Lilli goes Twiggy

Köyhän kotirouvan roolissa on keksittävä uusia tapoja pysyä nättinä. Tarjouduin hiusmalliksi. Koska englantini ei ole vielä täydellistä ja inhoan puhelinsoittoja, tulkitsin lauseen "if you want to confirm anything or have questions" tarkoittavan, että voin soittaa, jos haluan. No, olisi pitänyt soittaa ja kuitata tulevani. Menin perille myöhässä, koska tavalliseen tapaan eksyin. Syytän bussia, jossa ei ollut pysäkkinäyttötaulua.

Kun vihdoin löysin perille hiukan hikisenä (tänään oli lämmin päivä) ja puuskuttavana vartin myöhässä (olin kylläkin laittanut tekstarin, että myöhästyn), käy ilmi, että koska en ollut kuitannut tuloani, oli kampaajallani jo toinen malli. Mutta nou hätä, toisen kampaajan malli ei ollut ilmaantunut paikalle, joten sain sitten Ashleen sijasta... punatukkaisen tytön, jonka nimeä en nyt muista.

Paikka on Grasshopper Salon SoMassa. Oikein kaunis, aasialaiseen tyyliin sisustettu paikka. http://www.grasshopper-salon.com/

Ja, -tadadattataaaaa- mun pehko on nyt lyhyt. Malli on Toni & Guyn mallistosta, moderni mod-henkinen leikkaus. Ja sitten se, mitä haluatte nähdä, eli mun pää:



Se on niinku jännästi alta lyhyt, sitten päällä on pidempiä osioita. Ja leikkaus on niin, että korvat vähänniinku näkyy. Lisäksi se kuivuu oikein sieväksi itsestään, mutta jos haluaa laittaa, siitä saa oikein rokkenrollin ja jopa sellasen keesimäisen mohikaanin, jos etuosan pitkät suortuvat vetää taakse.

Tai sitten voi mennä sileäksi ja söpöksi Twiggy-tyyliin.


Kaikista parasta ikuna on se, että kampaamon omistaja (joka valvoi mun leikkuuta), tykästyi mun päähäni ja haluaa tammikuussa mut niiden "näytökseen". Tämänpäiväinen oli uusien työntekijöiden koulutuspäivä. Kampaajani on siis jo töissä Grasshopperissa, mutta kaikki uudet tekevät yhden aamupäivän viikossa opetushenkisesti jonkun harjoitustyön. Joko mannekiinipäällä tai oikealla ihmisellä. Ja, parhaus senkun jatkuu: pääsen todennäköisesti myös vastaavaan opetustuntiin, jossa mun päähän laitetaan väri! Jeshhhh! Väristä maksaa 25 taalaa, eli ei paljon mitään, tänpäiväinen leikkaus oli ilmainen.

En tosin oikein tiedä, olisiko jotenkin pitänyt kuitenkin tipata. En mä oikein tiedä. Sääntöjen mukaan hiusten pesijälle dollari tai pari, sit joku 20% päästylistille ja sit joku enmämuista toinen 20% jaettuna lopulle porukalle, joka hiuksiin osallistui. Vaikea sanoa. Ois ehkä pitänyt vaan kysyä. Tää oli kuitenkin vähän eri asia, kun se oli ilmaiseksi mainostettu reenitilanne.

No, ehkä ens kerralla.

Niinjuu, ja tässä vielä ENNEN-kuva:




Näytän nuoremmalta, hoikemmalta ja luonnollisesti trendikkäämmältä uudella tukalla. Androgyyniä musta nyt ei saa millään, mutta tukka on sellainen.
Kuvassa se ei näytä niin kivalle, kun ei näy eri kerrokset, mut se on hauskasti rakennettu pää.

I <3 My Mac

Kovinkaan monelle ei liene yllätys, että meidän perheessä tietotekniikka on pääasiassa peräisin Applen pajasta, ja että olemme molemmat melkoisia faneja. Sitä en ole tosin tunnustanut, että ajelimme Cupertinossa (kaupunki tossa lähellä) yksi viikonloppu melko kauan, ajatuksella, että "jos sattuisi näkymään Applen pääkonttori"... noloa, mutta totta.

Isoin kriisi tällä hetkellä on se, että olemme ehkä Suomessa MacWorld-messujen aikaan. Oh noes!



Uusin perheenlisäyksemme on toimistolta huostaanotettu iMac. Se on niin kaunis ja tehokas ja kirkas ja kaunis ja ISO. Koska käytämme tietokonetta myös Lost / Heroes -maratonien katseluvälineenä, on tämä paljon kivempi kuin pieni läppäri. Joka on hajoamispisteessä vanha raukkaparka.

Ei niin Mac-tietoiselle lukijakunnallemme tiedoksi, että kuvassa näkyvä vekotin on siis iMac. Se koko kone on siis tuo näyttö. Cd-asema on sivussa, kaiuttimet alareunassa ja pieni piste keskellä yläkulmassa on sisäänrakennettu webkamera. (mukana tulee ihastuttava ohjelma Photo Booth, jolla saa ottaa hassunhauskoja tai ihan tavallisiakin kuvia itsestään...)





Tyhmää on vain se, että näppäimistö on jenkkimallinen. Napit oudoissa paikoissa. Ja laitoin asetuksista päälle, että tämä toimii kuten suominäppis, mutta kun en minä muista, missä kohdissa mikäkin merkki aina on, niin tulee virhelyöntejä... miksei erikoismerkit voi olla standardinomaisesti?

Ei mulla muuta.

Kauan eläköön Steve Jobs!

Joulu on jo ovella...

Ainakin täällä. Kaupat aloittivat joulujutut viikkoja sitten, ja tällä viikolla ovat joululaulut soin eet jo joka liikkeessä. Tosin en tiennytkään, että Sound Of Music on joululaulukokoelma, mutta sekin täällä soi. Kaupungissa on ainakin kolme virallista joulukuusta, joiden sytyttämisseremonioita emme ole saaneet aikaiseksi mennä katsomaan.
Union Squarella on isohko, täydellisen kartiomainen kuusi, josta juuri ja juuri näkyy vihreää alta, kun se on niin valojen peitossa. Rannassa Wharffilla on kuusi, jossa on valojen lisäksi isoja erivärisiä palloja, lumiukkoja ja.... vilkkuvat strobovalot. Näiden mielestä myös pingviinit (sellaiset, joilla on kaulahuivi ja pipo) ovat joulun perushahmoja. Kolmatta en nyt oikein muista, missä sen näin, mutta valtava sekin oli.

