Puutarha oli auki, ja ilmainen, joskaan keskellä talvea Teksasissa ei kasva juuri mikään. Oli todella kuivaa, ja lähinnä ruskeita risuja kukkapenkeissä. Puisto oli valtava, ja varmasti keväällä mieletön. Japanilainen teepuutarha oli näin keskellä talveakin oikein viehättävä. (tosin vedet koi-karppien katseluun vähän mutaisia verrattuna muihin samantapaisiin kalalampiin, joita olen nähnyt.)
Oli siellä muutakin vihreää kuin lätäköiden vesi...
Mukavia vesiputouksia olivat sinne rakentaneet.
Näin valtavia oravia, kardinaalilinnun, haikaran ja kuulin tikan.
Alue oli valtava, ja koostui erilaisista alueista. Texas Wildlife Trail oli lasten luontopolku alueelle ominaisista kasveista ja eläimistä. Se oli minulle oikein kiinnostava, kun en ameriikkalaisesta eläimistöstä tiedä paljoakaan. Sitten oli kuihtunut ruusutarha, perennatarhassa pystyssä oli vain lehtiä. Yhtenäisin ja sievin kokonaisuus tähän vuodenaikaan oli kyllä japanilainen puutarha. Havupuita, heiniä, bambua ja... soraa. Kauniita japanilaishenkisiä rakennuksia ja oli paahtavasta helteestä huolimatta rauhallista ja mukavan tyyntä. Täällä oli aikaisemmin ollut kylmä, alle kymmenen astetta celsiusta, ja nyt yllättäen oli niin kuuma keskellä päivää, että takki ja villatakki olivat ehdottomasti liikaa ja teepaidalla ja farkuillakin oli kuuma.
Näkymä museoalueelta downtowniin päin.
Olin viihtynyt jo tunteja puutarhassa, ja alkuperäinen suunnitelmani nauttia lounasta siellä oli mennyt mönkään, koska ravintola oli kiinni. En ollut pakannut mukaan samaisesta syystä edes vesipulloa, kun olin ajatellut ostaa sen paikan päältä. Ja luonnollisesti puiston lukuisista juomapisteistä puolet ei toiminut ja osasta pulppusi kuumaa vettä. Olin nälkäinen, hikinen ja janoinen. Oli aika lähteä.
Olin katsonut, että paikallinen bussilinja menee alueelta downtowniin. Sitä en arvannut, että koska Teksas on lähinnä moottoriteitä, joutuisin kävelemään ensin puolitoista kilsaa päästäkseni kadun yli. Autot tööttäilivät. Bussipysäkillä tajuan, että lompakossani on ainoastaan 20 dollarin seteleitä. Bussiin pitää maksaa tasaraha, 1,50. Lähellä ei ollut mitään, missä vaihtaa rahaa, ainoastaan muutama kiinni oleva stadioni, sekä turhan pelottavan näköisiä autokorjaamoja.
No, lähdin kävelemään keskustan suuntaan, ajatuksenani vaihtaa rahaa seuraavassa mahdollisessa paikassa.
Kävelin loppujenlopuksi vähän reilut 5 kilsaa, kunnes löysin huoltsikan. Ja se oli juuri sopivaan aikaan, sillä kävelytie loppui huoltsikan jälkeen moottoritieramppiin. Sain ostettua juotavaa ja sitämukaa myös sopivaa bussirahaa. Bussipysäkillä oli rekka. Bussi pysähtyi kauemmaksi, alkoi tööttäillä ja juoksin sinne. Ja jotta tarina olisi täydellinen, kompastuin kynnykseen bussissa, kaaduin naamalleni bussiin sisälle, rikoin rannekorun, jonka helmet levisivät ympäriinsä, satutin nilkkani, reiteni meni mustelmille ja löin ranteeni kipeästi. Lisäksi vaikutin täydelliseltä idiootilta. En edes osannut maksaa oikein. (kolikot laitettiin sellaiseen laariin, setelit syötettiin laitteeseen).
Lopulta pääsin hotellille, enkä koskaan ollut onnellisempi ilmastoinnista ja pullovedestä.
http://tinypic.com/view.php?pic=8b6m5mt&s=1
No comments:
Post a Comment