Oi maamme Suomi!

Tänään illalla on lähtö. Tänään olisi vielä tarkoitus hoitaa viimehetken ostoksia, pyykit ja tiskata ja muutenkin siivoilla, ettei takaisin tullessa löytyisi mitään valtaisia homehaisuylläreitä. Mukaan ei pakata juuri muuta kuin joululahjat ja muut ostokset. Ostoksia on paljon, jos tänään tulee paketteja postissa, niinkuin toivomme. Ja viedä landlady Sandylle lahjakori. Ja pyytää tuomaan posteja välillä sisälle. Mun raukka pieni viherkasvini on nyt vielä suuri mysteeri. Ehkä se nyt sitten jää oman onnensa nojaan. Raukkaparka.

Macysin ikkunoissa oli oikeita koiran- ja kissanpentuja! Se oli osa paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kampanjaa, jossa keräsivät toiminnalleen rahaa. Se, että oliko perusideana "eläin on huono lahja" vai "tule hakemaan meiltä söpö olento lahjapakettiin" jäi epäselväksi. Mutta hirmu söpöjä olivat kyllä.


Lennämme jälleen Lufthansalla. Tällä kertaa menemme check-iniin aikaisin, jotta saamme ainakin tälle pitkälle pätkälle mukavat paikat. Tällaisella konemallilla meistä kumpikaan ei ole vielä lentänyt. Ja samaan tapaan kuin tulomatkalla, myös tässä on jokaiselle matkustajalle oma näyttö selkänojassa, josta oman valintansa mukaan katsella elokuvia.

Kooza!

Käytiin sitten sirkuksessa. Eikä missä tahansa sirkuksessa, vaan Cirque du Soleilin Koozassa. Katso viralliset sivut.

Oli kyllä todella mahtava. Puvustus, musiikki, esitykset... kaikki oli todella hauskaa, hämmästyttävää ja taianomaista. Uskomattomia olivat myös virvokkeiden hinnat. Ja popcornien suolaisuus.

Ja se, kuinka pitkä matka AT&T-parkista on korkokengissä kävellen kotiin.

Joulu tulee – oletko valmis!?

Minä en. Viimeinen viikko tuli aivan puskista. Nyt onkin aika kulunut joululahjojen ja muiden tuomisten metsästämiseen. Monta pakettia olisi postissa tulossa, jännää onkin, että kuinka ehtii.

Kiva kyllä tulla Suomeen jouluksi. Toivokaamme lunta.

Kuva ois kiva.

Kamerakännyköintiä meidän kulmilta.

Samin kuulumisia

No niin. Laitetaanpa jotain kommenttia Mr. K:n toimesta. Tässä on ollut töiden puolesta välillä vähän turhankin kiirettä, ja blogin hoivaaminen on jäänyt täysin vaimon harteille. No tässä nopea kertaus reilun kuukauden (! kylläpäs aika menee nopeasti) tapahtumista edellä mainittujen tempausten lisäksi:

1) Ruohonjuuri-tason asioiden hoitoa: puhelinliittymät, toimitilat, vakuutusasiat (ei muuten ole ihan yksinkertainen juttu tämä), pankkitilit, luottokortit, viisumit, työsopimusasiat jne. Nämä kaikki on yhä iloisesti vaiheessa ja työn alla.
2) Uusia työkuvioita. Pitää välillä näitä olemassaolevia asiakkaita jo toppuutella, kun haluaisivat teettää meillä niin kovin paljon asioita. Hyvältä siis näyttää bisnesten puolesta.
3) Ensi vuoden suunnitelmia. Työkaveri Suomesta ja meidän paikallinen vahvistus Dallasista kävivät San Franciscossa. Suunniteltiin ensi vuoden kuvioita ja aikatauluja.
4) Sushia. Hyvää ja halpaa, mutta nyt alkaa jo kiintiö olla vähäksi aikaa täynnä. Eiköhän sitä parin päivän päästä tee taas mieli...
5) Hollywood ja Los Angeles. Käytiin pyörähtämässä työkaverin kanssa Suomen Kalifornian suurlähettilään juttusilla. Erittäin mukava mies. Mahdollisesti järjestyy jossain vaiheessa grillijuhlat Bel Airissa Suomen suurlähetystön takapihalla. Kyseessä oli vain päivän reissu, joten vähäksi jäi nähtävyyksien katselu. Vuokrasin auton kentältä ("Lucy" Neverlost GPS-navigaattorilla tietysti) ja ajeltiin ympäriinsä. Rodeo Drivella käveltiin ja käytiin katsomassa Sunsetin luksusasunto-aluetta (tuttu mm. The Osbournes -tv sarjasta). Tietysti Hollywood-kyltti piti nähdä ja sitä varten ajelin Mulholland Drivea ylös kukkulalle, josta sitä pystyi jotenkuten tähyilemään. Ohessa pari kuvaa tältä reissulta.

