Oi maamme Suomi!

Tänään illalla on lähtö. Tänään olisi vielä tarkoitus hoitaa viimehetken ostoksia, pyykit ja tiskata ja muutenkin siivoilla, ettei takaisin tullessa löytyisi mitään valtaisia homehaisuylläreitä. Mukaan ei pakata juuri muuta kuin joululahjat ja muut ostokset. Ostoksia on paljon, jos tänään tulee paketteja postissa, niinkuin toivomme. Ja viedä landlady Sandylle lahjakori. Ja pyytää tuomaan posteja välillä sisälle. Mun raukka pieni viherkasvini on nyt vielä suuri mysteeri. Ehkä se nyt sitten jää oman onnensa nojaan. Raukkaparka.

Macysin ikkunoissa oli oikeita koiran- ja kissanpentuja! Se oli osa paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kampanjaa, jossa keräsivät toiminnalleen rahaa. Se, että oliko perusideana "eläin on huono lahja" vai "tule hakemaan meiltä söpö olento lahjapakettiin" jäi epäselväksi. Mutta hirmu söpöjä olivat kyllä.


Lennämme jälleen Lufthansalla. Tällä kertaa menemme check-iniin aikaisin, jotta saamme ainakin tälle pitkälle pätkälle mukavat paikat. Tällaisella konemallilla meistä kumpikaan ei ole vielä lentänyt. Ja samaan tapaan kuin tulomatkalla, myös tässä on jokaiselle matkustajalle oma näyttö selkänojassa, josta oman valintansa mukaan katsella elokuvia.

Kooza!

Käytiin sitten sirkuksessa. Eikä missä tahansa sirkuksessa, vaan Cirque du Soleilin Koozassa. Katso viralliset sivut.

Oli kyllä todella mahtava. Puvustus, musiikki, esitykset... kaikki oli todella hauskaa, hämmästyttävää ja taianomaista. Uskomattomia olivat myös virvokkeiden hinnat. Ja popcornien suolaisuus.

Ja se, kuinka pitkä matka AT&T-parkista on korkokengissä kävellen kotiin.

Joulu tulee – oletko valmis!?

Minä en. Viimeinen viikko tuli aivan puskista. Nyt onkin aika kulunut joululahjojen ja muiden tuomisten metsästämiseen. Monta pakettia olisi postissa tulossa, jännää onkin, että kuinka ehtii.

Kiva kyllä tulla Suomeen jouluksi. Toivokaamme lunta.

Kuva ois kiva.

Kamerakännyköintiä meidän kulmilta.

Samin kuulumisia

No niin. Laitetaanpa jotain kommenttia Mr. K:n toimesta. Tässä on ollut töiden puolesta välillä vähän turhankin kiirettä, ja blogin hoivaaminen on jäänyt täysin vaimon harteille. No tässä nopea kertaus reilun kuukauden (! kylläpäs aika menee nopeasti) tapahtumista edellä mainittujen tempausten lisäksi:

1) Ruohonjuuri-tason asioiden hoitoa: puhelinliittymät, toimitilat, vakuutusasiat (ei muuten ole ihan yksinkertainen juttu tämä), pankkitilit, luottokortit, viisumit, työsopimusasiat jne. Nämä kaikki on yhä iloisesti vaiheessa ja työn alla.
2) Uusia työkuvioita. Pitää välillä näitä olemassaolevia asiakkaita jo toppuutella, kun haluaisivat teettää meillä niin kovin paljon asioita. Hyvältä siis näyttää bisnesten puolesta.
3) Ensi vuoden suunnitelmia. Työkaveri Suomesta ja meidän paikallinen vahvistus Dallasista kävivät San Franciscossa. Suunniteltiin ensi vuoden kuvioita ja aikatauluja.
4) Sushia. Hyvää ja halpaa, mutta nyt alkaa jo kiintiö olla vähäksi aikaa täynnä. Eiköhän sitä parin päivän päästä tee taas mieli...
5) Hollywood ja Los Angeles. Käytiin pyörähtämässä työkaverin kanssa Suomen Kalifornian suurlähettilään juttusilla. Erittäin mukava mies. Mahdollisesti järjestyy jossain vaiheessa grillijuhlat Bel Airissa Suomen suurlähetystön takapihalla. Kyseessä oli vain päivän reissu, joten vähäksi jäi nähtävyyksien katselu. Vuokrasin auton kentältä ("Lucy" Neverlost GPS-navigaattorilla tietysti) ja ajeltiin ympäriinsä. Rodeo Drivella käveltiin ja käytiin katsomassa Sunsetin luksusasunto-aluetta (tuttu mm. The Osbournes -tv sarjasta). Tietysti Hollywood-kyltti piti nähdä ja sitä varten ajelin Mulholland Drivea ylös kukkulalle, josta sitä pystyi jotenkuten tähyilemään. Ohessa pari kuvaa tältä reissulta.

Hollywood-teksti taustalla (on se siellä, tuo valkoinen läiskä tuossa pienellä...)

Tässä suurennos kyltistä. Siinä kai alunperin luki "HOLLYWOODLAND" ja oli tarkoitettu väliaikaiseksi markkinointitekstiksi uudelle asuinalueelle, mutta siitä tuli elokuvateollisuuden ansiosta niin merkittävä osa Hollywoodin identiteettiä, että kyltti jätettiin paikoilleen. Alunperin kirjaimet oli täynnä valoja, mutta kirjavan ja vähän hullunkurisenkin historian (http://en.wikipedia.org/wiki/Hollywood_sign) saattelemana ne on nykyisin valkoisia 9 x 15m kokoisia merkkejä keskellä ei-mitään.

"Breakfast at Tiffany's". Tässä kävellään Rodeo Drivea ja takana näkyy puolittain Tiffany-jalokiviliikkeen kahvilaterassi, jossa sitä aamiaista sitten pitäisi kuulemma nauttia. Ei nautittu. Käytiin syömässä burrito parin korttelin päässä.

Loppukevennyksenä meidän toimiston kerroksen yrityslistaus. Vähän näyttää olevan vaikeuksia suomen kielen kirjoituksen kanssa (samaa alkaa allekirjoittanut havaita, kun tässä viimeisen vuoden aikana n. 9kk on tehnyt töitä englannin kielellä). Tosin tuo on väärin muutenkin, kun siinä pitäisi lukea "Luxus Inc." eikä "Mainoistomisto Luxus". :D Mun lemppari on silti tuo listan 1. yrityksen nimi.

