Friday, October 11, 2013

Jokakodin Asuntomarkkinat

Kohtalon oikuista, päädyimme jäämään vielä Kaliforniaan. Se, ja Green Cardit viisumien sijaan takaavat sen, että meitä ei myöskään voida täältä ajaa pois. Ellei nyt vallan rikollisiksi ryhdytä.

Pikaisena uutiskertauksena:

  • Täytin kolmekymmentä. Kesällä oli ikäkriisi, nyt se on mennyt ohi, kun tajusin, että mulla on elämä ihan mallillaan, ja tulevaisuus valoisa.
  • Uusi suunnitelma on siis se, että jäädään vielä tänne, mutta että joskus tulevaisuudessa vielä palataan euroalueelle. Ehkä sitten, kun lapsi/lapset menisi kouluun?
  • Sami vaihtoi Green Cardin saamisen jälkeen lähes välittömästi työpaikkaa – ensin toteutti startup-haaveet kaverin BetterDoctor-lääkärihakupalvelussa, ja sen jälkeen löysi tiensä unelmaduuniin isossa firmassa nimeltään Salesforce. Positiivisia puolia palkan lisäksi säännölliset työajat (se on monesti jo kuuden jälkeen kotona, ennenkuulumatonta!), hyvät työsuhde-etuudet kuten hammashuolto, kuntosalijäsenyys ja hyvät eläkesäästömahdollisuudet. Työkaverit on ihan mahtavia, projektit kiinnostavia ja stressitaso huomattavasti alhaisempi entisiin verrattuna. Win-win-win -tilanne, kuten täällä sanovat.
  • Mulla tulee projekteja ikkunoista ja ovista sisään. 

Sitten itse aiheeseen. Tämän kaupungin vuokrataso on aina ollut aika korkea. Me ollaan onnekkaita, että asumme vanhassa talossa, koska tässä ei voi vuokra nousta kuin indeksikorotuksen verran, eli hyvin minimaalisesti. Se vuokra tuntui sillon aikanaan ihan älyttömältä, melkein 2000 euroa kuussa, mutta tällä hetkellä samanlainen asunto olisi vähintään tonnin enemmän. Ja asunnoista on niin kova kilpailu, että ihmiset tekee "valitsisit meidät, pliis" Powerpointesityksiä vuokranantajille itsestään... ja vuokran hinta menee monesti huutokaupaksi.  

Eli on ihan hyvä olla tässä näin nyt. 
Joskin jonkinlainen muutos olisi kiva. 

Siksi olemmekin katselleet asuntoja ostomielessä. Meidän rahoilla ei tästä kaupungista osteta varmaan edes homeista yksiötä huumekauppiaan naapurista, joten käännämme katseemme itään. Lahden toisella puolella kun on halvempaa, aurinkoisempaa ja rennompaa. Vertailukohtana, meidän viereisen talon asunto myytiin juuri kahdella ja puolella miljoonalla. Meidän budjetti on aikalailla vähemmän!

Ollaan nyt elokuusta asti katseltu tosissaan taloja. Haussa on vanha talo, jossa olisi aurinkoinen piha, tilava olkkari ja keittiö, sekä riittävästi tilaa makuuhuoneelle, toimistolle, vierashuoneelle ja Samin musastudiolle. 

Paikkoja, josta katsellaan, on Berkeley, Alameda ja pohjois-Oakland. Alameda on sellainen pieni saari, Bay Arean Lauttasaari, josta on bussi- ja lauttayhteys kaupunkiin. Berkeleystä ja Oaklandista kulkee metro kaupunkiin. Hyvät kulkuyhteydet töihin on yksi tärkeä kriteeri. Ei myöskään haluta muuttaa sellaiselle alueelle, missä ei ole mitään muuta kuin taloja, käveltävyys on myös tärkeää, ainakin lähikauppa olisi kiva, mielellään jokunen kahvila ja ravintolakin. Vähän samalla lailla kun tässä, missä nyt asutaan, on tämä 24th street -ostoskatu, josta löytyy kaikki tarpeellinen. 

Muita kriteerejä on remontoitavuus – ei haluta ostaa vastaremontoitua, vaan halutaan hiukan omaa projektia. Lisäksi aurinkoinen piha, jonka ei tarvitse olla suuri, mutta sen verran, että siihen saa pienen kasvimaan ja grillin. Jos piha on riittävän suuri, sinne voi rakentaa sellaisen pienen studiovajan, johon voi laittaa musahommat tai mun toimiston. Niihin voi myös vetää vedet, jolloin siitä tulisi soma vierasmaja. 

Ollaan lähes joka viikonloppu käyty katsomassa taloja Tompan, meidän realtorin, kanssa, ja ollaan löydetty muutama, jotka oltaisiin voitu ostaakin. Käynyt vaan vähän huono säkä ajoituksen kanssa – taloja, jotka on ollut kuukausia myynnissä, niin tietty niiden pitää mennä kaupan juuri sinä päivänä, kun me kasataan tarjousta kokoon! 

Loppujenlopuksi päädytään maksamaan suunnilleen saman verran omasta talosta kuukaudessa kuin mitä nyt vuokraa. Ja sitten myydessä todennäköisesti jää voitolle, jos on tehnyt hyvällä maulla remppaa hissuksiin.

Ken tietää, ehkä ollaan jo jouluna omassa kodissa? 

