Kone uusi, kaunis Finski, jonka matkustamo on ihanan skandi, valkoista, vaaleansinistä ja keväänvihreää. Iso ero Virginin yökerholookiin!
Tuesday, June 22, 2010
Matkalla!
Kone uusi, kaunis Finski, jonka matkustamo on ihanan skandi, valkoista, vaaleansinistä ja keväänvihreää. Iso ero Virginin yökerholookiin!
Monday, June 21, 2010
Drinksuilla
Rokkihotellin aulassa on tunnelmaa maanantaisinkin.
Ja koska tuo kuva on aika surkee, tässä parempia hotlasta (http://www.acehotel.com/newyork): http://www.flickr.com/groups/acehotel/pool/
Ilmeisen vaikea kuvattava, koska ei muillakaan ollu kovin hyviä kuvia.
Hauskan tyylinen paikka. Jos joskus mennään Portlandiin, tuon ketjun hotlassa voisi viipyillä.
The Highline
Entinen korotettu junaraidesilta muutettu puistoksi. Näköala merelle. Kaikki kasvit oli ymmärtääkseni paikallisia alkuperäiskasveja, ja luonnonkukkia. Kun käppäilin sitä pitkin, oli paljon ihmisiä lounastamassa. Ja yhdet väsäsivät muotinäytökselle catwalkkia.
Jos ei olisi ollut 1. jalat muusina 2. niin tajuttoman kuuma, olisin nauttinut olostani.
Parempia kuvia:
http://www.flickr.com/search/?w=all&q=the+highline+park+nyc&m=text
Aamupala vanhassa suosikissa
New Yorkissa on brittein tapaan joka nurkalla Pret-a-Manger. Tykästyin ketjun valikoimaan Lontoossa. Tänään Sami on työreissulla, ja mää olen matkalla Apple Storeen. Mutta eka aamupalalle Pretiin, puolikas leipä ja marjoja. (Ja cola.)
Valmista syötäväksi, Pret a manger!
Sunday, June 20, 2010
Met, ei se urheilujoukkue, vaan...
...Metropolitan Museum of Art. Museosunnuntai. Onneksi niillä on ilmastointi, täällä on kuumaa ja kosteaa kuin Mombasassa ikään!
Subway, ei se leipä, vaan.,
New York subway. Ei voi olla vertailematta meidän BARTiin, ja kyl nää voittaa, tyylipisteillä!
Friday, June 18, 2010
Suomenreissun päivämäärät
June 19 : SFO-JFK
Virgin Americalla lennetään New York Cityyn. Tarkoituksena vähentää jetlagia, ja Samin hoitaa työasioita itärannikolla.
June 19-22 :
Doubletree New York, 128 West 29th Street.
Muita suunnitelmia ei vielä ole, kuin että mennään sunnuntaina Metropolitan Museum of Artiin. Mulla oli mielessä myös käydä Ellis Islandin siirtolaismuseossa. Ehdotettiin myös, että mun pitää ehdottomasti mennä käymään Bronxin eläintarhassa.
June 22-23 :
JFK-HEL, Finnair
Perillä Helsingissä keskiviikkona 08:50 aamulla. Ihmetellään sekoitehanaa vessassa, kunnollisia lukkoja ovissa ja vessanpönttöä, joka on järkevällä korkeudella ja vetää kunnolla. Vesi maistuu hullun hyvälle, suoraan hanasta. Ruisleipää, lohisoppaa ja Hartwallin Fenixiä. Ihmetellään, kuinka samalta, mutta kuitenkin niin erilaiselta, kaikki näyttää. Ei tunneta ainuttakaan nimeä lööpeistä. (tosin, en mä koskaan ole tiennyt...)
June 23-25 :
Sokos Hotel Helsinki Aleksanteri
Samin pitää olla ainakin torstai toimistolla. Mulla on harkinnassa, josko tulisin jo keskiviikkoiltana Treelle, vaiko odottaisiko torstaiaamuun. Hotelliaamiainen ja nukkuminen hyvässä sängyssä houkuttaa. Mutta, eihän sinne hotlaan heti aina pääse. Joten... siinä mielessä, torkut junassa ja Tampere houkuttaisi. Täytyy kattoo ihan fiiliksen mukaan. Ihan raato, pahantuulinen ja väsynyt olen joka tapauksessa, joten täytyy katsoa sit paikan päällä, missä se fiilis ois paras hoidella pois.
June 25-27 :
JUHANNUS!!
June 27 :
VR:n lomalippu vie meidät Ouluun!
July 1 :
Samin viisuminuusinta-aika U.S.EMBASSY, Helsinki
July 4:
Independence Day, Lilli 27 vuotta. Oh hoh. Kolkyt senkun lähenee, ketale.
