Thursday, January 24, 2013

Kaksoisolentoja

Kaverini Olli vihjasi Facebookissa, että oli nähnyt "mut" kuvituskurssin valokuvissa. No, pitihän se tarkistaa.

Ja onhan se, oikeastaan pelottavissa määrin.

En se oo minä – mulla ei ois kahvia kädessä

Ihan sama tukka ku mulla oli, mutta liian isot kädet!

Samanlainen kaksoisleukakin. Ja kofeiiniaddikti, ainaki kuvista päätellen. 


Ja kuka tuo tyttö on? No, munhan oli sitten PAKKO käydä kaikki ne kuvat läpi, että löysin kuvan, jossa sen nimilappu on luettavissa. Ja uskokaa tai älkää – mun doppelgängeri asuu San Franciscossa! Ja se on töissä Pixarilla, kuvittaja, piirtänyt muun muassa Disneyn Tangled ja Brave -leffoihin. 

Lauren Airriess on neidin nimi, ja kuvituksia voi katsoa täältä:

http://tuladoodle.blogspot.com/

Ja ei se oikeasti ole niin paljoa mun näkönen, ton kurssin aikaan vaan. Hassua sinänsä. Ihan eri näkönen muuten:
https://picasaweb.google.com/102231658683645372147/SidneyAndBaxterWedding#5729624839350794834

Ja kultaisella yhdeksänkytluvullahan oltiin kovasti sitä mieltä, että olin ihan ku Mena Suvari, siis siihen aikaan ku se oli American Piessa ja American Beautyssä. Enää ei olla samannäkösii kyl ollenkaan. Mut kyl meissä oli teineinä jotain samaa. Ainaki hiukset!



Thursday, January 17, 2013

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Meillä on nyt uusi tiskikone! Hurraa!

Mua vaan välillä ihmetyttää toi mun vuokraemo.

Me siis maksetaan aika tuskainen määrä rahaa kuussa vuokraa. Joka on käypä hinta tästä asunnosta. Siihen hintaan olettaa, että perusasiat toimii.

Me saatiin Samin töistä ilmaiseksi uudehko, rosterinen GE:n tiskikone, kaksi vuotta vanha. Aateltiin, että sehän olisi kiva asia vuokraemännälle, että annetaan se tälle asunnolle lahjaksi. Vanha tiskikone oli halpahallin halpismalli, yli 10 vuotta vanha, ja ei toiminut kovin hyvin. Se olisi todennäköisesti vuoden-parin sisällä hajonnut lopullisesti. Sitä just viime vuoden puolella käytiin korjaamassa, ja mies sanoi, että se ei välttämättä kauaa enää pöhise. Tuo uusi on $450 arvoinen tiskikone.

Olen yleensä pyytänyt putkimiehiä aina samalla, kun jotain muuta tekevät, niin putsaamaan kylppärin ja keittiön lavuaarien putket, jotka aina tukkeutuu hiuksilla ja muulla kuonalla. Se nyt on vaan normaalia. Ja se hajulukko on muurattu umpeen, sitä ei voi itse avata, joten kuonan poistamiseen tarvitaan se sellainen "putkikäärme" työkaluksi. Meillä on itselläkin sellainen, mutta isommassa koossa, joka toimii vaan ammeeseen ja keittiöön, mutta ei mahdu kylppärin lavuaariin.

Me putsataan niitä siis kyllä itsekin aina sillon tällön. Ei siis olla niin uusavuttomia, että aina soitettais putkari se tekeen. Mutta kun täällä ovat, niin samalla ne sen nopsaan putsaa. Loogista.

Soitan vuokraemännälle, että nyt se sovittu putkimies olisi täällä, tässä on hinta-arvio. Uusi tiskikone, lavuaarin putsaus ja keittiön hanan korjaus, $600.

