Tänään lähdetään. Jee. Kohta siellä. Varokaa.
Wednesday, July 23, 2008
Monday, July 21, 2008
1 takana, monta edessä!
Juhlimme tänään ensimmäistä vuosipäiväämme. Lahjaksi saimme:
1. The Economist-lehden, tyydyttämään uutisnälkää tässä sensaatiolehtien ja puolueellisen lehdistön luvatussa maassa
2. Matkalukemista
3. Kukkia!
4. Shampanjaa ja... lakua...
5. Illallisen Kokkari-nimisessä ravintelissa.
Onnea me!
Sunday, July 20, 2008
Blogin virallinen tiedote.
Päivityksiä:
Losin reissun kuvia lisää. http://kalifornikaatio.blogspot.com/2008/06/reissukuveja.html
4th of July-kuvat myös vihdoin paikallaan. http://kalifornikaatio.blogspot.com/2008/07/neljnnesvuosisata.html
Muita tiedotteita:
Saavumme Suomeen 24.7., tarkoituksenamme viipyä kolme viikkoa erinäisissä kaupungeissa, aloittaen Tampereesta ja Turusta, jatkaen Helsingin kautta jonnekin. Oulun seutu kuuluu matkasuunnitelmiin myös.
Kuva ois kiva.
Ja niitä siis napsaisin kämpän nykytilanteesta. Vähän tyhjää täällä on. Mutta muutamista kohdista vois kuvitella melkein, että ois jotain valmista...
Valkoinen sohva, joka on edelleen valkoinen, vaikka emme ole kyenneet lopettamaan sohvalla syömisen tapaa. Sohvatyynyt on hankintalistalla.
Takkaa koitin vähän putsaa (suun yläreuna on vähän eriväristä kuin esmes alareunan reunapalat, joita ei ole vielä putsattu...tai siis hiottu...), telkkarikonsoli on nyt tietokonepöytä kunnes saadaan telkkari ja tietokonepöytä nro 2. Lattialla perusroinaa, jumppakassi, suihkepullo, vesikannu... ja guitarheron kitara. Sitä normaalia.
Seinän oranssi on vihdoin kiva ja finaalikunnossa. Se näyttää kivalta valkoisena. Tässä Ikea-huonekalu, joka ostettiin edelliseen kämppään säilytyshuonekaluksi ja jonka lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan jossakin muualla, mutta leikkii nyt kirjahyllyä.
Tietokonepöytä on nyt ruokapöytä. Pellavaliinakin on käytössä, kun ei haluta kuumien lautasten jälkiä ihanan kiiltävään pöytään... hän on niin kaunis.
Keittiön muovimatto kaipaa mattoa.
Pöydällä piknikvarusteisiin kuuluvia muovimukeja ja banaani lämpiämässä. Lämpiämässä siksi, että jääkaappimme huristaa superkylmänä, ja persikat on hileessä ja banaanit mustuu. Ja kaikki on niin kylmää, että vihloo hampaita.
Joten harras toiveeni kävi toteen! Voimme pyytää uutta jääkaappia vuokraemännältä, ja Se voisi olla 1. järkevämmän kokoinen 2. energiatehokkaampi, koska uusi voisi olla kapeampi, jolloin sen ja hellan väliin jäisi tilaa eristämään, ja luonnollisesti pienempi ja uudempi olisi parempi. Jos siinä olisi mitään järkeä, haluaisin ostaa Smegin. Se sopisi niin hyvin tohon tilaan. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, joten tuohon tulee sellainen, minkä vuokraemäntä jostain löytää.
Mutta olis sellainen vaan nätti...
Valkoinen sohva, joka on edelleen valkoinen, vaikka emme ole kyenneet lopettamaan sohvalla syömisen tapaa. Sohvatyynyt on hankintalistalla.
Takkaa koitin vähän putsaa (suun yläreuna on vähän eriväristä kuin esmes alareunan reunapalat, joita ei ole vielä putsattu...tai siis hiottu...), telkkarikonsoli on nyt tietokonepöytä kunnes saadaan telkkari ja tietokonepöytä nro 2. Lattialla perusroinaa, jumppakassi, suihkepullo, vesikannu... ja guitarheron kitara. Sitä normaalia.
