Joten mikä olisikaan parempi idea kuin lähteä viikonlopuksi POIS. Kauas pois. Paikkaan, jonne kännykkäkentät eivät yllä, ja jossa sähköposti ei kulje?
BAWTilla, suosikkinonprofitillani, on viikonloppuna Frontcountry Leadership Training, eli löyhästi käännettynä "lähimetsäleireilyn alkeet". Eli siis sellasta, että ajat autolla jonnekin, ja pistät teltan pystyyn siihen viereen.
Koska olen arvokas vapaaehtoistyöläinen, ei koulutus maksa mulle mitään. Ja kamera ja videokamera ovat täydelliset tekosyyt olla osallistumatta jokaikiseen ryhmähengenkohotusleikkiin. Eilen just koitin muistella, että oonko mää aina vihannut pelejä. En mää kai oo. Lapsena inhosin jotain leikkejä, niinkuin polttopalloa (kukapa ei!), mutta muistan kyllä, että tykkäsin ainakin Peilistä, Tervapadasta, Keinumatista... ja partiossa leikittiin paljon.
Teininäkin tykkäsin partiossa peleistä. Ainakin muistaakseni. Tosin en muista mitä muuta me pelattiin, kuin Nazipolitzeita, ja Ultimate Finnish Winter Ballia... ja lipunryöstöä. Ja latokuivaajaa! En mä inhonnut sitä läpsyttelypeliäkään, jossa taputettiin vuorotellen ja tuplaläpsyllä vaihtui suunta. Muistan kyllä koulussa vihanneeni "heitä lankarullaa ja opi toisen nimi ja mistä se tykkää"-leikistä, mutta tutustumisleikit on tosi tyhmiä. Varsinkin se partiosta tuttu tutustumisleikki, jossa mentiin kyykkyyn tai punnerrettiin tai vedettiin vatsalihaksia. "Moi olen Minna" oli typeryydessään huippu. Ja hyvää liikuntaa!
Ehkä se on ne leikit, jota täällä pelataan näissä tilaisuuksissa. Niissä lähdetään siitä oletuksesta, että 1. olet rytmitajuinen 2. muistat helposti nimiä 3. muistat helposti numeroita. Ja kaikki leikkii tosi tosissaan. Ja niissä aina joku joutuu keskelle. En ole koskaan ollut kovin innokas olemaan huomion keskipisteenä.
Ja takaisin aiheeseen. Viikonloppuna tullaan varmaan pelaamaan pelejä. Ehkä mä selviän, ainakin on hyvä tekosyy olla osallistumatta joka ikiseen / koko ajaksi.
Henry Coe State Park on etelään päin mennessä. Entinen karjatila, joka 60-luvulla muutettiin osavaltion luonnonpuistoksi.
Kumpuilevia kukkuloita, kukkia, käppyräisiä tammia, luonnonkukkia... kaunista.
Ja nyt kun on ostettu jo paljon retkeilytarpeita Burning Mania varten, voin koeajaa viikonloppuna. Mulla on vihdoinkin muunmuassa sellainen "vesipussi", siis joka laitetaan reppuun, ja siitä on letku, josta juodaan. Platypus-pusseiksi muistaakseni kutsuttiin Suomessa, täällä yleisnimitys on Camelbak.
Ostettiin Army Surplus-kaupasta, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että ne on maastoväreissä eikä hauskasti pinkkejä tai sinisiä. Väliäkö sillä, jos hinta on $17 (kaupassa $50). Ostin myös aikuisten makuualustan, eli sellaisen ilmalla täyttyvän. $25, (kaupassa $80). Juomapussirepun pitäisi olla käyttämätön, makuualustassa oli pientä kauneusvirhettä, mutta ketä kiinnostaa, jos hinta on neljännes ovh:sta...Ja tavallaan se on hauska ajatus, että se makuualusta on voinut olla vaikka Afganistanissa sotimassa, ja nyt mulla – ihmisellä, joka näiden kirjoissa on täysi kommunisti ja pasifisti ja epäamerikkalainen. Hahaa!
Oikein rentouttavaa viikonloppua, palataan asiaan ensi viikolla!
No comments:
Post a Comment