Tässä kuvia "Sinisestä kaunottaresta", joka oli yksi niistä, "nopeat syövät hitaat" -missauksista:
Se oli aika ihana.  









Friday, June 14, 2013

Uima-asujen hyökyaalto

Nonnih! Nyt on uimapukuja.

Edellisen ostin silloin, kun muutettiin tänne Macysiltä. Se oli laadukas, ja sellainen, joka puristi mahaa sisään. Nyt uuden uimaharrastuksen myötä, se on alkanut nyppyyntyä ja vyötärön kaventuessa, uikkarin röyhelöt löllyy vedessä kuin meduusa. Aika siis hankkia uusi.

Tilasin Etsystä maaliskuussa kahdeksankymmentäluvun uikkarin:


Jantzen navy sailor one-piece maillot swimsuit

Sen myyjä oli ostoksen aikana juuri käymässä läpi muuttoa ja avioeroa. Myydyt paketit oli edellisessä kodissa, ja ex-mies oli kiusallaan jättänyt paketit lojumaan, vaikka oli luvannut laittaa ne postiin. Kun uikkaria ei alkanut kuulumaan, laitoin myyjälle meiliä. Sieltä tuli suuri pahoitteluviesti, ja sain rahani takaisin. Lisäksi myyjä lupasi laittaa bonuksena toisen uikkarin mukaan. No, siitä on nyt kolmisen kuukautta – olin jo arvellut, etten koskaan niitä näe. Ja sitten tänään ne tuli! 

Mukana siis tuo sininen uikkari, sitten lisäksi musta uikkari, jossa retrotyylinen vyötärökaistale kultaisilla pikuilla, myöskin söpö. Ja lisäksi uimarantamekko, joka oli ilmainen bonus. 

Tietysti huvittava yhteensattuma on, että tilasin viime viikolla ihan uuden uikkarin Modclothista. 


Esther Williams Bathing Beauty in cherry red


Ja tiedättekös mitä? Sekin paketti tuli tänään! 


Nyt mulla on siis yhtäkkiä KOLME uutta uimapukua ja yksi uusi mekko. 

Sen lisäksi on uutta murheenkryynibikinit, jotka tilasin viimekertaista suomenreissua varten, jotka oli ihan kauhean huonosti ommellut, ei istunut yhtään, ja löllyi myöskin kuin meduusat vedessä, ja aiheutti monta kiusallista tilannetta yläosallaan. 

Valitin, sitten palautin. Palautuspaketti hukkui, kun se ei ollut ilmoittanut uutta osoitettaan mulle. Sitten se paketti löytyikin, ja nyt, vuotta myöhemmin, uusi versio niistä saapui muutama kuukausi sitten. 

Tämä kaikki siis tarkoittaa sitä, että Suomessa olisi parempi olla rantakelit, kun tullaan! 





Monday, June 10, 2013

Renttuja

Poikien harrastusbändi on ehtinyt moneen paikkaan. Juhannus- ja vappujuhlista täällä kaupungissa FinnFesteille San Diegoon, ja bändikisan kautta katufestareille.

Seuraavaksi kuulemma lisää keikkaa, ja Suomen kiertue. Ja Las Palmas, Gran Canaria.


Tuossa videossa kyllä ääni kuulostaa oudolta.
Paremmalta kuulosti livenä. Tietty tuo on kuvattu sivusta, joten ihan toisen kajarin vierestä.

Mää näyn videossa punaisessa takissa. Teräspappa tanssitti monia naisia, välillä kahta yhtäaikaa – koko keikan ajan! Lisäksi hassua oli joukko suomalaisia turisteja, jotka olivat vierailulla kaupungissa, ja yhtäkkiä kuulivat Irwiniä. Toivoivat Poing poingia.

Tsekkaa video ja juttu:

http://yle.fi/uutiset/rentun_ruusu_soi_tanaan_san_franciscossa/6680176

Rentun ruusu soi San Franciscossa

San Franciscon kuuluisalla hippikadulla Haight Streetillä raikaavat sunnuntaina Irwin Goodmanin laulut. Haight-Ashburyn kulttuurifestivaalin päälavalle nousee The Horsmas-yhtye, joka tanssittaa amerikkalaisia suomeksi lauletuilla ja ska-kompilla terästetyillä Irwinin kappaleilla.

Tuesday, May 28, 2013

Mikä kesä(sumu)!

Tiesittekös, että San Franciscon sumulla on nimi? Kyllä, sumun nimi on Karl. Ja tietty Kaarle myös Twiittaa.



Maanantai oli Memorial Day, eli kaatuneiden muistopäivä. Eli vapaa pyhäpäivä! Kolmen päivän viikonloppu oli oikein mukavaa. 

Perjantaina Gilles Petersonin DJ-keikka, lauantaina mulla oli dinneri tyttöjen kanssa, Sami vietti aikaa toisten "tyttöjeniltaleskimiesten" kanssa. Sunnuntaina oli ihan mukava möllöillä vaan kotona, testailin uutta ompelukonetta. 

Ja maanantaina otettiin Zipcar alle ja lähdettiin Mt. Tamalpaisille (siinä Muir Woodsin ewok-metsän takana), pienelle patikkareissulle. 


Sivujuonteena: tykkään uudesta Google Mapsista!




Karl tuli mukaan. 


"Arvaa mitä näkyis jos näkyis"-leikki. "Scenic View", sanoi kyltti penkissä. 


Tunnelmallista. 


