Lisää kuvia viikonlopulta...

Hauskaa vappua!

En tiedä, juhlimmeko me tänään mitään vappumaista, mutta viikonloppuna voisi ehkä jotakin tehdä. Täällä on viikonlopuksi tulossa USA:n meksikolaisten isoin juhla, Cinco de Mayo, eli viides toukokuuta (vaikka se onkin maanantai). Tarkastin Wikipediasta, ja se juhlistaa meksikolaisten voittoa ranskalaisista valloittajista 1862. Juhla ei ole mikään suuri kansanjuhla Meksikossa, mutta Yhdysvalloissa se on ottanut tuulta. Irlantilaisilla on St. Patrick's Day, kiinalaisilla oma uusivuotensa, meksikolaisilla Cinco de Mayo. Ja kuten St. Patrick's Dayna jokainen on irkku, myös CdM:na jokainen löytää oman sisäisen meksikolaisensa. Tai ainakin nauttii tequilaa, kuuntelee Mariachi-orkestereita ja syö nachoja!

Ylläripylläri, San Franciscossa juhlinta keskittyy Dolores Parkiin.
http://www.sfstation.com/sf-cinco-de-mayo-festival-e37311

Täytynee mennä katsomaan.
Arriba arriba!

Sun sun sunny sunday.

Vietimme myös sunnuntain ulkoilmassa. Oli kaunis päivä. Kävimme kurkkaamassa yhden asuntonäytön. Se oli hyvällä paikkaa, mutta muuten ihan kamala. Muovimattoa, ja muovista viininpunaista tekomarmorilaattaa. Keittiö oli tavallinen huone, johon oli ripoteltu sattumanvaraisesti kodinkoneita. Lavuaari oli komerossa noin viiden metrin päässä hellasta. Todella näppärää. Lisäksi pääsimme tutustumaan San Franciscon tyypillisimpään huonejaotteluun: railroad-type five-room apartment. Eli kämppään mennään sisälle käytävään. Kapeaan käytävään, joka jatkuu koko asunnon läpi, ja kaikki huoneet ovat käytävästä toiseen suuntaan ovien takana. Vähän kuin kampa. Vessa ja kylpyhuone erikseen. Ei kovin toimivaa.

Sen jälkeen päätimme lähteä ajelemaan jonnekin kauemmas. Ensin kävimme lounaalla Japantownissa, ketjuravintolassa nimeltä Benihana's. Ruokailijat istutetaan pöydän ympärille, jonka keskellä on kuuma iso paistolevy. Kokki tulee pöytään ja paistaa ja valmistaa kaiken ruuan siinä silmien edessä. Teemaan kuuluu myös kikkailla ruualla, hakata rumpusooloja veitsillä ja muunmuassa rakentaa sipulista ja jostakin nesteestä savuava tulivuori...
Hauskaa. Ja tuli syötyä kamala määrä ruokaa.







Jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Kohteenamme oli Muir Beach. Se vain oli täynnä. Jatkoimme matkaa, pysähdyimme näköalapaikalla (täällä ne ovat "kunnallisia", polut ja aidat ja infotaulut ja vessat ja parkkialueet jne.). Näköalat olivat mahtavat ja paikalla oli myös sotien aikaisia tarkkailupoteroita. Muir Beach Google Mapsissa









Jatkoimme matkaa seuraavalle rannalle. Stinson Beach Google Mapsissa
Kävelimme rannalla, ihmettelimme rapuja ja leviä ja jellyfishejä (niitä löllöjä ameebamaisia juttuja, en saa nimee päähän suomeksi nyt) huuhtoutuneena hiekalle, katselimme meressä riekkuvia lapsia ja kalastajia ja koiria ja kaikkea kivaa.

Ja jotain tiistailtakin:




Vesimeloni-rucola-feta-punasipulisalaatti ja kasvisburgeri paistetulla Boca-kasvispihvillä (hämmentävän hyvää ja jauhelihamaista!) luomusalaattia, tomaattia, slaissi cheddarjuustoa ja vähärasvaista luomumajoneesia. Ja luomuketsuppia.

Lalalalala lauantai!

