se on mennyt ohi, kun tajusin, että mulla on elämä ihan mallillaan, ja tulevaisuus valoisa.
  • Uusi suunnitelma on siis se, että jäädään vielä tänne, mutta että joskus tulevaisuudessa vielä palataan euroalueelle. Ehkä sitten, kun lapsi/lapset menisi kouluun?
  • Sami vaihtoi Green Cardin saamisen jälkeen lähes välittömästi työpaikkaa – ensin toteutti startup-haaveet kaverin BetterDoctor-lääkärihakupalvelussa, ja sen jälkeen löysi tiensä unelmaduuniin isossa firmassa nimeltään Salesforce. Positiivisia puolia palkan lisäksi säännölliset työajat (se on monesti jo kuuden jälkeen kotona, ennenkuulumatonta!), hyvät työsuhde-etuudet kuten hammashuolto, kuntosalijäsenyys ja hyvät eläkesäästömahdollisuudet. Työkaverit on ihan mahtavia, projektit kiinnostavia ja stressitaso huomattavasti alhaisempi entisiin verrattuna. Win-win-win -tilanne, kuten täällä sanovat.
  • Mulla tulee projekteja ikkunoista ja ovista sisään. 

Sitten itse aiheeseen. Tämän kaupungin vuokrataso on aina ollut aika korkea. Me ollaan onnekkaita, että asumme vanhassa talossa, koska tässä ei voi vuokra nousta kuin indeksikorotuksen verran, eli hyvin minimaalisesti. Se vuokra tuntui sillon aikanaan ihan älyttömältä, melkein 2000 euroa kuussa, mutta tällä hetkellä samanlainen asunto olisi vähintään tonnin enemmän. Ja asunnoista on niin kova kilpailu, että ihmiset tekee "valitsisit meidät, pliis" Powerpointesityksiä vuokranantajille itsestään... ja vuokran hinta menee monesti huutokaupaksi.  

Eli on ihan hyvä olla tässä näin nyt. 
Joskin jonkinlainen muutos olisi kiva. 

Siksi olemmekin katselleet asuntoja ostomielessä. Meidän rahoilla ei tästä kaupungista osteta varmaan edes homeista yksiötä huumekauppiaan naapurista, joten käännämme katseemme itään. Lahden toisella puolella kun on halvempaa, aurinkoisempaa ja rennompaa. Vertailukohtana, meidän viereisen talon asunto myytiin juuri kahdella ja puolella miljoonalla. Meidän budjetti on aikalailla vähemmän!

Ollaan nyt elokuusta asti katseltu tosissaan taloja. Haussa on vanha talo, jossa olisi aurinkoinen piha, tilava olkkari ja keittiö, sekä riittävästi tilaa makuuhuoneelle, toimistolle, vierashuoneelle ja Samin musastudiolle. 

Paikkoja, josta katsellaan, on Berkeley, Alameda ja pohjois-Oakland. Alameda on sellainen pieni saari, Bay Arean Lauttasaari, josta on bussi- ja lauttayhteys kaupunkiin. Berkeleystä ja Oaklandista kulkee metro kaupunkiin. Hyvät kulkuyhteydet töihin on yksi tärkeä kriteeri. Ei myöskään haluta muuttaa sellaiselle alueelle, missä ei ole mitään muuta kuin taloja, käveltävyys on myös tärkeää, ainakin lähikauppa olisi kiva, mielellään jokunen kahvila ja ravintolakin. Vähän samalla lailla kun tässä, missä nyt asutaan, on tämä 24th street -ostoskatu, josta löytyy kaikki tarpeellinen. 

Muita kriteerejä on remontoitavuus – ei haluta ostaa vastaremontoitua, vaan halutaan hiukan omaa projektia. Lisäksi aurinkoinen piha, jonka ei tarvitse olla suuri, mutta sen verran, että siihen saa pienen kasvimaan ja grillin. Jos piha on riittävän suuri, sinne voi rakentaa sellaisen pienen studiovajan, johon voi laittaa musahommat tai mun toimiston. Niihin voi myös vetää vedet, jolloin siitä tulisi soma vierasmaja. 

