Get Kids Outdoors!

Videossa esitellään BAWTin toiminnan toimintamuoto: koulutetaan aikuisia, kuten entinen vankilakundi Juan. He sitten vievät nuorisoa (videon alun lapset) kokemaan saman kuin he itse ovat kokeneet. Aion osallistua Wilderness Leadership Trainingiin kesällä.

Nonprofittini Bay Area Wilderness Training on vakavissa talousvaikeuksissa Yhdysvaltojen talouskriisin takia. Aloitimme "Obamatyylisen" rahankeruukampanjan houkuttamaan meitä köyhiä ihmisiä lahjoittamaan. Pienistä puroista tulee iso joki. Olen saanut ihmisiä liittymään mun Causes-ryhmään,ja iso kiitos siitä, mutta mun lahjoituskeräysten kohdalla lukee 0. Itse olen lahjoittanut kympin, ja olen ajatellut lahjoittavani lisää, jos saan tietyn määrän ihmisiä liittymään.


Ryhmään voi liittyä Facebookin kautta, mutta lahjoittaa voi muutenkin:
https://www.causes.com/fb/donations/new?cause_id=50228&fundraiser_id=51652083&m=d1da8f61

Kaikki tuon sivun tai mun Facebook-ryhmän kautta lahjoitetut summat näkyy mun aikaansaannoksena. Tietoturva on kunnossa, että sitä ei tarvitse pelätä.
Voi myös lahjoittaa rahaa mun Suomen tilille, ja mä voin lahjoittaa sen dollareina BAWTille. Mulla on myös Paypal, jos sitä kautta haluaa lahjoittaa.

Talouskriisin takia meillä on jäänyt monta lahjoitusta saamatta säätiöiltä ja etenkin firmoilta. Yksityishenkilöiden lahjoitukset ovat kutistuneet eniten. Tällä hetkellä toimistolle ei saa ostaa mitään, edes mustetta tulostimeen, markkinointibudjetti on nollissa, palkattujen työntekijöiden palkkaa on siivutettu ja kaikki on lomautettu yhdeksi päiväksi kuussa. Harjoittelijoiden stipendit on lakkautettu kokonaan, mikä aiheuttaa vaikeuksia useimmille muille harjoittelijoille, jotka ovat pääasiallisesti työttömiä tai koulussa. Työkaverini Theresan on pakko vähentää päiviään, koska bussiliput tulevat liian kalliiksi. Itse luovuin stipendistäni heti kun kuulin talousvaikeuksista viime vuoden puolella.

BAWTin toiminta on tehostunut, kaikki, mitä tehdään, on välttämätöntä. Keskitytään olennaiseen. Niinkuin siihen, että toivottomassa taloustilanteessa lapsille on tarjottava toivoa ja puhtaita, hyviä kokemuksia. Olemme kymmenessä vuodessa vaikuttaneet yli 7000+ lapsen ja nuoren elämään lähtemättömästi.



Tsekkaa nämä:

http://apps.facebook.com/causes/50228?m=3f1cca43
Bay Area Wilderness Trainingin Causes-sivu Facebookissa

http://www.youtube.com/user/Bawtmovies
BAWTin Youtube-kanava (mukana myös mun lumikenkäilyvideo, hihih!)

http://www.bawt.org/
BAWTin websaitti, jota juuri parhaillaan uudistetaan (ja syystä!). Mutta jotta mulla olisi aikaa tehdä sitä, tarvitsisimme uusia harjoittelijoita, ja jotta uusia harjoittelijoita voitaisiin kouluttaa, Theresan pitäisi pystyä tekemään enemmän tunteja. Ja jotta T voisi tehdä enemmän tunteja...no, tarvittaisiin rahaa, että voisi korvata edes matkakulut.

Paikallinen hammaslääkäri

No ei vais, tää on työmatkalta napattu kuva, Blingshop, josta saa kultahampaita ja strassipäällysteisiä hammasrautoja. Valtavasta telsusta tuli ennen rapmusiikkivideoita, paitsi tietty kuvaushetkellä. Sisälle en oo uskaltanut kurkata!

Sama pää kesät talvet

Mutta uutta väriä siinä olis.