Seinän oranssi on vihdoin kiva ja finaalikunnossa. Se näyttää kivalta valkoisena. Tässä Ikea-huonekalu, joka ostettiin edelliseen kämppään säilytyshuonekaluksi ja jonka lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan jossakin muualla, mutta leikkii nyt kirjahyllyä.
Tietokonepöytä on nyt ruokapöytä. Pellavaliinakin on käytössä, kun ei haluta kuumien lautasten jälkiä ihanan kiiltävään pöytään... hän on niin kaunis.
Keittiön muovimatto kaipaa mattoa.
Pöydällä piknikvarusteisiin kuuluvia muovimukeja ja banaani lämpiämässä. Lämpiämässä siksi, että jääkaappimme huristaa superkylmänä, ja persikat on hileessä ja banaanit mustuu. Ja kaikki on niin kylmää, että vihloo hampaita.
Joten harras toiveeni kävi toteen! Voimme pyytää uutta jääkaappia vuokraemännältä, ja Se voisi olla 1. järkevämmän kokoinen 2. energiatehokkaampi, koska uusi voisi olla kapeampi, jolloin sen ja hellan väliin jäisi tilaa eristämään, ja luonnollisesti pienempi ja uudempi olisi parempi. Jos siinä olisi mitään järkeä, haluaisin ostaa Smegin. Se sopisi niin hyvin tohon tilaan. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, joten tuohon tulee sellainen, minkä vuokraemäntä jostain löytää.
Mutta olis sellainen vaan nätti...
Thursday, July 10, 2008
Radiohiljaisuus päättyy!
Eilen sanoimme heipat vanhalle asunnolle lopullisesti, ja viimeisen muuttokuorman mukana muutti myös virallinen bloginpäivityskone.
Kotirintamalla on tapahtunut paljon uutta. Meillä on hissuksiin enemmän huonekaluja, nyt jo sohva (ja se on valkoinen!), tietokonepöytä, joka tilattiin kauan aikaa sitten jo West Elmistä, mutta ei mahtunut silloiseen avoautoon, joten tilasimme kotiinkuljetuksen. Sen piti tulla seuraavana päivänä, mutta se tuli nyt vasta eilen...lukuisten käänteiden ja puhelinsoittojen jälkeen.
Maalausurakkakin on vihdoin loppumetreillä. Olohuone vaati lopulta neljä kerrosta maalia, kaksi pohjamaalikerrosta ja sitten kaksi kertaa itse maalia. Ja vielä viidennen pikkupaikkauskierroksen. Uskomattominta oli eilinen urakka: kävin pienellä parin millin siveltimellä läpi listoja ruskealla maalilla, kun ne näyttivät rumalta. Älytön homma. Mutta jotain tekemistä piti keksiä, kun odottelin toista päivää huonekalutoimitusta.
Oranssi maali alkaa tuntumaan nyt hyvältä idealta, yhdessä vaiheessa seinämme näytti halvalta kebabravintolalta ("teksturoitu maalipinta") tai Suomen postilta (oranssia maalia ja sinistä teippiä). Väri on edelleen aika raikas ja reipas, mutta ei enää satu silmiin. Toinen kerros himmensi maalia, kun pohjamaali ei enää kuultanut läpi.
Ja jotta tämä ei menisi ihan sisustusbloggaamiseksi, voin myös kertoilla, mitä olemme muuten puuhailleet. Minä kutsun porukkaa mielessäni SF:n Suomi-mafiaksi, mutta kyseessä on siis nuorten suomalaisten ryhmä, jotka ovat tulleet tänne erinäisistä syistä, pääosin työskentelemään Nokialle. Tapasimme tätä porukkaa ekan kerran silloin joskus kesän alussa piknikillä, ja kutsuja on tullut tasaiseen tahtiin siitä lähtien. Kerran kuussa on tyttöjen ilta, poikien ilta hiukan satunnaisemmin. Tänään on Lillin ensimmäinen Ladies Night Hostess -ilta, ohjelmassa on syömistä ja leffa Dolores-parkissa. Ne näyttävät kerran kuussa aina jonkun huonon leffan isolta skriiniltä puistossa, ohhjelmassa on muunmuassa ollut Bileet Roxburyssä, Breakfast Club ja nyt tänään Bill Murrayn armeijakomedia Stripes vuodelta 1983 muistaakseni.
