Berkeleyssä äänestämässä

Ja matkalla Alko office supplies, hihih!

Työn raskaan raataja

Ikäänkuin se ei riittäisi, että on ihan käsittämätön määrä töitä, sen lisäksi pitäisi siinä ohessa keksiä, kuinka laskuttaa, verottaa, seurata menoja ja tuloja, verovähennyksiä, "toiminimiasioita".

Huh. Onneksi se on täällä paljon helpompaa, pelkällä sotulla pääsi alkuun. Omana itsenään saa laskuttaa, mikä on ihan näppärää. Jos haluaisin firman nimeksi jotain hassunhauskaa, pitäisi ilmeisesti rekisteröidä se ja maksaa vero, mutta onneksi en jaksa keksiä mitään hassua vaan oon ihan Lilli vaan. En Lilli Keinaenen Studio edes. Saatika Design Agency. Ihan yksityishenkilö vaan.

Verot pitää itse laittaa sivuun tuloista ja maksaa vuoden päätteeksi. Onneksi tähän on paljon apuja olemassa. Kun viime vuoden veroja oltiin laittamassa kuntoon H&R Blockilla, sieltä sain ihan hyviä käytännön vinkkejä siihen, kuinka verojen maksu kannattaa hoitaa (ylläripylläri siihen liittyy lomake ja shekki). Koitan sen lisäksi organisoida muut paperit kuntoon, ettei vuoden lopuksi tarvi itkustaa.



Löysin hyvän online-palvelun (ilmainen!), jossa voi järjestellä kuittimeret ja tulot ja menot ja se kertoo verot ja muistuttelee. Mahtavuutta! Outright.net.

Ihmeen paljon on olemassa perusosaltaan ilmaisia palveluja, mulla on nyt muunmuassa ilmainen backup-palvelu, iDrive, joka ainakin tänhetkiseen tarpeeseen riittää. Jos tykästyn siihen, maksan varmaan vähän isommasta tilasta, nyt on 12 Gt. (sori niille jotka sai sieltä mainospostia, piti ilmiantaa kavereita jos halus ilmaista lisätilaa...en voinut vastustaa!)



Mun tiedostonjako asiakkaiden suuntaan hoituu oikein mainosti www.box.netin kautta. Tosi hyvännäköinen palvelu, ja käyttäjäystävällinen. Perussetti ilmainen, ja en usko edes kaipaavani isompaa ainakaan ihan heti. Mulla se ei ole säilytyspaikka, vaan tosiaan "tässä sulle tää tiedosto"-tyyppinen paikka.


Tunteja seuraan ilmaissoftalla Work Timer for Mac. Jos sen ikoni olisi kaunis, se olisi täydellinen. Mutta se on tosi ruma. Jos mulla olisi aikaa, tekisin sen kuvakkeen uusiksi niille kiitokseksi.

Enpä taida ehtiä kyl ikinä.

Tuosta ohjelmasta ihan copy-peistaan tunnit laskuun, ja pyöristän vasta lopuksi, mitä he tuntuvat arvostavan.




Onneksi Kaliforniassa ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa aineettomista palveluista ja tuotteista.
Jos toimittaisin tekemäni työn cd:llä, niin silloin se olisi alvitettava, mutta jos se liikkuu sähköisesti, ei tarvitse. Ja jos tilaan painotuotteen asiakkaan puolesta, se on ookoo, mutta jos maksaisin sen eka itse ja sitten asiakas maksaisi mulle, niin sit alvit menisi mulle.

Kaikenlaista sitä täytyykin selvitellä!
Käyntsäritkin pitäis jossain välissä kerkee tekeen. Huoh.


Lyhyt selostus siitä, miten mun työt lähti käyntiin:

1. Osallistuin (ja se on yhä kesken) Taproot Foundationin hyväntekeväisyysprojektiin, jossa tuotamme markkinointimateriaaleja kodittomien tukikeskukselle. Mun tiiminvetäjä on noin kuuskymppinen Jack.
2. Jackin kaveri oli kysellyt siltä kontaktia graafikkoon. Se ehdotti mua.
3. Aloitin projektin niille
4. Eka lasku lähti maaliskuussa kun sain paperit kuosiin
5. Olivat supertyytyväisiä ja pyysivät multa tarjousta niiden firman ja yhden toisen firman yhteisen rahaston brändäysprojektiin. Mainostoimistoja ja minä tarjouskilvassa. Ja mää voitin! Enkä ollut halvin, vaikkakin halvimpien joukossa.
   
