Pihinää puhinaa

Kolmannen kerran flunssassa tämän vuoden puolella. Hiihtoloman aikaan, pääsiäisloman aikaan ja nyt taas. Tai siis eihän mulla mitään lomaa oo ollut. Eikä aina viikonloppujakaan.

Kroppa taitaa yrittää vinkata jotain rauhoittumisesta ja lepäämisestä, mutta en mä kerkee kuunnella!

Haaveissa oli miniloma tuon mun miähen kanssa, mutta ei men taideta keretä. Suomessa sitten täytyy koittaa jonkin verran ottaa iisistikin. Kauheesti vaan hommaa. Ja melkein päivittäin tulee jotain uutta. Ilmeisesti olen tehnyt jotain hyvin Linkedinissä, koska sitä kautta on tullut neljä uutta projektia. Ja siis ikinä aikaisemmin ei ole sitä kautta tullut yhtään mitään.

Salaliittoteoriaani näiden flunssien suhteen? Kilpirauhanen. Tai tarkalleen ottaen, se lääkitys. Ja stressi. Annostusta on nyt muutettu neljä kertaa, mutta fiiliksistä päätellen, sitä on edelleen liiaksi. Kilpirauhashormonit yhdistettynä stressihormoneihin ei ole hyvä asia. Sydän pamppailee ja ei tuu uni. Mutta sen lisäksi, melko omituista: joka kuukausi, samoina kahtena päivänä, mulla on ollut kuumeinen olo. Joka ikinen kuukausi sen jälkeen kun aloitin kilpparilääkkeet. Se ei voi olla sattumaa.

Tosin nyt ei ole se aika. Tää on jotain muuta.

Oon vaihtamassa lääkäriä. Tai siis olen menossa lääkärille – mun nykyinen lääkäri ei ole lääkäri, vaan hoitsu reseptinkirjoitusoikeuksin. Ja se tietää vähemmän asioista kun minä tiesin, ees ennenkuin luin aiheesta. Aika vaihtaa.

Verokarhu murisee. Ja minä märisen.

Tänään on verojen deadline. Meidän veroilmoitus lähti aamulla sähköisiä teitä pitkin veron pitkälle kouralle. Huh huh. Meni pikkasen tiukille, eikä ees omasta tahdosta. Oppitunti numero yksi: jos on ulkomaista omaisuutta, älä ilmoita sitä kellekään. Pääset helpommalla. Mun verotilintarkastaja oli käyttänyt 40 työtuntia pelkästään tämän asian selvittelemiseen.

Mutta ei se vielä mitään. Tässä päästään mun viralliseen nurinan aiheeseen.
Meidän veroprosentti on täällä hyvin pitkälti sama kuin Suomessa. Mutta sillä ei saa mitään.

Tässä piirakassa on valtion verorahojen jakaminen. Kalifornialla on omansa, ja se jakaantuu erilailla.

Sosiaaliturvaan menee 16%, vammaisten, leskien ja veteraanien hyväksi.

10% meni valtion velan korkojen maksuun.

Huima prosentti meni ympäristöasioihin (oranssi viipale oikealla). Ja silti puolet kansallispuistoista meni viime vuonna kiinni säästösyistä.

Ei mitenkään yllättäen, sotiminen on kallista. Ja budjetit huimat. Isoin viipale uppoaa puolustusvoimille. 17% kokonaispotista. Siitä alle prosenttiyksikkö menee sotilaseläkkeisiin (ja siis kun ottaa huomioon, että niitä veteraaneja on täällä yli 20 miljoonaa, voi päätellä, ettei niiden eläkkeet ole huimat).

Pääasiassa vanhoille ihmisille ja köyhille tarkoitettu Medicare, joka on siis valtion kustantama terveydenhuolto vei aika ison viipaleen, syystäkin, 16%. Se toimii siis ymmärtääkseni niin, että yksityiset sairaalat ja lääkärit ja apteekit laskuttaa Medicarea niinkuin se olisi vakuutusyhtiö. Ja täällä on tunnetusti aika paljon ilmaa niissä hinnoissa. Mun hammaslääkärin laskussa puudutusainekin maksoi monta sataa.

