Roadtrip osa III: Death Valley ja Lone Pine

Matkamme jatkui Vegasista kohti Death Valley National Parkia.





View Larger Map




Matkalla näkyi taas telkkarista tutun näköisiä maisemia. Täällä pysähdyttiin lounaalle ja ostamaan vettä. Sitä piti varata runsaasti per henkilö, ja vielä lisävettä auton ylikuumenemista vastaan. Ohjeissa neuvottiin olemaan pitämättä ilmastointia autossa päällä, että auto jaksaa, mutta pah, kyllä meidän mersu jaksoi vaivatta pitää kylmää ja vielä kulkeakin!



Kun laskeuduimme alas Death Valleyn kansallispuistoon, auton lämpömittari näytti jatkuvasti yhä kuumempaa ja kuumempaa. 48 astetta celsiusta voi lämpötila olla kuumimmillaan kesäisin, kananmuna paistuu maassa. Maailman kuumimmat lämpötilat on täällä mitattu. Onneksi oli ilmastoitu auto.



Maisemat olivat jännittäviä – kuin valtavia sorakuoppamaisemia. Ilma väreili.



Pysähdyttiin museolla, jossa oli nurmikkoa. Ja kuuuuuma. Tuuli poltti silmiä ja nenässä tuntui inhalta hengittää. Taskussa oli viileämpää käsille. Edes hiki ei virrannut – se varmaan kuivui heti.



Jos olisi mennyt Grand Canyonin puolelle, nämä olisivat olleet punaisia kallioita. Oli ne harmaanakin hienoja.



Pysähdyttiin Badwater Basiniin, joka on kuivunut suolajärvi 86.0 m merenpinnan alapuolella. Amerikan syvin kohta.



Turisteja on tätä lätäkköä käynyt ihmettelemässä 1900-luvun alusta asti, mietin vaan, kuinka hikistä se on silloin ollut. Nytkin tuntui siltä, kuin olisi astunut kuivaan saunaan, joka olisi täysille lämmitetty.



Vettä! Aavikolla!



Tuuli meinasi viedä hatun päästä – mutta suojasi se auringolta.



Kaksi cowboyta ratsastaa.



Tytöt poseeraa.



Hassuja kuoppia. Niissä oli kosteaa hiekkaa.



Tiet olivat kapeita mutta maisemat upeita.



Keskelle aavikkoa oli perustettu luksushotelli, jolla oli oma lentokenttä ja vihreä golfkenttä. AAVIKOLLA! Sadettimet lauloivat yötäpäivää ja järjenhäivää ei missään...




Huoltsikalla illan pimetessä. Bensa oli kyllä halpaa koko reissun. Sitä se sotiminen teettää.




Auringonlasku oli jälleen hurmaava.







Lone Pine



Saavuimme yöllä Lone Pineen, californiassa. Ainoa ruokapaikka, joka oli auki, oli Mäkkäri. Eikä väsyttänyt yhtään! Muunmuassa 24 hr dinerin ovella käytiin, mutta vuorokaudenympäri avoinna oleva rafla oli kiinni.



Seuraavana aamuna ihailimme vuoria, joita ei edes näkynyt saapuessa.



Lone Pine oli ollut leffojen taustana klassisissa Hollywoodlänkkäreissä.



Motellimme oli ihanan räkä.
Delfiinipäiväpeitteet ois melkein pitänyt ottaa mukaan!



Vessassa oli hienot kaakelit, onneksi ei torakoita.



Motellin kyltti oli siisti.



Ja kuumuutta pääsi pakoon kiikkustuolille.



Vuoret vain jatkuivat ja jatkuivat.



Miltähän tuntuisi asua täällä?

Roadtrip osa II: Las Vegas

Valenciasta lähdettiin ennen sulkemisaikaa, sillä ajomatkaa oli yhä jäljellä. Tavoitteena oli huvipuistopäivän jälkeen ajella suoraa tietä Las Vegasiin. Ja sen teimme. Matka oli mielenkiintoinen, maisema muuttui kalifornian kuivasta rannikkomastosta täysaavikoksi. Moni maisema oli kuin suoraan jostakin leffasta.



Näkymä takapenkiltä.