Nyt pitäisi vielä keksiä, miten viinipullo naamioidaan ja miten askarrellaan tilapäinen piknikkiviltti maalauspressusta ja isosta torkkupeitosta (se, joka oli Hämeenpuiston kämpässä sohvalla).
Kotirintamalla on tapahtunut paljon uutta. Meillä on hissuksiin enemmän huonekaluja, nyt jo sohva (ja se on valkoinen!), tietokonepöytä, joka tilattiin kauan aikaa sitten jo West Elmistä, mutta ei mahtunut silloiseen avoautoon, joten tilasimme kotiinkuljetuksen. Sen piti tulla seuraavana päivänä, mutta se tuli nyt vasta eilen...lukuisten käänteiden ja puhelinsoittojen jälkeen.
Maalausurakkakin on vihdoin loppumetreillä. Olohuone vaati lopulta neljä kerrosta maalia, kaksi pohjamaalikerrosta ja sitten kaksi kertaa itse maalia. Ja vielä viidennen pikkupaikkauskierroksen. Uskomattominta oli eilinen urakka: kävin pienellä parin millin siveltimellä läpi listoja ruskealla maalilla, kun ne näyttivät rumalta. Älytön homma. Mutta jotain tekemistä piti keksiä, kun odottelin toista päivää huonekalutoimitusta.
Oranssi maali alkaa tuntumaan nyt hyvältä idealta, yhdessä vaiheessa seinämme näytti halvalta kebabravintolalta ("teksturoitu maalipinta") tai Suomen postilta (oranssia maalia ja sinistä teippiä). Väri on edelleen aika raikas ja reipas, mutta ei enää satu silmiin. Toinen kerros himmensi maalia, kun pohjamaali ei enää kuultanut läpi.
Ja jotta tämä ei menisi ihan sisustusbloggaamiseksi, voin myös kertoilla, mitä olemme muuten puuhailleet. Minä kutsun porukkaa mielessäni SF:n Suomi-mafiaksi, mutta kyseessä on siis nuorten suomalaisten ryhmä, jotka ovat tulleet tänne erinäisistä syistä, pääosin työskentelemään Nokialle. Tapasimme tätä porukkaa ekan kerran silloin joskus kesän alussa piknikillä, ja kutsuja on tullut tasaiseen tahtiin siitä lähtien. Kerran kuussa on tyttöjen ilta, poikien ilta hiukan satunnaisemmin. Tänään on Lillin ensimmäinen Ladies Night Hostess -ilta, ohjelmassa on syömistä ja leffa Dolores-parkissa. Ne näyttävät kerran kuussa aina jonkun huonon leffan isolta skriiniltä puistossa, ohhjelmassa on muunmuassa ollut Bileet Roxburyssä, Breakfast Club ja nyt tänään Bill Murrayn armeijakomedia Stripes vuodelta 1983 muistaakseni.
Nyt pitäisi vielä keksiä, miten viinipullo naamioidaan ja miten askarrellaan tilapäinen piknikkiviltti maalauspressusta ja isosta torkkupeitosta (se, joka oli Hämeenpuiston kämpässä sohvalla).
Sunday, July 6, 2008
Neljännesvuosisata.
Onnea minulle tosiaan.
Vietimme päivän ihan tehokkaasti: ensin aamiaista sänkyyn (edelliset asukkaat jätti sellaisen jalallisen tarjottimen siihen tarkoitukseen), sitten maalaamalla olohuoneen, lounaaksi salaattia, lisää maalaamista ja jälkkäriksi juustokakkua ja kuoharia. Koska cavaa voi ottaa aina.
Illalla olimme siipirataslaivalla, jossa tarjoiltiin buffetista perinteistä amerikkalaista ruokaa, sisältäen uppopaistettua kanaa, makaronijuustomössöä, papuja, maissileipää ja niin edelleen. Ikävä kyllä ilta oli niin sumuinen, että ilotulitteista ei näkynyt kovinkaan paljoa. Onneksi ihmisissä oli riittävästi ihmettelemistä, ja niissä jenkkilippukuosisissa vaatteissa.
EDIT: ja sama kuvin.
Juustokakkua. Juustosuklaakakkua.
Kun kuoharilasiin laittaa vadelman, se kuohuu yli.
Olimme hivenen ylipukeutuneita, mutta ei se mitään.
Oli niin kauniisti katettu ja kaikkee... makaroonia ja juustoa...juhlavaa!