Hollywood-teksti taustalla (on se siellä, tuo valkoinen läiskä tuossa pienellä...)

Tässä suurennos kyltistä. Siinä kai alunperin luki "HOLLYWOODLAND" ja oli tarkoitettu väliaikaiseksi markkinointitekstiksi uudelle asuinalueelle, mutta siitä tuli elokuvateollisuuden ansiosta niin merkittävä osa Hollywoodin identiteettiä, että kyltti jätettiin paikoilleen. Alunperin kirjaimet oli täynnä valoja, mutta kirjavan ja vähän hullunkurisenkin historian (http://en.wikipedia.org/wiki/Hollywood_sign) saattelemana ne on nykyisin valkoisia 9 x 15m kokoisia merkkejä keskellä ei-mitään.

"Breakfast at Tiffany's". Tässä kävellään Rodeo Drivea ja takana näkyy puolittain Tiffany-jalokiviliikkeen kahvilaterassi, jossa sitä aamiaista sitten pitäisi kuulemma nauttia. Ei nautittu. Käytiin syömässä burrito parin korttelin päässä.

Loppukevennyksenä meidän toimiston kerroksen yrityslistaus. Vähän näyttää olevan vaikeuksia suomen kielen kirjoituksen kanssa (samaa alkaa allekirjoittanut havaita, kun tässä viimeisen vuoden aikana n. 9kk on tehnyt töitä englannin kielellä). Tosin tuo on väärin muutenkin, kun siinä pitäisi lukea "Luxus Inc." eikä "Mainoistomisto Luxus". :D Mun lemppari on silti tuo listan 1. yrityksen nimi.

Sairasta!

Katsoimme lauantai-illan ratoksi On Demandista Michael Mooren dokumenttielokuvantapaisen elokuvan nimeltä "Sicko!". Se kun kertoo meille hyvin ajankohtaisesta aiheesta: sairasvakuutuksista ja terveydenhoidosta USA:ssa. Huonolla tolalla on.

• Ihmiset menettävät asuntojaan ja kaikki eläkesäästönsä, jos sattuvat sairastumaan.
• Korvausta ei saa, jos esimerkiksi sairastuu syöpään liian nuorena.
• Ei edes pääse sairasvakuutusten piiriin, jos on liian pitkä ja laiha, tai lyhyt ja painava.
• Yhdysvalloissa on koko läntisen maailman lyhin Life Expectancy Rate, eli täällä ihmiset kuolevat nuorimpina.
  
• Toinen tilasto, missä USA kiiltelee läntisen maailman kärjessä, on lapsikuolleisuus.
  

Tuli tosi surullinen olo. Ja vihainen. Siitä huolimatta ajattelimme ottaa vain halvahkot vakuutukset. Kun ei mikään kuitenkaan korvaa mitään akuuttia, ja saman rahan voi pistää säästöön sairastumisen varalle. Ja jos nyt jompikumpi meistä sairastuisi vakavasti, voi aina palata Suomeen. Hammaslääkäriaika pitäisi muistaa varata nyt Suomeen, halvemmaksi tulee vaikka yksityisellä siellä.

Olisi hauska, jos Hillary pääsisi presidentiksi. Hillaryhan ajoi julkista terveydenhuoltoa kaikille (verorahoilla) ollessaan valtakunnan ensimmäinen nainen. Se ajatus kaadettiin, lähinnä kommunistiksi haukkumalla. Sen jälkeen Hilla keskittyi lähinnä lastenkirjojen kirjoittamiseen ja päiväkodeissa vierailemiseen ja hyväntekeväisyyteen. Samaisesta asiasta oli juttua Marie Clairesta. Nämä ihmiset ei vaan ole tottuneita naisiin johtajina. Jotenkin epäilen, että se voittaisi. Mutta toivon mukaan myöskään se Kova Laki -näyttelijä ei voita.

Demokraateilla on ymmärtääkseni pääehdokkaina Hillary ja Barack Obama. Jotenkin en jaksa uskoa, että keskilännen uskikset äänestäisivät naista, saatika mustaa miestä. Mutta olisihan se mullistavaa. Republikaanien Rudy Giuliani varmaan saa paljon sympatiaääniä 9/11:llä. Tosin yleinen mielipide täällä alkaa olla sodanvastainen... Kaupoissa myydään muuten tosi paljon Hillary-leluja. Ja George Bush-leluja.

