Sori, jos teitä ei kiinnosta, mutta mua kiinnostaa! Ja haluan raportoida, kun tuntuu, että olen vihdoinkin onnistumassa tavoitteessani.
Tavoite olisi siis pudottaa painoa, että olisi paremmassa kunnossa, ja mahtuisi vaatteisiinsa. No, muutaman kerran oon jo jojoillut painoni kanssa eestaas, joten päätin ottaa hitaan, mutta (toivottavasti) pysyvän ratkaisun kilojen karistamiseen. Ja ainakin tähän mennessä on onnistunut oikein hyvin.
Ja mikä tässä siis on ideana? Koitan olla muuttamatta elämää liian radikaalisti, ettei menisi dieettilinjalle, tai jatkuvasti kiduttaisin itseäni salilla. Kaikenkaikkiaan, ällöttävää mutta totta, koitan keskittyä
positiiviseen, etten masentaisi itseäni vanhalla tutulla, kaikki-tai-ei-mitään -asenteella, jonka mukaan kun yksi lauantai hairahtaa, on hirveä luuseri. Tai jos ei mene salille, niin on läski luuseri. Jonka jälkeen pitää syödä levy suklaata, koska millään ei oo mitään väliä.
Menee kun huvittaa, ja koittaa muistuttaa itseään, että sitä tekee asioita, koska ne on kivoja, ei siksi, että on Pakko Laihtua.
Ja tämän filosofian omaksuttuani, elämä on ollut mukavampaa.
Laihdutusdieetti a'la Lilli (ja SparkPeople)
- Syön melko normaalisti, joskin olen vähentänyt leivän pupeltamista joka välissä, niinkuin ennen tein. Hedelmä on välipala. Ei voileipä metwurstilla. Ennen söin leivän tai kaksi aamupalaksi, välipalaksi, ja iltapalaksi. Ja aterioilla. Nykyisin kerran päivässä, välillä en ollenkaan.
- Mittaan ruuan, siis ihan oikeasti mittakupilla, sellaisiin annoskokoihin, joita ihmisen olisi tarkoitus syödä (1 cup, eli noin reilu 2 desiä pastaa, korttipakan kokoinen pala lihaa, jne.).
- Ja paljon salaattia. Jos on vielä nälkä sen ekan annoksen jälkeen, voi ottaa vähän lisää, ja paljon lisää salaattia. (tällä testillä saa itsensä tajuamaan, onko kyse nälästä, vai halusta)
- Jos on välipalanälkä, juo ensin vettä. Joskus jano tuntuu nälältä.
- Alkoholin määrää olen myös vähentänyt, tosin ei ole ollut aikaakaan juopotella! Valkoviinispritzer (valkkaria ja soodavettä), lantraamaton valkkari, kuohari ja gintonic on mun juomia. Tiedän, paljonko niissä on kaloreita jo tilatessa. En lähde nälkäisenä baariin, koska humalassa tulee sitten syötyä ranteenpaksuinen puolenmetrin superburrito, tai rasvaista pitsaa. Ja juotua enemmän, koska se nousee päähän nopeammin tyhjään mahaan.
- Koitan aina syödä lounasta. Vaikka ei ehtis ja olis kiire ja jääkaapissa ei mitään. Ja lounaaksi ei kelpaa paahtoleipä voilla. Tai pakastevohveli. Tai patukka. Tai jugurtti. Lounaan on oltava täyttävä, ja riittää moneksi tuntia. Paahtoleipä, muutama pähkinä, hedelmä ja salaatti on ookoo lounas, jos ei ehdi hakemaan mitään kunnollista.
- Naposteluporkkanoita saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Ja kurkkua.
- Syömällä pari pistaasipähkinää, pääsee usein yli "pakko saada leipää tai pastaa juuri nyt" - olotilasta. Ks. seuraava vinkki.