"Täähän on ku Twilightista", saatoin ehkä sanoa. 


Metsässä tuoksui syksylle. Ei näkynyt kantarelleja. 

Loppuosa päivästä menikin sitten ei-niin-ihanasti. Liian kiva viikonloppu, ajatteli Murphyn laki. Painostava ja kostea Karl the Fog yhdistettynä mäkien kiipeilemiseen sai aikaan melkoisen hedarin. 

Nukuin autossa, tilasin matkalla Grubhubilla kotiinkuljetuksella kiinalaista ruokaa. Odotellessa nukuin kotona sohvalla. Söin, ja nukuin lisää sohvalla. Sitten koitin mennä suihkuun, mutta nukahdin matkalla puolipukeissa sängylle poikittain. Sitten illalla siirryin omalle puolelle. Heräsin aamuyöllä aivan karmivaan päänsärkyyn, join puoltoista litraa vettä, tärisin hikisenä vessan lattialla, ja sitten särkkärin avulla lopulta pääsin takaisin nukkumaan. 15 tuntia yhteensä se taisi olla.


Tuesday, May 14, 2013

Ihan pihalla

Lukitsin sitten juuri äskettäin itseni ulos. Jonka jälkeen murtauduin omaan kotiini.

Oppia ikä kaikki – en ollut huomannut, että takapihan ovi menee lukkoon itsekseen, luulin siihen tarvittavan avainta, niinkuin etuovellakin. Olin viemässä pyykkiä kellariin, kädessä kellarin ja portin avaimet. Kun tulen takaisin, ovi on kiinni. Oh noes.

Ensin naurahdin.
Sitten kirosin.
Sitten työnsin. Ja vedin. Ja väänsin.
Sitten koitin ovea siihen sopimattomalla avaimella.
Kyllä, se on nyt lukossa.

Tuumaustauko. Kauhea nälkä. Puhelin on sisällä. Lähimmät avaimet on Samilla töissä keskustassa. Mulla on jalassa villasukat ja vaaleanpunaiset puputohvelit, päällä huppari ja rönttöiset farkut. En varmasti olisi eka, joka kävelisi kaupungin keskustassa puputohveleissa, mutta en ole varma, halusinko tämän olevan eka mielikuva musta Samin uusille työkavereille. Tai kävellä kaupungilla koiranpaskan ja huumeruiskujen keskellä puputohveleissa...

Mieti, Lilli, MIETI.

Kävin etuovella, se on lukossa. Naapuritkin on tähän aikaan poissa, ja niillä ei ole enää meidän vara-avainta... joten pakko ratkaista tilanne itse. Takaisin takapihalle kokeilemaan, josko ovi nyt aukeisi. Edelleen lukossa.

Takapihan ikkunat? Ei, ne on lukossa, ei saa kuin ötökkäsermin pois. Yyh, hämähäkinseittiä.

Rikkoisiko takapihan oven? Lasin korjaaminen maksaa varmaan maltaita, se ei ole vaihtoehto siis. Hmmh. Keittiön ikkuna on auki, mutta siinä on kalterit. Ja ruuvimeisseli on sisällä. Ei muita työkaluja kuin puutarhatalikko ja lapio ja kellarissa pesuaineita, ruosteisia nauloja ja vanha saha.

Vessankin ikkunan juuri laitoin kiinni.... mut hei!

Makkarin ikkuna! Sehän on auki! Jes!
Kävelen toiselle puolelle taloa. Makkarin ikkuna ON auki! Mutta se on korkealla. Liian korkealla. Ja ainoa jalansija on 1800-luvun putki, jonka kaveri juuri halkesi viime vuonna, en halua olla vastuussa sen rikkoontumisesta. Ja ötökkäsermi näyttää siltä, että se on silikonilla kiinni....

Epätoivo iskee.

Istahdan puutarhatuoliin ihailemaan kukkia, ja pohtimaan, josko sitä pärjäisi hetken aikaa pihallakin. Jos vaikka kitkisi rikkaruohoja ja siivoisi. Onhan sekin hyödyllistä tekemistä. Murrruuuuuurrrr, sanoo maha. Ei, kyllä nyt on päästävä sisälle, Sami tulee kotiin vasta myöhään illalla!

Kannan tikkaat kellarista makkarin ikkunalle. Toivottavasti naapurit on töissä, eikä kukaan soita poliisille. Otan varmuuden vuoksi mustan hupparin pois – "Pelastakaa Japanin Delfiinit" -t-paita on toivottavasti vähemmän murtovarkaan oloinen asu.

Olisipa pidemmät kynnet, mietin, kun koitan saada ötökkäsermiä ikkunasta alas. Onneksi on pesutuvan avaimet. POPS! Onnistuihan se! Sermi irti, ikkuna on auki! Kömmin sisään täytetyn gepardin ketteryydellä, tanssin pienen onnentanssituuletuksen, ja nappaan avaimet eteisen pöydältä. Palaan takaisin ulos puristaen avaimia tiukasti, ja laitan vielä kengän oven väliin.

Sermi takaisin makkarin ikkunaan, tikkaat takaisin kellariin, uusi satsi pyykkiä makkarista koneeseen.

Ja nyt syömään.

Friday, May 3, 2013

Mikä kesä!