Jenkkien lomakausi lähtee käyntiin Thanksgivingistä. Mekin päätimme kokea kyseisen ilmiön ja menimme ulos syömään perinteikkään aterian, johon sisältyi kurpitsaa, kalkkunaa ruskealla kastikkeella, bataattimuusia, vihreitä papuja ja lisää kurpitsaa. Kalkkunan täyte on yllättävän hyvää, en tosin tiedä, mitä siihen tulee, jostain luin, että cornflakes-muroja. Omituisinta, tai ainakin eksoottisinta, oli se, että kurpitsan perinteinen mauste on ilmeisesti jokin sama, mitä laitetaan piparkakkuihin. Kurpitsapiirakkaan se oli ihan ookoo, mutta suolaiseen kurpitsaan vähän omituinen.

Kiitospäivä oli torstai, ja useimmat ottivat seuraavan perjantain vapaaksi. Koitimme kovasti selvittää, mitä Thanksgivinginä olisi tarkoitus tehdä, mutta emme saaneet selville muuta kuin syömisen ja sen, että telkkarista tulee aamulla kuuluisa Macy´sin paraati New Yorkista ja illalla 6 tuntia amerikkalaista jalkapalloa.



Perjantai, tunnettu myös nimellä Black Friday jostain syystä, on vuoden merkittävin shoppauspäivä. Hullut Päivät ei tunnu tän jälkeen miltään. Lähes jokaisella isolla liikkeellä (Macys, JC Penney, Wal-Mart, Target jne.) oli supertarjouksia ja alennusmyynnit alkoivat jopa aikaisintaan viideltä aamulla! Aikamoista. No, mekin uskaltauduimme ostoksille lauantaina, ja silloinkin ahdisti, liikaa ihmisiä. Enkä mä nyt tiedä, onko 40 dollaria kovin vähän villapaidasta... eli vähän sellanen HP-juttu täälläkin.

Väistimme perjantain hulinat menemällä syömään Samin TTVO:lta tutun kaverin Jussin ja Jussin vaimon, Saritan kanssa leffassa (Beowulf) ja syömässä (Hard Rock Cafe). Oli ihan mukava kuulla toisenkin suomalaisen parin "selviytymistarina". Noe Valleyta asuinpaikkana suositeltiin. Jussin ja Saritan blogi

Hassuja sanoja

Kun kävelin eilen Kamala Spa:n ohi, päätin vihdoin kirjata ylös hassujen tuotteiden ja paikkojen nimiä.

• Kamala Spa, keskustan Union Squarella yläluokkainen kauneushoitola
• Hanuri Korean Grill, korealainen ravintola, tuttu edelliseltä reissulta
• Soma Pizza, pizzeria SoMa:n alueella
• Pino Pizza, kauppareissun varrella oleva pizzapaikka

Näitä täytyy tulla aina lisäilemään, kun tulee mieleen. Ääkköset ovat muotia ainakin rohdosvalmisteissa, melkein joka kerta naurattaa Äkavar-niminen tuote.

Shopeti-shop!

Tein ostoksia. Tulivat molemmat oikein tarpeeseen.

1. Farkut. tummansiniset, lähes mustat, läppätaskuilla. Gap. Alessa. Hämmästyttävintä tässä on se, että elämäni ekaa kertaa ostan farkut, joita ei tarvitse lyhentää lainkaan. Niillä oli kolmea pituutta, Long, Regular, Ankle. Ankle on mulle sellainen just soppeli, lahje hipoo maata ilman kenkää, mutta ei mee kannan alle kuitenkaan. Tulivat siinä mielessä tarpeeseen, että mukana on vain kahdet farkut, joista molemmat ovat pussipolvisia ja toiset ratkeevat haaroista hetkenä minä hyvänsä...

2. Talvitakin! Samanlainen kuin kuvassa, mutta tylsästi mustana. Leikkaus on tosi nätti, empirelinjainen, ja "nukkemainen". Paljon A-linjaisempi kuin kuvasta ymmärtäisi. Sen voi napittaa joko noin tai sitten kokonaan kiinni, jolloin siitä tulee militaristisempi. Napit ovat kiiltävät mustat sileät muovinapit. Takki tulee tarpeeseen, kun täällä kai pitäisi yölämpötilojen pikkuhiljaa laskea nollan tuntumaan. Edellinen kankainen talvitakki olikin sitten ostettu vuonna '03...ehkä oli jo aika.

Huutamaan nimeäni jäivät kengät Aldosta. Ehkä sitten tammialesta raaskii ostaa...

Sami osti ihanat pyjamahousut, tuntuu vähän niinkuin säämiskän ja mikrokuidun välimaastolta. Ehkä se on ohutta säämiskää? Housut on siis tuollaista ja ikävä kyllä saman sarjan paitaa ei ollut kokoja enää, mutta Hurleyn pitkähihainen t-paita ajaa saman asian.

Kämpän iltalämpötilat kokivat alhaisimman tuloksen tähän saakka: sisälämpötila +18 astetta Celsiusta. Ja vetoisaa. On se ehkä tähän vuokraan nähden vähän nuivaa, ettei lämpöjä pidetä päällä.

Mutta päivisin on vielä usein aurinkoista ja teepaitakeliä. Onneksi.

Eläimetkään kestä tätä ilmaa...

San Franciscon sää on oikukas. Välillä on lämmin, välillä kylmä. Mutta selvästi talveen päin täälläkin mennään. Viikonloppuna kierreltiin kaupunkia ympäri jälleen. Ensimmäinen kohde oli San Francisco Zoo.

Siellä oli pingviinejä, tiikereitä, apinoita ja vaikka mitä. Tosin suuri osa eläimistä oli mennyt sisätiloihinsa, koska oli kylmä päivä. Todella sumuista ja kostean kalsaa. Onneksi eläimet oli söpöjä ja puistossa vierähtikin yllättävän pitkä aika.


Mitään sen ihmeempää sanottavaa ei ole tähän hätään... päätimme olla muuttamatta Sunsetille (siellä oli tämä puisto), koska siellä on sumuista ja ikävää. Keskustassa oli samaan aikaan aurinkoista.

Pimeä tulee täällä talvisaikaan nopeasti, yllättäen ja aikaisin, noin kuuden aikaan on täysin pimeä. Mulla on teoria, että se aikaisuus johtuisi vuorista, jonka taa aurinko laskee... enpä tiijjä.


Kuljimme ensimmäistä kertaa maan alla Munin metrolla. Se on hassu, kun se menee keskustassa maan alla, mutta sitten nousee maan pinnalle ihan tavalliseksi ratikaksi. Nyt koke(ile)matta on enää kiskobussit. Täällä bussit on sellaisia sähköbusseja, sitten on Munin metro, kiskobussit, Bart (Bay Area Rapid Transit, sillä tultiin lentokentältä keskustaan, kun palautettiin vuokra-auto) ja sitten vielä Caltrain, joka on ihan tavallinen juna, joka menee mm. Palo Altoon ja San Josehen.