Laura kyl pyörtyy tän viestin lukiessaan. Seikkailin kotivärien maailmassa.

Mun ekoilu on siis taas yhden askeleen pidemmällä: etsin, ja löysin ympäristö (ja ihmis-) ystävällistä hiusväriä, joka vaalentaa. Eli siinon kyl peroksiidia, mutta kaikki ne inhat myrkylliset ainekset ja kaloja tappavat mönjät on jätetty pois. Helppo käyttää, ja lopputulos on oikein jees. Ainoo miinus oli pesuvaiheessa, tukka tuntui tosi karheelta, jopa rastamaiselta. Mutta mukana tullut hoitsukka auttoi. Ja kieltämättä en oo koskaan värjänny vaaleemmaks, aina vaan tummemmaks, jollon se väriaine tekee hiuksesta tosi liukkaan ja muovisen tuntuisen. Lienee normaalia siis vaalennettaessa.

Lopputulos:
Vaaleahko, mutta edelleen punertava. Loistotulos siihen nähden, että puolet päästä oli omaa väriä (vaaleahko hiirenharmaa) ja loppu oli sekoitus muutamaa punaista ja vaaleita raitoja. Väri tasoitti vaaleimmat vaaleet ja tummemman juuren tasaväriseksi, mikä on mainiota. Ei yhtään sinne päinkään kuin laatikon kuva, mutta onneksi siihen suuntaan erilainen, minkä halusinkin. kauhukuvissani mulla olis kananpojankeltainen pää.



Hiusväri on nimeltään Naturtint, itsellä sävy Sandy Golden Blonde.
http://www.ihealthtree.com/naturtint.html
Pitäis olla saatavilla Euroopassa, espanjalainen merkki. Itse ostin sen Rainbow Grocery nimisestä ruokakaupasta, joka, kuten nimestä voi päätellä, on aikaslailla hippi. Mutta kuka voi olla rakastamatta ruokakauppaa, josta saa kaikkea mausteista kosteusvoiteeseen ostettua omaan pulloon niin halutessaan? Gallonan verran oli isoin pönikkä, johon mun kosteusvoidetta (papaija) ois siellä ollut tarjolla.

Väri on oikeestaan just tollanen, vähän tummempi vaan. Tai no ookoo, aikalailla tummempi. Mutta pidin sitä päässä minimiajan, koska se kutitti ja oli myöhä ja mua pelotti että hiukset syöpyy irti. Mitä ei tapahtunut. Joo, ei näytä kauheen dramaattiselta muutokselta, huono kuva ja silleen, mutta... no, on sitä värjätty. Vaalennettu peräti. Onpas kamala valo kyl tossa kuvassa. Yöks.

Oli muuten sitten taas omituisinta pitkään aikaan...

...nähdä iso, karvainen mies, ulkoiluttamassa lemmikki-lammasta. Aivan. Lammasta. Bääää. Sillä oli koiran valjaat ja se nuuski lyhtypylvästä. Sillä päkäpäällä oli ilmiselvästi identiteettikriisi.

Hitto kun ei kehdannut ottaa kuvaa.

Onneks joku on:

http://www.flickr.com/photos/rooruu/1471399201/

Kevät toi, kevät toi...kukkaruukkusen!

Kokoamastani "Garden Shopping in the Bay Area"-Google Mapista keksaisin tänään mennä kaikista lähimpään puutarhaliikkeeseeni, Horticaan. Olen sen tuominnut (ovesta kurkkaamalla) pieneksi ja kalliiksi. Mutta paikan Googlemaps-infoon oli ilmestynyt kuvia, josta selvisi, että heillä on myös toinen kerros ja valtaisa takapiha. Oookoo. Nyt ymmärrän, miksi se on monien mielestä paras puutarhakauppa kaupungissa.

No, en nyt vieläkään parhaaksi menisi sanomaan, Flora Grubb vie edelleen voiton, mutta se, että paikka on kävelymatkan päässä, on ehdoton bonus. Ja hinnat olivat varsin edukkaita. Ostin taka-ja etupihalle värikkäitä kukkia. Hankalaksi valinnasta tekee se, että kumpikaan kohta ei saa juurikaan aurinkoa, ja maa on hyvin savista.