Sairasta!

Katsoimme lauantai-illan ratoksi On Demandista Michael Mooren dokumenttielokuvantapaisen elokuvan nimeltä "Sicko!". Se kun kertoo meille hyvin ajankohtaisesta aiheesta: sairasvakuutuksista ja terveydenhoidosta USA:ssa. Huonolla tolalla on.

• Ihmiset menettävät asuntojaan ja kaikki eläkesäästönsä, jos sattuvat sairastumaan.
• Korvausta ei saa, jos esimerkiksi sairastuu syöpään liian nuorena.
• Ei edes pääse sairasvakuutusten piiriin, jos on liian pitkä ja laiha, tai lyhyt ja painava.
• Yhdysvalloissa on koko läntisen maailman lyhin Life Expectancy Rate, eli täällä ihmiset kuolevat nuorimpina.
  
• Toinen tilasto, missä USA kiiltelee läntisen maailman kärjessä, on lapsikuolleisuus.
  

Tuli tosi surullinen olo. Ja vihainen. Siitä huolimatta ajattelimme ottaa vain halvahkot vakuutukset. Kun ei mikään kuitenkaan korvaa mitään akuuttia, ja saman rahan voi pistää säästöön sairastumisen varalle. Ja jos nyt jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti, voi aina palata Suomeen. Hammaslääkäriaika pitäisi muistaa varata nyt Suomeen, halvemmaksi tulee vaikka yksityisellä siellä.

Olisi hauska, jos Hillary pääsisi presidentiksi. Hillaryhan ajoi julkista terveydenhuoltoa kaikille (verorahoilla) ollessaan valtakunnan ensimmäinen nainen. Se ajatus kaadettiin, lähinnä kommunistiksi haukkumalla. Sen jälkeen Hilla keskittyi lähinnä lastenkirjojen kirjoittamiseen ja päiväkodeissa vierailemiseen ja hyväntekeväisyyteen. Samaisesta asiasta oli juttua Marie Clairesta. Nämä ihmiset ei vaan ole tottuneita naisiin johtajina. Jotenkin epäilen, että se voittaisi. Mutta toivon mukaan myöskään se Kova Laki -näyttelijä ei voita.

Demokraateilla on ymmärtääkseni pääehdokkaina Hillary ja Barack Obama. Jotenkin en jaksa uskoa, että keskilännen uskikset äänestäisivät naista, saatika mustaa miestä. Mutta olisihan se mullistavaa. Republikaanien Rudy Giuliani varmaan saa paljon sympatiaääniä 9/11:llä. Tosin yleinen mielipide täällä alkaa olla sodanvastainen... Kaupoissa myydään muuten tosi paljon Hillary-leluja. Ja George Bush-leluja.

Kuinka harmillista, ettei meidän kuvernööri voi hakeutua pressaksi. Sen leffojakin kun tulee telkkarista joka päivä.

Jumppa-shoppa

Kävin lukuisissa liikuntavaateliikkeissä, ja vielä lukuisammilla nettisivuilla.

LUCY
Sekä rentoja arkivaatteita "aktiiviseen elämäntyyliin", että ihan liikuntavaatteita. Alehylly vei voiton. Vaikkakin paidassa luki, että tehty Sri Lankassa. Voi minua.
http://www.lucy.com/

PrAna
Näitä olisin halunnut ostaa. Mutta en löytänyt täällä myytävistä vaatteista yhtään, joka olisi sopinut sporttiliivin kanssa yksiin. Ehkä joogata voi ilmankin, trampoliinilla pomppia ei. Ehkä sitten, kun tarvitsen 40 euron luomupuuvillateepaidan, joka ei oikein sovi päälleni.

Lululemon
Näitä voisin kuvitella käyttäväni – jos olisin ihminen, joka maksaisi lähemmäs 100 dollaria teepaidasta. En maksa. Vaikka kuinka olisi antibakteerisia hopeakuituja.

Ja kyllä, oli se tämän arvoista: menin Suomessakin vähän nuhjuiksi laskettavissa jumppavermeissäni, eli tavallisessa Lindexin teepaidassa ja Löytötexistä vuonna 1998 ostetuissa lasten jazzhousuissa, kantaen tätä kaikkea ilmaisessa, vähän likaisessa mainosrantakassissa ja tunsin olevani eri planeetalta. Täällä oikeasti tytöillä on minisortsit ja sellaiset vatsan näyttävät urheilutopit. Ja upouudet laukut ja ipodit ja merkkijuomapullot...
No, nyt uusilla vermeillä sovin paremmin joukkoon. Ja kieltämättä jumppakassissa kiva puoli olisi se, että sen saisi kiinni!



Katselin salin nurkassa olevia Hula Hip -tunnin hulavanteita. Ne ovat VALTAVIA! Jotenkin juhannuksen koko illan epäonnistumisien jäljiltä en ehkä usko saavani ikinä sellaista jättivannetta pyörimään... ehkä joskus salaa koitan. Jos kehtaan. Tämänpäiväinen "Lilli leikkii jumppapallolla ja tasapainoilupuolipallolla" oli jo aika noloa. Tuollainen siis, käännettynä toisin päin, niin, että olo on kuin sirkustemppuilijalla.



Tänään hauskassa pyöräilypeli-kuntopyörässä koitin ajaa kalliolta alas mereen. Ei onnistunut.

Hassuja kummallisuuksia

Tuli nyt mieleen listata niitä pieniä hassuja juttuja, jotka on täällä erilailla kuin kotosuomessa.

• Jugurttipurkit on väärinpäin, ja jugu avataan pohjasta (toi Key Lime Pie on hyvää jugua!)
  
• Pahvia voi kierrättää, mutta sellaista "maitopurkkipahvia" taas ei, mikä taas Suomessa on just sitä pahvia, mitä enimmäkseen kierrätykseen menee. Onneksi täällä mehua ja maitoa voi ostaa lasi- ja muovipöniköissä.
  
• Hygienia on hyvin tärkeää, kaikista kamalinta olisi, että joku huomaa sun BO:n (body odour), mutta alastomuus on niin tabu, että eivät käy suihkussa salilla, ellei ole pakko.
  Suuvettä on tarjolla myös salin pukukopissa.
  Hammashygieniaa ja valkaisua mainostetaan niin paljon, että minä, hampaisiini hyvin tyytyväinen ihminen, olen muutaman kerran huomannut harkitsevani kotivalkaisua. Hyvästit kiilteelle.
  