Sunnuntaina käytiin taas asuntonäytöillä. Ensimmäinen oli aivan hurmaava. Alakerrassa oli iso olohuone, jossa oli takka. Olohuoneesta jatkui käytävä, jonka varrella oli komero ja vessa. Näiden jälkeen keittiö, josta ovi takapihalle. Takapiha oli periaatteessa yksityinen, mutta tavallaan jaettu puoliksi naapuriasunnon kanssa. Nuoripari oli ostanut koko talon, rempannut ja laittanut toisen puoliskon myyntiin ja asuivat itse toisessa.
Yläkerrassa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja kylpyhuone. Makkarin ikkunasta pääsi katolle, joka oli periaatteessa siis parveke. Komeroita oli jälleen kaksi. Sijainti oli mahtava, uudessa ykköspaikassamme Noe Valleyssa, Dolores Streetillä. Ainoa miinuspuoli oli hinta, joka oli hiukan liian korkea.


Noe Valleyhin päädyimme sen jälkeen, kun jalkauduimme alueelle. Talot ja alue on aivan yhtä viehättävää kuin Cole Valley, mutta hiukan etäämmällä Haightin narkkareista ja rikoskeskittymästä. On se kuitenkin tämä ison kaupungin elämä vähän erilaista kuin siellä kotisuomessa. San Franciscon poliisilla on palvelu, jossa voi tarkastella eri alueiden raportoituja rikoksia. Noessa oli huomattavasti vähemmän aseellisia ryöstöjä ja huumeiden myyntiä. Ja mitä paikallisesta lehdestä (www.noevalleyvoice.com) lueskelin, niin ei Noessa sattuneet ryöstöt olleet mitenkään kamalan hirmuisia. Ihan vaan rahan ja arvotavaran luovuttamalla pääsi pälkähästä, ketään ei oltu viimeisen vuoden aikana pahoinpidelty, uhkailtu vain. Ei sillä, että sekään nyt mikään pikkujuttu olisi, mutta kuitenkin. Ei tarvitse henkensä edestä pelätä.



Niin, ja toinen kämppä, mihin saavuimme vähän myöhässä ja hikisinä ja huohottaen (nää mäet on tappavia!) oli jo vuokrattu, ovessa oli lappu. Siitä jatkoimme sitten matkaa Castrolle päin, jossa söimme oikein oikein hyvää thaikkua lounaaksi. N-linjalla suhasimme Embarcaderolle saakka merenrantaan, ja katsastimme Ferry Buildingille, joka on siis sekä rakennus, josta lautat lähtevät muunmuassa Sausalitoon, mutta myös kauppahalli. Pihalla on kahdesti viikossa Farmers' Market. Paikka on tosi kivan näköinen. http://www.ferrybuildingmarketplace.com/

Pihalla oli nyt...luistelurata. Samanlainen, kuin Helsingissä oli rautatieaseman vieressä. Ja lämpöä oli noin +10 astetta. Ajateltiin tulla joku ilta luisteleen, tai ainakin katseleen, kun muut luistelee. Musiikkina soi 80-luvun rakkauslaulut ja diskopallo pyörii. Onhan se nyt koettava!

Isoin shokki oli maanantai-illan uutiset, joissa mainittiin, että ensi viikolla alhaisimmat lämmöt voisi olla Fahrenheitteina 30's to mid-30's, eli nollassa ja miinuksella. Hrrrrrh. Ja en ole vieläkään löytänyt kivaa villakangastakkia! Oh noes! Tosin sääsaitti ei näe vastaavia lukemia, joten ehkä uutisissa puhuttiin jostain toisesta paikasta. Toivotaan.

Eksoottisia elintarvikkeita

Tänään ostin kaupasta maitoa hauskassa lasipurkissa – juuri sellaisessa, missä 50-luvun kotirouvat vastaanottavat maitonsa elokuvissa! (kuvassa myös absurdi näköalani: betonista valettu Notre dame -kopio Grace Cathedral, jonka alla olevaa parkkihallia tuli käytettyä). Lasipurkkiin päädyin (hihityspuolen lisäksi) siksi, että täällä kierrätetään pahvia, mutta Tetrapak ei käy, eli siis maitopurkkimateriaali tai folioidut mehutötsät. Tämä oli myös pienin annoskoko maitoa. Maitopurkkihihittelystä tulikin mieleeni raportoida paikallinen ruokakauppakulttuuri. Se on meille Keskon tarjontaan tottuneille aikamoisen eksoottista.

Kaupassa käyminen on täällä joko turhauttavaa tai hauskaa, riippuen siitä, onko ajatellut ostaa jotakin tiettyä vai onko mennyt kauppaan löytöretkeilemään...ajan kanssa. Valikoima on erikoinen, annoskoot valtavia ja yksinkertaisimpiekin tuttujen juttujen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa.

Yksi esimerkki on levite. Kotosalla olemme molemmat vannoutuneita kevyt-Oivariinin käyttäjiä. Olemme nyt ostaneet täällä "I Can't Believe it's not Butter"-merkkistä levitettä, joka maistui lähinnä leivontamargariinille. Sitten ostimme European Style Butteria, mikä kuulemma maistuu ihan hyvälle, mutta luonnollisesti on ihan ehtaa voita, eikä täten kovin terveellinen vaihtoehto. Sami on jatkanut voilinjalla, kun taas minä päädyin valitsemaan levitteekseni tuorejuuston. Se on täällä paremman makuista kuin Suomen Creme Bonjourit tai Koskenlaskijat.

Toinen vaikea pala on jugurtti. Ne ovat täällä umpi-imeliä. Yhden hyvänmakuisen jugurtin löysin, se oli Trader Joe'sin "Greek Style Strawberry". Se oli sellaista paksua, kermajugurttimaista , eikä liian makea. Muistutti jossain määrin suosikkijugujani, Pirkan vaaleanvihreässä purkissa tulevia kermajugurtteja. Löysin myös lapsuusmuiston, kun söin sitruunajugurttia, joka maistui juuri samalle, kuin lapsena kanarianlomilla aamupalaksi nautittu. (Joskin lapsena sokerinsietokyky lienee korkeampi).

Kolmas ongelmakohta on ollut tuoremehu. Täällä saa älyttömän hyvää mehua kahviloista ja ravintoloista, joka on juuri siinä paikassa puristettua. Se on mahtavan hyvää. Mutta kaupasta ei löydä mehua, joka ei olisi imelää. Suomalaiset mehuthan ovat pahimmillaan (eli halvimmillaan) suorastaan kitkeriä. Minute Maid on nyt ollut lähinnä sellaista, jota tykkää juoda.

Sitten on tietysti yksittäisiä pieniä juttuja, mitä ei meinaa löytyä, mitä on tottunut kotomaassa käyttämään, esimerkkeinä nyt vaikka pesto, leivinpaperi, mustapippurirouhe, kermaviili, ruokakerma (joistain paikoista saa creme fraichea), laktoositon maito... ja siideri!