Ollaan lähes joka viikonloppu käyty katsomassa taloja Tompan, meidän realtorin, kanssa, ja ollaan löydetty muutama, jotka oltaisiin voitu ostaakin. Käynyt vaan vähän huono säkä ajoituksen kanssa – taloja, jotka on ollut kuukausia myynnissä, niin tietty niiden pitää mennä kaupan juuri sinä päivänä, kun me kasataan tarjousta kokoon! 

Loppujenlopuksi päädytään maksamaan suunnilleen saman verran omasta talosta kuukaudessa kuin mitä nyt vuokraa. Ja sitten myydessä todennäköisesti jää voitolle, jos on tehnyt hyvällä maulla remppaa hissuksiin.

Ken tietää, ehkä ollaan jo jouluna omassa kodissa? 

Tässä kuvia "Sinisestä kaunottaresta", joka oli yksi niistä, "nopeat syövät hitaat" -missauksista:
Se oli aika ihana.  









Friday, June 14, 2013

Uima-asujen hyökyaalto

Nonnih! Nyt on uimapukuja.

Edellisen ostin silloin, kun muutettiin tänne Macysiltä. Se oli laadukas, ja sellainen, joka puristi mahaa sisään. Nyt uuden uimaharrastuksen myötä, se on alkanut nyppyyntyä ja vyötärön kaventuessa, uikkarin röyhelöt löllyy vedessä kuin meduusa. Aika siis hankkia uusi.

Tilasin Etsystä maaliskuussa kahdeksankymmentäluvun uikkarin:


Jantzen navy sailor one-piece maillot swimsuit

Sen myyjä oli ostoksen aikana juuri käymässä läpi muuttoa ja avioeroa. Myydyt paketit oli edellisessä kodissa, ja ex-mies oli kiusallaan jättänyt paketit lojumaan, vaikka oli luvannut laittaa ne postiin. Kun uikkaria ei alkanut kuulumaan, laitoin myyjälle meiliä. Sieltä tuli suuri pahoitteluviesti, ja sain rahani takaisin. Lisäksi myyjä lupasi laittaa bonuksena toisen uikkarin mukaan. No, siitä on nyt kolmisen kuukautta – olin jo arvellut, etten koskaan niitä näe. Ja sitten tänään ne tuli! 

Mukana siis tuo sininen uikkari, sitten lisäksi musta uikkari, jossa retrotyylinen vyötärökaistale kultaisilla pikuilla, myöskin söpö. Ja lisäksi uimarantamekko, joka oli ilmainen bonus. 

Tietysti huvittava yhteensattuma on, että tilasin viime viikolla ihan uuden uikkarin Modclothista. 


Esther Williams Bathing Beauty in cherry red


Ja tiedättekös mitä? Sekin paketti tuli tänään! 


Nyt mulla on siis yhtäkkiä KOLME uutta uimapukua ja yksi uusi mekko. 

Sen lisäksi on uutta murheenkryynibikinit, jotka tilasin viimekertaista suomenreissua varten, jotka oli ihan kauhean huonosti ommellut, ei istunut yhtään, ja löllyi myöskin kuin meduusat vedessä, ja aiheutti monta kiusallista tilannetta yläosallaan. 

Valitin, sitten palautin. Palautuspaketti hukkui, kun se ei ollut ilmoittanut uutta osoitettaan mulle. Sitten se paketti löytyikin, ja nyt, vuotta myöhemmin, uusi versio niistä saapui muutama kuukausi sitten. 

Tämä kaikki siis tarkoittaa sitä, että Suomessa olisi parempi olla rantakelit, kun tullaan! 





Monday, June 10, 2013

Renttuja

Poikien harrastusbändi on ehtinyt moneen paikkaan. Juhannus- ja vappujuhlista täällä kaupungissa FinnFesteille San Diegoon, ja bändikisan kautta katufestareille.