Savimaata voi parantaa, mutta varjokasveja, jotka olisivat värikkäitä, olikin vaikeampi löytää.

Löytyi!


Kuva: Mahonia Nurseries


Kuva: Dayton Nurseries

Digitalis Purpurea Giant Shirley on valtaisa, lupiinimainen kukka, joka kasvaa puoltoistametriseksi ja kukkii keväisin (ei ole mitään keväällä kukkivaa takapihalla, joten se on täydellistä). Ostin näitä kolme. Niiden pitäisi viihtyä varjossa ja kestää savea. Tukikepit niille pitää ostaa, etteivät katkea tuulessa. Kukkien pitäisi olla kolibrien ja perhosten suosiossa. Ja ne lisääntyy ittekseen. Ainoa miinus, että ovat tosi myrkyllisiä, jos niitä syö. Ei pidä siis napata salaattiin.



Kuva: Smith and Hawken

Daylily Stella d'Oro. Lilja, joka kukkii kirkkailla, keltaisilla kukilla keväästä syksyyn. Alelaarilöytö. Pitäisi kans kestää savimaata ja pärjätä myös ruukkukukkana. Mä en osaa oikein päättää, laittaisko ruukkuun vai ei. Jos laittais, niin sen vois ryövätä mukaan muuttaessa...

Mun hyötypuutarha ei oikein edisty, salaatit tuppaa kuoleen ja yrttejä en saa aikaiseksi. Siemeniä ois basilikalle, ja varmaan saan pian pistokkaan laventelista. Rosmariini ois kiva, ja meksikonkorianteri. Mutta vitsit kun sais sen salaatin onnistuun, se ois niin näppärää.

Keinästen leffailta

Ohjelmassa: AUSTRALIA!
Baz Luhrmannin uusin, ei toki kovin uus, mutta vielä näkemättä. Baz on ainoa ohjaaja, jonka leffoja haluan nimenomaan ohjaajan takia nähdä. Tämä rakkaussuhde alkoi jo Romeo+Juliasta, joka on edelleen oikein mainio elokuva. Bazmaniani kohosi huippuunsa Moulin Rougen! aikaan, enkä ollut yksin. Voisin jopa sanoa, että yhdistelmä kirkkaita värejä, historiaa, musiikkia ja Ewan McGregoria olisi aika loistosetti. Silloin hankin ohjaajan aikaisempaa tuotantoa, Strictly Ballroomin, joka oli melko kehno.

Australia ei myöskään ollut kummoinen. Tai oli, se oli ihanan pakahduttavaa draamaa. Ymmärrän nyt kriitikoiden kommentit paatoksellisesta vanhanaikaisuudesta. Elokuva oli huono, mutta silti pidin siitä. Ei kovin järkevää, tiedän.

Tarina oli ennalta-arvattava: kalpea aatelisnainen (Nicole Kidman) saapuu Englannista hattulaatikoiden ja kapsäkkien kanssa myymään miesvainaansa maatilaa Australian takamaille. Salskea karjapaimen (Hugh Jackman) ensin ärsyttää, sitten hurmaa lesken ja mukana pyörii vielä söpö aboriginaalipoika. Nicole vaihtaa leningit lännenvermeisiin, ruskettuu ja oppii maan tavoille. Sota, politiikka ja ilkeä kilpailija sotkevat kuvioita, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja kaikki saavat toisensa. Niinpäniin. Kuulostaako tutulta?

Leffa on yhdistelmä Okalintuja / Pearl Harbouria ja Minun Afrikkaani. Toimii siis mulle. Juuri siksi, että sen niin arvaa, miten siinä käy.

Niin, ja lopussa pelastetaan orpoja.

Poliittisesta kannanotostakaan leffa ei oikein käy, joskin leffassa raapaistaan Australian historian synkempiä sävyjä, jossa puoliverisiä (usemmiten aboriginaaliäidin ja valkoisen miehen) lapsia vietiin äideiltään kasvatettaviksi orpokotien tyyppisissä kristittyjen lähetysasemilla, jotta heistä saataisiin "ei villi-ihmisiä". Tätä jatkettiin vuoteen 1973.