6. Se projekti on edennyt tosi hyvin, oon siis ollut vastuussa nimenkehittämisestä, logosta, ja nyt tehdään käyntsärii ja sensellaista.
   
7. Nyt se toinen firma tuossa edellisessä projektissa haluaa mun palveluita. Jee!
   

Ja kun tähän lykkää päälle ison kasan BAWT-hommaa ja sen pro bono-taprootprojektin, joka vihdoin lähti liikkeelle...mää oon kiireisempi kuin olen koskaan eläissäni ollut. Mun BAWT-pesti loppui virallisesti ens viikolla, mutta jään vielä vähän roikkumaan, koska jäi asioita tekemättä.

Nyt pitäis sille kodittomien tukikeskuksellekin alkaa logoa vääntämään. Ja firma 1 on periaatteessa lykännyt kaiken niiden edellisen graafikon hommat mulle, mikä on tyhmää, koska se nainen oli ihan stressikimppu, ja meidän piti jakaa puoliksi. Ois tosin helpompi jakaa, jos se osais tehdä yhtään mitään kunnolla! Ikänsä alalla töitä tehnyt, mutta ei mitään silmää väreille, linjoille saatika tän hetken tyylille. Se on umpikasari. Eikä millään haluais kuunnella mun ohjeita. Mutta sen on pakko, koska mun titteli on Art Director ja se on projari/mun assistentti. Hahahaaa!

Meninpä vähän sivupoluille.

Mutta niin, mun bisnes rullaa. Kuka ois ikinä arvannut? Yhden oikean ihmisen kun tapaa, niin siitä se sitten lähtee.

Tai lähtee käsistä, pikemminkin, siis.

Ankka vankka vankuuveri

(Miten niin en jaksa nykysin keksiä laadukkaita otsakkeita?)

Tämä siis lyhyenä kommenttina, että joo, kyllä, oltiin Vancouverissa. Oli todella kivaa, kuvia ja tarinaa myöhemmin. Puolet kuvista on Samin puhelimessa ja puolet mun. Unohdin pakata oikean kameran mukaan.

Tiivistyksen tiivistys:

• Vuokrattiin pyörät ja poljettiin niemekkeen ympäri puistoa/rantabulevardia
  
• Käytiin Whistlerissä kaatuilemassa lumeen naamalleen sukset jalassa
• Syötiin vähän liikaa mutta hyvin
• Testattiin hotlan kuntosali ja uima-allas (ja poreallas!). Hotellikansiossa mainittua kuivaa saunaa ei kokeiltu, kuka nyt kuivaan saunaan haluais? ;) Uima-altaalta oli näkymä vuorille.
  
• Akvaariossa oli kaloja, hai, tummia delfiinejä ja maitovalasvauva!
  
• Lautalla ja kauppahallissa oli tunnelmaa. Ja maailman huonoin nuoriso-orkesteri.
• Hotellin palvelu oli kehnoa ja siivoojat epä-ekoja. Netti onneksi toimi ja työt luisti kummallakin. Jonkin verran. Työreissuhan tämä oli 70%.
  

Kuvia tulossa.

Alan valmistelemaan teitä jo tähän tulevaan tilanteeseen: aion muuttaa blogin meidän oman domainin alle, ja ehkä jopa jaksaa laittaa sinne Wordpressin blogisoftaksi. Ei tuu tapahtuun varmaan puoleen vuoteen, mutta sellainen on suunnitteilla. Joululahjaksi tuo osti keinaenen.com -domainin. Nyt siel on vaan mun työjuttuja.

Jännä päivä!

Huomenna, sunnuntaina, on ensinnäkin 80% mahdollisuus sateeseen. Olemme siitä huolimatta (ehkä) menossa Alamedan antiikki/huonekalu/siisti roina -messuille. Sieltä tuli eteisen pöytä taannoin. Ostoslistalla ois puutarhatuoleja, taulunkehykset mun kotitoimiston tulevaa valkotaulua varten, sohvapöytä, kirjahylly, kukkaruukkuja, lamppuja ja -varjostin... oishan näitä.

Saas nähä, tarttuuko mitään mukaan tällä kertaa.


Romukaupoista ja -markkinoilta on niin hauska ostaa juttuja, tulee sellainen olo, että löytää aarteita. Se on lisäksi edullisempaa kuin ostaa laadukkaita huonekaluja uutena, ja vanhat tavarat on usein tehty sellaisella huolella, jota ei enää näe. Ja onhan se kierrättäminen ekoakin vielä.