Seuraavaksi kuulemma lisää keikkaa, ja Suomen kiertue. Ja Las Palmas, Gran Canaria.


Tuossa videossa kyllä ääni kuulostaa oudolta.
Paremmalta kuulosti livenä. Tietty tuo on kuvattu sivusta, joten ihan toisen kajarin vierestä.

Mää näyn videossa punaisessa takissa. Teräspappa tanssitti monia naisia, välillä kahta yhtäaikaa – koko keikan ajan! Lisäksi hassua oli joukko suomalaisia turisteja, jotka olivat vierailulla kaupungissa, ja yhtäkkiä kuulivat Irwiniä. Toivoivat Poing poingia.

Tsekkaa video ja juttu:

http://yle.fi/uutiset/rentun_ruusu_soi_tanaan_san_franciscossa/6680176

Rentun ruusu soi San Franciscossa

San Franciscon kuuluisalla hippikadulla Haight Streetillä raikaavat sunnuntaina Irwin Goodmanin laulut. Haight-Ashburyn kulttuurifestivaalin päälavalle nousee The Horsmas-yhtye, joka tanssittaa amerikkalaisia suomeksi lauletuilla ja ska-kompilla terästetyillä Irwinin kappaleilla.

Tuesday, May 28, 2013

Mikä kesä(sumu)!

Tiesittekös, että San Franciscon sumulla on nimi? Kyllä, sumun nimi on Karl. Ja tietty Kaarle myös Twiittaa.



Maanantai oli Memorial Day, eli kaatuneiden muistopäivä. Eli vapaa pyhäpäivä! Kolmen päivän viikonloppu oli oikein mukavaa. 

Perjantaina Gilles Petersonin DJ-keikka, lauantaina mulla oli dinneri tyttöjen kanssa, Sami vietti aikaa toisten "tyttöjeniltaleskimiesten" kanssa. Sunnuntaina oli ihan mukava möllöillä vaan kotona, testailin uutta ompelukonetta. 

Ja maanantaina otettiin Zipcar alle ja lähdettiin Mt. Tamalpaisille (siinä Muir Woodsin ewok-metsän takana), pienelle patikkareissulle. 


Sivujuonteena: tykkään uudesta Google Mapsista!




Karl tuli mukaan. 


"Arvaa mitä näkyis jos näkyis"-leikki. "Scenic View", sanoi kyltti penkissä. 


Tunnelmallista. 


"Täähän on ku Twilightista", saatoin ehkä sanoa. 


Metsässä tuoksui syksylle. Ei näkynyt kantarelleja. 

Loppuosa päivästä menikin sitten ei-niin-ihanasti. Liian kiva viikonloppu, ajatteli Murphyn laki. Painostava ja kostea Karl the Fog yhdistettynä mäkien kiipeilemiseen sai aikaan melkoisen hedarin. 

Nukuin autossa, tilasin matkalla Grubhubilla kotiinkuljetuksella kiinalaista ruokaa. Odotellessa nukuin kotona sohvalla. Söin, ja nukuin lisää sohvalla. Sitten koitin mennä suihkuun, mutta nukahdin matkalla puolipukeissa sängylle poikittain. Sitten illalla siirryin omalle puolelle. Heräsin aamuyöllä aivan karmivaan päänsärkyyn, join puoltoista litraa vettä, tärisin hikisenä vessan lattialla, ja sitten särkkärin avulla lopulta pääsin takaisin nukkumaan. 15 tuntia yhteensä se taisi olla.


Tuesday, May 14, 2013

Ihan pihalla

Lukitsin sitten juuri äskettäin itseni ulos. Jonka jälkeen murtauduin omaan kotiini.

Oppia ikä kaikki – en ollut huomannut, että takapihan ovi menee lukkoon itsekseen, luulin siihen tarvittavan avainta, niinkuin etuovellakin. Olin viemässä pyykkiä kellariin, kädessä kellarin ja portin avaimet. Kun tulen takaisin, ovi on kiinni. Oh noes.