Täällä Kaliforniassa on jo ollut pari viikkoa ihan kesä. Ilma on pehmeä ja lämmin, ja sortsit ja hellemekot on kaivettu esiin. Tämä on lyhytaikainen ilo – se on muutama lämmin viikonloppu, ja sitten iskeekin kesä. Tai kesäsumu. Jolloin taas pitää kaivaa takit ja pitkät housut esille.

Mutta juuri nyt, pitää nauttia lämmöstä.

Ja mikä onkaan parempaa kuin karata kesäsumua ja ankeutta aurinkoiseen Eurooppaan? Samin uusi(kin) työ on varsin joustava työskentelyn suhteen – koska suuri osa porukasta firmassa on suomalaisia, kesäksi on työhuone myös Helsingissä. Näppärää.

Ja mun työ nyt on siellä, missä mun läppäri on.

Tässä suunnitelma:


Kesäkuun 19: sinne
San Francisco - Chicago - Copenhagen - Helsinki-Vantaa

Heinäkuun 16: takas
Helsinki-Vantaa - Arlanda - Chicago - San Francisco

Välissä: 
  • Juhannus! 
  • Uimista ja jäätelöä ja Fresitaa
  • Mun synttärit!
  • Mökkeilyä jossakin
  • Ristiinrastiin Suomea – tarkka suunnitelma vielä muotoutumatta

Synttärit: 
Täytän 4.7. kolmekymmentä vuotta. Ei uskois. 
Tätä virstanpylvästä haluan juhlistaa Tampereella, jossa tähän tarkoitukseen aion vuokrata juhlatilan jostakin keskustan läheisyydestä. Toivoisin kaikkien siis merkkaavan tämän nyt kalenteriin: Lillin syntymäpäiväkekkerit, lauantaina, heinäkuun kuudes!  

Lisätietoja myöhemmin kun suunnitelma selkiintyy. 



Tuesday, April 9, 2013

Vain elämää, ei sen enempää – on kaikki tää, koita ymmärtää!

Kuten Sami mainitsi jo Facebookissa työttömyydestään ja grillikauden avaamisesta:

Meidän paluumuutto euroalueelle viivästyy hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Lopulta kyse oli puhtaasti rahasta: työtarjouksia sateli niskaan täällä, Euroopasta ei kuulunut kuin hiljaisuutta ja yksi "ei".

Ja sitten tuli Se Työtarjous. Se, joka täyttää kaikki Samin toiveet. Palkka on kohdillaan, työkaverit huippuja tyyppejä, ja työ juuri sitä, mitä halusikin urallaan seuraavaksi tehdä. Lisäksi plussaa on se, että työpaikka ja Samin projekti on määräaikainen komennus.

Eli me siis tullaan vielä Eurooppaan. Toistan: suunnitelmaa Alankomaista ei ole kuopattu! Se vaan siirtyy hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen.

Uusi työ alkaa maanantaina. Se on San Franciscon keskustassa.

Sitten seuraaviin jännittäviin uutisiin:
meidän ei ole järkeä olla enää vuokralaisia. Joten nyt green cardit kourassa on turvallisempi olo mennä pankin juttusille.

Tässä suunnitelma:

Ostosuunnitelmissa on talo Berkeleystä, Oaklandista, Alamedasta tai Albanysta, jotka ovat kaupunkeja tuossa meidän lahden itäpuolella. Siellä, missä käyn sitä mun lehteä taittamassa. Sieltä kulkee metro keskustaan töihin reilussa puolessa tunnissa.

Kämppä tulee olemaan TALO. Sellainen soma piparkakkutalo, joita täällä riittää. Remonttikärpänen kun on purrut meitä molempia, etsitään fixer-upperia.

Sen lisäksi aikeena on, että siinä talossa olisi pihan perällä tai kellarissa vuokra-asunto, jonka tulot auttaa lainanlyhennyksessä. Berkeleyssä varsinkin on vuokra-asunnoista kysyntää – opiskelijoita on yliopistolla paljon, ja huoneesta solussakin saa maksaa pitkän pennin. Joten kellariloukostakin voi pyytää tonnin pintaan vuokraa. Autotalleja muunnetaan asunnoiksi, tai sitten voi hommata sellaisen pakettitalomökin, joka tulee kokonaisena rekalla takapihalle, kuin leikkimökki, mutta mukana on kalusteet ja vessanpöntöt ja kaikki!

Suunnitelmia on myös netti väärällään, jos haluaa rakentaa itse. Tai voi tilata puolivalmiin, jossa tulee mukana DVD tai viikonloppukurssi, joka neuvoo rakentamisessa. Kaikenlaista sitä!

Tumbleweedhouses pakettitaloyksiö
Tiny House living on nyt muodikasta, ja talopaketteja on heinäpaali-rappaus-taloista metallikonttikoteihin. Tumbleweedin talot saa rakennettua joko maalle tai asuntovaunuksi!
http://www.tumbleweedhouses.com/

Omassa kodissa pitäisi olla:

  • tilava olkkari
  • ei liian pieni keittiö 
  • makuuhuone
  • mielellään sekä vessa että kylpyhuone
  • ekstrahuone (tai pari) mun toimistolle, vierastilalle ja nurkkaus Samin musahommille (tosin kannatan, mitä kaverimme Fabian teki, ja rakensi musastudion autotalliin täydellä äänieristyksellä!)
  • Aurinkoinen piha, joka ei ole ihan ihan piskuinen, että sinne mahtuu kasvimaa
  • Alueella, jossa on kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ruokakauppa ja muita palveluita

Ollaan aika avoimia talon tyylin suhteen, mutta mielellään jokin viehättävä mökki, esimerkiksi:


Craftsman, 1900-luvun alun tyyliä


Spanish-style, eli mun mielestä "länkkäritalo" aavikolla



Tudor / storybook englantilais-saksalaistyylinen mökki,
näissä on monesti kauniita ikkunoita ja joskus tornejakin. 1920 - 1930.  


