Radiohiljaisuus päättyy!

Eilen sanoimme heipat vanhalle asunnolle lopullisesti, ja viimeisen muuttokuorman mukana muutti myös virallinen bloginpäivityskone.

Kotirintamalla on tapahtunut paljon uutta. Meillä on hissuksiin enemmän huonekaluja, nyt jo sohva (ja se on valkoinen!), tietokonepöytä, joka tilattiin kauan aikaa sitten jo West Elmistä, mutta ei mahtunut silloiseen avoautoon, joten tilasimme kotiinkuljetuksen. Sen piti tulla seuraavana päivänä, mutta se tuli nyt vasta eilen...lukuisten käänteiden ja puhelinsoittojen jälkeen.

Maalausurakkakin on vihdoin loppumetreillä. Olohuone vaati lopulta neljä kerrosta maalia, kaksi pohjamaalikerrosta ja sitten kaksi kertaa itse maalia. Ja vielä viidennen pikkupaikkauskierroksen. Uskomattominta oli eilinen urakka: kävin pienellä parin millin siveltimellä läpi listoja ruskealla maalilla, kun ne näyttivät rumalta. Älytön homma. Mutta jotain tekemistä piti keksiä, kun odottelin toista päivää huonekalutoimitusta.

Oranssi maali alkaa tuntumaan nyt hyvältä idealta, yhdessä vaiheessa seinämme näytti halvalta kebabravintolalta ("teksturoitu maalipinta") tai Suomen postilta (oranssia maalia ja sinistä teippiä). Väri on edelleen aika raikas ja reipas, mutta ei enää satu silmiin. Toinen kerros himmensi maalia, kun pohjamaali ei enää kuultanut läpi.

Ja jotta tämä ei menisi ihan sisustusbloggaamiseksi, voin myös kertoilla, mitä olemme muuten puuhailleet. Minä kutsun porukkaa mielessäni SF:n Suomi-mafiaksi, mutta kyseessä on siis nuorten suomalaisten ryhmä, jotka ovat tulleet tänne erinäisistä syistä, pääosin työskentelemään Nokialle. Tapasimme tätä porukkaa ekan kerran silloin joskus kesän alussa piknikillä, ja kutsuja on tullut tasaiseen tahtiin siitä lähtien. Kerran kuussa on tyttöjen ilta, poikien ilta hiukan satunnaisemmin. Tänään on Lillin ensimmäinen Ladies Night Hostess -ilta, ohjelmassa on syömistä ja leffa Dolores-parkissa. Ne näyttävät kerran kuussa aina jonkun huonon leffan isolta skriiniltä puistossa, ohhjelmassa on muunmuassa ollut Bileet Roxburyssä, Breakfast Club ja nyt tänään Bill Murrayn armeijakomedia Stripes vuodelta 1983 muistaakseni.

Nyt pitäisi vielä keksiä, miten viinipullo naamioidaan ja miten askarrellaan tilapäinen piknikkiviltti maalauspressusta ja isosta torkkupeitosta (se, joka oli Hämeenpuiston kämpässä sohvalla).