• Kylpyamme on niin matala, ja "ylitäyttösuoja" vielä matalammalla, ettei vettä riitä kuin istuessa napaan asti. Ellei valuta kokoaikaa lisää vettä nopeampaa kuin ylitäyttöjuttu vetää sitä pois.
• Hygieniakammo (ikinä en ole nähnyt klooriperäisiä siivousvalmisteita ja höyrypesimiä mainostettavan niin paljon kuin täällä!) yhdistettynä siihen, että kengt jalassa ollaan joka paikassa, telkkarin perusteella myös sängyssä.
  
• Muovikasseja ei saa enää käyttää isoissa marketeissa (täällä ne oli siis sellaisia pieniä, rapisevia, niinku Kanarialla turistirihkamakaupoissa), koska ne ovat ympäristölle pahaksi. Sen sijaan ostokset pakataan nyt paksuun paperikassiin, joita jostain syystä pakataan kaksi päällekkäin.
• Muffinssi lasketaan terveelliseksi aamupalaksi. Samoin pannukakut.
  
• Tippaaminen. Jos noutaa ruokaa ravintolasta syötäväksi kotona, ei ole pakko jättää tippiä, jos se on pizzaa, muuten kyllä, mutta vain vähän. Jos ravintola on fiini, pitää jättää sama määrä tippiä kuin jos istuisit syömässä sen sielä, vaikka sinua ei palveltaisikaan. Ja luonnollisesti, jos take-away -ruoka tuodaan sinulle kotiin, pitää tipata. Ja onko mitään vaikeampaa kuin laskea 15-18% ???? (ainakaan mulle)
• Vesihanoista saa vain jääkylmää tai tulikuumaa tai hetken aikaa jotain siltä väliltä, vaikka olisikin sekoitehana...
  

• Pienin seteli on dollari. Ainoa kolikko, jolla tekee yhtään mitään, on quarter, eli 25 senttiä. Mutta veron takia hinnat ovat aina omituisia, ja lopputuloksena saat kourallisen pikkukolikkorahaa, joita edes pummit eivät halua. Ihan roskaa. Jolla ei tee mitään. Mutta koska hyllyssä halutaan näyttää tasahinta ja verot lisätään vasta kassalla, näin se vaan toimii. Hassua on tietysti myös se, ettei näiden pikkurahoissa ole mitään logiikkaa.

• Karkeissa lukee, että "low-fat food". No, rasvattomiahan ne on, mutta eivät terveellisiä.
  
• Kaikissa baareissa pitää olla kyltti, jossa lukee, että varoitus: saattaa aiheuttaa syöpää.
  
• Punaisista valoista saa ajaa, jos kääntyy oikealle.
  
• Kuuma-kylmä on toisin päin sekoitehanatyyppisessäkin hanassa.
  
• Light-sanaa saa käyttää, jos se on vähänkään kevyempi kuin perustuote.
  
• Kassaneiti pakkaa ostoksesi, tai bagboy. On omituista, jos olette kaupassa kahdestaan, ja toinen teistä menee pakkaamaan, koska muuten joutuisitte ensin odottamaan rahastuksen, ja sitten katselemaan tumput suorina, kun täti pakkaa tavaranne.
  
• On olemassa ruokia kuten paneroitu uppopaistettu juustokakku.

Viime viikko pähkinänkuoressa.

• Sami tekee aikaisin aamulla kotona töitä.
• Sami on töissä toimistolla.
• Sami tulee illalla kotiin kuuden ja kymmenen välillä ja tekee lisää töitä.

• Lilli katsoo Heroesin ykköstuotantokauden lähes kokonaan.

Molemmilla on vähän sellainen orastava flunssa, monina aamuina kurkku tuntuu vähän karhealta ja olo räkäiseltä. Mutta se on aina mennyt ohi. Täällä olisi kyllä valtaisa valikoima lääkkeitä siihen, joten kärsiä ei tarvitsisi. Lisäksi tv-mainoksista voi päätellä, että nyt on flunssakauden lisäksi allergia-aika. Pienen googletustutkimuksen perusteella Kaliforniassa syksyisin allergikkoja vaivaavat muutamat ruohot ja heinät, jotka pölyttävät.

Itse olisin valmis vetoamaan kaikkiin niihin keinotekoisiin joulutuoksuihin, mitä täällä on tarjolla ja käytössä. Telkkarissa yksi yleisimpiä mainoksia on juuri tällaiset Febrezen tyyppiset kotituoksut, ja nyt varsinkin tarjolla on jouluntuoksuisia versioita. Vasta neljännestä kaupasta, josta etsin kynttilöitä, löytyi muuta kuin kruunukynttilöitä hajustamattomana versiona. Mulle ainakin tulee päänsärky tuoksukynttilöistä, ja mieleen on jäänyt yläasteen kemiantunnilta se, kuinka suoraan kiinteästä kaasuksi muuttuvat tuotteet ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Viime viikolla saimme Suomesta Samin työkaverin Jannen tänne seuraksi. Ja sunnuntaina seuraamme liittyi myös Brad. Mukavia heppuja, tästä tulee ihan mukava tiimi.

Rouskuvaa!

Vihdoin sen tein! Kirjauduin sisään liikuntasalille. Kyseessä on Crunch Fitness, jonka yksi sali sijaitsee noin kymmenen minsan - vartin kävelymatkan päässä (ylämäkeen vartti, alamäkeen vähemmän...).



Crunch on rakennettu vanhaan elokuvateatteriin 1920-luvulta, joka on rakennettu matkien Espanjassa sijaitsevaa Alhambraa 1200-luvulta. (http://en.wikipedia.org/wiki/Alhambra)

Laitteet ovat upouusia ja niitä on paljon. Ylätasanteelta voi joko seurata elokuvaa isolta screeniltä tai sitten monissa pyörissä oli oma pieni tv-ruutu, joista saa katsella telkkaria. Äänet saa kuuluviin omat kuulokkeet liittämällä.