Paljon on hauskoja juttuja kyllä myös. Ensimmäinen kauppareissu meni "telkkarista tuttu"-ruokien parissa, joskin kaikki Gilmoren tytöistä tuttu ruoka on kyllä melkoisen syömiskelvotonta... Poptartsit ovat kuin isoja Digestive-keksejä, joissa on päällä sokeritahnaa x tai hilloa ja sokerikuorrute päällä. Monterey Jack -juusto (jota Lorelai ottaa burgeriinsa cheddarin kanssa) oli aika blaah kokemus juustona. (täällä myydään vain kolmea erilaista perusjuustoa, cheddaria, monterey jackia ja edamia, plus sitten tietysti erikoisjuustoja.)

Hamburger Helper on ilmeisesti kuivattua jauhelihaa, Jello-hyytelö pahaa ja sotkevaa, tater totsit näyttivät hyvin epäilyttäviltä rasvapommeilta, Cheese-a-roni ja Beef-a-roni myöskin jäivät hyllyyn puhtaasti ällöttävyyden perusteella. Mallomarseja täytynee joku kerta maistaa. Ne on suklaalla päällystettyjä vaahtokarkkeja.

Voisin lyhykäisesti esitellä täkäläiset ruokakauppavaihtoehdot. Paremmuusjärjestyksessä.

1. Whole Foods
Kauppaketju, joka myy pääasiallisesti joko 1. paikallista 2. luomua 3. eettisesti valmistettua ruokaa. Koska Yhdysvaltain ruokateollisuus on kaikessa teollistuneisuudessaan kammottavaa, olemme päättäneet skipata geenimuunnellut, hormonein ja antibiootein kasvatetut kemikaalikauhut ja nautimme pääasiassa luomuruokaa. Sen saaminen ei Kaliforniassa ole mikään ongelma. Ihan mitä tahansa saa luomuna. Whole Foods on ihana. Siellä voi ostaa mitä tahansa pähkinöitä ja riisejä ja papuja ja muroja ja kaikkea sellaista irtotavarana, Punnitse&Säästä -tyyliin. Liha- ja kalatiski on kilometrin pituinen (ja vielä liian pelottava), juustoalue huumaava, samoin viinihylly. Kaupassa myydään myös kukkia, ekokosmetiikkaa ja Reilun Kaupan tekstiilejä (varmaankin hampusta ja luomupuuvillasta). Whole Foods on kuin Stockan Herkku, mutta kaikki on luomua ja ilman ilkeitä Stockmann-mummoja. Kauppa on kävelyetäisyydellä, mutta ei ihan lähikauppa kuitenkaan.

2. Safeway
Hyvä peruskauppa. Otimme toisella käyntikerralla jo Safeway-kortin, koska sillä säästää ihan älyttömästi! Meidän lähin Safeway on Marinassa, eli tuolla merenrannassa. Jos me asumme snobilla alueella, niin Marina on nuorten snobien mekka. Tai näin ainakin sanotaan. Kyseinen kauppa tunnetaan yleisesti termillä "sinkku-Safeway", viitaten juuri asiakaskunnan nuoruuteen ja viriiliyteen. Tiedä häntä. Olen aina vastustanut S-etukortteja, Plussia ja Bonuksia, mutta Safewayn kortilla saa tosi isoja alennuksia, yhdestäkin tuotteesta sai 7 dollaria alea kortilla, ja kahvia puoleen hintaan. Tuntuvia aleja. Safewaylla on myös hyvä oma luomumerkki. Täältä myös saa "junttialkoholia" ja limsaa ja paheellisuuksia, mitä Whole Foodsista ei saa.


3. Cala Foods
Lähin kauppa. Ihan täysi valikoima, ei juurikaan luomua tai erikoisuuksia (ellei meksikolaista ja aasialaista keittiötä lasketa). Jotenkin tunnelmaltaan halpis, asiakaskunta tai myyjät eivät puhu keskenään juurikaan englantia. No, enhän minäkään puhu, mutta en silti laskisi itseäni ihan perus-siirtolaiseksi... olipas kamalan rasistinen kommentti mun suusta. No, jotenkin sitä vaan tuntee olonsa kotoisammaksi itsensä näköisten ihmisten joukossa. Kai se on luonnollista. Kaiken kaikkiaan Cala on hyvä olla lähellä, kauppa on auki 24h. Kyllä sieltä perustarpeita saa. Rakennus on hauskan fiftari.


4. Trader Joe's
Nettisivuiltaan ja ideologialtaan mahtava kauppa, joka tosiasiassa ei lunasta odotuksia. Hieno visu ja mahtavat silkkipainetut kauppakassit. Myyjillä Havaiji-kuosiset paidat. Aika kaukana.

Sisustuskuume

Ehkä hienoin puoli tänne muuttamisessa on se, että pääsee aloittamaan ihan tyhjästä sisustamisen ja kodin kanssa. Itse en ole paljoakaan saanut koskaan ostaa huonekaluja. En malttaisi odottaa!
Suosikkini tähän mennessä on ehdottomasti lehti Domino. Ja niiden nettisivu on mahtava inspiksenlähde: http://www.dominomag.com/.


Jännittävintä on, että on mahdollista valita sellaisia asioita, mitkä tuntuu NYT hyvältä, eikä tarvitse miettiä sitä, että ostaisi asioita, jotka toimisivat vielä kymmenen vuoden päästä... tilaa hassutella. Hauskaa on, että Samin maku ja oma maku ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Tosin se saattaa olla aika kaukana siitä, mitä jenkeistä saa. Täällä tykätään massiivisesta kantrityylistä. Varsinkin keittiöt ovat kammottavia. Kaapinoviksi valitaan juuri sellaiset, mistä Suomessa halutaan eroon.



Itse kun tykkäisi enemmän Kvikin tyylisistä, yksinkertaisista jutuista. http://www.kvik.com/fi-FI/kitchen/products/



Eli siinä asiassa joutuu jo tekemään kompromissin, koska kaikki keittiöt ovat tätä tyyliä. Yleensä juuri tummanpunertavassa kirsikansävyssä. Kultaisin kahvoin. Urgh.
Sen sijaan koristeellisuus on kivaa muissa huoneissa. Kaikissa on kauniit puiset listat katonrajassa ja lattianrajassa. Ja usein kipsikoristeluja katossa. Ja kivoja erkkeri-ikkunoita.

Huokaus!

Saisi vaan sen kodin mahdollisimman pian. Vaikka tuntuu tämä väliaikaiskotikin jo viikon jälkeen kodilta eikä hotellihuoneelta. Alan jopa tottumaan tähän mattoon. Tosin lämpöön ei totu. Ostettiin lämpömittari, ja täällä pitäisi olla 70 astetta (eli 21 celsiusta), mutta 70 asteeseen päästään vain aurinkoisina päivinä, muulloin mennään alle, 67 asteeseen. Siitä täytynee valittaa. Tietysti se johtuu siitä, että on paljon ikkunoita, joista vetää. Mutta on silti tylsää palella.