July 4-9 :
Sokos Hotel Helsinki Aleksanteri (Sami tämän viikon töissä Helsingin toimistolla)
July 6 :
Lillin vuoro viisuminuusintaan U.S.EMBASSY, Hki
July 9-14 :Iso kysymysmerkki.
July 14 :
HEL-JFK, Finnair 2:10PM, REF: 5COL5V (perillä KE 3:50PM)
Ihan hauskaa, en olekaan koskaan tainnut lentää Finskillä noin kauas. Tai sitten olen jo unohtanut.
July 14-15 :
Hotel New York JFK Hampton Inn, 144 10 135th Ave, Jamaica, NY 11436
Nukkumista ja suihku, eipä tuossa paljon muuta kerkeä.
July 15 :
JFK-SFO, American Airlines (yäk)
Perillä. Kotona. Ruokaa, suihku, kukkien kastelu ja torkut. Ihmetellään, mitä kaikkea Janne ja Jiipee on roudanneet kämpille Burning Mania varten (meillä on eniten tilaa säilyttää). Toivottavasti se puhe täytetystä hevosesta oli vain vitsi. Tosin olen aina halunnut lemmikin.
On selkeesti aika tulla Suomeen
Kun puolukkahillon näkeminen kaupassa ilahduttaa. Mä en ees tykkää puolukasta!
Thursday, June 17, 2010
Epäterve lounas
Olen kuukausia harkinnut Bakesale Bettyssin fried chickeniä. Hyvää! Ja söin puuroa aamulla ja illalla syön frittataa, joten pitäis olla ok. Nams!
Thursday, June 10, 2010
Kai sitä on tulossa vanhaksi, kun rauha ja hiljaisuus houkuttaa.
On ollut jotenkin stressaava viikko. Asiakkaat ei maksa laskujaan, ja IRS kolkuttelee ovella seuraavan ennakkoveropäivänsä kanssa. Monta deadlinea, huonoja yhteistyökumppaneita ja liian monta hankalaa asiaa myöhemmin, olen ihan rättipoikki.
Joten mikä olisikaan parempi idea kuin lähteä viikonlopuksi POIS. Kauas pois. Paikkaan, jonne kännykkäkentät eivät yllä, ja jossa sähköposti ei kulje?
BAWTilla, suosikkinonprofitillani, on viikonloppuna Frontcountry Leadership Training, eli löyhästi käännettynä "lähimetsäleireilyn alkeet". Eli siis sellasta, että ajat autolla jonnekin, ja pistät teltan pystyyn siihen viereen.
Koska olen arvokas vapaaehtoistyöläinen, ei koulutus maksa mulle mitään. Ja kamera ja videokamera ovat täydelliset tekosyyt olla osallistumatta jokaikiseen ryhmähengenkohotusleikkiin. Eilen just koitin muistella, että oonko mää aina vihannut pelejä. En mää kai oo. Lapsena inhosin jotain leikkejä, niinkuin polttopalloa (kukapa ei!), mutta muistan kyllä, että tykkäsin ainakin Peilistä, Tervapadasta, Keinumatista... ja partiossa leikittiin paljon.
Teininäkin tykkäsin partiossa peleistä. Ainakin muistaakseni. Tosin en muista mitä muuta me pelattiin, kuin Nazipolitzeita, ja Ultimate Finnish Winter Ballia... ja lipunryöstöä. Ja latokuivaajaa! En mä inhonnut sitä läpsyttelypeliäkään, jossa taputettiin vuorotellen ja tuplaläpsyllä vaihtui suunta. Muistan kyllä koulussa vihanneeni "heitä lankarullaa ja opi toisen nimi ja mistä se tykkää"-leikistä, mutta tutustumisleikit on tosi tyhmiä. Varsinkin se partiosta tuttu tutustumisleikki, jossa mentiin kyykkyyn tai punnerrettiin tai vedettiin vatsalihaksia. "Moi olen Minna" oli typeryydessään huippu. Ja hyvää liikuntaa!
Ehkä se on ne leikit, jota täällä pelataan näissä tilaisuuksissa. Niissä lähdetään siitä oletuksesta, että 1. olet rytmitajuinen 2. muistat helposti nimiä 3. muistat helposti numeroita. Ja kaikki leikkii tosi tosissaan. Ja niissä aina joku joutuu keskelle. En ole koskaan ollut kovin innokas olemaan huomion keskipisteenä.
Ja takaisin aiheeseen. Viikonloppuna tullaan varmaan pelaamaan pelejä. Ehkä mä selviän, ainakin on hyvä tekosyy olla osallistumatta joka ikiseen / koko ajaksi.
