Suomen reissuraportti!

Polttareita, häitä, tuhkarokkoisia sulhoja, sukulaisia, lunta ja flunssaa, Twilight, mopseja ja pikkutyttöjä, jotka olikin muuttuneet nuoriksi neideiksi, jäätyneitä putkia, pankkiautomaattiongelmia, sushia Anna Abreun viereisessä pöydässä, junamatka tupakkakoppivaunussa, iloinen yllätys Oulun loma-asunnossa saunalla ja parvekkeella, raksan ihmettelyä, ihana pikkuinen höpöttelijätyttö, kävelyretkiä aurinkoisessa talvisäässä, liukastelua ja maailman pienin hotellihuone.

Sellaisista aineksista oli Lillin suomenmatka tehty. Unohdin varmaan mainita ison osan, mutta kyllähän te tiedätte, mitä mää siellä tein!

Bonuskysymys: kuka ei kuulu joukkoon? Viiden pisteen vihje...

(C) Janne Lintala

Työraporttia, osa II

Kävin sitten eilen Quidin toimistolla neuvottelemassa jatkosta ja keräämässä loput tavarat. Ne ois halunnut maksaa mulle tosi vähän, ja mää oisin halunnut niiden maksavan mulle paljon rahaa. Koska tiedän, että niillä on rahaa. Oli hassua kerätä tavarat, ihan niinku leffoissa ne kerää roinat pahvilaatikkoon. Mulla oli tosin kangaskassi. Siellä toimistolla oli tyhjää. Aika paljon on porukka irtisanoutunut. Ja ne, jotka oli siellä, ei näemmä tienneet, etten ottanut sitä pysyvää pestiä...ei ollut sit kukaan viitsinyt mainita. Kiusallisia tilanteita. Mutta oli se hyvä päätös.

Koska mulla on paaaljon uusia hommia! Ihan puskista.

• Financial Planning firma, nainen otti muhun yhteyttä, kun se on mun nonprofit-asiakkaan, Compassin, board of trusteessissa ja oli tykänny siitä, mitä sille järjestölle tein. Se on aika vaativa nainen, mutta toivottavasti saan sen pysyyn onnellisena. Aion itse pykätä koko Wordpress-saitin ja kuvittaa ja tehdä kaiken itse.Toivotaan, että onnaa, ja pysyn budjetissa.

• Wedding planneri, joka on toisen nonprofittini (BAWT) marketing committeessa pyys mua tekeen tarjousta yksien häiden kutsusta ja muista printtimatskuista. Tällä projektilla en rikastu, mutta hirmu hauskaa se on. Niiden budjetti on pieni, joten aion itse tulostaa ne 70 kutsua kivalle paprulle, niin jää se budjetti kaiks mulle eikä painotalolle.

Tollaisia kutsuja, ne siis taitellaan ja postitetaan ilman kirjekuorta. Sit avatessa pohjalla on repäisykortti, jolla ilmoittaudutaan mukaan. Kauniissa väreissä, eikä maksa paljoo. 
http://www.paperpresentation.com/mm5/merchant.mvc?Screen=CTGY&Store_Code=PPN&Category_Code=INV_SEAL_SEND

• Toinen tyyppi sen saman nonprofitin marketing committeesta pyys mua tarjoamaan sen webbiprojektiin kuvitustarjouksen. Kyse on neljästä simppelistä ikonista, mää sain hinnaksi $300... muut oli tarjonnu $2000! Muokkasin omaa tarjousta sit kans.Tää on kyllä ehdottomasti vaikein osa mun työtä, kaikki rahaan liittyvä...

• Saman nonprofitin entinen director of developmentin, Rogerin, vaimo Jennifer on töissä East Bay Municipal Water Districtillä, siis vesilaitoksella. Teen niille tienvarsimainostaulun. Niiden matskut on ihan kamalia, joten toivon mukaan töitä riittäis. Ja se on valtion hommia, joten ne saa plussaa siitä, kun ne työllistää microbusineksia ja naisia. Jee! Oon molempia!

• Tästä olen ihan hurjan innoissani: kävin työhaastattelussa samaiseen nonprofittiin liittyen Earth Island Journalilla, joka on neljästi vuodessa ilmestyvä lehti. Etsivät siihen taittajaa, ja mää tietty pyysin kaikkia tuttuja talon sisällä suositteleen mua. Toivottavasti nappaa, oon aina halunnut taittaa lehtee! Ja olisin huomattavasti parempi kuin kuka niillä on tähän saakka ollut.
  
