Samin ja mun puhelimien ihanuudet:
Maisemia:
keskusta / pursiseuran satama-alue Stanley Parkista päin
Mieletön näköala hotellin uima-altaalta
Sama lähempää
"Vancouverin Golden Gate", eli olikseny Two Lions Bridge tjsp. Stanley Parkin rantabulevardia, Seawallia, pitkin ajeltiin pyörillä ja mää napsin kuvia.
Siellä oli ihanan keväistä joka puolella. Ja niin vihreää! Ja paljon asuintaloja, jotka näytti kuin suoraan siitä Hotelli-lautapelistä reväistyiltä. Hyvin kasaria.
Joka puolella kaupunkia näkyi yhtäkkiä vilauksia lumihuippuisista vuorista tai kimmeltävästä merestä. Aika mahtavaa.
Biitsi. Vesi oli lämmintä.
Kaupunki iltasumussa. (autosta räpsästy kuva, sori)
Sumuista ja harmaata, kuin Suomessa syksyllä.
Kuva pieneltä saarelta, jossa oli pikkuputiikkeja ja isohko Kauppahalli.
Vesitaso.
Mielettömän kokoisia kallioita matkalla Whistleriin. Pomoni Chelsea BAWTissa, on haaveillut pitkään reissusta Vancouveriin, jossa kalliokiipeilymahdollisuuksia on joka nurkalla.
Joka paikassa rakennettiin ja paranneltiin olympialaisia varten. Mutta luonto vei silti huomion. Ne kalliot ja vuoret oli vaan niin isoja, ettei ne näytä miltään kuvissa.
Ne ei vaan näytä isoilta.
Vaikka kuinka yrittäis.
Viimeinen maisemakuva. Pilvet roikkui iltaisin aina tosi alhaalla.
Whistler-Blackcomb:
Siellä oli jo ihan kesä alhaalla, 20 astetta lämpöö auringossa, mutta ylempänä oli vielä lunta. Osa laski sortseissa ilman paitaa. Mää olin pakannut fleecet ja kerrastot ja toppavaatteet mukaan.
Tosin mä vietin aika paljon aikaa lumessa enkä lumella...
Vähän erilaiset sukset kuin minkälaisiksi luulin laskettelusuksia. (oman pituset tai pidemmät, 20 cm leveet ja kolme senttiä paksut). Nää oli sirot. Ne kengät / monot tuotti mulle vähän tuskaa aluksi, sananmukaisesti, ne oli liian kireellä ja sit rupes kramppaan pohkeet ja jalkapohjat.
Hissi oli kaikista jännintä.
Toi pieni musta piste on minä. Ei ollut kauheesti ruuhkaa aluksi, mikä oli hyvä, koska mää en ollut ihan täysin mun suksien hallinnassa. Tai siis ne mun.
Lillin housut, molempien takit, fleecet: BAWT "palkkaa". Pipo: äitin kutoma. Hanskat: ihan liikaa.
Sami ja sen uusi signature-hattu. Useimmiten lippa edessä, mutta tuolla parempi väärinpäin. Molempien meidän takit on North Facen Interchange-takkeja, joissa on kuori (mulla päällä) ja fleece / neopreenisisus (Samilla päällä).
Hiihtely oli tosi kivaa, näköalat mahtavat, rinne pitkä ja helpohko, ei liikaa ihmisiä eikä ketään sattunut. Vaikkei ollut kypärää.
Matkalla nähty hotelli, ihan mahtava.
Whistler village oli jotain todella mielenkiintoista: se oli kuin Disneyworld-versio siitä, miltä kuvittelisin Sveitsiläisen vuoristokylän näyttävän. Tässä kuva talvesta niiden verkkosivuilta:
Me oltiin ihan terassikeleillä liikkeellä, oli oikeestaan kuuma. Ihan sortsikeli ois ollu. Niin oli hassua olla ihan hiki päässä hiihtovermeissä siellä alhaalla kylässä.
Nää kuvat ei nyt mee kronologisessa jrjestyksessä, mutta tässä kuvia saarelta, jossa käytiin ekana päivänä:
Lauttatoiminta oli aloitettu 70-luvun alussa. En ois ikinä arvannut!
Kanadanhanhi. (kai?)
Mantereen puolella oli kiva ranta. Kuin kosken partaalla Tampereella, paitsi ilman roskia, humalaisia ja puskapissaajia.
Maailman huonoin nuoriso-orkesteri. Piti välillä oikein pinnistää, että tunsi biisin. Toi basistityttö oli hyvä, rumpali ihan kamalan pielessä koko ajan, ja torviosasto...juuri niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Koitettiin olla nauramatta liikaa.
Viimeisenä päivänä mentiin akvaarioon ennen kentälle lähtöä:
Julma virne onneksi lasin takaa.
Merihevosilla oli herkkä hetki.
Dim dim dim dim, dim dim dim dim... DIII DIII DIII DIII!
Ne kaivautuu hiekkaan, ja leikkii olevansa tikkuja. Identiteettikriisikaloja siis.
Erakkorapuja saa lemmikeiksikin.
Hienoja punahuulisia simpukoita.
Nää on niin hurmaavia... lasin takaa. Jännimmästä elukasta ei saanut kuvaa otettua, se oli ihan minimaalisen pieni meduusa, jolla oli jouluvalot. Siis sen selässä meni sellaisia pienenpieniä punaisia ja vihreitä valokaapeleita, jotka oli stroboefektillä. Vaikea kuvailla, mutta se oli ihan ihmeellinen!
Nää oli ihan pikkuisia, sellasia 4 cm kokoisia. Hirmuhirmu söpöjä. Mario Bros -sieniä melkein.
Tää oli niiden stara. Baby Beluga, eli vauvamaitovalas. Niillä oli kolme maitovalasta.
Kuva: Wikimedia
Ja tummia delfiinejä, ja se delfiinishow oli kivasti punottu kertomaan informatiivisesti niistä eläiminä, ja kuinka ne kaikki "temput" on ihan käytännön delfiininelämässä hyödyllisiä taitoja.
Sami sai mukaan "Sustainable Seafood"-kortin lompakkoon. Tosi näppärä, voi vaikka sushipaikassa ollessaan katsastaa, että mikä kala on sukupuuton partaalla ja mikä ei.
mobile.seafoodwatch.org
Sushi smarts Monterey bay Aquarium
Viimeinen kuva. Oltiin toisistamme tietämättöminä otettu samasta asiasta kuva. Kultasepänliike, jonka nimi oli Saatchi&Saatchi. Se on siis myös hyvin kuuluisa ja iso mainostoimisto. Kuinka suuri todennäköisyys on tollaiselle nimiyhdistelmälle?
No comments:
Post a Comment