Ensin naurahdin.
Sitten kirosin.
Sitten työnsin. Ja vedin. Ja väänsin.
Sitten koitin ovea siihen sopimattomalla avaimella.
Kyllä, se on nyt lukossa.

Tuumaustauko. Kauhea nälkä. Puhelin on sisällä. Lähimmät avaimet on Samilla töissä keskustassa. Mulla on jalassa villasukat ja vaaleanpunaiset puputohvelit, päällä huppari ja rönttöiset farkut. En varmasti olisi eka, joka kävelisi kaupungin keskustassa puputohveleissa, mutta en ole varma, halusinko tämän olevan eka mielikuva musta Samin uusille työkavereille. Tai kävellä kaupungilla koiranpaskan ja huumeruiskujen keskellä puputohveleissa...

Mieti, Lilli, MIETI.

Kävin etuovella, se on lukossa. Naapuritkin on tähän aikaan poissa, ja niillä ei ole enää meidän vara-avainta... joten pakko ratkaista tilanne itse. Takaisin takapihalle kokeilemaan, josko ovi nyt aukeisi. Edelleen lukossa.

Takapihan ikkunat? Ei, ne on lukossa, ei saa kuin ötökkäsermin pois. Yyh, hämähäkinseittiä.

Rikkoisiko takapihan oven? Lasin korjaaminen maksaa varmaan maltaita, se ei ole vaihtoehto siis. Hmmh. Keittiön ikkuna on auki, mutta siinä on kalterit. Ja ruuvimeisseli on sisällä. Ei muita työkaluja kuin puutarhatalikko ja lapio ja kellarissa pesuaineita, ruosteisia nauloja ja vanha saha.

Vessankin ikkunan juuri laitoin kiinni.... mut hei!

Makkarin ikkuna! Sehän on auki! Jes!
Kävelen toiselle puolelle taloa. Makkarin ikkuna ON auki! Mutta se on korkealla. Liian korkealla. Ja ainoa jalansija on 1800-luvun putki, jonka kaveri juuri halkesi viime vuonna, en halua olla vastuussa sen rikkoontumisesta. Ja ötökkäsermi näyttää siltä, että se on silikonilla kiinni....

Epätoivo iskee.

Istahdan puutarhatuoliin ihailemaan kukkia, ja pohtimaan, josko sitä pärjäisi hetken aikaa pihallakin. Jos vaikka kitkisi rikkaruohoja ja siivoisi. Onhan sekin hyödyllistä tekemistä. Murrruuuuuurrrr, sanoo maha. Ei, kyllä nyt on päästävä sisälle, Sami tulee kotiin vasta myöhään illalla!

Kannan tikkaat kellarista makkarin ikkunalle. Toivottavasti naapurit on töissä, eikä kukaan soita poliisille. Otan varmuuden vuoksi mustan hupparin pois – "Pelastakaa Japanin Delfiinit" -t-paita on toivottavasti vähemmän murtovarkaan oloinen asu.

Olisipa pidemmät kynnet, mietin, kun koitan saada ötökkäsermiä ikkunasta alas. Onneksi on pesutuvan avaimet. POPS! Onnistuihan se! Sermi irti, ikkuna on auki! Kömmin sisään täytetyn gepardin ketteryydellä, tanssin pienen onnentanssituuletuksen, ja nappaan avaimet eteisen pöydältä. Palaan takaisin ulos puristaen avaimia tiukasti, ja laitan vielä kengän oven väliin.

Sermi takaisin makkarin ikkunaan, tikkaat takaisin kellariin, uusi satsi pyykkiä makkarista koneeseen.

Ja nyt syömään.

Friday, May 3, 2013

Mikä kesä!