Eipä sillä, Suomessa tehtiin ihan samalla lailla kuin USA:ssa intiaaneille ja Australiassa aboriginaaleille:

Saamelaisten vaikeudet alkoivat jo 1500-luvulla, jolloin Pohjoismaiden valtiot Ruotsi ja Tanska halusivat laajentaa maitaan kohti pohjoista. Siinä yhteydessä saamelaisia tapettiin surutta, olivathan he lähinnä vain valtaväestön tiellä. Asuinalueet kapenivat ja saamelaiset hävisivät Etelä-Suomesta, jossa heitä oli aiemmin asustanut.

Saamelaiset olisivat kenties onnellisempia, jos vähemmistökansan kokema sorto olisi päättynyt menneisiin vuosisatoihin. Niin ei käynyt. 1950-luvulla ja parikymmentä vuotta sen jälkeen saamelaisia tuotiin pitkänkin matkan takaa kouluun kirkonkyliin.

Kotona pääsi käymään ensimmäistä kertaa vasta jouluna.

- Opettajat ajattelivat, että olemme heti pahanteossa, kun puhuimme äidinkieltämme saamea, muistelee Näkkälän kylässä Enontekiöllä asuva poromies Antti Näkkälä, 58.

Niinpä saamen kieli yksinkertaisesti kiellettiin. Sitä puhuttiin salaa, kun opettajien silmä vältti. Äidinkielen puhekielto oli aika kova rangaistus lapsille, jotka eivät ennen seitsemättä ikävuottaan osanneet muuta kieltä kuin saamea, omaa äidinkieltään.

Vaikeudet jatkuivat myös myöhemmässä elämässä. Enontekiöläinen Nils-Henrik Valkeapää harmittelee, että 1960-luvulla Suomessa vielä ajateltiin, ettei saamelaisesta voi tulla opettajaa. Vaikka hänellä ja hänen vaimollaan oli pätevyys kunnan virkoihin, opettajavalinnoissa heidät syrjäytettiin.

- Yleisesti kunnasta on kiistetty, että täällä syrjittäisiin, Valkeapää sanoo.

- Saamelaisuutta kohtaan on ollut närää, jota me emme ymmärrä. Se on niin syvällä täällä.

Aamulehti Sunnuntai


Koskahan saamelaisista tehtäisiin leffaa iänikuisten Rukajärven teiden ja Mannerheimien sijaan?

Parempi elokuva Australian "menetettyjen sukupolvien" kohtelusta on "Rabbit-Proof Fence" (ks. IMDB), eli "Varastetut lapset", josta on myös kirja. Suosittelen lämpimästi.

Niin, ja ei tää ollu vaan chick-flick-viikonloppu: katsottiin myös Memento.

Kevät!

Kaunis perjantai, lähes kokonaan vapaapäivä, aurinkoa ja Dolores park. Varsin mukavaa.

Minä olin joogalentäjän poika, lähes sankari siis itsekin!

Jooga on kivaa, ja se on ainoa laji, johon aina haluan mennä, eikä tarvitse taistella päänsisäisiä tekosyitä vastaan. Ja paikallinen jooga on aika erilaista kuin se mummojen hathajooga ja venyttely. Lämmöt on täysillä, hiki virtaa, ja maton pitää olla tosi hyvä.

Ostin vihdoinkin oman. Luonnonkumia, pitäisi olla riittävän tahma, ettei kädet liu-u. Hinta oli kohdallaan, 13 dollaria REI:n outletista. Ja kun se on niin söpö!




Tietysti siihen "tarvii" kassin ( kun maksoi alle kympin) ja heräteostoksena merinovilla-vaellussukat, lasten koossa, 6 dollaria. Olen ollut tosi tyytyväinen vaelluskenkiini ja sukkiin, jotka ostin niiden kanssa. Ostin nyt toiset vaihtosukiksi. Lasten koko oli S, joka vastaa aikuisten kokoja 4-7. Mun jalka on 5.5. Niiden mallin nimi oli "Pippi". On niissä aika pitkätossumainen tatsi.


Jos ei näillä varusteilla nyt lähtis taas liikuntaelämä käyntiin, niin ei sit millää!