• Siitä kirjatyypistä kans kuului, kyseli, että oisko mulla autoo. Eli jos vaan ottaisin itseeni niskasta kiinni ja kävisin ajamassa sen ajokortin ja liittyisin Zipcarin jäseneksi, sieltä ilmeisesti heruisi töitä, kun sitten kykenisi menemään sinne palavereihin. Ilman autoa siihen menee kaksi tuntia, autolla puolisen tuntia... Mut emmätiijä. On tässä nyt muutakin.

Varsinkin kun samaan syssyyn iso osa vanhoista asiakkaista on taas alkanut tilaileen juttuja. Joten toi alkuvuoden "ääh, pitäiskö alkaa palkkatöihin", on onneksi mennyt ohi.

Verotkin on hoidettu.

Hassua kyllä, miten tääkin meni. Just sinä päivänä, kun piti päättää, sanonko tarjoukseen kyllä vai ei, kaikki nää jutut ilmaantui. Jos uskoisin korkeampiin voimiin, tää olisi aika iso juttu. Aika jännää kyl.

Uusi toimisto!

Siis kotitoimisto. Meillä on tähän saakka ollut yksi työpöytä, joka on ollut pääasiassa mun työtarkoituksiin. Samin musiikkiharrastepiste on jatkuvasti liikkunut eri huoneissa, eikä sille oikein ole keksitty hyvää paikkaa.

Musisointi olkkarissa ei ole kovin näppärää, jos toinen haluaa katsoa telkkaria (tai olla kuuntelematta uudestaan ja uudestaan samaa musiikkiluuppia!), ja välihuoneen ruokapöytä, vaikka sopivan kokoinen, ei oikein samasta syystä sopinut siihen tarkoitukseen.

Paras huone musisointiin ja työntekoon on perällä oleva pikkuhuone.

Joten päätin kiltisti olla omimatta sitä täysin itselleni, ja jakaa talon pienimmän huoneen. Tilattiin toinen pöytä, samanlainen kuin edellinen, ja Sami saa isomman tilan, ja mää uuden pöydän.

Lisäksi sain vihdoinkin aikaiseksi siivottua piuha- ja elektroniikkaroinan meren, ja kaikki on nyt kauniisti niputettuina lajiteltuina loogisesti tyypeittäin. Organisointifriikki iloitsee. Ja sse tavara mahtui paljon pienempään tilaan kuin ennen, jee! Seuraava projekti olisikin sitten arkistoida papereita niihin tyhjentyneihin laatikoihin...

Mutta se saa jäädä myöhempään.

Kuvan saatte vasta sitten kun se on siisti ja valmis. 

Onneksi uusi ei ollut kovin erisävyinen vanhan pöydän kanssa.

Hetken aikaa harkitsimme metallista, mutta se olisi ollut kylmä.

Ulkoilutettavina

Viime viikonloppuna romantikkomieheni jätti väliin firman virkistysviikonlopun hiihtoreissun, ja päätimme tehdä sen sijasta jotain kivaa yhdessä.

Ollaan puhuttu pitkään, että olisi kiva päästä vähän luontoon käppäilemään. Pikaisen googletuksen tuloksena reitiksi valittiin Mt. Tamalpaisin Matt Davis Trailin. http://www.bahiker.com/northbayhikes/stinson.html

Joten lauantai-aamuna nappasimme Zipcarin Priuksen alle, ja lähdettiin ajelemaan mutkaisia metsäteitä pitkin. Noin 45 minuuttia pohjoiseen päin San Franista on Stinson Beachin pikkukylä, joka sijaitsee Mount Tamin juurella. Ja täältä matkamme alkoi.


View Larger Map

Sami ihailee maisemaa (ja vetää henkeä)

Näkymä merelle, etualalla Stinson beachin kylä (ja biitsi)

Reitti oli jyrkkä, mutta hurmaava. Vesiputoukset lorisi, ja punapuut tuoksuivat. Muutama kevään kukkanenkin oli jo ehtinyt puhjeta kukkaan.

Lounastauolla katseltiin, kun korppikotkat ja riippuliitäjät syöksyilivät tuulessa.

Ja kolmen tunnin patikoinnin jälkeen oli kiva upottaa varpaat hiekkaan. Vesi oli jäätävän kylmää tosin. 

ulkoilutettavina

test