Suosikkikanaviani telkkarissa ovat Style Network sekä HGTV (http://www.hgtv.com/). Jälkimmäisen nettisivuilla on paljon sisustussälää myös. Löysin myös kivan saitin, joka paneutuu nimenomaan vuokrakämpän sisustukseen. http://www.rentaldecorating.com/

Sitten on aina tietysti Martha Stewart.

Asunnonetsintää...

Tarkoituksena oli lauantaina kiertää muutamassa näytössä (ihan huvin vuoksi, sopparia ei voida tehdä vielä). Kolme oli listalla. Päädyimme näkemään niistä yhden. Joka oli kamala. Todella pieni, ja näköalat oli metrin päähän seinään. Ja huoneet kooltaan luokkaa "keittiökomero". Universumin söpöin aasialainen teinihomopariskunta oli toisena parina katsomassa sitä.

Toisen ovella seistiin 15 min, eikä ketään näkynyt missään. Kolmanteen ei haluttu mennä, koska olimme jo märkiä ja kylmissämme. Lauantai oli sateinen.
Huoh. No, käytiin Ben&Jerrysissä jäätelöllä, ja ajeltiin ympäriinsä Cole / Haight -akselilla. Ja kyllä, alue on edelleen ihana. Todella ihana.

Listaaminen siis jatkuu. (ja ei näitä oo pakko kattoo, näitä tulee vaan laitettua tänne itselle talteen ja Samille näytille..)

http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/475784917.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/475354286.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/475353031.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474959534.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474956212.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474239122.html

http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474794554.html
http://d_and_dd_johnson.tripod.com/249oak/id1.html

http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474702342.html
1 bedroom, mutta voisi olla riittävän iso. Citiapartments.

"Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain!"

Sami täytti tänään, 9.11.2007, 28 vuotta. Synttäripäivä lähti käyntiin pannukakuilla, jotka kiltti vaimo paistoi ihan itse. (tähän omankehun hajua ja paukkuvien henkseleiden ääntä). Ohessa kuva, koska ette muuten uskoisi.



Lahjaksi sai käyntikorttikotelon De Young -museon kaupasta. Se on kuparia ja "jännä". Ja tulee hyötykäyttöön ja tarpeeseen. Kai. Sen lisäksi kaksi kirjaa: toinen romaani tyypistä, joka joutuu tuuraamaan kuolemaa ja se on tylsä homma se, ja toinen San Franciscon arkkitehtuurista.

Muuten päivä olikin vähän hankala, parkkipaikkoja ei löytynyt, eikä ruokapaikkoja, eikä lompakkoa tarvittaessa jne. Päädyimme kotiin syömään. Ehkä huomenna sitten juhlavammin.

Lauantain ohjelmaa

588 Jersey @ Douglass -- showing Saturday (11/10) 11:00am sharp.
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474181671.html
+hardwood
-pesukone

551 Duboce at Walter St showing Saturday night at 6PM
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474098389.html
+oak floors
+dishwasher
-available now
- 1 bedroom

3452 16th 301 at Sharon Open House: Saturday Nov 10 at 12:45PM SHARP
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/474051756.html
- 1 bdrm
- Galley kitchen
-carpet
+Parking availalbe
+dishwasher
+fireplace

Shown Sunday Nov. 11th at 3PM. 4278 23rd Street.at Eureka
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473999763.html
+Large 6 Room Flat,
+yard
+Wood Floors


115 Haight St. Open House Saturday, November 10, from 3:00 p.m. to 3:45 p.m.
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473959622.html
-haight st
-näköalat
-1 bedroom
+a small rear porch

1849 Church St. at 30th St. Saturday, 11/10 at 3:00PM.
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473912333.html
- 1 bedroom
- vaikuttaa nuivalta talolta
+ takapiha

Top 3:

3975 18TH Street @ Noe Saturday Nov. 10TH at 2:45 p.m. - 3:00 p.m.
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473849650.html
+gas fireplace
+dishwasher & disposal
+small private deck
+ullakolla vierastilaa


http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473783074.html
+dishwasher
+modern outlets
+vastarempattu
+rear of building, away from street noise
+fireplace
-ei open house. mrrr.

SATURDAY NOVEMBER 10TH, 4PM-5PM 1298 Haight Street #3
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/473737730.html
+dishwasher
+Buena Vista Park
+claw foot tub
+hardwood
+ihanat ikkunat

Päivän saaliit...

Ajattelin jakaa kanssanne tämän päivän Craigslist-saaliit (yleensä vaan Samin Skype vilkkuu, kun lähettelen sille näitä päivän mittaan). Hakusessa on siis joko 1-bedroom, jossa olisi olohuoneen lisäksi bonus room / office. Joskus näissä on 5 huonetta, vaikka olisi vaan 1-bedroomiksi mainittu. On sunroomia, officea, formal dining roomia jne. Joskus taas 1 bedroom on vaan olkkari, jossa on liukuovella erotettu makuusoppi. Eikä nämä ilmoita neliöitä (tai square feettejä) juuri koskaan. Eli se on aina vähän hakuammuntaa, että minkä kokonen kämppä on!

Budjetti on kahden ja kolmen tonnin välillä. Kuussa. Plus mahdollisesti sähkö/roskamaksu/kaasu/vesi/netti... Ja takuusummat on aika massiivisia. Ja vuokrasopimukset vuodeksi sitovia. On tää aika raakaa peliä ranualla. Jokaista kämppää hakee lukuisia hakijoita, joita mahdollisesti haastatellaan. Kaikista karuinta meille on se, että ei ole takuita siitä, kelvataanko me vuokralaisiksi, kun meillä ei ole henkilökohtaista credit historya tässä maassa. Tosin firmahan sen vuokraa. Joten sen luulisi auttavan.

Mahtava apuri on Google Maps, jossa on Street View-moodi. Eli kun postauksen perässä on linkki "Google maps", niin sen klikkaan usein viereiseen välilehteen auki. Se hakee automaattisesti oikean kohdan, klikkaa ylhäältä oikealta Street View -napin päälle, raahaa ukon nuolen kohdalle ja aukeaa ruutu, jossa näkyy se katu. Siinä voi liikkua, pyöriä, zoomata... olen joskus jopa katsonuit, että mitä naapuritalossa sijainneen kaupan ikkunassa luki. Siinä luki tattoos & piercing. Tolla saa hyvää fiilistä siitä, millaisella kadulla/alueella se on, ja näkee talon ulkoa, jos siitä ei ole postauksessa kuvaa. Toi ominaisuus ei toimi vanhoilla selaimilla.