Koti kuntoon-projekti

Viime viikolla tapahtunutta: siivottiin. Ekaa kertaa...kuukausiin. Löytyi vihdoin imurin pölypussit kaupasta. Vaihdettiin järjestystä, keittiön pöytä muutti vihdoin keittiöön, keittiönpöydänvirkaa hoitanut tietokonepöytä pääsi tietokoneen alle ja patiopöytä muutti takapihalle sateeseen.

Takapihalle löytyi Ikeasta somia valaisimia. Oikealla alimpana. Aika himmee valo, mutta koristeiksihan ne on tarkoitettu. Roikkuu meillä puusta. Valkoisia. Askartelin mopinvarresta ja rautalankahenkarista ripustusvälineenkin.



Kuva: Ikea / apartmenttherapy.com

Niitä koukkuja ei ikinä saada seinään, se seinä murenee, oli proput millasia vaan. Nyt pitäis sit keksiä plan b eteiseen. Varmaan hommataan sellainen pystynaulakko.

Lisää porukkaa vaan!

Samin serkku muutti perheineen tänne meidän lähelle, mikä on jotenkin mieletön yhteensattuma! Eka sijoituspaikan piti olla Seattle, mutta laskiaispullakahvipöydässä kävi ilmi, että paikaksi olikin muuttunut Piilaakson seutu. Kivaa!

Käytiin yhdessä lauantaina katsomassa vähän St. Patrick's Dayn paraatia, oli tosi kylmä päivä ja paraati oli aika tylsä. Sain päin pläsiä helmet rekan kyydistä. Niissä luki "kiss me, I'm irish", eli anna pusu, oon irkku. Tuntui kyllä, että ihan kaikki oli irkkuja sinä päivänä, aasialaiset, latinot ja afroamerikkalaisetkin. Mutta oltiin kuultu, että se on tosi riehakas känniääliöiden juhla, mutta en ees nähny ainuttakaan känniääliöö... puoleenpäivään mennessä. Eli kyl suomalainen vappu on paljon pahempi!



Kuva: http://www.anjelicasboudoir.com


St Pat's Day jatkui hauskoilla teemasynttäreillä: Paul's Redneck Poker Birthday Party. Pitsaa, junttimuotia (ruutupaitoja ja lippiksiä), halpaa kaljaa, ja pokeria, jota ei koskaan pelattu.

Sellaista täällä viime viikonloppuna. Muuten ollaanki oltu vaan töissä ja töissä ja töissä...

Lufthansa...plääh-hansa!

Oli muuten sit ihan kamala lento. Ei kamalin, mutta kamala. Oltiin tosi perällä, onneksi sentäs kahden paikoilla, että sai rauhassa nojailla joka suuntaan ja Sami sai nukkua ja mää sain rampata vessassa.

Huono lento koostui kahdesta tekijästä:

1. viihdejärjestelmä oli rikki ja leffat ei toiminu. Onneksi oli iPod. (mutta viihdejärjestelmässä ois ollu Australia, Secret Life of Bees ja hei Beverly Hills Chihuahua!)
2. turbulenssia ja paikat tosi takana > paljon huojuntaa ja koneen huonoin ilma.

Lopputulos?

Istun naama vihreenä oksupussin kanssa lentoemojen paikalla, johon tuli tuoreempaa ilmaa ja vähemmän huojuntaa.

Ja jetlag vaivaa nyt molempia, eilen nukahdettiin eilen molemmat "tunnin torkuille" alkuillasta, mä nukuin kahden herätyskellon pirinän yli ja heräsin aamuyöllä kolmelta. Enkä nukkunut enää takas. Sami nukkui kellon ympäri, iltaseiskasta aamuseiskaan.

Alkuviikosta nukahdin Photoshopin aukeamista odotellessa, kun istuin koneella ja nojasin kättä leukaan. Simahdus.

Täytyy oikeesti harkita jotain, jolla nukkuis ja valvois oikeisiin aikoihin. Kofeiinistakaan ei oo pitkällistä apua, ja liikakäytöstä tulee tärinät. Toiset vannoo sen melatoniinin nimeen. Mutta on tääki, kahden viikon reissun takia kaks viikkoo ihan univajezombina.