Keittiön hanasta ei tule kuumaa vettä ilman kommervenkkejä. Jotta me saataisiin kuumaa vettä keittiössä, pitää juosta eka kylppäriin, vetää siellä hana täysille kuumalle. Sitten tulla keittiöön, testata, toimiiko (vettä tulee ihan pieni liru), ja sitten juosta takas kylppäriin, laittaa hana pienemmälle, tulla takas keittiöön tsekkaan, että pysyikö vesi kuumana keittiössä. Ja jatkuvasti pitää käydä tarkistamassa, ettei vedet mee kylppärissä lattialle, koska se vetää vähän hitaasti. Jos vahingossa sulkee keittiön hanan, koko ruljanssi alkaa alusta. Ymmärrettävästi tämä on tuntunut ärsyttävältä ja hankalalta.

Ongelma on seuraavanlainen:  sinne keittiön hanaan oli kertynyt sakkaa ja kalkkia, joka tukki hanan niin, että sieltä tuli vain liru vettä. Ja se liru ei riitä käynnistämään meidän tankitonta vedenlämmitintä, joka siis lämmittää aina vaan tarvittaessa.

Se on todella ärsyttävää, ja pidemmän päälle huono asia myös putkien kannalta, kun ei saada kuumaa vettä, niin ruokamöhnät ja rasvat putkissa hyytyy sinne. Enhän ole hullu, kun haluan saada kuumaa vettä hanasta ilman puolentunnin kikkailua?

Ja siis mainitsinko jo, että diiliin sisältyy ilmainen monensadan arvoinen tiskikone!?

Kiitollisuuden sijaan, Carol kitisee mulle puhelimessa, kuinka me tilataan putkimiehiä liian usein. Mun mielestä ei kyllä lainkaan. En kehtaisi joka pikkuasiasta valittaa.

Mutta se nyt ei varsinaisesti ole mun syy, että:


  • kaasuputket vuosi talossa niin pahasti, että kaasuyhtiö sulki meidän kaasun, ja ukot joutu korjaan putkia viikon verran (yli 20 vuotokohtaa muistaakseni)
  • 20-vuotta vanha vedenlämmitin hajosi, se oli ruostunut katoltaan puhki, ja sen tilalle piti asentaa uus
  • Se edellinen tiskikone ei tyhjentänyt vesiä, vaikka kuinka yritti, ja Googlettamisen ja omien yritysten jälkeen en saanut sitä korjattua, sieltä oli hajonnut joku solenoidi-osa, joka piti vaihtaa, ja joku filtteriläppä siellä putken sisällä oli kulunut rikki
  • Jääkaappi oli ikivanha (siis niin vanha, että siinä oli sellanen puukoristeltu kahva ja se oli sellanen mummosukkahousun värinen!) – sähköyhtiö ehdotti, ja minä kannustin, että se pitäisi vaihtaa, ja vuokraemäntä sen vaihtoi.
  • Ja sit ollaan asennettu uusia häkämittareita, kun se tuli lakiin.
  • Purettu seinää ja korjattu putkia, kun paskaveet oli valunut seinän sisään haljenneesta 1900-luvun alun rautaputkesta. 
Sen lisäksi yhden kerran ihan omalla rahalla soitettiin putkari, kun onnistuttiin tukkimaan keittiön allas rasvalla ja maalilla (hups!).

Toinen "ylimääräinen" prokkis oli, kun vaihdettiin suihkunpää, joka oli ruostunut kiinni, ja samalla kysyttiin, miten paha asia on, kun laattojen välinen laasti (mitä grout ja caulk on suomeksi?) hapertuu ja irtoo, ja laatoituksen ja kylpyammeen välissä on nyt iso rako, josta vesi menee seinärakenteisiin. Suihkunpää vaihdettiin paljon kivempaan, säästää vettä niinkuin laki käskee nykysin ja ei tunnu sellaselta uimahallinsuihkulta. Ja se pää ostettiin omalla rahalla, ja se tänne jää. Lahjana asunnolle.