Kuinka harmillista, ettei meidän kuvernööri voi hakeutua pressaksi. Sen leffojakin kun tulee telkkarista joka päivä.

Jumppa-shoppa

Kävin lukuisissa liikuntavaateliikkeissä, ja vielä lukuisammilla nettisivuilla.

LUCY
Sekä rentoja arkivaatteita "aktiiviseen elämäntyyliin", että ihan liikuntavaatteita. Alehylly vei voiton. Vaikkakin paidassa luki, että tehty Sri Lankassa. Voi minua.
http://www.lucy.com/

PrAna
Näitä olisin halunnut ostaa. Mutta en löytänyt täällä myytävistä vaatteista yhtään, joka olisi sopinut sporttiliivin kanssa yksiin. Ehkä joogata voi ilmankin, trampoliinilla pomppia ei. Ehkä sitten, kun tarvitsen 40 euron luomupuuvillateepaidan, joka ei oikein sovi päälleni.

Lululemon
Näitä voisin kuvitella käyttäväni – jos olisin ihminen, joka maksaisi lähemmäs 100 dollaria teepaidasta. En maksa. Vaikka kuinka olisi antibakteerisia hopeakuituja.

Ja kyllä, oli se tämän arvoista: menin Suomessakin vähän nuhjuiksi laskettavissa jumppavermeissäni, eli tavallisessa Lindexin teepaidassa ja Löytötexistä vuonna 1998 ostetuissa lasten jazzhousuissa, kantaen tätä kaikkea ilmaisessa, vähän likaisessa mainosrantakassissa ja tunsin olevani eri planeetalta. Täällä oikeasti tytöillä on minisortsit ja sellaiset vatsan näyttävät urheilutopit. Ja upouudet laukut ja ipodit ja merkkijuomapullot...
No, nyt uusilla vermeillä sovin paremmin joukkoon. Ja kieltämättä jumppakassissa kiva puoli olisi se, että sen saisi kiinni!



Katselin salin nurkassa olevia Hula Hip -tunnin hulavanteita. Ne ovat VALTAVIA! Jotenkin juhannuksen koko illan epäonnistumisien jäljiltä en ehkä usko saavani ikinä sellaista jättivannetta pyörimään... ehkä joskus salaa koitan. Jos kehtaan. Tämänpäiväinen "Lilli leikkii jumppapallolla ja tasapainoilupuolipallolla" oli jo aika noloa. Tuollainen siis, käännettynä toisin päin, niin, että olo on kuin sirkustemppuilijalla.



Tänään hauskassa pyöräilypeli-kuntopyörässä koitin ajaa kalliolta alas mereen. Ei onnistunut.

Hassuja kummallisuuksia

Tuli nyt mieleen listata niitä pieniä hassuja juttuja, jotka on täällä erilailla kuin kotosuomessa.

• Jugurttipurkit on väärinpäin, ja jugu avataan pohjasta (toi Key Lime Pie on hyvää jugua!)
  
• Pahvia voi kierrättää, mutta sellaista "maitopurkkipahvia" taas ei, mikä taas Suomessa on just sitä pahvia, mitä enimmäkseen kierrätykseen menee. Onneksi täällä mehua ja maitoa voi ostaa lasi- ja muovipöniköissä.
  
• Hygienia on hyvin tärkeää, kaikista kamalinta olisi, että joku huomaa sun BO:n (body odour), mutta alastomuus on niin tabu, että eivät käy suihkussa salilla, ellei ole pakko.
  Suuvettä on tarjolla myös salin pukukopissa.
  Hammashygieniaa ja valkaisua mainostetaan niin paljon, että minä, hampaisiini hyvin tyytyväinen ihminen, olen muutaman kerran huomannut harkitsevani kotivalkaisua. Hyvästit kiilteelle.
  
• Kylpyamme on niin matala, ja "ylitäyttösuoja" vielä matalammalla, ettei vettä riitä kuin istuessa napaan asti. Ellei valuta kokoaikaa lisää vettä nopeampaa kuin ylitäyttöjuttu vetää sitä pois.
• Hygieniakammo (ikinä en ole nähnyt klooriperäisiä siivousvalmisteita ja höyrypesimiä mainostettavan niin paljon kuin täällä!) yhdistettynä siihen, että kengt jalassa ollaan joka paikassa, telkkarin perusteella myös sängyssä.
  