Kuuluisin Crunch on hassuista tunneistaan, kuten Hula Hip (vatsatanssia hulavanteilla) ja Cardio Striptease (strippariliikkeitä jumppateholla...ja vaatteet päällä). Lisäksi joillakin saleilla on simuloitua rullaluistelua, hyppykeppitunteja, "hakkaa inhoamasi ihmisen kuvaa nyrkkeilysäkissä"-tunti... Ja kaikenlaista muuta.

Ostin rohkeasti itselleni vuoden jäsenyyden. Se tuli huomattavasti halvemmaksi kuin kuukausittainen. Reenaan nyt joulukuun ilmaiseksi, ja tammikuussa tulee eka maksu, eli vähän alle 50 dollaria. Hintaan sisältyvät kaikki ohjatut tunnit, sekä kaikkien kaupungin salien käyttö sekä kolme personal trainer -tuntia. Ensimmäinen tuntini oli tänään, ohjaajani oli nimeltään Richard, parhaiten kuvailtavissa sanalla "latinohurmuri". Olin uskomattoman huonossa kunnossa tunnin jälkeen, silmissä pimeni. Teimme vatsoja, reisikyykkyjä ja inhottavia punnerruksia ja käsipainojuttuja. En tajua, kuinka kukaan pysyy pystyssä Bosu-pallolla, kyykkyasennossa, nostellen käsipainoja sivulle ja vielä muistaa hengittääkin!



Uusia tuttavuuksia olivat siis Bosu-pallo, toiselta puolelta pyöreä, toiselta puolelta lättänä puolipallo, jonka päällä pitäisi tasapainoilla. Toinen uusi kaverini oli sellainen iso jumppapallo, jonka päällä minun piti maata yläselästä, nostaa pakarat ylös jalat maassa ja taas nostella niitä pirun käsipainoja... tulen olemaan hyvin HYVIN kipeä huomenna...

Tarvitsen myös uusia liikuntavaatteita. Kaikilla on täällä urheiluvaatteita, eikä vain halpoja peruspuuvillatoppeja. ja ehkä olen ansainnut uudet jazzhousut, nämä nykyiset olen omistanut lähemmäs 10 vuotta (ovat kyllä edelleen ihan priimat!) ja ne on ostettu Kangasalan Löytötexin alelaarista. Ja muutaman sellaisen paidan, jotka eivät olisi inhan hikimärkiä. Lenkkeillä en varmaan voi täällä ihan heti, kun maasto on sen verran haasteellista. Jajoka paikassa on asfalttia.



Minulla on Crunchissa henkilökohtainen agentti, Angel, joka kirjasi minut sisään, ja jonka hoidokki olen. Lupasi aina soitella, jos mua ei kuulu. Jos tuon sille suomalaista suklaata. Onnistunee. Oli kyllä mukava tyttö, uskalsin jopa kysyä tyhmiäkin asioita, kuten sen, miten täällä käydään suihkussa, kun ihmiset järkyttyy, jos näyttäydyt naisten pukuhuoneessa alasti. Ilmeisesti pitää mennä vaatteet päällä suihkukoppiin, riisua siellä, käydä suihkussa, ja sitten veivata pyyhkeen kanssa puhtaat vaatteet jollakin tapaa päälle. No, ainakaan ekalla käynnilläni siellä ei ollut ketään, joten ehkä uskallan ihan vaan pukea ja riisua normisti. Alakerrassa olisi kyllä yksi yksityishuone, jossa on vessa ja suihku ja vaatelokero. Ehkä päädyn sen huoneen käyttäjäksi.

Aikomukseni on näet käydä siellä lähinnä aamutunneilla (jotain, mikä pakottaisi elimistön normaalirytmiin) ja päivällä salilla, kun siellä on hiljaista.

Lähtöpaino: 133 lbs. Pikkumusta ei mahdu päälle. Size 6 housut tursuavat päältä. Katsomaan, tapahtuuko sille mitään.

Lilli goes Twiggy

Köyhän kotirouvan roolissa on keksittävä uusia tapoja pysyä nättinä. Tarjouduin hiusmalliksi. Koska englantini ei ole vielä täydellistä ja inhoan puhelinsoittoja, tulkitsin lauseen "if you want to confirm anything or have questions" tarkoittavan, että voin soittaa, jos haluan. No, olisi pitänyt soittaa ja kuitata tulevani. Menin perille myöhässä, koska tavalliseen tapaan eksyin. Syytän bussia, jossa ei ollut pysäkkinäyttötaulua.

Kun vihdoin löysin perille hiukan hikisenä (tänään oli lämmin päivä) ja puuskuttavana vartin myöhässä (olin kylläkin laittanut tekstarin, että myöhästyn), käy ilmi, että koska en ollut kuitannut tuloani, oli kampaajallani jo toinen malli. Mutta nou hätä, toisen kampaajan malli ei ollut ilmaantunut paikalle, joten sain sitten Ashleen sijasta... punatukkaisen tytön, jonka nimeä en nyt muista.

Paikka on Grasshopper Salon SoMassa. Oikein kaunis, aasialaiseen tyyliin sisustettu paikka. http://www.grasshopper-salon.com/

Ja, -tadadattataaaaa- mun pehko on nyt lyhyt. Malli on Toni & Guyn mallistosta, moderni mod-henkinen leikkaus. Ja sitten se, mitä haluatte nähdä, eli mun pää:



Se on niinku jännästi alta lyhyt, sitten päällä on pidempiä osioita. Ja leikkaus on niin, että korvat vähänniinku näkyy. Lisäksi se kuivuu oikein sieväksi itsestään, mutta jos haluaa laittaa, siitä saa oikein rokkenrollin ja jopa sellasen keesimäisen mohikaanin, jos etuosan pitkät suortuvat vetää taakse.

Tai sitten voi mennä sileäksi ja söpöksi Twiggy-tyyliin.


Kaikista parasta ikuna on se, että kampaamon omistaja (joka valvoi mun leikkuuta), tykästyi mun päähäni ja haluaa tammikuussa mut niiden "näytökseen". Tämänpäiväinen oli uusien työntekijöiden koulutuspäivä. Kampaajani on siis jo töissä Grasshopperissa, mutta kaikki uudet tekevät yhden aamupäivän viikossa opetushenkisesti jonkun harjoitustyön. Joko mannekiinipäällä tai oikealla ihmisellä. Ja, parhaus senkun jatkuu: pääsen todennäköisesti myös vastaavaan opetustuntiin, jossa mun päähän laitetaan väri! Jeshhhh! Väristä maksaa 25 taalaa, eli ei paljon mitään, tänpäiväinen leikkaus oli ilmainen.