Lisäksi kun mun kosteusmittari sanoi, että on liian kosteaa kylppärissä, putkimiehet sillä reissulla antoi arvion tuulettimen asentamisesta. Sitä ei koskaan laitettu, koska se oli kallista. Ja ilmeisesti kosteusongelmat ei haittaa. Mut mun mielestä se on hyvä asia vuokralaiselta, että välittää tuollaisista asioista, eikä anna niiden vaan olla? Enkä mä mielestäni turhista asioista kitise ikinä. Siis esimerkiksi meidän hellasta sammuu usein se pilottiliekki, ja kaikki polttimot ei toimi. Mutta se on ihan ookoo, enkä siitä oo valittanut. Lämmittimen pilottiliekki on pitänyt kerran sytytyttää uudelleen, kun en tiennyt, missä se on ja se oli sammunut tuulesta. Jälleen mielestäni ihan ookoo asia, ettei vuokralainen mene pelleilemään sytkärin kanssa metrisen kaasutankin kanssa... räjähtää pian koko talo.

Samoin omalla rahalla ostin ohjelmoitavan termostaatin, jonka asennuksen maksoi vuokraemäntä, jälleen muiden asioiden yhteydessä. Termostaatti kun on eteisessä, ja lämmitin makkarissa, niin ilman ohjelmointia, sinne läkähtyy, kun termostaatti kokee, että on kylmä kokoaika. Niinku eteisessä onkin. Vuokraemännän mielestä me ollaan nynnyjä, kun edes pidetään lämmitystä päällä, että pitäisi vaan pitää toppaliiviä päällä. Huomautuksena, että jos lämpöjä ei pidä päällä, asuntoon tulee todella kosteaa ja kalsaa. Siis alle 18 astetta ja lakanat tuntuu märältä, kuin kesämökki talven jälkeen. Huippuelinolot homeelle. Ja siis me maksetaan kaasu ja sähkö, joten se, pidetäänkö me lämpöjä päällä, ei tuota kustannuksia vuokraemännälle...

Tietty paska säkä, että kaikki on vähän hajonnut meidän täällä asumisen aikana, mutta minkäs teet, vanhat asiat hajoo. 20 vuotta on tuplasti normaalin vedenlämmittimen elinikä. Ja ollaan laitettu omaa rahaa kuitenkin kaikkeen ns. "turhaan". $600 per vuosi ei oo paha korjausbudjetti. Jos me maksetaan kymmeniätuhansia vuokraa kuitenkin.

Mulla olisi paljonkin asioita, jotka mun lain mukaan ois oikeus saada. Siis esimerkiksi lämmitys: meidän asunnossa on vain yksi lämmitin, joka ei millään lämmitä koko asuntoa. Ei se lämpö yletä ku makkariin, hiukan olkkariin ja kylppäriin, mutta molemmissa on yleensä vilakkaa.

Laissa on, että asuttava tila kodissa pitää pysyä yli 20 asteen. Ilman erillisiä töpselillä olevia sähkölämmittimiä. No, meillä ei todellakaan lämmity tolla lämmittimellä kuin makkari siihen lämpöön. Joten mulla olisi oikeus vaatia, että se asennuttaa uuden lämmitysjärjestelmän koko asuntoon. En ole sitä tehnyt, koska olen kiltti, vaan olen ostanut itse sähkölämmittimet – ja maksan senmukaiset sähkölaskut.

Harmittaa vaan sen asenne. Me maksetaan ihan riittävästi, että on oikeutta vaatia, että keittiön hanasta tulee lämmintä vettä. Me ollaan hyviä vuokralaisia, ja välitetään tästä kodista kuin omasta.

Kiittämättömyys on vaan maailman palkka.

Wednesday, January 16, 2013

Kaaoslaulu

Tänä aamuna herätessäni, soi päässä tuttu laulu Maa on niin kaunis. Sitten katsoin ympärilleni, ja alkoi naurattaa. Tässä syy (laula ylläolevalla sävelellä):

Kotini on kaa-aa-os,
Tiskit, pölyt, roinat, mua oottaa...
Polkupyörä, pyykkikorit – ei pääse ees sängystä pois!  

Surffilaudat, maa-atkalauuukut,
kuka tarvii pöyyy-täää-tilaaaaa?

Keittiön keskellä,
on tiskikone,
ja vanha yhä seinässä kii.

