1. Tässä Google Map, ja se, mistä lähdetään. Avaa tästä (oikealla napilla, ja uuteen ikkunaan/välilehteen)
Lähdin Sacramento Streetiltä bussilla nro 1. Näen sen bussin ikkunasta kun istun täällä kotona, mutta siitä huolimatta en ollut kiinnittänyt huomiota, missä sen pysäkki on. No, kiertelin ja kaartelin tuossa risteyksessä vaikka kuinka ja kauan, enkä spotannut missään mitään kylttiä. No, sitten huomasin katsahtaa alas ja pieni pätkä rotvallia oli maalattu punaiseksi ja siinä luki pienellä että "bus stop". Siinähän se siis.
Ykkönen menee California St:iä pitkin kauas kauas. Tarkoituksenani oli (HopStopista saamieni ohjeiden mukaisesti) mennä ykkösellä Richmondin (=kaupungin tylsin ja sumuisin lähiö) alueelle saakka, jossa vaihtaisin numeroon 44 jolla pääsisin Golden Gate parkiin, jossa on De Youngin museo. Jossa taas on museokauppa josta ostin jotakin jollekulle, jolla on perjantaina syntymäpäivä.
Tähän asti kaikki oli ihan fine. Pääsin bussiin, sain maksettua (tai no, yllätyksenä tuli se, että kun maksu on 1, 50, niin vaihtorahaa ei saa ja se maksetaan sellaiseen lippulaitteeseen... seisoksin siinä sitten ja meinasin kaatua joka mutkassa ja pysäytyksessä, kun kaivoin kolikoita (nää näiden kolikot on jotain ihan käsittämätöntä), kunnes sain kommunikoitua aasialaisittain englantia murtavan kuskin kanssa, että kahdella dollarin setelilläkin voi maksaa, siinä vaan häviää sitten sen fiftycentin. Näin tein.
Mahtavinta on se, että se Muni (julkiset on täällä munia, niillä on hieno, tosi psykedeelinen logo) kattaa bussit, kiskobussit ja metron. Samalla lipulla. Monta tuntia. Cable carit maksaa erikseen, kun ne on enimmäkseen turisteille. Ne on vitosen laaki, mikä on harmi, koska toi meidän kotiylämäki downtownista ois mahtava mennä sellasella, mutta ei raaski. Kuukausikortilla se ois sit mahdollista, kun siihen kuuluu Ihan Kaikki.Mutta siis takas seikkailuun. Museokauppa nähty, Japanese Tea Gardenin tai muun puiston tsekkaukseen oli ilma liian kylmä (ei lämpötilat täällä kovin alas laske, mutta kosteus ja tuuli hoitaa sen, että vaikka ois teepaita, huppari ja nahkatakki plus kaulahuivi, niin palelee ajoittain), niin en siis jäänyt roikkumaan puistoon. Jotta pysymme kartalla, olemme siis nyt täällä
Lähdin samaisella nelinelosella jatkamaan samaan suuntaan, enkä takas kotiinpäin. Tarkoituksenani jäädä tietyllä asemalla pois, jossa voisin hypätä metroon ja mennä Market Streetille Samin toimistolle. No kappas, kappas, ei sennimistä pysäkkiä tullut koskaan. Busseissa on siis sellaiset näppärät taulut. Aloin ihmetellä vasta sitten, kun bussissa alkoi olemaan pelkästään mustia ja latinoja, ja ulkona näkyi ensin vain metsää ja motaria ja sitten hiljaksiin aluetta, jossa jokaikinen kyltti oli espanjaksi. Olin päätynyt melkolailla kauemmaksi, kuin oli tarkoitus. Jäin pois bussista Mission Streetin päässä. Olin täällä.
No, tavoitetta ei siis aivan saavutettu, mutta tulipa ajeltua Missionin läpi (bussi nro 14 pelasti ja tällä kertaa olin ainoa, joka ei puhunut koreaa tai espanjaa). Olin ajatellut asuinalueeksi jopa Missionia, koska se saa paljon aurinkoa ja on sijainniltaan jees, mutta tulin toisiin aatoksiin. Jos alueella asuu vain meksikolaisia ja aasialaisia, olemme todennäköisesti väärässä paikassa. Ikävä olla ikävä ihminen, mutta kyllä meidän pitää asettua asumaan alueelle, jossa on muita saman tuloluokan ihmisiä. (no, enhän mä mitään tienaa..hehheh.)
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja tämänpituisen reissun sai tehtyä yhdellä ja samalla lipulla! Eläköön SF Muni!
No comments:
Post a Comment