Kävimme yhdessä asuntonäytössä Noe Valleyssa. Ilmoitus löytyy täältä http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/656774741.html . Asunto oli vähän hölmö, keittiö oli melkoisen suuri, jonka lisäksi oli kaksi huonetta. Oikeasti asunto oli siis 1 bedroom, sillä onhan yhden huoneen oltava olohuone. Talo ja ympäristö olivat kuitenkin juuri mainiot. Tällä polulla jatketaan.



Asuntonäytön jälkeen kävelimme tutustumassa ympäristöön. Tulimme tulokseen, että Mission ei oikein ole asuinalueena kiva. Talot ovat kauniita, ja liikenneyhteydet, mutta alue sinänsä on kuitenkin vähän niin ja näin. Muunmuassa oksentavia spurguja keskellä päivää. Mutta hauskan eksoottista, tunnelma oli vähän kuin olisi jossakin ulkomailla, kun käveltiin Mission Streetillä.

Lounaan jälkeen istuskelimme Dolores Parkissa, katselimme homoja Speedouikkareissa ottamassa aurinkoa ja ihmisiä leikkimässä koiriensa kanssa. Ja lisäsimme aurinkorasvaa. Samin käsivarret punoittivat jo, samoin Lillin posket ja olkapäät. Päivä oli todella lämmin, yli 25 astetta!

Dolores Parkista ajelimme Golden Gate Parkin läpi rannalle. Parkkipaikat olivat aivan täynnä. Emme siis päässeet pysähtymään rannalle. Jatkoimme matkaa, ja kävimme alueilla jotka ovat olleet listalla.

-Mission : ei. Melko ghettoa asumiseen. Baarissa siellä voi käydä.
-Potrero Hill: ei todellakaan. Ihmisiä makasi "kaupungin vuokratalon" näköisen talon pihassa selällään sammuneena. Autonrenkaiden ja muun romun seassa. Pelkästään taloja, ei mitään kahviloita tai kauppoja.
-Diamond Heights: ei. Rumia seiskytluvun taloja.

-Bernal Heights: kuin Noe Valley, mutta kylämäisempi. Se vaikutti enemmän joltain maaseudun pikkukaupungilta, kuin osalta kaupunkia. Tämä ei ole yhtään hassumpi, mutta ehkä vähän sellaista urbaanimpaa särmää vailla. Ja keskimäärin täältä kestää 40 minsaa keskustaan. Olen pitänyt 30 minsaa maksimina.



Oi Noe, Noe, kuinka sinusta pidänkään. Ja Samikin tykkäsi Dolores Parkista. Eli listalle jää:

-Noe Valley
-Mission Dolores (käytännössä Noeta.)
-Castro
-Bernal EHKÄ.

And we're BACK.

Oli kyllä mukava palata taas tänne. Lennolla pääsimme kerrankin reunapaikoille, minä käytävällä, Sami vieressä ja ikkunapaikalla nuori suomalainen poika. En ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän proteiinijuomaa lentokoneessa niistä pienenpienistä kupillisista vettä, mitä sieltä saa. Saimme täyttää vihdoinkin valkoiset lomakkeet vihreiden sijasta. Elokuvat olivat äärimmäisen huonot, mutta katsoin ne silti. Game Plan, jossa The Rock on amerikkalaisen jalkapallon pelaajaplayboy, joka yllättäen saa kotiovelleen seitsenvuotiaan balettitanssijatyttärensä. Toisena leffana oli Enchanted. Sen olin jo nähnyt. Toisellakin kerralla nauratti. Kolmas oli dokumentti lampaista.

Kun pääsimme kotiin, kävimme kaupassa. Sami lähti käymään toimistolla. Lilli nukkui viiden tunnin pikku päikkärit. Menimme nukkumaan puoli kymmenen illalla. Seuraavana aamuna heräsin neljältä yöllä.

Perjantaina olimme iltakävelyllä. Ilma oli lämmin. Pysähdyimme katselemaan laivoja. Suunnitelmissa on hakeutua siipirataslaivalle joskus. Ehkä 4th of Julyna.

Glo glo glo glo...