• Muovikasseja ei saa enää käyttää isoissa marketeissa (täällä ne oli siis sellaisia pieniä, rapisevia, niinku Kanarialla turistirihkamakaupoissa), koska ne ovat ympäristölle pahaksi. Sen sijaan ostokset pakataan nyt paksuun paperikassiin, joita jostain syystä pakataan kaksi päällekkäin.
• Muffinssi lasketaan terveelliseksi aamupalaksi. Samoin pannukakut.
  
• Tippaaminen. Jos noutaa ruokaa ravintolasta syötäväksi kotona, ei ole pakko jättää tippiä, jos se on pizzaa, muuten kyllä, mutta vain vähän. Jos ravintola on fiini, pitää jättää sama määrä tippiä kuin jos istuisit syömässä sen sielä, vaikka sinua ei palveltaisikaan. Ja luonnollisesti, jos take-away -ruoka tuodaan sinulle kotiin, pitää tipata. Ja onko mitään vaikeampaa kuin laskea 15-18% ???? (ainakaan mulle)
• Vesihanoista saa vain jääkylmää tai tulikuumaa tai hetken aikaa jotain siltä väliltä, vaikka olisikin sekoitehana...
  

• Pienin seteli on dollari. Ainoa kolikko, jolla tekee yhtään mitään, on quarter, eli 25 senttiä. Mutta veron takia hinnat ovat aina omituisia, ja lopputuloksena saat kourallisen pikkukolikkorahaa, joita edes pummit eivät halua. Ihan roskaa. Jolla ei tee mitään. Mutta koska hyllyssä halutaan näyttää tasahinta ja verot lisätään vasta kassalla, näin se vaan toimii. Hassua on tietysti myös se, ettei näiden pikkurahoissa ole mitään logiikkaa.

• Karkeissa lukee, että "low-fat food". No, rasvattomiahan ne on, mutta eivät terveellisiä.
  
• Kaikissa baareissa pitää olla kyltti, jossa lukee, että varoitus: saattaa aiheuttaa syöpää.
  
• Punaisista valoista saa ajaa, jos kääntyy oikealle.
  
• Kuuma-kylmä on toisin päin sekoitehanatyyppisessäkin hanassa.
  
• Light-sanaa saa käyttää, jos se on vähänkään kevyempi kuin perustuote.
  
• Kassaneiti pakkaa ostoksesi, tai bagboy. On omituista, jos olette kaupassa kahdestaan, ja toinen teistä menee pakkaamaan, koska muuten joutuisitte ensin odottamaan rahastuksen, ja sitten katselemaan tumput suorina, kun täti pakkaa tavaranne.
  
• On olemassa ruokia kuten paneroitu uppopaistettu juustokakku.

Viime viikko pähkinänkuoressa.

• Sami tekee aikaisin aamulla kotona töitä.
• Sami on töissä toimistolla.
• Sami tulee illalla kotiin kuuden ja kymmenen välillä ja tekee lisää töitä.

• Lilli katsoo Heroesin ykköstuotantokauden lähes kokonaan.

Molemmilla on vähän sellainen orastava flunssa, monina aamuina kurkku tuntuu vähän karhealta ja olo räkäiseltä. Mutta se on aina mennyt ohi. Täällä olisi kyllä valtaisa valikoima lääkkeitä siihen, joten kärsiä ei tarvitsisi. Lisäksi tv-mainoksista voi päätellä, että nyt on flunssakauden lisäksi allergia-aika. Pienen googletustutkimuksen perusteella Kaliforniassa syksyisin allergikkoja vaivaavat muutamat ruohot ja heinät, jotka pölyttävät.

Itse olisin valmis vetoamaan kaikkiin niihin keinotekoisiin joulutuoksuihin, mitä täällä on tarjolla ja käytössä. Telkkarissa yksi yleisimpiä mainoksia on juuri tällaiset Febrezen tyyppiset kotituoksut, ja nyt varsinkin tarjolla on jouluntuoksuisia versioita. Vasta neljännestä kaupasta, josta etsin kynttilöitä, löytyi muuta kuin kruunukynttilöitä hajustamattomana versiona. Mulle ainakin tulee päänsärky tuoksukynttilöistä, ja mieleen on jäänyt yläasteen kemiantunnilta se, kuinka suoraan kiinteästä kaasuksi muuttuvat tuotteet ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Viime viikolla saimme Suomesta Samin työkaverin Jannen tänne seuraksi. Ja sunnuntaina seuraamme liittyi myös Brad. Mukavia heppuja, tästä tulee ihan mukava tiimi.

Rouskuvaa!

Vihdoin sen tein! Kirjauduin sisään liikuntasalille. Kyseessä on Crunch Fitness, jonka yksi sali sijaitsee noin kymmenen minsan - vartin kävelymatkan päässä (ylämäkeen vartti, alamäkeen vähemmän...).