Henry Coe State Park on etelään päin mennessä. Entinen karjatila, joka 60-luvulla muutettiin osavaltion luonnonpuistoksi.
Kumpuilevia kukkuloita, kukkia, käppyräisiä tammia, luonnonkukkia... kaunista.
Joten mikä olisikaan parempi idea kuin lähteä viikonlopuksi POIS. Kauas pois. Paikkaan, jonne kännykkäkentät eivät yllä, ja jossa sähköposti ei kulje?
BAWTilla, suosikkinonprofitillani, on viikonloppuna Frontcountry Leadership Training, eli löyhästi käännettynä "lähimetsäleireilyn alkeet". Eli siis sellasta, että ajat autolla jonnekin, ja pistät teltan pystyyn siihen viereen.
Koska olen arvokas vapaaehtoistyöläinen, ei koulutus maksa mulle mitään. Ja kamera ja videokamera ovat täydelliset tekosyyt olla osallistumatta jokaikiseen ryhmähengenkohotusleikkiin. Eilen just koitin muistella, että oonko mää aina vihannut pelejä. En mää kai oo. Lapsena inhosin jotain leikkejä, niinkuin polttopalloa (kukapa ei!), mutta muistan kyllä, että tykkäsin ainakin Peilistä, Tervapadasta, Keinumatista... ja partiossa leikittiin paljon.
Teininäkin tykkäsin partiossa peleistä. Ainakin muistaakseni. Tosin en muista mitä muuta me pelattiin, kuin Nazipolitzeita, ja Ultimate Finnish Winter Ballia... ja lipunryöstöä. Ja latokuivaajaa! En mä inhonnut sitä läpsyttelypeliäkään, jossa taputettiin vuorotellen ja tuplaläpsyllä vaihtui suunta. Muistan kyllä koulussa vihanneeni "heitä lankarullaa ja opi toisen nimi ja mistä se tykkää"-leikistä, mutta tutustumisleikit on tosi tyhmiä. Varsinkin se partiosta tuttu tutustumisleikki, jossa mentiin kyykkyyn tai punnerrettiin tai vedettiin vatsalihaksia. "Moi olen Minna" oli typeryydessään huippu. Ja hyvää liikuntaa!
Ehkä se on ne leikit, jota täällä pelataan näissä tilaisuuksissa. Niissä lähdetään siitä oletuksesta, että 1. olet rytmitajuinen 2. muistat helposti nimiä 3. muistat helposti numeroita. Ja kaikki leikkii tosi tosissaan. Ja niissä aina joku joutuu keskelle. En ole koskaan ollut kovin innokas olemaan huomion keskipisteenä.
Ja takaisin aiheeseen. Viikonloppuna tullaan varmaan pelaamaan pelejä. Ehkä mä selviän, ainakin on hyvä tekosyy olla osallistumatta joka ikiseen / koko ajaksi.
Henry Coe State Park on etelään päin mennessä. Entinen karjatila, joka 60-luvulla muutettiin osavaltion luonnonpuistoksi.
Kumpuilevia kukkuloita, kukkia, käppyräisiä tammia, luonnonkukkia... kaunista.
Ja nyt kun on ostettu jo paljon retkeilytarpeita Burning Mania varten, voin koeajaa viikonloppuna. Mulla on vihdoinkin muunmuassa sellainen "vesipussi", siis joka laitetaan reppuun, ja siitä on letku, josta juodaan. Platypus-pusseiksi muistaakseni kutsuttiin Suomessa, täällä yleisnimitys on Camelbak.
Ostettiin Army Surplus-kaupasta, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että ne on maastoväreissä eikä hauskasti pinkkejä tai sinisiä. Väliäkö sillä, jos hinta on $17 (kaupassa $50). Ostin myös aikuisten makuualustan, eli sellaisen ilmalla täyttyvän. $25, (kaupassa $80). Juomapussirepun pitäisi olla käyttämätön, makuualustassa oli pientä kauneusvirhettä, mutta ketä kiinnostaa, jos hinta on neljännes ovh:sta...Ja tavallaan se on hauska ajatus, että se makuualusta on voinut olla vaikka Afganistanissa sotimassa, ja nyt mulla – ihmisellä, joka näiden kirjoissa on täysi kommunisti ja pasifisti ja epäamerikkalainen. Hahaa!
Oikein rentouttavaa viikonloppua, palataan asiaan ensi viikolla!
Sunday, June 6, 2010
Akua!
Olen pitkään jo suunnitellut akupunktion kokeilemista. Se on yksi suositelluista hoitomuodoista päänsärkyihin ja etenkin migreeneihin. Ja sain vihdoin aikaiseksi, kun kärsin kolme päivää lievästä migreenityyppisestä päänsärystä.
