Tekemisen meininki!

Päätettiin yhdessä, että joulukuu on erityinen: joulukuussa ollaan aikuisia, ja siivotaan jälkemme, aina heti.

Me ollaan nimittäin niitä ihmisiä, jotka jättää astiat pöydälle, jugurttipurkin kannet tiskipöydälle, läikkyneen mehun pöydälle, likaiset vaatteet lattialle ja niin edelleen. Vaikka sitä tietää, että se puurolautanen lähtisi paremmin puhtaaksi jos sen laittaisi heti koneeseen. Ja että se mehumuki homehtuu jos sen jättää sohvan viereen lattialle viikoksi. Suurimmassa osassa kodinhuoltoa, jos sen homman tekisi heti, siitä olisi vähemmän työtä.

Mutta kun se ajatus, että "teen sen joskus myöhemmin" on vaan niin houkuttava.

No, nyt on aivopesukuuri käynnissä. Tiskit menee heti koneeseen, pyykit koriin, roskat heti roskiin – ja kun laitetaan ruokaa, pitää samalla siistiä, kun kokkailee, eikä jättää keittiötä näyttämään kuin pommin jäljiltä. Harjoittelu aloitettiin jo Movemberin puolella.

Ja se on VAIKEAA. Sitä ei edes huomaa. Teepussi jää tiskipöydälle, vesilasi pöydälle. Eikä ole mitään muistikuvaa, että olisi ne siihen jättänyt. Molemmilla meistä kertyi jo miinuksia harjoittelukierroksella.

Nyt joulukuussa paineet lisääntyy: jos kämmii, eikä ole iltaan mennessä siivonnut jälkiään, joutuu tiskaamaan ne tiskit, jotka ei mee koneeseen. Joka siis ei ole mikään helppo homma meidän talossa. Pitää ensin kävellä kylppäriin avaamaan kylppärin hana täysille, odottaa, että tulee varmasti kuumaa vettä. Sen jälkeen mennä keittiöön, ja avata keittiön hana kuumalle täysille. Jos sitä tulee vaan ihan liru, pitää mennä säätämään kylppärin hanaa hiukan pienemmälle. Sitten voi sulkea kylppärin hanan, jotta saa keittiöön hiukan enemmän painetta lirutuksen sijasta.

Juoksevalla tulikuumalla vedellä tiskaus matalassa lavuaarissa on aikamoista, mää ainakin saan sitä aina roiskutettua päälleni. Ja se vesi on siis aivan kiehuvan kuumaa. Ja jos vahingossa sulkee keittiön hanan, pitää aloittaa koko ruljanssi alusta.

Saapa nähdä, onnistuttaisiinko me kuukaudessa muuttamaan piintyneitä huonoja tapoja. Toivottavasti. Haaveena kun olisi, ettei lauantai-aamuisin tarvitsisi aina olla siivoomassa marttyyrinä.

Lilliina balleriina

On ollut hiukan hiljaista blogirintamalla. Perustekosyyt, on ollut kiire, ja paljon kaikkea muuta. Ja töiden ohessa olen koittanut pitää liikunta-aikataulusta kiinni. Se piristää kummasti, täällä on nyt ollut kylmää ja sateista. Endorfiinit on jees!

Mun uimakurssi loppui, opin uimaan. Mun uimatyyli on kicktastic, eli potkin liikaa, ja teen käsillä liian vähän. Tyypillistä ihmisille, jotka on uineet paljon lapsena. Mutta nyt on siis sen verran taitoa uida "oikein", että uskaltaa mennä uimaan matkaa muiden uimareiden sekaan nolostumatta. Täytyy harkita, ottaisko vielä toisen kurssin, jossa voisi hioa vielä tekniikkaa. Teen vielä monia juttuja väärin, ja sen takia en jaksa uida kuin yhden altaanmitan kerralla, ja sit pitää pysähtyä vetämään henkeä. Tosin tiedän, mitä teen väärin, ja varmaan osaisin itsekin reenata sitä paremmaksi. Potkin liikaa, joka kuluttaa paljon energiaa, käännän kroppaa liikaa kun vedän henkeä, ja en puhalla riittävästi ulos, joten sisäänhengityksessä tuntuu siltä, etten saa vedettyä riittävästi ilmaa. Mutta kivaa se on. Paitsi uimalaseista ja lakista jää rumat rannut naamaan kun lähtee uimahallilta...