Kaiken tän kestän, kun,
katson joulukuustamme –
ja kauneus kaiken sotkun voittaa!

Sotkunkin kautta,
kuljemme laulain,
joskus vielä
siisteys koittaa!


(Ja ihan oikeasti: ruokasalissa on pöydän alla viisi kavereiden matkalaukkua, kolme surffilautaa, sekä meidän valmiiksi täydet komerot on vielä enemmän täynnä nyt. Keittiön lattialla, aivan keskellä, on tiskikone, joka on ollut siinä joulukuusta saakka, ja kyllä, meillä on edelleen joulukuusi!)

Friday, January 4, 2013

Uudenvuoden lupauksia

En yleensä tee mitään erityisiä uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna tuli luvattua muutama asia:


  1. Hammaslääkäri. Olen vitkuttanut riittävän pitkään, nyt on aika. Takahampaassa taitaa olla reikäkin, ja leukanivelet kipeenä narskutuksesta. Lauantaimigreeni lienee paljolti sitä, herään niskat ja leuat juntturassa. Hampilääkärikin on jo valittu, sille vaan pitäisi soittaa. Yhhyh. Kylmä hiki nousee pintaan ajatuksestakin. Tosin tämä valitsemani hammaslääkäri on todella miellyttävä, rauhallinen tyyppi, ja siellä saa ne aurinkolasit päähän, joista voi katsella leffaa samalla.
  2. Jenkkakahvat. Ajatuksena olisi tiputtaa vielä muutama kilo, että olisin lähempänä viittä- kuin kuuttakymmentä kiloa. Se olisi pituiselleni ihmiselle soveliasta. Pitkälle oon tullut jo viime vuoden aikana, 10 kiloa. Nyt oon jumissa, vaikka liikun monta kertaa viikossa ja syön ajatuksella. Siksipä ostin juuri itselleni joululahjaksi uuden apuvälineen, joka auttaa myös kohtaan #3.
  3. Nuku paremmin, vähemmän kofeiinia. Hei, olen Lilli ja olen koukussa Yerba Mateen. Ilman sitä tai kolaa ei päivä lähde käyntiin. 

Mikä siis on tämä ihmevekotin, joka pelastaa? 
Jawbone UP -ranneke. 


Se on askelmittari.  Ja paljon muuta. 

Hyvää joulua Lillille, toivoo joulupukki. 

Jawbone UP on siis "lifestyleranneke", joka kuuntelee päivittäistä touhuilua ja analysoi. 

Pääasiallisesti haluan tutkia mun päivittäistä aktiivisuutta. UP kehottaa liikkumaan, jos jumittaa koneen ääressä liian pitkään. Se on hyvä, unohdan välillä hengittää ja istun kauheassa asennossa, kun keskityn. Jalat puuduksissa ja hartiat korvissa. Jos vaikka 45 min välein nousisi ja venyttelisi, niinkuin kiropraktikkoni kehotti, se ei ois varmasti huono homma.  

Mulla on ennestään sykemittari, siis sellanen kello ja  sykevyö, jota olen käyttänyt jumpalla. Mutta se mittaa vaan sen jumpan. Se, mikä tieto multa puuttuu, on se, mitä kulutan peruspäivän aikana. Veikkaan sen olevan vähemmän kuin muilla. UP osaa vastata siihen. 

Lisäksi UPissa voi erikseen mitata urheilusuorituksen tehot. Se Samilta ryöväämäni vanha Polarin sykemittari alkaa olla tiensä päässä, se ei enää tunnu mittaavan oikein. Neljän tunnin kävely maastossa kuluttaa saman verran kuin 10 min kävely metrolta kotiin? Ei loogista. Ja onhan se jo yli kymmenen vuotta vanha. Siinäkin mielessä oli aika vaihtaa. 

