Lukitsin sitten juuri äskettäin itseni ulos. Jonka jälkeen murtauduin omaan kotiini.
Oppia ikä kaikki – en ollut huomannut, että takapihan ovi menee lukkoon itsekseen, luulin siihen tarvittavan avainta, niinkuin etuovellakin. Olin viemässä pyykkiä kellariin, kädessä kellarin ja portin avaimet. Kun tulen takaisin, ovi on kiinni. Oh noes.
Ensin naurahdin.
Sitten kirosin.
Sitten työnsin. Ja vedin. Ja väänsin.
Sitten koitin ovea siihen sopimattomalla avaimella.
Kyllä, se on nyt lukossa.
Tuumaustauko. Kauhea nälkä. Puhelin on sisällä. Lähimmät avaimet on Samilla töissä keskustassa. Mulla on jalassa villasukat ja vaaleanpunaiset puputohvelit, päällä huppari ja rönttöiset farkut. En varmasti olisi eka, joka kävelisi kaupungin keskustassa puputohveleissa, mutta en ole varma, halusinko tämän olevan eka mielikuva musta Samin uusille työkavereille. Tai kävellä kaupungilla koiranpaskan ja huumeruiskujen keskellä puputohveleissa...
Mieti, Lilli, MIETI.
Kävin etuovella, se on lukossa. Naapuritkin on tähän aikaan poissa, ja niillä ei ole enää meidän vara-avainta... joten pakko ratkaista tilanne itse. Takaisin takapihalle kokeilemaan, josko ovi nyt aukeisi. Edelleen lukossa.
Takapihan ikkunat? Ei, ne on lukossa, ei saa kuin ötökkäsermin pois. Yyh, hämähäkinseittiä.
Rikkoisiko takapihan oven? Lasin korjaaminen maksaa varmaan maltaita, se ei ole vaihtoehto siis. Hmmh. Keittiön ikkuna on auki, mutta siinä on kalterit. Ja ruuvimeisseli on sisällä. Ei muita työkaluja kuin puutarhatalikko ja lapio ja kellarissa pesuaineita, ruosteisia nauloja ja vanha saha.
Vessankin ikkunan juuri laitoin kiinni.... mut hei!
Makkarin ikkuna! Sehän on auki! Jes!
Kävelen toiselle puolelle taloa. Makkarin ikkuna ON auki! Mutta se on korkealla. Liian korkealla. Ja ainoa jalansija on 1800-luvun putki, jonka kaveri juuri halkesi viime vuonna, en halua olla vastuussa sen rikkoontumisesta. Ja ötökkäsermi näyttää siltä, että se on silikonilla kiinni....
Epätoivo iskee.
Istahdan puutarhatuoliin ihailemaan kukkia, ja pohtimaan, josko sitä pärjäisi hetken aikaa pihallakin. Jos vaikka kitkisi rikkaruohoja ja siivoisi. Onhan sekin hyödyllistä tekemistä. Murrruuuuuurrrr, sanoo maha. Ei, kyllä nyt on päästävä sisälle, Sami tulee kotiin vasta myöhään illalla!
Kannan tikkaat kellarista makkarin ikkunalle. Toivottavasti naapurit on töissä, eikä kukaan soita poliisille. Otan varmuuden vuoksi mustan hupparin pois – "Pelastakaa Japanin Delfiinit" -t-paita on toivottavasti vähemmän murtovarkaan oloinen asu.
Olisipa pidemmät kynnet, mietin, kun koitan saada ötökkäsermiä ikkunasta alas. Onneksi on pesutuvan avaimet. POPS! Onnistuihan se! Sermi irti, ikkuna on auki! Kömmin sisään täytetyn gepardin ketteryydellä, tanssin pienen onnentanssituuletuksen, ja nappaan avaimet eteisen pöydältä. Palaan takaisin ulos puristaen avaimia tiukasti, ja laitan vielä kengän oven väliin.
Sermi takaisin makkarin ikkunaan, tikkaat takaisin kellariin, uusi satsi pyykkiä makkarista koneeseen.
Ja nyt syömään.