Suomi sinivalkoinen...

Hey all you foreigners always reading my blog for the pics... I've got something for you, too this time! Just follow the cursive text.


...tai oikeastaan harmaa-musta. Se on jännä, miten sellaisena harmaana talvisena päivänä kaikki asiat näyttää mustaharmaalta kaksivärikuvalta. Pilvinen taivas ja lumi näyttää samanväriseltä ja siinä valossa kaikki muu näkyy mustana siluettina. Ennen sellaiset päivät sai kaiken näyttämään ankealta ja masentavalta, nyt se tuntui eksoottiselta ja ah-niin-slaavilaisen melankoliselta!

Tämän postauksen kuvat ovat osin vanhoja, osin uusia. Ihan vaan siksi, että tulin ottaneeksi vähän kuvia ja yllättävän moni on täällä päässä kysellyt, miltä siellä näyttää ja näytä kuvia.

Siksipä, kansainvälisen yleisön takia tälle postaukselle, lisään kuvatekstit myös enkuksi. Sisältö ei ole sama, joten käännösvirheitä on turha etsiä...



Pyhäjärven jäällä Hatanpäälle päin. Aurinko pilkotti hetken verran.
Walking on ice on the lake, caught a glimpse of the sun. Pics enlarge by clicking.



Pyntsällä lenkillä. Olin vaan unohtanut, että talvella on liukasta ja höntti pakkanen ottaa keuhkoon. Pöh. No, olipahan tekosyy pysähdellä ottaan kuveja.

One of my favourite spots to go walking/jogging in Tampere. It's a recreation area on a sandy hill with smaller paths and roads like these to admire the view of the lakes. 5 mins from my parent's place downtown.



Pyhis ja Baukkarin kyltti.
The view.



Se kaksivärisyys, mistä puhuin. Löydätkö hiihtelijän? Missä Jallu luuraa?
The midday sun behind the clouds makes everything two-toned: grey and black. See the skier?



Huurteisia puita muutama vuosi sitten.
Frosty trees.



Matka on pitkä ja suomalaiset tiet kapeita.
Finnish highways felt tiny after the multiple lanes here. If the midday light makes everything black&white, winter dusk makes everything blue. We call it the blue moment.



Vauhtiotoksia kyllästyneen kartturin toimesta.
There was also trees everywhere. And finding a restroom on a Sunday was surprisingly difficult. Not to mention finding food.



Sorsia jäällä. Samalla jäällä, jossa pariasataa metriä aikaisemmin vielä ihmiset käveli. No huhhuh.

Ducks on ice. It was melting because of a current. Felt like a sign of spring to me.

Ja koska tää postaus tulee olemaan turisti-info, laitan vanhoja kuvia lisäksi:
The following photos are older, and included because of I want to show off the wintery goodness some more:





Frosty blue moment. No Photoshop here. (Photo by Sami)



Frosty the bluesman. (Photo by Sami)



River up north wintertime. (Photo by Sami)



Fir trees in Lappland during sunset or sunrise, not sure. (Photo by Sami)



Bus stop (on left) and sunset. Temp about -22 degrees Fahrenheit. (Photo by Sami)



A church (and my favourite apartment building) in Tampere. (Photo by Sami)


Early spring play time. Poor kids have to dig through ice to get some sand out of the sand box! Balaclavas and jumpsuits are the hottest thing in toddler fashion! Grampa showing a bad example by not wearing a hat.



Simple joys of winter: outdoor skating rinks provided by the city: and a rare treat of no hockey-playing kids to disturb the peace!



After sledding, skating and other frolicking, it's time for hot chocolate. With peppermint schnapps or not.



And to show that we have a bay too. And cranes. And ugly condos. Just like Oakland. This pic is from September.




And a bonus for Chels, who couldn't imagine me with long hair. Well, there you go. Long hair. It was longer at some point, but this is the only decent photo I could find of that era.

Oi niitä aikoja: hennattu tukka, tweedhousuja UFFilta, punainen vakosamettitakki ja oranssit Dr. Martensit. Ainoa asia, jota tuolta ajalta kaipaan, on vyötärö.