Näkymä sivuikkunasta. Sellaisia pyöriviä pensaita ja mikkihiirikaktuksia.



Punainen pilvi oli seuranain.



''

Auringonlasku oli jälleen mainio.



Auringon laskettua, ja monta bändivisaa ja "kumman kaa olisit"-kyselyn ja top 3 -listojen jälkeen saavuimme vihdoin Vegasiin. The city of Entertainment. Hauskaa! Päätettiin ajaa Stripiä pitkin, koska muulloin ei autolla viitsisi tulla. Oli ruuhkaa, mikä ei haitannut, koska silloin oli enemmän aikaa ottaa kuvia. Otimme hyödyn irti myös kattoikkunasta.

Kuvassa MGM Grandin leijona. Se oli pienen kerrostalon kokoinen.



Pariisi oli sievä.



Bellagion edessä oli ne kuuluisat suihkulähteet, jotka menee musiikin mukaan ja liikkuu ja tanssii. En saanut kuvaa.



Camelot-Lancelot-jokulot näytti ihan Disneyn linnalta, joka taas johtuu siitä, että Disneyn linnat ja tämä linna on muotoiltu eurooppalaisten saksalaisten linnojen pohjalta. Samapa tuo, nyt ei mieleen tullut kuin Disney.



"Ihan kuin olisin nähnyt tämän joskus jossain aiemmin...mutta isompana..."



Rantauduimme hotellille, joka oli oikein kiva. Siellä oli kaksi joutsenta aulan lammikossa, Elvis ja Priscilla. Elvis nro 1 tavattu! Sieltä lyhyen voimienkeräilyn ja suihkujen jälkeen liikahdimme lähikasinolle kävellen. Matkalla väisteltiin torakoita, joita oli liikkeellä ihan tajuton määrä! Hyi!

Janne voitti drinksurahat ekasta kasinosta.



Flamingolla oli hienot valot.



Mutta pahat juomat. Niiden käsitys mansikkamargaritasta oli valmis sweet&sour, tequila, jääpalat ja MANSIKKAHILLO. Hyyyyi.


Päivällä rentouduimme hotellin altaalla.





Ja tytöt löysivät sisäisen Baywatchinsa. Tai Miss Hawaiian Tropicinsa.



Käytiin hakemassa liput illan esitykseen.



Ja sitten synttäri-illalliselle! Tarjolla Ihan Kaikkea. Tässä menossa periamerikkalainen corn dog, joka oli ajatuksena hauskempi kuin sitten tosiasiassa. Se on siis sellaiseen tikkuun ja taikinakuoreen kääritty nakki. Joka on paistettu upporasvassa. Ei uponnut.



Onneksi muuta syötävää löytyi. Ruotsinlaivan buffetti viisinkertaisena. Huomaa "shampanjalasit". Muoviset...en edes tiedä mitkä pikarit. Tyylillä.



Syömisen jälkeen Sami voitti rahaa hedelmäpelillä, ja sitten mentiin katsomaan Cirque du Soleilin Zumanity. Janne katsoi saman porukan esityksen Ka:n. Tytöt ihmettelivät maailman menoa Coyote Ugly-baarissa ja menivät vastaan Scottia, joka oli päättänyt liittyä seuraamme oltuaan ensin kaksi viikkoa aavikolla survivalreissulla yhdellä rasialla rusinoita päivässä. Yksinään. Aavikolla. Oli varmaan aika erikoinen kokemus siirtyä sieltä suoraan Vegasiin!

Zumanity oli ihan jees, enemmän kabaree kuin sirkusta. Mutta varsin hyvä kabaree, ja meidän kahden hengen samettisohva oli oikein hyvä käpertymiseen. Ens kerralla (jos sellaista tulee) on mentävä katsomaan Ka. Se oli kuulemma tajunnanräjäyttävä kokemus.



Minä löysin sisäisen missini ja kiitospuheeni myöhemmin illalla. Sain siis synttäritiaran ja hölmön matkamuistodrinkin, joka oli tosi makeaa jääsohjoa alkoholilla ja piitkällä pillillä. Tiarassa luki Happy Birthday. Vain Vegasissa kehtaa tuollaista pitää päässään.




Tytöt löysivät Elviksen.