Viktoriaaninen / Edwardiaaninen, koristeellisia pikkukartanoita 1800- ja 1900-luvuilta. 



Viktoriaaniselta ajalta tämä on, luullakseni Queen Anne style. 


Ja sitten niitä muita.... 



Ja sitten kun tulee aika lähteä, nyt remontoidun talon voi joko myydä voitolla, tai todennäköisemmin, jatkaa sen pitämistä vuokralla. Sen meidän asunnon vuokra kattaisi koko lainanlyhennyksen, ja jäisi vesi- ja sähkölaskujen ja muiden kulujen jälkeenkin vielä hiukan voitolle, ja sitten olisi se kellari-takapiha-asunto, joka tuottaisi sitten pelkkää voittoa.

Ja jos kaikki menee muuten suunnitelman mukaan uudessa työpaikassa, täältä muuttaessa olisi sitten rahaa ostaa seuraava kotitalo, missä se sitten lieneekin!

Niin ja säästin parhaan viimeiseksi:
Talon takapihalle tulisi sitten myös tällainen!

http://www.bobsplans.com/


Sami on nyt vihdoin – vuosien väsytystaistelun jälkeen – luvannut, että saan koiran!
Tosin eka pitää ostaa talo, ja saada isoimmat rempat alta pois. Mutta sitten!

Ehdotuksia meille sopivasta koirasta?
Mää en halua liian isoa koiraa (siis saksanpaimenkoiran kokoista). Sami ei halua liian pientä tai räkyttävää koiraa (chihuahuan kokoista).

Terrierit ja mäyräkoirat lienee meille liian voimakastahtoisia. Bulldogeilla on vatsavaivoja ja ne on liiankin lölleröitä. Ehkä seurakoiraosastosta löytyy meille sopivin. Jennyn mopsi on kyllä vienyt mun sydämen, samoin ameriikan-Jennyn vehnäterrieri. Ja kaikki muutkin koirut, keitä ollaan vahdittu.

Ehdotuksia otetaan vastaan!

Monday, March 25, 2013

I can haz hipsta glasses!


Nynne sit tuli postissa! Meitsin uudet silmät.

Olen nyt virallisesti überhipsteri. Freelancer-graafikko San Franciscossa, Missionissa, joka tykkää Explosions in the Skystä, luomuhunajasta ja vintagemekoista. Ja nyt on hipsterilasitkin. Enää puuttuu fixie-polkypyörä ja kanakoppi takapihalta.

Innostunut Lilli. 

Näyttää kuvissa isommilta kuin ne on. Mulla on vaan pieni pää.


Voin sanoa, että on aika omituinen olo katsella maailmaa näillä. Kun on tottunut siihen, että esimerkiksi koneen ruutu on kauniilla tavalla epätarkka – nyt näkyy jokainen pikseli! Ja maailmaa "aaltoilee", kun kääntää päätä. Arvelen, että ekoina päivinä saattaapi tulla pää kipeäksi tai öklö olo.

Kokeilulaseilla jo huomasin sen, että suhtaudun laseihin naamalla kuin ne olisi aurinkolasit, ja olen jatkuvasti nostamassa niitä otsalle. Täytyy tottua pitämään niitä päässä. Mutta vähänkö mää nään tarkasti kauas! Pystyn lukemaan työpöydän äärestä jääkaapin ovessa olevan ostoslistan. Sinne on monta metriä! Vähänkö oon teräsmies!

Viikonloppuna kävin liikkeessä sovittamassa aurinkolaseja. Ne ei oikein toiminut nettisysteemissä "virtuaalikokeiluna", enkä jaksanut alkaa tilaamaan kotisovitusboksia viidet lasit kerrallaan. Yllättäen kivoimmat lasit oli Tenleyt, jotka silmälaseina oli lievästi sanottuna humoristiset (tjeu. kuva alla) – mutta aurinkolaseina ne oli tosi kivat!  Ne on ihan hiukan punaiset nuo kehykset.

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. 


Samalla nyt kaikki lasit kuntoon, kun on vielä / kerrankin Vision Plan vakuutuksessa.
Mun laskelmien mukaan ei pitäisi tulla omia kustannuksia kuin näöntarkastuksen omavastuu. Lääkäri muuten huijas mua niillä pupillinlaajennustipoilla. Se sanoi et se vaikutus kestää tunnin, pari. Mä olin iltaan asti ihan tööt, oksetti, silmät tuntui tuvonneilta ja "ulospullistuneilta" ja sattui silmiin pienikin valo. Uhhuh. Onneks ei tarvi sitä tehdä hetkeen. Nyt on lasit, ja resepti lienee voimassa vuoden.

Sami ei ikävä kyllä voi tilata Warbyn laseja, muruni simmut on liian erikoislaatuiset, postimyynnillä ei saa niin isojen numeroiden linssejä.

Käytiin sovittamassa myös Samille laseja ihan tavallisella optikolla.