- Proteiinin lisääminen (pähkinät, tai jauheet) auttaa pysymään täytenä, ja sitä saa usein liian vähän. Aamupalasmoothieen laitan usein vitamiineja, kuitua ja proteiinia sisältävää superfood-jauhetta. En ole vielä löytänyt hyvänmakuista jauhetta, jossa olisi tämä kaikki, joten olen harkitsemassa siirtymistä puhtaaseen protskuun jauheessa, ja vitamiinit tulisi sitten muualta. Kuidun lisään psylliumkuituna, mitähän se on, jotain pellavarouhetta varmaan. Mun smoothieihin tulee siis pakasteesta mansikoita tai vadelmia, mangon tai persikanpalasia, ja päälle mehua. Ja lisäkkeet päälle, ja Bamixilla sekaisin. Toimii hyvin koneen ääressä nautittavaksi, säilyy pitkään syömiskelpona, kun hedelmät on hileisiä.
- Koitan olla päästämättä itseäni hirveisiin nälkätilanteisiin, ettei tule syötyä tyhmyyksiä.
- Meillä on aika vähän herkkuja kotona. Kaupassa hillitsen itseni paremmin. Kotona en. Mulla on yks paketti melko sokerisia muroja, ja pakasteessa kevyttä sorbettia, niihin hetkiin, kun haluaisi syödä donitsin. Itseasiassa, karkit ei oo niin paha, kun vaan syö sopivan määrän. 15 palaa Pandan lakua on vaan reilu 100 kaloria. Jos ottaa kerralla viisi, saa syödä "paljon" lakua, kun syö yhteensä 3 kertaa sen viisi.
- Juhlissa, sitä nyt vaan aina menee vähän ylisyöneeksi. Mutta kun edes yrittää hillitä itseään, ja päättää ruokapöytää katsellessa, että mitä "saa" syödä, ja kuinka paljon, on jo aika pitkällä. Kerran viikossa yleensä tulee syötyä liikaa, ja se on ihan ookoo. Ei ravintolaan voi mennä laskemaan kaloreita ja kituuttamaan. Siinä menee taas syömisen ilo. Mutta se, onko pakko tilata se juustolautanen JA creme brulee, siihen voi vaikuttaa. Ja syökö ruokaa odotellessa viisi palaa patonkia vai ei. Ja vetääkö koko annoksen vai ei.
- Kaurapuuro on hyvää, jos se ei tule pikapussista. Meidän mikro on mainio, siinä on automaattinen puuronkeittomoodi. 1 osa (pika-, muttei mikro-)hiutaleita, kaks osaa vettä ja PIM! Kuohkeaa ja hyvää. Vesipuuroon laitan kaveriksi pakastevadelmia, ne sulaessaan viilentää puuron. Toinen versio puurosta on Almond Breeze-mantelimaitoon, jonka mausta en muuten pidä, mutta puurossa se on ihanaa (ja kevyempää kuin oikea maito, ja yhtä paljon kalsiumia). Mantelimaitopuuroon laitan kanelia, mutten sokeria, koska mantelimaito itsessään on makeaa ja hyvää.
- Salaatti on hyvää, jos siihen laittaa sitruunamehua, ja vähän suolaa, ja inasen oliiviöljyä. Romaine hearts (siis se caesar-salaattien salaatti) on hyvää sellaisenaan.
- Kasvissosekeitot, ja muutkin keitot, siis itsetehdyt, on laihduttajan ystäviä.
- Joskus tulee syötyä tyhmyyksiä, mutta se on ookoo.
Ja tulokset:
Pömppä
Tammikuu: noin 100 cm
Huhtikuu: 90 cm
Vyötärö
Tammikuu: 88 cm
Huhtikuu: 79 cm
Persauksenympärys:
Tammikuu: 111 cm
Huhtikuu: 100
Paino
Tammikuu: 154 paunaa (inasen vajaa 7-oh kiloa)
Huhtikuu: 149 paunaa (inasen reilu 67,5 kiloa)
Se, että painoa on tippunut noin vähän, ei huoleta, kun vyötärö kapenee. Tavoitteena? Maaginen 55 tai alle. Se veisi painon, vyötärönympäryksen ynnä muun normaalipainoisten kategoriaan. Tällä vauhdilla ollaan menossa alle 55:n jouluksi 2010.