Ja kolmannen.



Pariisin kasinotila oli melko hämmentävä. Sen katto oli maalattu taivaaksi, ja valaisu muistutti aamuhämärää. Tuntui, kuin olisi ulkona, mutta oli sisällä.






Aamuyön tunteina suoraan hotellille ja aamiaiselle. Tiara päässä. Ja sitten altaalle kulkematta lähtöruudun kautta.

Hieno reissu!

Jatkuu...

Roadtrip, osa I: seurueen esittely, Santa Cruz ja Six Flags Magic Mountain

Reissussa mukana:

Lilli

Janne



Scott



Sami (parempi kuva myöhemmin)




Vuokko



ja Siiri.

Tällä porukalla lähdimme reissuun eräänä kauniina, heinäkuisena päivänä. Suunnitelmana lähteä kohti etelää, kiertää osavaltio tai kaksi, juhlia synttäreitä, uhkapelata vähän ja palata 5 päivän kuluttua.

Ajettiin jonkin matkaa Highway 1:sta, ja pysähdyttiin lounaalle Santa Cruziin. Jossa on siis rannalla huvipuisto.





Auringosta huolimatta, ei ollut kovin lämmin. Tuulista. Oli silti kivaa upottaa varpaita hiekkaan ja haistella merituulia. Loppumatka olisikin sitten sisämaassa. Santa Cruzista jatkoimme matkaa kohti Valencian kaupunkia lähellä Losia.

Seuraavan aamun kohteena oli Six Flags Magic Mountain, iso huvipuisto, jossa on pääasiassa isoja vuoristoratoja.



Olimme siellä heti puiston aukeamisen aikaan, kymmeneltä. Menimme ensimmäiseksi puiston hurjimpaan laitteeseen, X2:seen.


Length: 3610 feet
Height: 175 feet
Drop: 215 feet
Inversions: 2
Speed: 76 mph
Max Vertical Angle: 88.5 Degrees
G-Force: 4

Odotus kesti 90 min kun mentiin, kun lähdettiin, sen jono oli jo yli kaksi tuntia... aivan mieletön laite. G-voimat todella tunsi, ei pystynyt edes kiljumaan, kun ääntä ei vain tullut. Tuntui, kuin koko sisuskalut olisivat hyytelöä - ja kun laitteesta poistui, ainakin jalat oli. Ja mieletön adrenaliini. Menisinkö uudelleen? En. Ei pystyisi.



Koska jonotusajat olivat niin pitkiä, piti valita tarkkaan, mihin kyytiin menisi. Kaikkiin laitteisiin ei päivän aikana ehtisi, joten piti valita ehdottomat suosikit.

Superman oli aika blah. Hauskaa oli se, että sen oli tarkoitus olla niin, että vaunu olisi käynyt supermania moikkaamassa, mutta ei saatu täydellä teholla toimimaan tätä kyytiä ilman vaunujen hajoamista, joten lopputulos on vähän vesitetty.

Tytöt sovittivat hauskaa viittaa, joka lienee (vesipullojen ohella, oli meinaan kuuma päivä!) isoin matkamuistohitti, sillä näitä, ja monia muita viittoja, näkyi joka kolmannen tyypin päällä. Oiskohan pitänyt ostaa?

Riddlers Revenge, vähän vanhempi kyyti, oli kaikkien suosikki. (Tytöt äänestäis varmaan karusellia ja Janne X2:sta). Se oli hyvä perusvuoritorata, joka oli pitkä ja vauhdikas, mutta ei tuntunut pahalta, vaan pelkästään "jeeeeeeeeee"-hauskalta. Muutamalla kiljaisulla.



Oltiin siellä seitsemään asti, kymmenestä aamulla, ja ehdittiin käydä kai neljässä tai viidessä laitteessa. Oli tosi kuuma päivä, joten juoma- ja pissataukoja oli pidettävä. Jonoissa kului eniten aikaa, yhteen ei edes menty, kun jono olisi kestänyt yli kaksi tuntia. Osa oli katettuja, osa täydessä paisteessa. Todettiin, että sinne voisi mennä talvella uusiksi, se kun on vuoden ympäri auki ainakin viikonloppuisin ja pyhinä.