Kansainväliseen hommaan (vihreä viipale Medicaresta vasemmalle) meni 2%. Se sisältää konsulaatit, kansainvälisen avun, ja sotilaallisen avun myös, eli esmes Israeliin lähetettävät pommit on samassa kategoriassa Afrikkaan menevän ruoka-avun kanssa. Mielenkiintoista.

Työttömiäkin muistettiin. Iso sininen viipale vasemmalla koostuu seuraavista asioista:

• Työttömyyskorvaukset: osavaltiot, jotka on persaukisia, niinkuin tämä meidän kultainen osavaltio, lainasi rahaa valtiolta maksaakseen työttömyyskorvauksia. Jotka on maksimissaan $450 viikossa, ja sitä voi saada maksimissaan 99 viikkoa. Tosin, koska osavaltiolla ei ole rahaa, osa porukasta sai joko kirjeen, että "ei makseta", tai "maksetaan kun pystytään".
  
• Ruokakupongeista, valtion ruoka-avusta maksan mielelläni veroa. Tässä maassa on melkein 50 miljoonaa taloutta, jossa ollaan ajoittain nälässä. Yli 16 miljoonaa lasta elää kodeissa, joissa ei saa syödäkseen. Se on yksi viidestä lapsesta Kaliforniassa.
  
• Vuokra-apu kuuluu myös tähän kategoriaan. Sekin tulee tarpeen, kodittomia ihmisiä on 3.5 miljoonaa, se luku ei saisi kasvaa enää, koska ensikodit on täynnä. 

Punainen viipale vasemmalla ylhäällä on terveysviipale. Se sisältää lisäapua Medicareen, ja terveystutkimuksen.

Avaruushommat sai 1%.

Hallituksen pyörittäminen kustantaa myös yhden prosentin verovaroista.

Energia (lähinnä uusiintuvien energiavarojen tutkimus) sai alle prosentin.

Koulut sai kolme prossaa. Ja sen kyllä huomaa.

Alle prosentti meni myös katastrofiapuun, on ollut paljon tulvia ja myrskyjä tänä vuonna.

Postipalvelut, ja valtion takaamat asuntolainat vei prosentin. Jonka on pakko olla kuitenkin suuri summa, kun valtionlainoilla meni huonosti, niin moni asunnonomistaja meni konkkaan.

En oikein ymmärrä, mikä tuo vihreä viipale on ylhäällä keskellä. Jotain työllistämistukia, terveydenhuollon uudistusta ja tulevien katastrofien sukanvarakassaa se on.

Maataloustukiaisiin meni myös 1%. Wikipedian mukaan tukiaiset on 8 miljoonaa. Siitä suurin osa menee maissin (lue=sokerin) tukemiseen, sitten puuvillaan ja vehnään. Tupakanviljelyäkin tuettiin. Aika jännä. Ks. täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Agricultural_subsidy#United_States
EU:n tukiaisten rinnalla kyllä kalpenee. 74 miljardia on EU:n vastaava summa.

Lain koura vie myös paljon rahaa.  1% menee rajavartiointiin ja maahanmuuttajien vahtimiseen ja valtion lakimiehille. Mun ymmärtääkseni valtion syyttäjät on täällä osavaltion syyttäjiä, joten nää on jotain eri hommia.

Veteraaneille meni 3%. Armeijassa saa palkkaa noin $80-$1,300 kuussa alokkaat, ja sitten korkeimmat 14 tuhatta kuussa. Eläkkeellä tai sairaseläkkeellä, jos ymmärsin oikein, saa työvuosien mukaisesti prosentuaalisesti sen, mitä tienasi töissä. Alle kymmenen vuoden palveluksesta saa 25% palkasta. Eli alhaisimmillaan jotain kolmesataa kuussa. Varmaan enemmän, jos on haavoittunut. Veteraaneilla ei mene täällä hyvin, niitä on paljon kodittomina ja ilman apua mielenterveysongelmiin.