Tuossa mun suosikit. Ajatuksena oli löytää jotkut ruskeat vaihteeksi, ja nuo ylläolevat oli kans hauskat, samasta mallistosta. Lisäksi soviteltiin ohuita metallisia, joista Sami tykkäsi ajatuksena paksujen kehysten jälkeen. Vaikea sanoa, että oliko se ne tietyt lasit, vai ohuet kehykset yleensä, mutta en tykänny niistä niinkään. Mutta siihenkin tottuisi. 

Mutta nuo Ditat oli mun mielestä tosi hyvän näköiset. Optikkotytöt oli samaa mieltä. Ja nuo ruskeet kans. 

Ja vaikka noissa on musta yläosa ja kirkas alaosa, eihän ne ole liian samanlaiset kuin mun? Mulla on tummanharmaat ylhäältä, ja sit alla vaaleammanharmaat / läpinäkyvämmät. 



Se oiski ollu hassua, jos mää oisin ottanu nuo Fillmoret mustana. Sit ne ois ollu liian samasta muotista! 


Tuesday, March 19, 2013

Tulostusvaivoja


Firmaa perustettaessa ostin monitoimitulostimen. Ne ei oikeasti ole niin huonoja kuin sillon joskus ennen! Siinä on skanneri ja printteri, ja sitä myötä se toimii myös kopiokoneenakin. Mutta on se ollut hiukan murheenkryyni. Seuraavalla kerralla ostan laserin.

Laite on Epson NX 515.

Ja sillä on putket tukossa.

Jo jonkin aikaa se on tulostanut viiruisasti, ja vaikka olisi täysi mustekasetti, keltaista ei heru. Mustakin lakkasi toimimasta. Kilttinä tyttönä tein, mitä Epson käski, eli sen tulostimen oman putsausohjelman. Ei auttanut. Sitten hain apua netistä.

Ja täten päätin jakaa tämän löydetyn tietotaidon kanssanne, jotta tästä blogista olisi maailmalle hyötyä:

Myytti: ainoastaan aito muste toimii, muut tukkii ja kuivuu koneeseen
Muste on mustetta, ja aito muste on useimmiten ihan samaa tavaraa kuin se, mitä täyttöpaikoista saa. Tiedättekö miksi Epsonillakin on sellainen hieno kierrätysjärjestelmä tyhjille mustekaseteille? No koska ne täyttää ne kasetit uudelleen! Tulostimien hinta pidetään alhaisena, musteen hinta on kalliimpaa kuin kaviaari. Aito muste tukkii suuttimet ja kuivuu ihan samalla lailla.

Myytti: tulostuspään putsausohjelma on paras tapa saada muste kulkemaan
Kannatan aina manuaalien ja ohjekirjojen lukemista. Mutta ne valehtelee joskus. Putsausohjelma tuuttaa ulos noin kolmasosan mustekasetista. Jos sulla on jo vanhaa kuivunutta mustetta tulostinpäässä, putsausohjelma auttaa hetkellisesti, kun se "sulattaa" ne kuivuneet klimpit. Mutta lopputulos on vielä pahempi. Netissä sanotaan, että ei saisi enempää kuin kolme putsausohjelmaa tehdä, muuten saa koneen aivan tukkoon. (tässä tilanteessa olen minä).

Myytti: tulostinpäiden putsaamiseen tarvitaan maagisia erikoisaineita
Menin tähän halpaan ja ostin kympillä pikkuisen pullon putsausainetta. Kunnes myöhemmin luin, että se on vaan tislattua vettä ja ikkunanpesuainetta (Windex täällä ämörikassa). Älä mene samaan halpaan!

Tosin, ei mulla ois riittänyt kärsivällisyys tislata ite, saatika ostaa ikkunanpesuainetta tähän tarkoitukseen erikseen. Eikä mulla ois ollu ohutta neularuiskuakaan.  

Totuus: takuun menee, jos itte sompailee 
Mutta eihän se nyt takuun aikana menekään vielä tukkoon, vaan heti sen jälkeen! Nykytakuut on vuoden. Ja sekään ei kata juuri mitään. Ja mitä menetettävää? Laitetta ei ole mahdollista rikkoa, jos on huolellinen ja seuraa ohjeita. Ja jos se ei onnistu itse, sitten voi viedä laitteen huoltoon tai ostaa uuden. Yrittänyttä ei laiteta.

Miten se sitten tehdään? No minäpä kerron.
Tämä pätee siis Epsonin mustesuihkuihin, laserit toimii eri tavalla. Googlaa ohjeet oman tulostimesi mallilla, Youtubesta löytyy hyviä videoitakin aiheesta.

  1. Laita tulostin päälle. 
  2. Avaa kansi. 
  3. Paina mustekasetinvaihtonappia, jotta saat mustekasetit liikkumaan oikealle kohdalle "tulostusasentoon". 
  4. Vedä tulostimen töpseli irti. 
  5. Nyt pystyt työntämään kasettipesän niin pitkälle vasemmalle kuin se menee. Joissakin malleissa on jonkinlainen vipu tähän, mulla ne meni ihan kiltisti. 
  6. Laita otsalamppu päähän ja päälle. 
  7. Siinä kohtaa, missä se kasettipesä hengaili kolmosvaiheessa, on yksi tai kaksi pehmoista vaahtomuovisientä. Tämä on tulostinpää. Mun tulostimessa siinä näkyi kaikki neljä väriä eri puolilla molempia sieniä. 
  8. Tiputa näihin sieniin pesunestettä kunnes ne on piripinnassa, mutta älä liikaa!
  9. Odota vähintään vartti, mielellään yön yli. Neste liuottaa tukkiutuneet röörit. 
  10. Mustaa mustetta oli roiskunut pitkin poikin, putsasin kuivuneita klimppejä topsypuikoilla ja sillä pesunesteellä 
  11. Siirrä kasettipesä takaisin äärioikealle ennen tulostimen käynnistämistä. 