Sen lisäksi olen löytänyt uuden paikan Zumbailla, kun edellisestä paikasta loppui kaikki tanssitunnit (ja piti käyttää loput kymppikortista spinningtunneilla, YÄK) ja mikä on vielä parempaa, uuden balettitunnin! Lauantaisin puoliltapäivin. Kaksi tuntia, opettajana entinen Oakland Balletin prima ballerina, hirmu mukava. Kuten koko muukin ryhmä, kaikki on tosi mukavia, ja toivottivat tervetulleeksi ja juteltiin ja naurettiin yhdessä. Ryhmässä on paljon eritasoisia tanssijoita, joista osa on aloittanut baletin vasta aikuisena, ja muutama on selkeästi tanssinut koko ikänsä. Ja eri ikäisiä, teineistä senioreihin. Mun taidot menee sinne jonnekin puolivälin yläpuolelle. Koko tunti meni yllättävän hyvin. Se on hassua: mun aivot ei todellakaan muistaisi, mikä ihme on rond de jambe a terre en dedans tai assemble, mutta mun kroppa muistaa! Kun näkee sen liikkeen, ja sitten koittaa itse, niin jalat muistaa, miten se tehtiin ja mikä se perusidea on. Ja kädet menee automaattisesti oikein, vaikkei niitä edes ajattele.

Kai se on vähän ku pyörällä ajais.

Tosin pyörällä ei tarvi tehdä piruetteja.

Kalenterissa laatuaikaa.

En voi ottaa tästä ideasta kunniaa, salaisuuden kertoi mulle Whitakerin Jenny pari vuotta sitten. Kysyin, miten ne on aina niin ylitsevuotavan onnellisia yhdessä. Vastaus? Date Night. Arjen hulinaan ja kiireeseen on niin helppo unohtua. Ja röhnätä vaan sohvalla. Ja sit harmittaa, kun ei tule tehtyä mitään kivaa. Ja kun katsoo telkkaria, ei tule juteltua muuta kuin sellaista "pitää muistaa ostaa vessapaperia"-tason löpinää. Ei kovin romanttista.

No, deitti-ilta ratkaisee tämän ongelman. Joka viikon torstai-iltana koitetaan lopettaa työt aikaisin (eli noin kuudelta). Ja kumpikin vuorotellen keksii jotain kivaa tekemistä. Yleensä siihen liittyy syömistä. Tässä muutama esimerkki:

• Käytiin katsomassa Moonrise Kingdom -elokuva aikuisten leffateatterissa ja syömässä lähiruokaravintolassa (ollaan käyty myös katsomassa Batman)
• Vuokrattiin saunatila poreammeella Elisa's Health Spa:sta
• Käytiin taidenäyttelyssä SF MoMassa
• Käytiin luonnontieteellisessä museossa iltatapahtumassa, jossa oli modernia tanssia, cocktaileja ja sitten katseltiin kaloja
• Käytiin nauramassa stand up -komedialle
• Käytiin lenkillä metsässä
• Ruokafestivaaleilla, jossa kaikki tyypit oli ei-ammattilaisia kokkeja. Mahtavinta? Tippaleipä, jossa oli karamellisoitua pekonia, briejuustoa, balsamicoa ja mansikoita. Se oli tajunnanräjäyttävää. 
• Stern Grovessa, Golden Gate Parkissa, katsomassa ulkoilmalavalla SF Balletin esitystä. Piknikkiviltti ja balettia. Jesh! 
• Tehty ruokaa kotona ja istuttu ihan ruokapöydässä syömässä. 