En tosin oikein tiedä, olisiko jotenkin pitänyt kuitenkin tipata. En mä oikein tiedä. Sääntöjen mukaan hiusten pesijälle dollari tai pari, sit joku 20% päästylistille ja sit joku enmämuista toinen 20% jaettuna lopulle porukalle, joka hiuksiin osallistui. Vaikea sanoa. Ois ehkä pitänyt vaan kysyä. Tää oli kuitenkin vähän eri asia, kun se oli ilmaiseksi mainostettu reenitilanne.

No, ehkä ens kerralla.

Niinjuu, ja tässä vielä ENNEN-kuva:




Näytän nuoremmalta, hoikemmalta ja luonnollisesti trendikkäämmältä uudella tukalla. Androgyyniä musta nyt ei saa millään, mutta tukka on sellainen.
Kuvassa se ei näytä niin kivalle, kun ei näy eri kerrokset, mut se on hauskasti rakennettu pää.

I <3 My Mac

Kovinkaan monelle ei liene yllätys, että meidän perheessä tietotekniikka on pääasiassa peräisin Applen pajasta, ja että olemme molemmat melkoisia faneja. Sitä en ole tosin tunnustanut, että ajelimme Cupertinossa (kaupunki tossa lähellä) yksi viikonloppu melko kauan, ajatuksella, että "jos sattuisi näkymään Applen pääkonttori"... noloa, mutta totta.

Isoin kriisi tällä hetkellä on se, että olemme ehkä Suomessa MacWorld-messujen aikaan. Oh noes!



Uusin perheenlisäyksemme on toimistolta huostaanotettu iMac. Se on niin kaunis ja tehokas ja kirkas ja kaunis ja ISO. Koska käytämme tietokonetta myös Lost / Heroes -maratonien katseluvälineenä, on tämä paljon kivempi kuin pieni läppäri. Joka on hajoamispisteessä vanha raukkaparka.

Ei niin Mac-tietoiselle lukijakunnallemme tiedoksi, että kuvassa näkyvä vekotin on siis iMac. Se koko kone on siis tuo näyttö. Cd-asema on sivussa, kaiuttimet alareunassa ja pieni piste keskellä yläkulmassa on sisäänrakennettu webkamera. (mukana tulee ihastuttava ohjelma Photo Booth, jolla saa ottaa hassunhauskoja tai ihan tavallisiakin kuvia itsestään...)





Tyhmää on vain se, että näppäimistö on jenkkimallinen. Napit oudoissa paikoissa. Ja laitoin asetuksista päälle, että tämä toimii kuten suominäppis, mutta kun en minä muista, missä kohdissa mikäkin merkki aina on, niin tulee virhelyöntejä... miksei erikoismerkit voi olla standardinomaisesti?

Ei mulla muuta.

Kauan eläköön Steve Jobs!

Joulu on jo ovella...

Ainakin täällä. Kaupat aloittivat joulujutut viikkoja sitten, ja tällä viikolla ovat joululaulut soin eet jo joka liikkeessä. Tosin en tiennytkään, että Sound Of Music on joululaulukokoelma, mutta sekin täällä soi. Kaupungissa on ainakin kolme virallista joulukuusta, joiden sytyttämisseremonioita emme ole saaneet aikaiseksi mennä katsomaan.
Union Squarella on isohko, täydellisen kartiomainen kuusi, josta juuri ja juuri näkyy vihreää alta, kun se on niin valojen peitossa. Rannassa Wharffilla on kuusi, jossa on valojen lisäksi isoja erivärisiä palloja, lumiukkoja ja.... vilkkuvat strobovalot. Näiden mielestä myös pingviinit (sellaiset, joilla on kaulahuivi ja pipo) ovat joulun perushahmoja. Kolmatta en nyt oikein muista, missä sen näin, mutta valtava sekin oli.

Jenkkien lomakausi lähtee käyntiin Thanksgivingistä. Mekin päätimme kokea kyseisen ilmiön ja menimme ulos syömään perinteikkään aterian, johon sisältyi kurpitsaa, kalkkunaa ruskealla kastikkeella, bataattimuusia, vihreitä papuja ja lisää kurpitsaa. Kalkkunan täyte on yllättävän hyvää, en tosin tiedä, mitä siihen tulee, jostain luin, että cornflakes-muroja. Omituisinta, tai ainakin eksoottisinta, oli se, että kurpitsan perinteinen mauste on ilmeisesti jokin sama, mitä laitetaan piparkakkuihin. Kurpitsapiirakkaan se oli ihan ookoo, mutta suolaiseen kurpitsaan vähän omituinen.

Kiitospäivä oli torstai, ja useimmat ottivat seuraavan perjantain vapaaksi. Koitimme kovasti selvittää, mitä Thanksgivinginä olisi tarkoitus tehdä, mutta emme saaneet selville muuta kuin syömisen ja sen, että telkkarista tulee aamulla kuuluisa Macy´sin paraati New Yorkista ja illalla 6 tuntia amerikkalaista jalkapalloa.



Perjantai, tunnettu myös nimellä Black Friday jostain syystä, on vuoden merkittävin shoppauspäivä. Hullut Päivät ei tunnu tän jälkeen miltään. Lähes jokaisella isolla liikkeellä (Macys, JC Penney, Wal-Mart, Target jne.) oli supertarjouksia ja alennusmyynnit alkoivat jopa aikaisintaan viideltä aamulla! Aikamoista. No, mekin uskaltauduimme ostoksille lauantaina, ja silloinkin ahdisti, liikaa ihmisiä. Enkä mä nyt tiedä, onko 40 dollaria kovin vähän villapaidasta... eli vähän sellanen HP-juttu täälläkin.

Väistimme perjantain hulinat menemällä syömään Samin TTVO:lta tutun kaverin Jussin ja Jussin vaimon, Saritan kanssa leffassa (Beowulf) ja syömässä (Hard Rock Cafe). Oli ihan mukava kuulla toisenkin suomalaisen parin "selviytymistarina". Noe Valleyta asuinpaikkana suositeltiin. Jussin ja Saritan blogi

Hassuja sanoja

Kun kävelin eilen Kamala Spa:n ohi, päätin vihdoin kirjata ylös hassujen tuotteiden ja paikkojen nimiä.