Vietimme viimeisen Suomen viikkomme Helsingissä hotelli Glo:ssa. Se oli kiva. Kuten kuvista näkyy.

Erillinen vessa eteisessä sisälsi tummanruskeaa laattaa, lämmintä puuta ja kimaltavaa pellavakangasta. Piristyksenä pieni kasvi.



Mustaa vessapaperia. Tämä, jos mikä, on korkealuokkaista designia. Se oli ärsyttävää, hajustettua ja hajosi riekaleiksi. Ja kaiken kukkuraksi jäi lillumaan pyttyyn pelottavana mustana myttynä. Paskaa paperia.






Kiva hana, sama hana, mikä oli Sokos Albertissa. Se näyttää pitkänenäiseltä pojalta. Neliömäinen allas on kaunis, mutta siihen jää kaikki lika, kun vesi ei valu pois, kun pohja on tasainen. Saippuakuppi oli puinen. Palasaippua on oldschoolia.



Kimaltava seinä näytti ihanalle. Kultaaaaaaa.







Kylpyhuone oli samassa tilassa muun huoneen kanssa kaapiston erottamana. Kaapisto oli nerokas, se jakoi huoneen kahtia, mutta ei ylettynyt kattoon saakka. Kiiltävää valkoista. Se kätki sisäänsä minibaarin, takkinaulakon, silityslaudan, runsaasti kaappitilaa, kassakaapin... Ja näytti hyvältä, toisin kuin normaalihotellin lastulevyhirvitys, jossa on minibaari ja tv-taso.



Lavuaari oli puisen konsolin päällä, joka ylettyi myös seinästä seinään, kylpyammeesta ikkunalle. Lisää säilytystilaa. Tason toisessa päässä siis lavuaari, toisessa päässä meikkauspiste ja fööni. Tosin tässä kohtaa valaistus oli outo, ja päädyinkin meikkaamaan valkoisen kaapin päässä olevasta kokovartalopeilistä.






Meikkauspöydän tuoli oli kaunis, mutta liian matala. Paperikoreissa ei ollut roskapusseja, ainoa oikeasti näppärä roskis oli vessan poljinroskis. Pöydällä oli kori GloBox, jossa oli ylihinnoiteltuja tuotteita kaupan, muunmuassa hopeakuituiset terveysvarvassukat, geelisilmänaamio, kuivattuja karpaloita ja kosmetiikkaa. Minibaarissa Pringles-tötsä olisi muuten maksanut 9 euroa. Mietippä, 54 markkaa sipseistä.





Huone oli melkoisen kookas, siihen mahtui sängyn lisäksi kiva kulmasohvaryhmä. Tyynyistä harmaat villakankaiset olivat kivoja.









Sohvapöydät olivat hauskat, valaisin ja pöytä samassa. Muutenkin valaisu oli viimeisen päälle, todella monenlaisia kokoonpanoja olisi saanut aikaiseksi.



Sängyllä oli joka huoneessa tiikeri. Sen olisi saanut omaksi halvalla, vain 40 euroa. Päiväpeiton virkaa toimitti tekoturkisviltti.



Trendikkyys jatkui seitkytlukuisella punaisella tapetilla ja Tivoli Audion Model One -radiolla. Siihen sai myös iPodinsa kiinni.



Siivooja järjesti joka päivä kynät ja piuhat suoraan ja järjestykseen. Sama tapahtui pöydällä olleille meikille. Ne oli järjestetty tiukkoihin riveihin teeman mukaan. Jopa kameran rannehihna oli suoristettu 90 asteen kulmaan.



Telkkari oli ihan perussetti. Ihmeellisiä kanavia, Turkki+Lähi-Itä -osastoilta. Kaapiston sisennyksessä yksi kiva valo, ledinauha.



Plussat ja miinukset:

+Kiva design
+Iso huone
+Kivat tohvelit, pesulappuluffa, kylpysuolat, greipintuoksuinen shampoo
+Valaistus
+Kylpyamme riittävän iso kahdelle

-Nettitunnukset piti soittaa joka päivä erikseen respasta
-Surkea aamupala
-Inha vessapaperi
-Järkyn hintainen minibaari