Alamedan kuukausittaisen häppeninkin lisäksi suuntana olisi The Wooden Duck, josta olen kärkkynyt pidemmän aikaa meille lipastoja vaatesäilytystä varten. Samsonite tekee ihan hyviä matkalaukkuja, mutta ei niistä oikein pitkäaikaisiksi vaatekaapeiksi ole...




Ja kun on kaksi (tai ainakin yksi) pirun nirso ihminen valitsemassa, siinä voi mennä aikaa. WD:n tuotteet on tehty Berkeleyssä, läpäisevät tiukat estetiikkakriteerit, tehdään kierrätetystä puusta (tiikkiä, pähkinäpuuta jne.) ja ovat kohtuuhintaisia siihen nähden. Wooden Duck on ollut johdossa jo pitkään, mutta sinne pääsy on ollut hankalaa. Kertaalleen jo käytiin siinä edessä, mutta se oli sinä päivänä kiinni. Toisella kertaa meillä oli vuokra-autosta aika lopuillaan. Tällä viikolla oli "pakko" saada aikaiseksi ja lähteä, kun siellä on muutto-ale. Kaikki tuotteet varastosta vähintään 50% alessa. Ja muuten niillä on ale kahdesti vuodessa. Wish us luck!


Jos ei sada:
Alamedassa ysiltä, jos ei sada kaatamalla. Ruoki Samia viimeistään kahdeltatoista. Sen jälkeen Wooden Duckiin, neljän aikaan.

Sateen sattuessa:
Jos sataa, voi mennä suorilta Wooden Duckiin, ja sen jälkeen vaikka puutarhakauppaan (kukkamulta painaa!) ja ehkä Ikeaan tai West Elmiin...

Kun on harvoin auto, haluaisi sinä päivänä käydä KAIKISSA niissä paikoissa, mihin on vaikea päästä ilman autoa. Mitenköhän me pärjätään ilman navigaattoria, se kun meni lainaan serkulle? Onneksi Samin suuntavaisto on parempi kuin mun...

San Franciscon neljä vuodenaikaa

http://www.flickr.com/photos/schuberts/449654476/ (C) Flickr user 2composers, "Summer in San Fran"

San Francisco Spring: March-May Maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu ovat miellyttävimmät kuukaudet tulla San Franciscoon. Tyypillisesti pilvettömiä ja leutoja päiviä, satunnaisilla hellepäivillä.

San Francisco Summer: June-August "Kylmin talvi, jonka muistan, oli kesä San Franciscossa" on kuuluisa sanonta. Kesällä sumu ympäröi kaupungin, kun lämmin kesäilma sisämaasta törmää kesätuuleen mereltä. Pääasiassa pilvistä, sateista, tuulista ja viileää. Villapaitaa kaipaa heinäkuussa... tylsää, mutta totta. Elokuun lopulla, sumu hälvenee ja siirtyy itään.

San Francisco Fall: September-November Syksy on parasta aikaa sään puolesta. Päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia, joskus turhankin, ja yöt ovat kirkkaita ja leutoja. Lämpötila on hellelukemissa. Sade on harvinaista, sumu on poissa ja kesän lämpö saavuttaa vihdoin rannatkin, tehden syyskuun, lokakuun ja marraskuun alun kolmeksi parhaaksi kuukaudeksi – ainakin pikniköinnin puolesta.

San Francisco Winter: December-February Talvi, eli joulukuusta helmikuuhun, on kylmää. Vettä sataa melkein päivittäin, välillä myrskyksi asti, tuulee, ja lämpötilat menevät alle kymmenen ja joskus lähelle nollaa. Väliin mahtuu lämpimiäkin päiviä. Tiivistelmä: ero talven ja muiden vuodenaikojen kanssa on, että silloin käyttää pipoa. Samalla takilla pärjää melkein ympäri vuoden, ja hellemekkoa voi kaivata esille ehkä muutamaksi viikoksi vuodessa. Pääasiallisesti on mietoa, välikausitakki/kevyt kesätakki ja pitkät housut-meininkiä ympäri vuoden. Ei koskaan kauhean kylmä, ja harvemmin kovin kuuma. Heti jos lähtee mihinkään suuntaan ajelemaan, on heti lämpimämpi, kun pääsee niemeltä pois. Sopii mulle.