Tän verran näkyi ilotulituksesta, ja silti yksi nainen jaksoi valittaa, kun pysähdyttiin sen eteen.
Koko kaupunki oli ihan jumissa.
Mutta onneksi me mentiin julkisilla! (kuva tosin eri päivältä, mutta ei siellä kauhee kaaos ollut tolloinkaan).
Ja tuosta kuvasta: kopissa lukee Danger! / Peligro! Asbestos!
Vietimme päivän ihan tehokkaasti: ensin aamiaista sänkyyn (edelliset asukkaat jätti sellaisen jalallisen tarjottimen siihen tarkoitukseen), sitten maalaamalla olohuoneen, lounaaksi salaattia, lisää maalaamista ja jälkkäriksi juustokakkua ja kuoharia. Koska cavaa voi ottaa aina.
Illalla olimme siipirataslaivalla, jossa tarjoiltiin buffetista perinteistä amerikkalaista ruokaa, sisältäen uppopaistettua kanaa, makaronijuustomössöä, papuja, maissileipää ja niin edelleen. Ikävä kyllä ilta oli niin sumuinen, että ilotulitteista ei näkynyt kovinkaan paljoa. Onneksi ihmisissä oli riittävästi ihmettelemistä, ja niissä jenkkilippukuosisissa vaatteissa.
EDIT: ja sama kuvin.
Juustokakkua. Juustosuklaakakkua.
Kun kuoharilasiin laittaa vadelman, se kuohuu yli.
Olimme hivenen ylipukeutuneita, mutta ei se mitään.
Oli niin kauniisti katettu ja kaikkee... makaroonia ja juustoa...juhlavaa!
Tän verran näkyi ilotulituksesta, ja silti yksi nainen jaksoi valittaa, kun pysähdyttiin sen eteen.
Koko kaupunki oli ihan jumissa.
Mutta onneksi me mentiin julkisilla! (kuva tosin eri päivältä, mutta ei siellä kauhee kaaos ollut tolloinkaan).
Ja tuosta kuvasta: kopissa lukee Danger! / Peligro! Asbestos!
Tuesday, July 1, 2008
Uusi ilme.
Alkoi pallot kyllästyttään. Vaihdoin blogin ulkoasua.
Tässä kuvia viikonlopun Pride-paraatista. Niin, ja kuvat on tosiaan lopusta alkuun, huomaa, kuinka aurinko tuli esiin, vaiks aamusta oli sumuista. Arvaa, kellä paloi iho? Kyse siis ehkä maailman, mutta ainakin Yhdsvaltojen suurimmasta homotapahtumasta. Kaupunki oli täynnä höyheniä ja kimalletta ja paljasta ihoa. Paraati meni Market Streetillä, joka on kaupungin pääkatu, kaupungintalolle, jonka pihalla oli koko viikonlopun iso bilealue. Mukana paraatissa oli poliitikkoja, palomiehiä, isoja firmoja pankeista farkkumerkkeihin ja kaikkea siltä väliltä.
Kimalletta ja sateenkaari kadulla.
Saippuakuplia ja...mies.
Zenbuddhhalaiset homot.
Poliisivoimain homot.
Liikennelaitoksen homot.
Diesel.
Adoptoituja koiria. Yhdellä oli teepaita "Rakastan mun kahta iskää".
Googlen nörttihomot.
Koko paraatin ykkösdiiva: Charo, eli se Lemmenlaivan pimeähkö isotukkainen "cuchi-cuchi"-esiintyjä, jolla oli joskus hedelmiä päässä ja isot marakassit...
Kristittyjä homoja.
Mamma Mia-musikaalista on tulossa leffa. Onko mitään homompaa kuin Abba (tai Euroviisut)?
Nää oli jotain south-pacific-porukkaa. Tai sit tää oli ammattiprostituoitujen porukka.
Nää oli muistaakseni seksologeja, siis niitä tutkijoita.
Kaikista liikuttavimpia oli kyltit, jossa kerrottiin, kuinka kauan jotkut olivat olleet yhdessä ja nyt vihdoin päässeet naimisiin. (Kaliforniassa on nyt sallittu avioituminen, mutta se saattaa kumoutua ens vaaleissa, joten maistraatissa on melkoinen kiirus nyt kun kaikki menee nyt naikkuun kun on mahdollista). Kuvassa esiintyvä mies on virkapuvussaan.