Tässä tän päivän shortlist:

Bernal Heights
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472865996.html

Noe Valley
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472043395.html

Castro
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472087184.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472873255.html

Haight
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472133954.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472770706.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472436312.html
tää on vähän hassu, makkari erotettu verholla? ja onko se office area jossain parvella?

Cole Valley
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472360432.html
Tämä olisi juuri täydellinen! Tahtoo!
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472763008.html
http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/472456801.html

Craigslist

Suosikkisaittejani jo pitkään on ollut Craigslist, joka on sanfranciscolaisen IT-miehen luoma saitti, jossa voi myydä-ostaa-vaihtaa-vuokrata ihan mitä vaan. Ja hakea seuraakin. Ilmaiseksi. Minä olen käyttänyt sieltä osastoja http://sfbay.craigslist.org/sfc/apa/ (asuntoja) sekä http://sfbay.craigslist.org/med/ (työpaikkoja).

Voisin esitellä asunnonhakutavoitteemme lyhykäisesti. Tarkoitus on siis hommata työsuhdeasunto, jossa olisi järkevähkö keittiö (se oiski eka), olohuone, makuuhuone ja vierashuone/toimisto. Lisäksi haaveissa olisi sijainti kohtuullisen matalalla (maanjäristykset) ja että talossa olisi jonkinlainen takapiha (useimmissa on) ja että talo olisi kaunis (onnistuu useimmissa tapauksissa).

Alueet TOP 5:

Cole Valley
Haight-Ashburyn konservatiivisempi kaveri. Kylämäinen tunnelma, pieniä edvardiaanisia taloja, aurinkoa ja ihmisillä kukkia portailla. Kuva: http://www.flickr.com/photos/kagoldberg/50845025/

Haight + Lower Haight
Se alkuperäinen hippialue Haight-Ashbury. Ainoa miinus se, että puiston päässä on melkoinen spurgukommuuni, plus siellä alkaa taas olemaan sumuista ja kosteaa (=hometaloja).
Haight St itsessään on poissuljettu, koska se on liian meluisa, mutta ihan siinä nurkilla voisi asustaa. Mahtavia kauppoja ja baareja.

Castro
Joo, tämä on se gay-alue. Sateenkaarilippuja ja palmuja. Täältä olisi hyvät yhteydet metrolla. Tää on sellainen bubbling under, aikalailla samoilla nurkilla tämäkin on.

Noe Valley
Tämä on se alue, mihin jupit muuttivat Marinasta perustamaan perheen. Paljon nuoria lapsiperheitä ja "young professionals".

Bernal Heights
Tämä on vähän sellainen edullisempi versio edellämainituista. Ollut aikanaan vähän huonoa aluetta, mutta on noussut. Tässäkin riippuu, asuuko lähellä Noe Valleytä vai Missionia Bernalilla. Tämä alue on muodostunut koiraihmisten ja lesbojen kaupunginosaksi. Täällä saa samalla hintaa kaksi makuuhuonetta kuin Noessa saa yhden. Tämä alue pitäisi katsastaa. Ei oikein osaa ennen sanoa.

Buena Vista Heights / Alamo Square+Nopa / Glen Park / Diamond Heights...
Edellämainittujen alueiden laitamilla olevia alueita. Buena Vista on sellaista kartanoaluetta, jossa silloin tällöin on vuokrakämppiä vapaana. Nopa on vähänniinku New Yorkin Village. Opiskelijoita ja muita boheemeja. Nousussa.

Laitakaupunkiseikkailu

Tämän tarinan seuraamikseksi tarvitset karttaa.

1. Tässä Google Map, ja se, mistä lähdetään. Avaa tästä (oikealla napilla, ja uuteen ikkunaan/välilehteen)

Lähdin Sacramento Streetiltä bussilla nro 1. Näen sen bussin ikkunasta kun istun täällä kotona, mutta siitä huolimatta en ollut kiinnittänyt huomiota, missä sen pysäkki on. No, kiertelin ja kaartelin tuossa risteyksessä vaikka kuinka ja kauan, enkä spotannut missään mitään kylttiä. No, sitten huomasin katsahtaa alas ja pieni pätkä rotvallia oli maalattu punaiseksi ja siinä luki pienellä että "bus stop". Siinähän se siis.

Ykkönen menee California St:iä pitkin kauas kauas. Tarkoituksenani oli (HopStopista saamieni ohjeiden mukaisesti) mennä ykkösellä Richmondin (=kaupungin tylsin ja sumuisin lähiö) alueelle saakka, jossa vaihtaisin numeroon 44 jolla pääsisin Golden Gate parkiin, jossa on De Youngin museo. Jossa taas on museokauppa josta ostin jotakin jollekulle, jolla on perjantaina syntymäpäivä.

Tähän asti kaikki oli ihan fine. Pääsin bussiin, sain maksettua (tai no, yllätyksenä tuli se, että kun maksu on 1, 50, niin vaihtorahaa ei saa ja se maksetaan sellaiseen lippulaitteeseen... seisoksin siinä sitten ja meinasin kaatua joka mutkassa ja pysäytyksessä, kun kaivoin kolikoita (nää näiden kolikot on jotain ihan käsittämätöntä), kunnes sain kommunikoitua aasialaisittain englantia murtavan kuskin kanssa, että kahdella dollarin setelilläkin voi maksaa, siinä vaan häviää sitten sen fiftycentin. Näin tein.

Mahtavinta on se, että se Muni (julkiset on täällä munia, niillä on hieno, tosi psykedeelinen logo) kattaa bussit, kiskobussit ja metron. Samalla lipulla. Monta tuntia. Cable carit maksaa erikseen, kun ne on enimmäkseen turisteille. Ne on vitosen laaki, mikä on harmi, koska toi meidän kotiylämäki downtownista ois mahtava mennä sellasella, mutta ei raaski. Kuukausikortilla se ois sit mahdollista, kun siihen kuuluu Ihan Kaikki.

Mutta siis takas seikkailuun. Museokauppa nähty, Japanese Tea Gardenin tai muun puiston tsekkaukseen oli ilma liian kylmä (ei lämpötilat täällä kovin alas laske, mutta kosteus ja tuuli hoitaa sen, että vaikka ois teepaita, huppari ja nahkatakki plus kaulahuivi, niin palelee ajoittain), niin en siis jäänyt roikkumaan puistoon. Jotta pysymme kartalla, olemme siis nyt täällä

Lähdin samaisella nelinelosella jatkamaan samaan suuntaan, enkä takas kotiinpäin. Tarkoituksenani jäädä tietyllä asemalla pois, jossa voisin hypätä metroon ja mennä Market Streetille Samin toimistolle. No kappas, kappas, ei sennimistä pysäkkiä tullut koskaan. Busseissa on siis sellaiset näppärät taulut. Aloin ihmetellä vasta sitten, kun bussissa alkoi olemaan pelkästään mustia ja latinoja, ja ulkona näkyi ensin vain metsää ja motaria ja sitten hiljaksiin aluetta, jossa jokaikinen kyltti oli espanjaksi. Olin päätynyt melkolailla kauemmaksi, kuin oli tarkoitus. Jäin pois bussista Mission Streetin päässä. Olin täällä.