Seuraavana päivänä sitten voi kokeilla tulostaa, ohjeet suositteli 6-8 sivua tiukkaa asiaa tai tulostimen testisivuja.

Jos sekään ei toimi, seuraava askel on putsata kasettipesän suuttimet.
http://www.youtube.com/watch?v=NMS8YelDktE

Raportoin.




Lähteet:

http://www.inkmagic.com/shopcontent.asp?type=Unclog%20Epson%20Printhead%20Nozzles

http://www.youtube.com/watch?v=9pQ-7mNI_co


Friday, March 15, 2013

Unelmakoti




En ole varma, olenko julistanut tätä vielä täällä, mutta Keinäset ois siis palaamassa Eurooppaan. Todennäköisesti Amsterdamin suunnalle. Suunnitelmat on edelleen (lähes täysin) auki, ja työpaikkakin pitäisi löytää, ja paljon muuttujia tässä yhtälössä kaikin puolin. Mutta kaikesta siitä huolimatta on hauska vaan haaveilla – eikä miettiä ja murehtia sitä kaikkea hankalaa (ja järkevää) puolta asioista!

Mää löysin eilen unelmakotini, nimittäin. Se on myynnissä.

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/fotos/






Takapiha on 7m leveä, 30 metriä syvä, englantilaistyylinen puutarha. 
Tohon tiiliseinälle voisi heijastaa vaikka elokuvan! 



Talo on kaupungissa nimeltä Zaandam. Vanhassakaupungissa, vartti kävellen juna-asemalle, josta kymmenen minsaa Amsterdamin keskustaan.



Katso noita lankkulattioita! 
Olen aina halunnut asua talossa, jossa olisi kaksi kerrosta. Se on jotenkin romanttista olla vinttikammari. 
Mielenkiintoinen yksityiskohta: ilmeisesti vessan lavuaari on yläkerran käytävässä, eikä sisällä vessassa. Joka ilmeisesti ei ole rempattu, koska siitä ei ole kuvaa... 



Kylpyhuone on erikseen. Tykkään laattavalinnasta. Amme näyttää siistiltä, joskin hankalalta kivuta ulos...  ja juuri tuollaisen lavuaarin olisin itsekin valinnut. Meillä on kyllä enemmän kosmetiikkaa, joten säilytysratkaisun tarvisi. 

Jos kattoo kaikki kuvat, niin tuohon nurkkaan, jossa niillä on tuollainen "itsetutkiskelunurkkaus", peili ja vaaka (!), niin siihenhän voisi lisätä pöntön, jos kokee tarvetta toiselle vessalle. Ainoa vessa on yläkerrassa, ja tää kylppäri on alakerrassa. Siis jos ymmärsin oikein, niin makkarit on toisessa kerroksessa, keittiö ja olkkari toisessa, ja katutasossa sitten kylppäri. Ja sit kellari? 



Keittiö on kapoinen. En ole ihan samaa mieltä pöytätasosta ja yläkaapistoista, kun tilaa on vähän, olisi kannattanut laittaa kaapistoa kattoon asti. Ja tuo kattolamppu on ruma. Lattiasta voisin oppia pitämään. Ja hella on komea, ja liesituuletin just sellanen, minkä olisin itsekin valinnut.

Jos katsoo nuo 360-panoraamakuvat, niin keittiön ja olkkarin välisen seinän voisi todennäköisesti purkaa, ja laittaa sen tilalle sellasen saarekkeen. Mut toisaalta on ihan kiva, ettei keittiön sotkut näy joulupöytään! 





Keittiöstä on tuollainen aamupalanurkkaus. Arkkupakastin? 
Tuskin tarpeen, ei varmaan tulisi käytyä marjassa tai kalassa. Käynti ulos lienee tuossa oikealla. Keittiötä voisi jatkaa tähän nurkkaan ottamalla nuo ovet pois, ja lattiat laittaa. 


Ne ovet on varmaan siksi, että tuota tilaa ei ole varmaankaan eristetty, näyttää vähän sellaiselta kuistilta.


Mut sit kysymykseen, joka mua mietityttää:  

Onko San Franciscossa asuminen täydellisesti tuhonnut mun suhteellisuudentajun, vai onko tuon talon hinta edullinen? Hinta on €299.000, taloa on 196 m² kolmessa kerroksessa (ehkä) ja parinsadan neliön piha. Viis huonetta, kolme makkaria. Erillinen vessa, ja kylppäri erikseen.

Ja iso kellari.

Se on ihan ookoossa kunnossa, keittiö on uus, joskin sitä voisi parannella. Kylppäri on jees. Se yläkerran vessa lienee kamala kun siitä ei ole kuvaa, mutta projektia tässä haluttiinkin. Mun makuun tämä paikka on ihanan rähjäromanttinen. Nykyisellä asukkaalla on aika erikoinen huonekalumaku, mutta jos ne kuvittelee pois... Ihanat lattiat. Kauniita ovia ja ikkunoita, korkeat huoneet. Ja vinttikammarin katot on viistot ja niissä on sellasia kattopalkkeja! Uih!