• Kamala Spa, keskustan Union Squarella yläluokkainen kauneushoitola
• Hanuri Korean Grill, korealainen ravintola, tuttu edelliseltä reissulta
• Soma Pizza, pizzeria SoMa:n alueella
• Pino Pizza, kauppareissun varrella oleva pizzapaikka

Näitä täytyy tulla aina lisäilemään, kun tulee mieleen. Ääkköset ovat muotia ainakin rohdosvalmisteissa, melkein joka kerta naurattaa Äkavar-niminen tuote.

Shopeti-shop!

Tein ostoksia. Tulivat molemmat oikein tarpeeseen.

1. Farkut. tummansiniset, lähes mustat, läppätaskuilla. Gap. Alessa. Hämmästyttävintä tässä on se, että elämäni ekaa kertaa ostan farkut, joita ei tarvitse lyhentää lainkaan. Niillä oli kolmea pituutta, Long, Regular, Ankle. Ankle on mulle sellainen just soppeli, lahje hipoo maata ilman kenkää, mutta ei mee kannan alle kuitenkaan. Tulivat siinä mielessä tarpeeseen, että mukana on vain kahdet farkut, joista molemmat ovat pussipolvisia ja toiset ratkeevat haaroista hetkenä minä hyvänsä...

2. Talvitakin! Samanlainen kuin kuvassa, mutta tylsästi mustana. Leikkaus on tosi nätti, empirelinjainen, ja "nukkemainen". Paljon A-linjaisempi kuin kuvasta ymmärtäisi. Sen voi napittaa joko noin tai sitten kokonaan kiinni, jolloin siitä tulee militaristisempi. Napit ovat kiiltävät mustat sileät muovinapit. Takki tulee tarpeeseen, kun täällä kai pitäisi yölämpötilojen pikkuhiljaa laskea nollan tuntumaan. Edellinen kankainen talvitakki olikin sitten ostettu vuonna '03...ehkä oli jo aika.

Huutamaan nimeäni jäivät kengät Aldosta. Ehkä sitten tammialesta raaskii ostaa...

Sami osti ihanat pyjamahousut, tuntuu vähän niinkuin säämiskän ja mikrokuidun välimaastolta. Ehkä se on ohutta säämiskää? Housut on siis tuollaista ja ikävä kyllä saman sarjan paitaa ei ollut kokoja enää, mutta Hurleyn pitkähihainen t-paita ajaa saman asian.

Kämpän iltalämpötilat kokivat alhaisimman tuloksen tähän saakka: sisälämpötila +18 astetta Celsiusta. Ja vetoisaa. On se ehkä tähän vuokraan nähden vähän nuivaa, ettei lämpöjä pidetä päällä.

Mutta päivisin on vielä usein aurinkoista ja teepaitakeliä. Onneksi.

Eläimetkään kestä tätä ilmaa...

San Franciscon sää on oikukas. Välillä on lämmin, välillä kylmä. Mutta selvästi talveen päin täälläkin mennään. Viikonloppuna kierreltiin kaupunkia ympäri jälleen. Ensimmäinen kohde oli San Francisco Zoo.

Siellä oli pingviinejä, tiikereitä, apinoita ja vaikka mitä. Tosin suuri osa eläimistä oli mennyt sisätiloihinsa, koska oli kylmä päivä. Todella sumuista ja kostean kalsaa. Onneksi eläimet oli söpöjä ja puistossa vierähtikin yllättävän pitkä aika.


Mitään sen ihmeempää sanottavaa ei ole tähän hätään... päätimme olla muuttamatta Sunsetille (siellä oli tämä puisto), koska siellä on sumuista ja ikävää. Keskustassa oli samaan aikaan aurinkoista.

Pimeä tulee täällä talvisaikaan nopeasti, yllättäen ja aikaisin, noin kuuden aikaan on täysin pimeä. Mulla on teoria, että se aikaisuus johtuisi vuorista, jonka taa aurinko laskee... enpä tiijjä.


Kuljimme ensimmäistä kertaa maan alla Munin metrolla. Se on hassu, kun se menee keskustassa maan alla, mutta sitten nousee maan pinnalle ihan tavalliseksi ratikaksi. Nyt koke(ile)matta on enää kiskobussit. Täällä bussit on sellaisia sähköbusseja, sitten on Munin metro, kiskobussit, Bart (Bay Area Rapid Transit, sillä tultiin lentokentältä keskustaan, kun palautettiin vuokra-auto) ja sitten vielä Caltrain, joka on ihan tavallinen juna, joka menee mm. Palo Altoon ja San Josehen.


Sunnuntaina käytiin taas asuntonäytöillä. Ensimmäinen oli aivan hurmaava. Alakerrassa oli iso olohuone, jossa oli takka. Olohuoneesta jatkui käytävä, jonka varrella oli komero ja vessa. Näiden jälkeen keittiö, josta ovi takapihalle. Takapiha oli periaatteessa yksityinen, mutta tavallaan jaettu puoliksi naapuriasunnon kanssa. Nuoripari oli ostanut koko talon, rempannut ja laittanut toisen puoliskon myyntiin ja asuivat itse toisessa.
Yläkerrassa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja kylpyhuone. Makkarin ikkunasta pääsi katolle, joka oli periaatteessa siis parveke. Komeroita oli jälleen kaksi. Sijainti oli mahtava, uudessa ykköspaikassamme Noe Valleyssa, Dolores Streetillä. Ainoa miinuspuoli oli hinta, joka oli hiukan liian korkea.


Noe Valleyhin päädyimme sen jälkeen, kun jalkauduimme alueelle. Talot ja alue on aivan yhtä viehättävää kuin Cole Valley, mutta hiukan etäämmällä Haightin narkkareista ja rikoskeskittymästä. On se kuitenkin tämä ison kaupungin elämä vähän erilaista kuin siellä kotisuomessa. San Franciscon poliisilla on palvelu, jossa voi tarkastella eri alueiden raportoituja rikoksia. Noessa oli huomattavasti vähemmän aseellisia ryöstöjä ja huumeiden myyntiä. Ja mitä paikallisesta lehdestä (www.noevalleyvoice.com) lueskelin, niin ei Noessa sattuneet ryöstöt olleet mitenkään kamalan hirmuisia. Ihan vaan rahan ja arvotavaran luovuttamalla pääsi pälkähästä, ketään ei oltu viimeisen vuoden aikana pahoinpidelty, uhkailtu vain. Ei sillä, että sekään nyt mikään pikkujuttu olisi, mutta kuitenkin. Ei tarvitse henkensä edestä pelätä.