Viimeinen slaissi, vihreä oikealla yläkulmassa, on viipale teiden ja lentokenttien kunnossapidosta, ja ilmatilan turvallisuudesta. 2%. Sitä rahaa lapioitiin osavaltioille paljon viime vuonna, ajatuksena, että työllistäisi ihmisiä.

Työttömyysprosentti on muuten vieläkin yli 10% Kaliforniassa. Pahimmillaan se oli 12.5%.

Ylilämpö alilämpö, ylilämpö alilämpö, yhdessä kulkien – HEI – ylilämpö alilämpö ylilämpö alilämpö Lupaan sinulle sen, että flunssaa en ota enää ikinä!

Just oltiin molemmat vuorotellen kipeenä Suomen hiihtoloman aikaan. Sama perinne pysyy vahvana, sillä meikäläinen tuli sitten kipeeksi myös pääsiäisviikonlopulle. Uh. Räkä.

Vietin aurinkoisen ja lämpimän viikonlopun maaten sohvalla, niistin yhden paperikassillisen täyteen nenäliinoja, ja katselin erinäisiä elokuvia ja sarjoja:

1. She's the Man: romanttinen komedia teineille. Tyttöjen jalkapallojoukkue lopetetaan, eikä heidän anneta liittyä koulun poikien joukkueeseen, joten yksi tytöistä menee veljensä kouluun pukeutuneena pojaksi, pääsee joukkueeseen ja tietysti voittaa ne oman koulun pojat. Hahhah-hauskaa väärinymmärrystä ja teinidraamaa lisäksi... Yksi räkäpiste. Kelasin, kun oli niin tylsä.
   
2. We bought a Zoo – sana, jota uskon leffakriitikkojen käyttäneen on "lämminhenkinen". Se yleensä tarkoittaa siirappia, mutta sen sijaan, leffa oli oikeasti lämminhenkinen ja kiva. Matt Damon on kuusivuotiaan tytön ja teinipojan yh-iskä / leski,  joka ostaa talon, jonka mukana tulee ränsistynyt eläintarha. Eläintenhoitaja on Scarlett Johansson, jonka sisarentytär on samanikäinen kuin teinipoika. Ette ikinä arvaa, miten käy?
   
3. The Descendants: Oscareissakin pärjännyt leffa, George Clooney. Havaiji. Leffa oli enempi draama kuin trailerin perusteella olisi arvannut, mutta hyvin rakennettu. En kerro enempää, etten spoilaa. 

Aloitin myös uuden sarjan: Smash. Musikaali-tv-sarja Marilyn-musikaalin tekemisestä. Oikein viihdyttävä. 

Ja ei äiti, en ole allerginen sille kissalle. Se ei ole tullut moneen päivään, ja kissa-allergia harvoin teettää kuumetta. Kissun tarina jatkui niin, että vein lapun kaulapannassa olleeseen osoitteeseen kysyen, onko ookoo, että kissa hengailee mun kanssa tunnin-pari päivässä. Sieltä soitti nainen innosta piukkana, Saffy-kissa kun ei ollut tullut kotiin kahteen viikkoon! Se asuu siis korttelin päässä, ja omistaja epäili, että Saffylla on myös muita "adoptiokoteja", joista joku sitä myös ruokkii. Mikä on mun mielestä epäeettistä. Mut omistaja tuli Saffyn hakemaan täältä meiltä, ja itkeä tirautti. Päivän hyvä teko tehty. 

Uusi kaveri

Onnea on kehräävä kissa? Ainakin kotitoimistossa, jossa on:

1. Kylmä
2. Yksinäistä
3. Stressiä.

Kissu, Saffy nimeltään, asuu kaulapannan perusteella korttelin päässä, ja on nyt tullut kyläilemään päivittäin. Jossakin vaiheessa päivää oven takaa kuuluu "nau", ja kun päästää otuksen sisään, muutaman tutkintakierroksen jälkeen se käpertyy syliin kehräämään ja nukkumaan.

Mustahan voi kohta tulla kissaihminen :O

(En siis liiemmin tykkää kissoista oikeastaan, ne on kylmiä ja ilkeitä. Paitsi sit tää.)