Parasollit ja krinoliinit on näemmä kans muidenkin mielestä ihania kuin mun.
Nahkahomot.
Nahkahomot ja taktisen fallistinen olutpullo.
Homot palomiehet ja -naiset.
Homokuorolaulajat. Oli myös homopuhallinorkesteri ja lyömäsoitinorkesteri.
Laulajat oli aivan fiiliksissä. Ne lauloi mun kohdalla jotain 20-luvun iskelmää, mutta vähän matkan päässä lauloivat Village Peoplen "In the Navy". Sopivaa.
Tavaratalon slogan "The Magic of Macys" sai ihan uuden käänteen. Keijuja, juu.
Nämä kyltit (Just Married-kylttien lisäksi) olivat suosituin asuste.
Tää oli joku Miss Trans Asia -juttu. Ihana sateenkaari.
Barbit.
Tää oli ihan pimee tyyppi: se hyppi noilla jutuilla lukuisia voltteja tosi korkeelle! Mikä on vähän tyhmää, kun kadulla menee sähköbussien linjat.
Kukapa olisi arvannut, että sirkusporukka on pääosin homoja.. (heh)
Taitoluistelijat ilmeisesti kans. Tää oli joku jääshow. Tota hilettä oli joka paikassa.
Mutta kivat vermeet, jos noissa meinaavat luistella.
Kaikki hääaiheinen oli suosittua. Yhdellä lavalla jopa vihittiin yksi pari, ainakin leikisti.
Isoja hiuksia, ja pinkki oli päivän sana.
Tää oli sen puhallinorkesterin "esitanssija", sellainen baton twirler, kepinheiluttaja-akrobaatti. Se muistutti tosi paljon sitä Will&Gracen Jackia. Ääntä myöten.
Mustat homot.
Cyndi Lauper. Girls just Wanna Have Fun, mutta Laupperilla ei ollut yhtään kivaa. Siltä tuli uus levy.
Koko paraati alkoi dykes on bikesilla, eli lesbot moottoripyöräilijät. Ne vaan meni niin lujaa ohi, että mää sain vaan peränpitäjä-skoottereista ei-niin-sumuisen kuvan.
Ne oli mahtavia, katsokaa vaikka (varoitus: tissejä!)
http://www.flickr.com/photos/1115/2624461507/in/set-72157605904943551/
Mukana oli omituisia tanssiryhmiä... ja paljon ilmapalloja.
Ja cheerleadereita!
Kattokaa ny tota oikeanpuolimmaista kaveria – kuinka stereotyyppi voi olla? Tosin mää teen ton ihan saman käsiliikkeen missätahansa palloilulajissa. Jossa jotakin tulee mua kohti. Ja silmät kii. (jos ette vielä ole huomanneet, kuvat saa isommiksi klikkaamalla)
Mukana oli paljon julkkiksia (ja poliitikkoja etenkin), tässä meidän pormestari Gavin Newsom!
Ikävä kyllä Obama ei ollut paikalla, mutta kampanjaihmisiä paljonkin (Obama Pride!), eikä Schwarzeneggerikään.
Kiva paraati, Sami tosin näki vain puolet, kun paha-paha, jalkapallon EM:ien finaali oli osittain samaan aikaan! Viva Espana!
Tässä kuvia viikonlopun Pride-paraatista. Niin, ja kuvat on tosiaan lopusta alkuun, huomaa, kuinka aurinko tuli esiin, vaiks aamusta oli sumuista. Arvaa, kellä paloi iho? Kyse siis ehkä maailman, mutta ainakin Yhdsvaltojen suurimmasta homotapahtumasta. Kaupunki oli täynnä höyheniä ja kimalletta ja paljasta ihoa. Paraati meni Market Streetillä, joka on kaupungin pääkatu, kaupungintalolle, jonka pihalla oli koko viikonlopun iso bilealue. Mukana paraatissa oli poliitikkoja, palomiehiä, isoja firmoja pankeista farkkumerkkeihin ja kaikkea siltä väliltä.
Kimalletta ja sateenkaari kadulla.
Saippuakuplia ja...mies.
Zenbuddhhalaiset homot.
Poliisivoimain homot.
Liikennelaitoksen homot.
Diesel.
Adoptoituja koiria. Yhdellä oli teepaita "Rakastan mun kahta iskää".
Googlen nörttihomot.