Niin, ja toinen kämppä, mihin saavuimme vähän myöhässä ja hikisinä ja huohottaen (nää mäet on tappavia!) oli jo vuokrattu, ovessa oli lappu. Siitä jatkoimme sitten matkaa Castrolle päin, jossa söimme oikein oikein hyvää thaikkua lounaaksi. N-linjalla suhasimme Embarcaderolle saakka merenrantaan, ja katsastimme Ferry Buildingille, joka on siis sekä rakennus, josta lautat lähtevät muunmuassa Sausalitoon, mutta myös kauppahalli. Pihalla on kahdesti viikossa Farmers' Market. Paikka on tosi kivan näköinen. http://www.ferrybuildingmarketplace.com/

Pihalla oli nyt...luistelurata. Samanlainen, kuin Helsingissä oli rautatieaseman vieressä. Ja lämpöä oli noin +10 astetta. Ajateltiin tulla joku ilta luisteleen, tai ainakin katseleen, kun muut luistelee. Musiikkina soi 80-luvun rakkauslaulut ja diskopallo pyörii. Onhan se nyt koettava!

Isoin shokki oli maanantai-illan uutiset, joissa mainittiin, että ensi viikolla alhaisimmat lämmöt voisi olla Fahrenheitteina 30's to mid-30's, eli nollassa ja miinuksella. Hrrrrrh. Ja en ole vieläkään löytänyt kivaa villakangastakkia! Oh noes! Tosin sääsaitti ei näe vastaavia lukemia, joten ehkä uutisissa puhuttiin jostain toisesta paikasta. Toivotaan.

Eksoottisia elintarvikkeita

Tänään ostin kaupasta maitoa hauskassa lasipurkissa – juuri sellaisessa, missä 50-luvun kotirouvat vastaanottavat maitonsa elokuvissa! (kuvassa myös absurdi näköalani: betonista valettu Notre dame -kopio Grace Cathedral, jonka alla olevaa parkkihallia tuli käytettyä). Lasipurkkiin päädyin (hihityspuolen lisäksi) siksi, että täällä kierrätetään pahvia, mutta Tetrapak ei käy, eli siis maitopurkkimateriaali tai folioidut mehutötsät. Tämä oli myös pienin annoskoko maitoa. Maitopurkkihihittelystä tulikin mieleeni raportoida paikallinen ruokakauppakulttuuri. Se on meille Keskon tarjontaan tottuneille aikamoisen eksoottista.

Kaupassa käyminen on täällä joko turhauttavaa tai hauskaa, riippuen siitä, onko ajatellut ostaa jotakin tiettyä vai onko mennyt kauppaan löytöretkeilemään...ajan kanssa. Valikoima on erikoinen, annoskoot valtavia ja yksinkertaisimpiekin tuttujen juttujen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa.

Yksi esimerkki on levite. Kotosalla olemme molemmat vannoutuneita kevyt-Oivariinin käyttäjiä. Olemme nyt ostaneet täällä "I Can't Believe it's not Butter"-merkkistä levitettä, joka maistui lähinnä leivontamargariinille. Sitten ostimme European Style Butteria, mikä kuulemma maistuu ihan hyvälle, mutta luonnollisesti on ihan ehtaa voita, eikä täten kovin terveellinen vaihtoehto. Sami on jatkanut voilinjalla, kun taas minä päädyin valitsemaan levitteekseni tuorejuuston. Se on täällä paremman makuista kuin Suomen Creme Bonjourit tai Koskenlaskijat.

Toinen vaikea pala on jugurtti. Ne ovat täällä umpi-imeliä. Yhden hyvänmakuisen jugurtin löysin, se oli Trader Joe'sin "Greek Style Strawberry". Se oli sellaista paksua, kermajugurttimaista , eikä liian makea. Muistutti jossain määrin suosikkijugujani, Pirkan vaaleanvihreässä purkissa tulevia kermajugurtteja. Löysin myös lapsuusmuiston, kun söin sitruunajugurttia, joka maistui juuri samalle, kuin lapsena kanarianlomilla aamupalaksi nautittu. (Joskin lapsena sokerinsietokyky lienee korkeampi).

Kolmas ongelmakohta on ollut tuoremehu. Täällä saa älyttömän hyvää mehua kahviloista ja ravintoloista, joka on juuri siinä paikassa puristettua. Se on mahtavan hyvää. Mutta kaupasta ei löydä mehua, joka ei olisi imelää. Suomalaiset mehuthan ovat pahimmillaan (eli halvimmillaan) suorastaan kitkeriä. Minute Maid on nyt ollut lähinnä sellaista, jota tykkää juoda.

Sitten on tietysti yksittäisiä pieniä juttuja, mitä ei meinaa löytyä, mitä on tottunut kotomaassa käyttämään, esimerkkeinä nyt vaikka pesto, leivinpaperi, mustapippurirouhe, kermaviili, ruokakerma (joistain paikoista saa creme fraichea), laktoositon maito... ja siideri!

Paljon on hauskoja juttuja kyllä myös. Ensimmäinen kauppareissu meni "telkkarista tuttu"-ruokien parissa, joskin kaikki Gilmoren tytöistä tuttu ruoka on kyllä melkoisen syömiskelvotonta... Poptartsit ovat kuin isoja Digestive-keksejä, joissa on päällä sokeritahnaa x tai hilloa ja sokerikuorrute päällä. Monterey Jack -juusto (jota Lorelai ottaa burgeriinsa cheddarin kanssa) oli aika blaah kokemus juustona. (täällä myydään vain kolmea erilaista perusjuustoa, cheddaria, monterey jackia ja edamia, plus sitten tietysti erikoisjuustoja.)

Hamburger Helper on ilmeisesti kuivattua jauhelihaa, Jello-hyytelö pahaa ja sotkevaa, tater totsit näyttivät hyvin epäilyttäviltä rasvapommeilta, Cheese-a-roni ja Beef-a-roni myöskin jäivät hyllyyn puhtaasti ällöttävyyden perusteella. Mallomarseja täytynee joku kerta maistaa. Ne on suklaalla päällystettyjä vaahtokarkkeja.