En tosin tiedä mitä me ees tehtäis noin paljolla tilalla. Kolme makkaria! Ja se kellari. Melkeen 200 neliöö?

No, toisaalta: yks makkari meille, yks vierashuoneeksi ja yks työhuoneeksi. Ei se sinänsä, melko pieniä näytti olevan kaks noista makkareista. Sami saa kellariin laittaa musahommat, mää saan sinne askartelunurkkauksen ja kahvakuulanurkan. Ja varmaan pesukone on siel kellarissa. Tosin se saattaa vaatia hiukan eristämistä ja kuivattamista se kellari, mut mikspä ei tekis hiukan projektia...

Ja siis ei tuo paikka ole ihan pommi, täysin asuttava nyt tuollaisenaan.

Mut miksi se ei ole mennyt kaupaksi? Se on ollut myynnissä jo kuus kuukautta. Alkuperäinen hinta oli 320k. Onko se karummassa kunnossa kuin miltä se näyttää? Siis tyyliin laho katto ja perustat murentuneena, hometta ja vesivahinkoja? Vai onko se vaan liian rähjäinen muiden makuun?

Hollannista Google Translatella:



Harvoin näkee tällaista asuntoa: luonteikas omakotitalo "kanaalitalo" takapihalla (n. 30 metriä: paistaa aurinko koko päivän!) Tontille 300 m2 ja pysäköintialue, joka sijaitsee keskustassa Zaandam. Tämä entinen koti "Poliisiylijohtaja" oli pitkälti uudelleen ja nykyaikaistetaan säilyttäen kauniit alkuperäiset piirteet.Talossa on tilava olohuone (varustettu takka, korkeat katot ja kauniit tammi lattialaudat), ylellinen keittiö kodinkoneet, ylellinen kylpyhuone, 3 hyvän kokoinen makuuhuonetta ja tilava kellari useita vaihtoehtoja. Keskeinen sijainti, lyhyt matka moottoriteitä, kouluja, kauppoja ja urheiluseurat sijaitsee. Ihastuttava kokemus, sisä-ja ulkona puutarhassa tekevät tämän talon hyvin ainutlaatuinen ja näkemisen arvoinen!

Kellari: erilaiset varastotilat, pesutupa, pannuhuone ja kylpyhuone (pesuallas, kylpyamme, suihku ja jäähdytin), 2x ovi takapihalle;

Parterre taso: sisäänkäynti, suljettu kuisti, eteinen, portaikko, tilava olohuone (varustettu liesi, tammilattia, kaappi), soma ylellinen keittiö (kodinkoneilla), kodinhoitohuone, wc, entinen palvelijan sisäänkäynti, sisäänkäynti kellariin;

1. kerros: tilava lasku pesuallas ja 2 vaatekaappia, 3 makuuhuonetta.

Erityisominaisuudet: Sisältää kellarissa oleskelutila n. 196 m2, keittiö on marmorilattia, astianpesukone, 5 polttimen kaasuliesi, ruostumaton teräs liesituuletin, pesuallas vv mikseri, uuni, graniitti pinta, sähköasennukset ja johdotus on uusittu vuonna noin 1998, katto on noin 2009 osittain uusittu, ovi entiseen palvelun sisäänkäynti uudistetaan.




Tein huvikseni Huus te Koop Hypotheek-laskurilla laina-arvion.
Saataisiin sen mukaan lainaa tuplat talon hinnasta. Siis tietysti arvioin molemmille palkan sen mukaan, mitä työpaikkailmoituksissa ja Glassdoorissa on näkynyt, jonka perusteella sitä lainaa sit laskuroin.

Mitä omakotitalot maksaa Suomessa?
 
Ja siis haaveiluahan tämä on, kun ei tiedä, missä sitä tulee olemaan, mistä saa töitä, mihin tässä ollaan menossa.

Mutta jos tuo talo on vielä myynnissä muutaman kuukauden päästä...


Wednesday, March 6, 2013

Kakkulakysely

Lienee aika (taas) hommata lasit, ja tänä vuonna otettiin mullekin vakuutukseen näkö/silmälasiosuus. En ole vielä käynyt näöntarkastuksessa, mutta aloitin hauskalla osiolla.

Tilasin kotiin sovitettavaksi laseja.

Warby Parker on silmälasikauppa, joka lahjoittaa kustakin myydystä parista lasit hyväntekeväisyyteen.
"Sovitin" jo nettisivuilla kaikkia laseja valokuvalla, ja sitten tilasin viidet kotiin kokeiltavaksi.





Tässä mun suosikit:



Fillmore, Tennessee Whiskey -värissä






Nämä oli tosi hauskat. Ehkä hivenen raskaat ja miehekkäät. Viiskytluvun mies.



Percey, charcoal-värissä




Nämä on mun suosikit. Hipsterilasit, mutta sirot. Viiskytluvun sihteerilook.


Sims, burgundy-värissä



Simssit on aika peruslasit. Moderneimmat ja "normaaleimmat", josta syystä en niistä tykännyt. 




Parker, olivewood-värissä




Ei huonot. Mutta Perceyt on nätimmät. 




Tenley, burgundy-värissä




Näytti kuvassa kivalta. Mun päässä ne on melkoiset Kekkoset. 

Mitäs mieltä ootte?