UPin hintaan kuuluvassa applikaatiossa (iPhonelle ja iPadille) voi kirjata ylös syömiset ja juomiset. Oon tehnyt tätä jo aikaisemmin eri palvelun kautta. UPin systeemi vaikuttaa hyvältä. Siinä näytetään keskittyvän enemmän ruuan laatuun kuin kaloreiden laskemiseen, mikä on järkevää. Tänhetkisessä Sparkpeople-systeemissä oon samoissa pisteissä jos syön lounaaksi donitsin ja limsan kuin jos söisin avocado-kale-salaatin, kalorit on samat. UPissa ei lasketa niinkään annoskokoja ja merkata jokaikistä ainesosaa erikseen, vaan ennemmin päiväkirjamaisesti, että menikö hyvin vai ei. Osaan kyllä jo automaattisesti päässä arvioida annoskoon ja kalorimäärän, joten en enää tarvitse siihen apuja. Ja Sparkkaamiseen menee kauheesti aikaa. 

Lisäksi UPiin voi merkkailla mikä fiilis on. Voisin siis käyttää sitä väsymystilan, stressin ja migreenien seuraamiseen, joka voisi auttaa ymmärtämään, miksi ja koska mulle tulee migreeni. Varsin hyödyllistä. Voisin selvittää, onko jotain erityistä, mikä sen tekee, unen, ruuan, juoman tai liikunnan suhteen. Tai olisiko se syklistä tai hormonaalista. 

UP seuraa myös unenlaatua, siitäkin saa dataa ja käppyröitä seurattavaksi. Mikä on musta aina tosi mielenkiintoista. Siinä on  herätyskello, joka surisemalla herättää sut täydellisessä vaiheessa unisykliä, jotta herää virkumpana. Olen aina ollut tarkka unesta, tulee pää kipeeksi jos nukkuu liian vähän tai varsinkin, jos nukkuu liikaa. 

Siinä on myös päivätorkkumoodi, joka herättää sut sopivan torkkuajan kuluttua. Mää oon huono torkkuja, mutta ehkä tällä saisin nukuttua hyviä torkkuja. Ehkä. Mun torkut yleensä päätyy siihen, että herätessä on "jetlagkrapulainen" olo, ihan kauhee pöhnä ja oksettava olo. En siis torku usein. 

UP myös tsemppaa ja antaa vinkkejä elämäntapamuutoksiin. 

Ja sitten tietysti se tärkein: se on söpö. 
Tilasin omani mintunvihreänä. 


Koska minä olen minä, tämän laitteen valitseminen on kestänyt yli vuoden. 
Tässä lyhyt esittely muista vaihtoehdoista: 

Fitbit One (tai Zip) oli se, jota harkitsin pisimpään UPin rinnalla. Se olisi ollut halvempi, ja ominaisuudet ja toimintaperiaate on pääosin samat. Mutta arvosteluissa koettiin se hankalaksi, että se pitää erikseen laittaa yöksi hihnaan, päivisin se on klipsuna taskussa tai rintsikoissa. Tosi söpö laite. http://www.fitbit.com/one

Basis on kello, jota rakennettiin pitkään ja hartaasti. Siinä on todella monimutkainen algoritmi ja hieno systeemi, se mittaa verisuonten sykintää valolla ja ihon hikisyyttä sensoreilla. Aika siistii. Lopulta vaan päädyin siihen, että se on liian iso. http://www.mybasis.com/tour/ 

Larklife on uusin tulokas, hyvin samanlainen kuin Fitbit ja Jawbone UP. Mutta hirmu iso. Ja ei vakuuttanut, se oli liian hörhö. Jopa mulle. Ja applikaatio vaikutti hankalalta. http://lark.com/products/larklife/experience

Sitten on tietty Niken FuelBand, joka oli liian lelu mulle, ja onhan näitä. DotFit oli eka, johon tutustuin, sitä kaupattiin kuntosalilla. Ihan sairaan ruma vekotin. 

On se tavallaan turhake tuo, mutta on sitä maailmassa turhempaakin kuin terveys. Ja oon sen verran nörtti, että rakastan ajatusta, jossa saan omasta terveydentilasta reaaliaikaista dataa. Ehkä pian selviää mysteeri, miksi paino ei tipu vaikka teen kaiken muka oikein, ja miksi päätä särkee. Ehkäpä. 

Raportoin. 

Hyvää uutta vuotta!