Voisin lyhykäisesti esitellä täkäläiset ruokakauppavaihtoehdot. Paremmuusjärjestyksessä.

1. Whole Foods
Kauppaketju, joka myy pääasiallisesti joko 1. paikallista 2. luomua 3. eettisesti valmistettua ruokaa. Koska Yhdysvaltain ruokateollisuus on kaikessa teollistuneisuudessaan kammottavaa, olemme päättäneet skipata geenimuunnellut, hormonein ja antibiootein kasvatetut kemikaalikauhut ja nautimme pääasiassa luomuruokaa. Sen saaminen ei Kaliforniassa ole mikään ongelma. Ihan mitä tahansa saa luomuna. Whole Foods on ihana. Siellä voi ostaa mitä tahansa pähkinöitä ja riisejä ja papuja ja muroja ja kaikkea sellaista irtotavarana, Punnitse&Säästä -tyyliin. Liha- ja kalatiski on kilometrin pituinen (ja vielä liian pelottava), juustoalue huumaava, samoin viinihylly. Kaupassa myydään myös kukkia, ekokosmetiikkaa ja Reilun Kaupan tekstiilejä (varmaankin hampusta ja luomupuuvillasta). Whole Foods on kuin Stockan Herkku, mutta kaikki on luomua ja ilman ilkeitä Stockmann-mummoja. Kauppa on kävelyetäisyydellä, mutta ei ihan lähikauppa kuitenkaan.

2. Safeway
Hyvä peruskauppa. Otimme toisella käyntikerralla jo Safeway-kortin, koska sillä säästää ihan älyttömästi! Meidän lähin Safeway on Marinassa, eli tuolla merenrannassa. Jos me asumme snobilla alueella, niin Marina on nuorten snobien mekka. Tai näin ainakin sanotaan. Kyseinen kauppa tunnetaan yleisesti termillä "sinkku-Safeway", viitaten juuri asiakaskunnan nuoruuteen ja viriiliyteen. Tiedä häntä. Olen aina vastustanut S-etukortteja, Plussia ja Bonuksia, mutta Safewayn kortilla saa tosi isoja alennuksia, yhdestäkin tuotteesta sai 7 dollaria alea kortilla, ja kahvia puoleen hintaan. Tuntuvia aleja. Safewaylla on myös hyvä oma luomumerkki. Täältä myös saa "junttialkoholia" ja limsaa ja paheellisuuksia, mitä Whole Foodsista ei saa.


3. Cala Foods
Lähin kauppa. Ihan täysi valikoima, ei juurikaan luomua tai erikoisuuksia (ellei meksikolaista ja aasialaista keittiötä lasketa). Jotenkin tunnelmaltaan halpis, asiakaskunta tai myyjät eivät puhu keskenään juurikaan englantia. No, enhän minäkään puhu, mutta en silti laskisi itseäni ihan perus-siirtolaiseksi... olipas kamalan rasistinen kommentti mun suusta. No, jotenkin sitä vaan tuntee olonsa kotoisammaksi itsensä näköisten ihmisten joukossa. Kai se on luonnollista. Kaiken kaikkiaan Cala on hyvä olla lähellä, kauppa on auki 24h. Kyllä sieltä perustarpeita saa. Rakennus on hauskan fiftari.


4. Trader Joe's
Nettisivuiltaan ja ideologialtaan mahtava kauppa, joka tosiasiassa ei lunasta odotuksia. Hieno visu ja mahtavat silkkipainetut kauppakassit. Myyjillä Havaiji-kuosiset paidat. Aika kaukana.

Sisustuskuume

Ehkä hienoin puoli tänne muuttamisessa on se, että pääsee aloittamaan ihan tyhjästä sisustamisen ja kodin kanssa. Itse en ole paljoakaan saanut koskaan ostaa huonekaluja. En malttaisi odottaa!
Suosikkini tähän mennessä on ehdottomasti lehti Domino. Ja niiden nettisivu on mahtava inspiksenlähde: http://www.dominomag.com/.


Jännittävintä on, että on mahdollista valita sellaisia asioita, mitkä tuntuu NYT hyvältä, eikä tarvitse miettiä sitä, että ostaisi asioita, jotka toimisivat vielä kymmenen vuoden päästä... tilaa hassutella. Hauskaa on, että Samin maku ja oma maku ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Tosin se saattaa olla aika kaukana siitä, mitä jenkeistä saa. Täällä tykätään massiivisesta kantrityylistä. Varsinkin keittiöt ovat kammottavia. Kaapinoviksi valitaan juuri sellaiset, mistä Suomessa halutaan eroon.



Itse kun tykkäisi enemmän Kvikin tyylisistä, yksinkertaisista jutuista. http://www.kvik.com/fi-FI/kitchen/products/



Eli siinä asiassa joutuu jo tekemään kompromissin, koska kaikki keittiöt ovat tätä tyyliä. Yleensä juuri tummanpunertavassa kirsikansävyssä. Kultaisin kahvoin. Urgh.
Sen sijaan koristeellisuus on kivaa muissa huoneissa. Kaikissa on kauniit puiset listat katonrajassa ja lattianrajassa. Ja usein kipsikoristeluja katossa. Ja kivoja erkkeri-ikkunoita.

Huokaus!

Saisi vaan sen kodin mahdollisimman pian. Vaikka tuntuu tämä väliaikaiskotikin jo viikon jälkeen kodilta eikä hotellihuoneelta. Alan jopa tottumaan tähän mattoon. Tosin lämpöön ei totu. Ostettiin lämpömittari, ja täällä pitäisi olla 70 astetta (eli 21 celsiusta), mutta 70 asteeseen päästään vain aurinkoisina päivinä, muulloin mennään alle, 67 asteeseen. Siitä täytynee valittaa. Tietysti se johtuu siitä, että on paljon ikkunoita, joista vetää. Mutta on silti tylsää palella.

Suosikkikanaviani telkkarissa ovat Style Network sekä HGTV (http://www.hgtv.com/). Jälkimmäisen nettisivuilla on paljon sisustussälää myös. Löysin myös kivan saitin, joka paneutuu nimenomaan vuokrakämpän sisustukseen. http://www.rentaldecorating.com/

Sitten on aina tietysti Martha Stewart.