Kuten usein tällaisissa asioissa, menin etsimään sopivaa paikka Yelp.comista, jossa on normaalien ihmisten kirjoittamia arvosteluja ravintoloista hammaslääkäreihin. Olen löytänyt sitä kautta omalääkärini, hammaslääkärini, ja monta hyvää kauppaa ja ravintolaa.
San Francisco Community Acupuncture oli saanut kuutisenkymmentä viiden tähden arvostelua. Sinne siis.
Paikka toimii niin, että uudet asiakkaat täyttävät terveyskyselyn aulassa. Kysymyksinä muun muassa "Jos sinua janottaa, tekeekö mieli kylmää, huoneenlämpöistä vai lämmintä juotavaa, vai onko sinulla jano, mutta ei halua juoda?", tai "Mihin aikaan päivästä sinua väsyttää", ja muutama astetta esoteerisempi kysymys, niinkuin tunteeko olonsa jahkailevaksi tai päättämättömäksi, tai surulliseksi, tai kiukkuiseksi. Onko huonomuistinen, tai minkälaisia ruokia tekee eniten mieli?
Paperin täytettyäni, ja tietysti allekirjoitettuani lomakkeen, jolla lupaan olla haastamatta ketään oikeuteen jos jotain menee pieleen, siirryimme pikkuiseen takahuoneeseen keskustelemaan vielä tarkemmin mun vastauksista. Eipä ole koskaan tullut keskusteltua kuukautisvuodosta tai siitä, paleleeko mennessä nukkumaan, ja heräänkö hikisenä, noin tarkasti kenenkään kanssa.
Yllättävän vaikeaa on kuvailla päänsärkyä. Varsinkin, kun mulla niitä on monenlaisia, kiristävää vannetta, tylppää tykyttävää kipua, välillä kuin joku tökkisi tikulla aivoihin, migreenisärkyä, jossa tuntuu, että koko pää räjähtää...
Itse hoito jännitti. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Jotenkin olin ajatellut, että neulat menisi sinne, missä kipu on. Mutta ne menikin joka paikkaan. Jos olisin ajatellut asiaa, olisin varmaan laittanut erilaiset kengät..nyt oli ihan sukkanukassa varpaat! Onneks ei haisseet pahalle, vaikka oli tosi kuuma päivä.
En pelkää neuloja, mutta en suuresti rakastakaan niitä. Kuvittelin, että se tuntuisi samalta kuin rokotus tai verinäyteneula. Mutta eip, ei se tuntunut yhtään siltä, kuin kuvittelin. Enemmän sellaista, kun tökkis nuppineulalla. Neuloja laitettiin päähän yksi, yksi vasempaan korvaan, yksi vasempaan ranteeseen, yksi lähelle kyynärpäätä oikeassa kädessä, ja yhdet molempien polvien ja isovarpaiden lähelle. Niin, ja yksi meni keskelle otsaa, kulmakarvojen väliin.
Osan laittamista ei edes tuntenut tai huomannut, varpaiden lähelle menevät tuntui jännästi, vähän niinkuin "poksahti". Ne oli myös ainoat, jotka tuntui miltään kun olivat paikoillaan. Niiden ympäristöä kutitti, sillä tapaa kuin paranevan arven ympäriltä kutisee joskus.
En olettanut sen vaikuttavan juuri mitenkään, mutta mulla oli kuumia aaltoja, lihakset nyki, ja nukahdin – paikassa, jossa puhelin soi, ovi kävi, ihmiset puhui ja ihmisiä kulki ohi. Ja mää en ole päivätorkkuilija.
Niin, paikan ideana on säästää kuluissa niin, että hoitohuone on ryhmätila. Jokaiselle oli lepotuoli, ja akupunktuuristi kiersi tarkkailemassa eri pisteiden välillä. Kun oli aika lopetella, tai itseasiassa lopetettiin ajoissa, koska akutyyppi oli huolissaan, kun olin niin tokkurassa, olin ihan löysä nuudeli. Ihan unisena ja pää kevyenä.
Sitten multa kysytään, "kuinka paljon haluaisitte maksaa tänään?"
Ai mitä?
Joo, meillä on tällainen maksusysteemi, kertamaksu on mitä tahansa $20 ja $60 väliltä. Että maksaa oman kykynsä ja halunsa mukaan.
Melkoista.
Saturday, June 5, 2010
US Air Guitar Championships
On vähän hölmöä, etten ole nähnyt Fillmorella muuta kuin hölmöilyä, painia ja ilmakitaraa. Legendaarinen paikka.
Oulu mainittu!
Ja tässä vielä videota siitä, millaista touhua se on (video parin vuoden takaa, sama tyyppi soitti eilenkin, ja oli mun suosikki):
Subscribe to:
Comments (Atom)