No, tavoitetta ei siis aivan saavutettu, mutta tulipa ajeltua Missionin läpi (bussi nro 14 pelasti ja tällä kertaa olin ainoa, joka ei puhunut koreaa tai espanjaa). Olin ajatellut asuinalueeksi jopa Missionia, koska se saa paljon aurinkoa ja on sijainniltaan jees, mutta tulin toisiin aatoksiin. Jos alueella asuu vain meksikolaisia ja aasialaisia, olemme todennäköisesti väärässä paikassa. Ikävä olla ikävä ihminen, mutta kyllä meidän pitää asettua asumaan alueelle, jossa on muita saman tuloluokan ihmisiä. (no, enhän mä mitään tienaa..hehheh.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja tämänpituisen reissun sai tehtyä yhdellä ja samalla lipulla! Eläköön SF Muni!

TV:n orjat.

Tää Comcast eio välttämättä ollutkaan mahtava idea! Aivan liikaa ohjelmia. Satoja. Mun pahimmat koukkuuntumiset:

• Style Network (se ärsyttävä Finola Hughes ja "How do I Look?"-tyyppiset ohjelmat)
• Kolme kanavaa, joissa tulee pelkkää kodinsisustusta
• Kantrikanava, mistä tulee mahtava reality Dallas Cowboysien cheerleadereiksi pyrkivistä, yksi niistä vastasi (kompa-)kysymykseen "Mitä mieltä olet Condoleezzan presidenttikampanjasta?" ja sen vastaus oli, että "I think HE has done a great job...". Uskomatonta. Toisen mielestä naisten ei kuuluisi hakeutua politiikkaan ollenkaan. Vain Teksasissa voi olla tällaista.
  
• Gilmore Girlsiä tulee sitä Suomessa viimeksi (ei nyt) tullutta kautta. Desperate Housewivesia erehdyin yksi ilta katsoon ja spoilaannuin minuutissa aivan täysin! Aivan ihme kuviot...
• On Demand -puolella Sex&The City. Ja aamu lähtee käyntiin rauhaisasti pilvipyjamassa omassa olohuoneessa tv-joogaohjaajan kanssa :)

To be Continued...

Kämpän esittely

Odottelin eka, että oltaisiin saatu siistiksi. No, se ei taida tulla tapahtumaan, joten samapa tuo esitellä nyt sellaisena kuin se on. Kyseessä on kulmahuoneisto viidennessä kerroksessa. Lattia on nariseva lankkulattia, joka on päällystetty matolla. Tuloksena on omituisen hyllyvä lattia. Ensimmäisessä kuvassa näkyy eteisen "tikapuuhyllykkö", joka on yllättävän näppärä. Taustalla vaatekaappi.



Tässä kuvassa näkyy Lillin työpiste. Ja palanen epämukavaa Ikean sohvaa. Olen ihmeekseni huomannut, että tykkään seinien beigestä väristä. Mikähän mua vaivaa?



Makuuhuone on pieni huone, jossa on vain sänky. Joka on aivan hullun korkee, sinne pitää kiivetä ihan tosissaan – patjaa ylttää lonkkaluun korkeudelle saakka, kun siinä seisoo. Ostimme uudet tyynyt, koska ne olivat myös hullun isot ja korkeat. Itse sänky on liian pehmeä, selkä kipeytyy. Mahtavin ominaisuus on iPod-kelloradiosoitin. Ja toi reuna on ihan näppärä yöpöytä. Makkari on erotettu muusta kämpästä sööteillä ranskalaisilla ovilla. Ikkunan alla on hauska pikku hyllysyvennös.






Keittiössä on söpö mustavalkoruudullinen laatta. Ja kuten kaikki keittiömme, myös tämä on hullun pieni ja ahdas. Kaasuhellalla saa helposti asiat palamaan pinnasta ja jäämään raa-aksi sisältä. Tulee vähän Trangialla paistaminen mieleen. Ilman sinolinmakua. Ja älä pelkää, äiti, tässä uudessa mallissa ei ole mahdollista saada kaasua jäämään päälle.
Täällä kierrätetään yllättävän paljon:

• paperi
• kartonki (ei tosin sellaista, missä on foliosisus, mutta ei täällä mehua sellaisissa myydäkään)
• muovi (muovipullot, voipurkit, pakkausmateriaalit... kaikki ei-pvc -muovi.)
  
• biojäte (ei tosin meidän talossa, mutta muualla)
• metalli
• lasi

Jännintä on se, että kaikki noi (biota lukuunottamatta) laitetaan samaan astiaan. tarvitsee siis vaan yhden ison kassin, mihin menee kaikki. Pulloista ja purkeista voisi saada muutaman sentin pantin, mutta on vielä jäänyt epäselväksi, mistä sen saa, ainakaan sellaisia pullonpalautuspisteitä ei ole kaupoissa, joten ehkä se pitäs aina viedä johonkin hyötyjätekeskukseen tai jtn. Me taidetaan vaan tyytyä kierrättämään ilman panttia. On niin vähän tilaa säilöä. Oikeasti.

Kaapit on ihan hullun korkeella. Ja pöytätilaa tosi vähän. Ei kuivauskaappia, vaan tollanen Ikean tiskiteline. Tän piti olla täysin varusteltu, mutta no... tosiaan veitset piti ostaa, ja kaikki muukin on vähän niin ja näin. Kattiloita on kolme, yksi aivan minipieni, yksi aivan megagiganttinen ja kolmas, jota voi jopa käyttää.



Olkkari sisältää siis sohvan ja isooon telkkarin. Jossa on digiboksin tapainen Comcast-laite. Sen avulla voi katsoa telkkaria tai sitten tilattuja On demand -leffoja ja sarjoja, eli niitä voi katsoa koska haluaa. Ilmaiseksi. Siellä on ihan uusiakin leffoja. Ja joogaa... tyhmää vaan on, että laite vastaanottaa digitaalista HD-kuvaa, mutta se on kytketty telkkariin tosi huonolla analogipiuhalla. Kuvanlaatu on tasoa "mökkitelkkari irtoantennilla".



Sama on nettiyhteyden kanssa. "Nopea yhden megan yhteys", joo-o, mutta jaettu koko talolle! Kuvassa näkyy Samin työpistepöytä ja eilisen illallisen jäänteet sohvapöydällä. Toi valkoinen möhkäle, minkä päällä on risuja, on koristeellinen lämpöpatterin peite. Lämpö on säädetty 70 asteeseen, eli 21 asteeseen, mutta koska ikkunat falskaa (ja ovat yksinkertaiset lasit), iltaisin tulee kylmä. Siksi torkkupeitto tulee tarpeeseen.