Crunch on rakennettu vanhaan elokuvateatteriin 1920-luvulta, joka on rakennettu matkien Espanjassa sijaitsevaa Alhambraa 1200-luvulta. (http://en.wikipedia.org/wiki/Alhambra)

Laitteet ovat upouusia ja niitä on paljon. Ylätasanteelta voi joko seurata elokuvaa isolta screeniltä tai sitten monissa pyörissä oli oma pieni tv-ruutu, joista saa katsella telkkaria. Äänet saa kuuluviin omat kuulokkeet liittämällä.

Kuuluisin Crunch on hassuista tunneistaan, kuten Hula Hip (vatsatanssia hulavanteilla) ja Cardio Striptease (strippariliikkeitä jumppateholla...ja vaatteet päällä). Lisäksi joillakin saleilla on simuloitua rullaluistelua, hyppykeppitunteja, "hakkaa inhoamasi ihmisen kuvaa nyrkkeilysäkissä"-tunti... Ja kaikenlaista muuta.

Ostin rohkeasti itselleni vuoden jäsenyyden. Se tuli huomattavasti halvemmaksi kuin kuukausittainen. Reenaan nyt joulukuun ilmaiseksi, ja tammikuussa tulee eka maksu, eli vähän alle 50 dollaria. Hintaan sisältyvät kaikki ohjatut tunnit, sekä kaikkien kaupungin salien käyttö sekä kolme personal trainer -tuntia. Ensimmäinen tuntini oli tänään, ohjaajani oli nimeltään Richard, parhaiten kuvailtavissa sanalla "latinohurmuri". Olin uskomattoman huonossa kunnossa tunnin jälkeen, silmissä pimeni. Teimme vatsoja, reisikyykkyjä ja inhottavia punnerruksia ja käsipainojuttuja. En tajua, kuinka kukaan pysyy pystyssä Bosu-pallolla, kyykkyasennossa, nostellen käsipainoja sivulle ja vielä muistaa hengittääkin!



Uusia tuttavuuksia olivat siis Bosu-pallo, toiselta puolelta pyöreä, toiselta puolelta lättänä puolipallo, jonka päällä pitäisi tasapainoilla. Toinen uusi kaverini oli sellainen iso jumppapallo, jonka päällä minun piti maata yläselästä, nostaa pakarat ylös jalat maassa ja taas nostella niitä pirun käsipainoja... tulen olemaan hyvin HYVIN kipeä huomenna...

Tarvitsen myös uusia liikuntavaatteita. Kaikilla on täällä urheiluvaatteita, eikä vain halpoja peruspuuvillatoppeja. ja ehkä olen ansainnut uudet jazzhousut, nämä nykyiset olen omistanut lähemmäs 10 vuotta (ovat kyllä edelleen ihan priimat!) ja ne on ostettu Kangasalan Löytötexin alelaarista. Ja muutaman sellaisen paidan, jotka eivät olisi inhan hikimärkiä. Lenkkeillä en varmaan voi täällä ihan heti, kun maasto on sen verran haasteellista. Jajoka paikassa on asfalttia.



Minulla on Crunchissa henkilökohtainen agentti, Angel, joka kirjasi minut sisään, ja jonka hoidokki olen. Lupasi aina soitella, jos mua ei kuulu. Jos tuon sille suomalaista suklaata. Onnistunee. Oli kyllä mukava tyttö, uskalsin jopa kysyä tyhmiäkin asioita, kuten sen, miten täällä käydään suihkussa, kun ihmiset järkyttyy, jos näyttäydyt naisten pukuhuoneessa alasti. Ilmeisesti pitää mennä vaatteet päällä suihkukoppiin, riisua siellä, käydä suihkussa, ja sitten veivata pyyhkeen kanssa puhtaat vaatteet jollakin tapaa päälle. No, ainakaan ekalla käynnilläni siellä ei ollut ketään, joten ehkä uskallan ihan vaan pukea ja riisua normisti. Alakerrassa olisi kyllä yksi yksityishuone, jossa on vessa ja suihku ja vaatelokero. Ehkä päädyn sen huoneen käyttäjäksi.

Aikomukseni on näet käydä siellä lähinnä aamutunneilla (jotain, mikä pakottaisi elimistön normaalirytmiin) ja päivällä salilla, kun siellä on hiljaista.

Lähtöpaino: 133 lbs. Pikkumusta ei mahdu päälle. Size 6 housut tursuavat päältä. Katsomaan, tapahtuuko sille mitään.