Täällä Kaliforniassa on jo ollut pari viikkoa ihan kesä. Ilma on pehmeä ja lämmin, ja sortsit ja hellemekot on kaivettu esiin. Tämä on lyhytaikainen ilo – se on muutama lämmin viikonloppu, ja sitten iskeekin kesä. Tai kesäsumu. Jolloin taas pitää kaivaa takit ja pitkät housut esille.

Mutta juuri nyt, pitää nauttia lämmöstä.

Ja mikä onkaan parempaa kuin karata kesäsumua ja ankeutta aurinkoiseen Eurooppaan? Samin uusi(kin) työ on varsin joustava työskentelyn suhteen – koska suuri osa porukasta firmassa on suomalaisia, kesäksi on työhuone myös Helsingissä. Näppärää.

Ja mun työ nyt on siellä, missä mun läppäri on.

Tässä suunnitelma:


Kesäkuun 19: sinne
San Francisco - Chicago - Copenhagen - Helsinki-Vantaa

Heinäkuun 16: takas
Helsinki-Vantaa - Arlanda - Chicago - San Francisco

Välissä: 
  • Juhannus! 
  • Uimista ja jäätelöä ja Fresitaa
  • Mun synttärit!
  • Mökkeilyä jossakin
  • Ristiinrastiin Suomea – tarkka suunnitelma vielä muotoutumatta

Synttärit: 
Täytän 4.7. kolmekymmentä vuotta. Ei uskois. 
Tätä virstanpylvästä haluan juhlistaa Tampereella, jossa tähän tarkoitukseen aion vuokrata juhlatilan jostakin keskustan läheisyydestä. Toivoisin kaikkien siis merkkaavan tämän nyt kalenteriin: Lillin syntymäpäiväkekkerit, lauantaina, heinäkuun kuudes!  

Lisätietoja myöhemmin kun suunnitelma selkiintyy. 



Tuesday, April 9, 2013

Vain elämää, ei sen enempää – on kaikki tää, koita ymmärtää!

Kuten Sami mainitsi jo Facebookissa työttömyydestään ja grillikauden avaamisesta:

Meidän paluumuutto euroalueelle viivästyy hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Lopulta kyse oli puhtaasti rahasta: työtarjouksia sateli niskaan täällä, Euroopasta ei kuulunut kuin hiljaisuutta ja yksi "ei".

Ja sitten tuli Se Työtarjous. Se, joka täyttää kaikki Samin toiveet. Palkka on kohdillaan, työkaverit huippuja tyyppejä, ja työ juuri sitä, mitä halusikin urallaan seuraavaksi tehdä. Lisäksi plussaa on se, että työpaikka ja Samin projekti on määräaikainen komennus.

Eli me siis tullaan vielä Eurooppaan. Toistan: suunnitelmaa Alankomaista ei ole kuopattu! Se vaan siirtyy hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen.

Uusi työ alkaa maanantaina. Se on San Franciscon keskustassa.

Sitten seuraaviin jännittäviin uutisiin:
meidän ei ole järkeä olla enää vuokralaisia. Joten nyt green cardit kourassa on turvallisempi olo mennä pankin juttusille.

Tässä suunnitelma:

Ostosuunnitelmissa on talo Berkeleystä, Oaklandista, Alamedasta tai Albanysta, jotka ovat kaupunkeja tuossa meidän lahden itäpuolella. Siellä, missä käyn sitä mun lehteä taittamassa. Sieltä kulkee metro keskustaan töihin reilussa puolessa tunnissa.

Kämppä tulee olemaan TALO. Sellainen soma piparkakkutalo, joita täällä riittää. Remonttikärpänen kun on purrut meitä molempia, etsitään fixer-upperia.

Sen lisäksi aikeena on, että siinä talossa olisi pihan perällä tai kellarissa vuokra-asunto, jonka tulot auttaa lainanlyhennyksessä. Berkeleyssä varsinkin on vuokra-asunnoista kysyntää – opiskelijoita on yliopistolla paljon, ja huoneesta solussakin saa maksaa pitkän pennin. Joten kellariloukostakin voi pyytää tonnin pintaan vuokraa. Autotalleja muunnetaan asunnoiksi, tai sitten voi hommata sellaisen pakettitalomökin, joka tulee kokonaisena rekalla takapihalle, kuin leikkimökki, mutta mukana on kalusteet ja vessanpöntöt ja kaikki!