Koko paraatin ykkösdiiva: Charo, eli se Lemmenlaivan pimeähkö isotukkainen "cuchi-cuchi"-esiintyjä, jolla oli joskus hedelmiä päässä ja isot marakassit...
Kristittyjä homoja.
Mamma Mia-musikaalista on tulossa leffa. Onko mitään homompaa kuin Abba (tai Euroviisut)?
Nää oli jotain south-pacific-porukkaa. Tai sit tää oli ammattiprostituoitujen porukka.
Nää oli muistaakseni seksologeja, siis niitä tutkijoita.
Kaikista liikuttavimpia oli kyltit, jossa kerrottiin, kuinka kauan jotkut olivat olleet yhdessä ja nyt vihdoin päässeet naimisiin. (Kaliforniassa on nyt sallittu avioituminen, mutta se saattaa kumoutua ens vaaleissa, joten maistraatissa on melkoinen kiirus nyt kun kaikki menee nyt naikkuun kun on mahdollista). Kuvassa esiintyvä mies on virkapuvussaan.
Parasollit ja krinoliinit on näemmä kans muidenkin mielestä ihania kuin mun.
Nahkahomot.
Nahkahomot ja taktisen fallistinen olutpullo.
Homot palomiehet ja -naiset.
Homokuorolaulajat. Oli myös homopuhallinorkesteri ja lyömäsoitinorkesteri.
Laulajat oli aivan fiiliksissä. Ne lauloi mun kohdalla jotain 20-luvun iskelmää, mutta vähän matkan päässä lauloivat Village Peoplen "In the Navy". Sopivaa.
Tavaratalon slogan "The Magic of Macys" sai ihan uuden käänteen. Keijuja, juu.
Nämä kyltit (Just Married-kylttien lisäksi) olivat suosituin asuste.
Tää oli joku Miss Trans Asia -juttu. Ihana sateenkaari.
Barbit.
Tää oli ihan pimee tyyppi: se hyppi noilla jutuilla lukuisia voltteja tosi korkeelle! Mikä on vähän tyhmää, kun kadulla menee sähköbussien linjat.
Kukapa olisi arvannut, että sirkusporukka on pääosin homoja.. (heh)
Taitoluistelijat ilmeisesti kans. Tää oli joku jääshow. Tota hilettä oli joka paikassa.
Mutta kivat vermeet, jos noissa meinaavat luistella.
Kaikki hääaiheinen oli suosittua. Yhdellä lavalla jopa vihittiin yksi pari, ainakin leikisti.
Isoja hiuksia, ja pinkki oli päivän sana.
Tää oli sen puhallinorkesterin "esitanssija", sellainen baton twirler, kepinheiluttaja-akrobaatti. Se muistutti tosi paljon sitä Will&Gracen Jackia. Ääntä myöten.
Mustat homot.
Cyndi Lauper. Girls just Wanna Have Fun, mutta Laupperilla ei ollut yhtään kivaa. Siltä tuli uus levy.
Koko paraati alkoi dykes on bikesilla, eli lesbot moottoripyöräilijät. Ne vaan meni niin lujaa ohi, että mää sain vaan peränpitäjä-skoottereista ei-niin-sumuisen kuvan.
Ne oli mahtavia, katsokaa vaikka (varoitus: tissejä!)
http://www.flickr.com/photos/1115/2624461507/in/set-72157605904943551/
Mukana oli omituisia tanssiryhmiä... ja paljon ilmapalloja.
Ja cheerleadereita!
Kattokaa ny tota oikeanpuolimmaista kaveria – kuinka stereotyyppi voi olla? Tosin mää teen ton ihan saman käsiliikkeen missätahansa palloilulajissa. Jossa jotakin tulee mua kohti. Ja silmät kii. (jos ette vielä ole huomanneet, kuvat saa isommiksi klikkaamalla)
Mukana oli paljon julkkiksia (ja poliitikkoja etenkin), tässä meidän pormestari Gavin Newsom!
Ikävä kyllä Obama ei ollut paikalla, mutta kampanjaihmisiä paljonkin (Obama Pride!), eikä Schwarzeneggerikään.
Kiva paraati, Sami tosin näki vain puolet, kun paha-paha, jalkapallon EM:ien finaali oli osittain samaan aikaan! Viva Espana!
Subscribe to:
Comments (Atom)