Kylppäri on ihan jees. Sopivanlämpöisen veden saaminen on vähän vaikeaa, ja vessanpönttö on perusjenkkimallia, eli näyttää lähinnä bideeltä. Tosi matala. Meillä on amme, mutta se on tosi tahmainen. Ostin pesuainetta, mutta en vielä keksinyt, millä ammetta hankaisi. Siivous ei sisällä kuin imuroinnin ja pintojen pyyhkimisen.



Loppukevennys. Mun uusi pilvikuosinen vaaleansininen (lasten) pyjama. Flanellia ja iiihana.

Viikonloppu Montereyssä

Lähdettiin autolla kohti etelää ja aurinkoa. Kohteena oli Montereyn kaupunki, kuulu ainakin jazzfestivaalistaan ja aikanaan kaiketi beatnikeistä. Me lähdimme katsomaan sen nykyisin suosituinta nähtävyyttä, akvaariota (www.montereybayaquarium.com). Ihan käsittämättömän hienoja merielukoita.

Käveltiin Montereyn rantaa ja katseltiin merta. Lilli-rassu vähän paloi auringossa. Kuinka yllättävää...

Yövyimme ihastuttavassa kylässä nimeltä Carmel-By-The-Sea. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta siis kyseessä oli rinteellä oleva kylä, jossa puiden (sekä havuja että palmuja..) ja kukkien seassa pilkotti pienenpieniä piparkakun kauniita taloja. Ja me osattiin perille ilman navigaattoria! Kylän kaupat olivat joko taidegallerioita, elegantteja vaateputiikkeja tai antiikkihuonekaluliikkeitä. Snobista ilmapiiristään huolimatta sortseissa kulkevat miehet pääsivät ravintolaan kuin ravintolaan.

Me päädyimme motellihuoneeseen kalifornialaisen kuohuviinin kera katselemaan Pirates of the Caribbean -elokuvaa. Tunnelmallisen iltakävelyn jälkeen toki.

Sunnuntaina (pakollisen "uin uima-altaassa vaikka se olisi kuinka kylmää se vesi!" -kierroksen jälkeen) käytiin Gilroyssa Premium Outleteissa. Ne on siis valtavia tehtaanmyymälöitä. Ja Targetissa (=Citymarket). Outletit oli ihan tyhmiä ja se parkkialue oli pelottava.

Ostimme:

• uudet tyynyt (kämpän tarjoamat on ihan hullun korkeet, samoin kuin sänkykin, mä joudun nostaan jalkaa yli 90 asteen, että pääsen kiipeemään sinne)
• pyjama, pilvikuosista flanellia plus mätsäävät vaaleanpunaiset tohvelit (täällä on iltaisin aika viileää, kun ikkunat falskaa ja tää kukkula peittyy sumuun)
• Muutama muki (ei me pärjätä kahdella)
• Hiustenkuivaaja ja partakone
  

Lisäksi ollaan ostettu veitsiä (ostettiin sellanen veitsisetti sellasessa puisessa telineessä), hassua, kun kämpän piti olla fully equipped kitchen, ja täällä ei muunmuassa ollut tölkinavaajaa tai ainuttakaan puukkoa. Ja siivilä piti kans ostaa. Macy's -kaupan keittiöosasto täällä San Franciscossa on kiva, siellä on kaikkea nättiä ja jännää.

Syötiin Applebees-ravintolassa. Se oli ihan Rosso. Ilman pizzaa, tosin. Sami söi ribsejä ja mulle tuli salaattini kanssa annoskateus. Se oli tosin hyvä salaatti. Täällä kun salaatti on joko uitettu etikassa tai uitettu majoneesissa. Tässä oli sopivasti etikkaista vinaigrette-kastiketta, mutta ei liikaa, kasvisten oma makukin pääsi esille. Onneksi annokset ovat liian isoja, ja ribseistä jäi vähän maistettavaa mullekin! Aamupalaksi olimme syöneet savulohimunakasta ja marjaisia pancakeseja. Vaahterasiirapilla. Nams.

Niinjoo! Ostettiin myös muistikortinlukija, koska unohdin tosiaan kameran laturin ja välipiuhan kotio. Nyt saa ainakin purettua. Akku loppuu sit ku loppuu.

Täällä ollaan!

(kirjoitettu 1. marraskuuta 2007)

Noooh, ensinnä: meillä oli tavaraa sen verran, että oli kaksi Maailman Isointa laukkua. Kumpainenkin just ja just rajoilla, paljonko yksittäinen laukku ylipäänsä saa painaa. Sit mulla oli "pikkulaukkuna" normaali iso matkalaukku, Samilla oli pikkulaukkuna sellainen keskikokoinen matkis. Sit molemmilla oli mahdollisimman isot lentomatkalaukut ja läppärilaukut. Olimme kuulkaas aikamoinen näky raahatessamme niitä.

Frankfurtin koneessa vieressä istui Aamulehdestäkin tuttu valokuvaaja Rami Hanafi.

No, oikeastaan siis ihan jees, että vaihtoaika Frankfurtissa oli lyhyt (30 min) ja se, että lento oli myöhässä vajaa 30 min, saattoi aikaan sen, että juoksimme koneeseen hikipäässä, ehdimme just ja just emmekä saaneet koneessa niitä paikkoja, mitä lipussa oli, vaan jouduimme keskelle vihaisia korealaisia. (sillä yhdellä oli oikeesti joku hätänä, se kokoaika piti naamaa käsissä ja huojui. Ja välillä hakkasi nyrkeillä ruumiinosiaan, lähinnä käsivarsia ja mahaa. Freaky. Mulla oli jatkuva pissahätä, kun en uskaltanut sitä häiritä kovin usein, että pääsis nouseen...)
Laukut sit oli jäänyt Frankfurtiin. Mikä oli oikeastaan ihan jees. Molemmilla oli hätäapupakkaus päiväksi lentomatkalaukussa. Mutta tämän takia en ole ehtinyt sähköposteilemaan tai muuten viestittelemään, kun Samille oli annettava ainoa adapteri. (pah, työt muka tärkeempää kun mun raportointi!)

Nyt ollaan sit hotellimajoituksen jälkeen (laukut jäi matkaan 30. päivä päivälennolla, ja saimme ne tänään 1. päivä puolenpäivän aikaan. Eilen käytiin kyl jo shopauttamassa Lufthansan laskuun...)

Niin, ja eilen oli Halloween! Käytiin leffassa katsomassa 3d-laseilla Nightmare Before Christmas. Oli se aika hassu. Muutamaan kertaan tuli väistettyä päin tulevia objekteja. Hölömöä. :)

Kuvia en tiijjä, koska saa, kun fiksuna unohdin kotiin kamera+kone -piuhan sekä kameran akun laturin... Ehkä pitää ottaa pari kuvaa kännykällä...