Suunnitelmia on myös netti väärällään, jos haluaa rakentaa itse. Tai voi tilata puolivalmiin, jossa tulee mukana DVD tai viikonloppukurssi, joka neuvoo rakentamisessa. Kaikenlaista sitä!

Tumbleweedhouses pakettitaloyksiö
Tiny House living on nyt muodikasta, ja talopaketteja on heinäpaali-rappaus-taloista metallikonttikoteihin. Tumbleweedin talot saa rakennettua joko maalle tai asuntovaunuksi!
http://www.tumbleweedhouses.com/

Omassa kodissa pitäisi olla:

  • tilava olkkari
  • ei liian pieni keittiö 
  • makuuhuone
  • mielellään sekä vessa että kylpyhuone
  • ekstrahuone (tai pari) mun toimistolle, vierastilalle ja nurkkaus Samin musahommille (tosin kannatan, mitä kaverimme Fabian teki, ja rakensi musastudion autotalliin täydellä äänieristyksellä!)
  • Aurinkoinen piha, joka ei ole ihan ihan piskuinen, että sinne mahtuu kasvimaa
  • Alueella, jossa on kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ruokakauppa ja muita palveluita

Ollaan aika avoimia talon tyylin suhteen, mutta mielellään jokin viehättävä mökki, esimerkiksi:


Craftsman, 1900-luvun alun tyyliä


Spanish-style, eli mun mielestä "länkkäritalo" aavikolla



Tudor / storybook englantilais-saksalaistyylinen mökki,
näissä on monesti kauniita ikkunoita ja joskus tornejakin. 1920 - 1930.  


Viktoriaaninen / Edwardiaaninen, koristeellisia pikkukartanoita 1800- ja 1900-luvuilta. 



Viktoriaaniselta ajalta tämä on, luullakseni Queen Anne style. 


Ja sitten niitä muita.... 



Ja sitten kun tulee aika lähteä, nyt remontoidun talon voi joko myydä voitolla, tai todennäköisemmin, jatkaa sen pitämistä vuokralla. Sen meidän asunnon vuokra kattaisi koko lainanlyhennyksen, ja jäisi vesi- ja sähkölaskujen ja muiden kulujen jälkeenkin vielä hiukan voitolle, ja sitten olisi se kellari-takapiha-asunto, joka tuottaisi sitten pelkkää voittoa.

Ja jos kaikki menee muuten suunnitelman mukaan uudessa työpaikassa, täältä muuttaessa olisi sitten rahaa ostaa seuraava kotitalo, missä se sitten lieneekin!

Niin ja säästin parhaan viimeiseksi:
Talon takapihalle tulisi sitten myös tällainen!

http://www.bobsplans.com/


Sami on nyt vihdoin – vuosien väsytystaistelun jälkeen – luvannut, että saan koiran!
Tosin eka pitää ostaa talo, ja saada isoimmat rempat alta pois. Mutta sitten!

Ehdotuksia meille sopivasta koirasta?
Mää en halua liian isoa koiraa (siis saksanpaimenkoiran kokoista). Sami ei halua liian pientä tai räkyttävää koiraa (chihuahuan kokoista).

Terrierit ja mäyräkoirat lienee meille liian voimakastahtoisia. Bulldogeilla on vatsavaivoja ja ne on liiankin lölleröitä. Ehkä seurakoiraosastosta löytyy meille sopivin. Jennyn mopsi on kyllä vienyt mun sydämen, samoin ameriikan-Jennyn vehnäterrieri. Ja kaikki muutkin koirut, keitä ollaan vahdittu.

Ehdotuksia otetaan vastaan!