Tulevien deitti-iltojen ideoita: 

• House of Air, joka on sellainen iso sali, joka on yksi iso jättitramppa-trampoliini, siis seinät, lattiat, kaikki pelkkää pomppulinnaa
• Minigolf kaupungin ulkopuolella, jossa on sellasia isoja hassuja rakennuksia, niinku elokuvissa näkee
• Pariskuntahieronta (kuponki jo ostettu)
• Kuntosalille päiväpassilla, kuntoilua ja sauna
• Sarjakuvamuseo
• Flipperimuseo, Pacific Pinball Museum, jossa pääsee pelaileen

Tämä on monella tavalla mahtava idea. Perusidea on tehdä jotain kivaa yhdessä. Sääntö numero yksi on, että ei televisiota. Kotona voi olla. Sen ei tarvitse olla mitään superihmeellistä. Meille se vaan tuppaa tarkoittamaan ravintoloita ja museoita tai teatteria. Toinen osa yhtälöä on se, että kun kerran viikossa tsekkaa, mitä kaupungissa tapahtuu, missaa vähemmän. Ja sitten tulee vähemmän sitä "oi vitsit, toiki meni ohi"-angstia. 

Ideaa saa vapaasti kopioida! 

Mendocinomeininkiä

Sami yllätti hääpäivänä tänä vuonna, ja oli varannut meille lomamatkan.
Mentiin Mendocino countyyn.

Paikkana oli Stanford Inn, joka on ekohotelli. Siellä oli oma luomupuutarha, laamoja ja koiria. Me yövyttiin sellaisessa mökissä siellä laamojen lähellä. Paikka siis on eko-resort, jossa on merinäköala ja takka huoneessa. Ja hotellilla tosiaan on oma puutarha, josta tulee kasvikset ravintolaan. Ravintola oli vegaani. Se oli kyllä pahaa. Ja siis olen syönyt paljon vegaaniruokaa, ja kasvisruokaa, joka on hyvää.

Punapuita ympärillä, luonnonpuisto oli siinä ihan vieressä. Sen puiston nimi oli Schwarzenegger, hehe!

meidän mökki

siellä oli paljon koiria. ja aaseja, ja laamoja. ja kanoja. 

päärakennus, taustalla puutarha ja meri

meri!

Catch a Canoe & Bicycles Too! in Mendocino, CA from Rick Hemmings on Vimeo.

Mentiin kanoottiloimaan. Ja pyöräileen. Se meidän kanootti oli tollanen puinen inkkarikanootti, jossa oli tollanen sivulärpäke. Nähtiin saukko. Ja kaikenlaisia lintuja. Tuo vesistö on siis joki, joka menee mereen. Sinnepäin oli helppoa, takaisinpäin oli raskasta!



Toinen osa tätä reissua ulkoilun lisäksi oli niiden musafestarit. Ihan sattumalta tämän pikkukylän vuoden isoin häppeninki oli just meidän hääpäivän viikolla.

Käytiin kuunteleen jazzia ja klassista.

Kuva: http://www.mendocinomusic.com/ Nicholas Wilson

Kaikenkaikkiaan todella rentouttava pikkureissu. Ja romanttinen. Laamankakan hajusta huolimatta.

Pitkästä aikaa!

Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua. Jäin jumiin, kun ajattelin, että haluan raportoida Suomen reissun kuvin, ennenkuin voin tehdä muuta. No, mää en löytänyt niitä kuvia Samin koneelta, ja aikaa on kulunut jo kauan kauan, niin eiköhän ole aika vaan skipata ja siirtyä eteenpäin!

Suomessa oli kyllä tällä kertaa tosi kiva käydä. Oli kivat häät, ihmisillä uusia koteja, remppoja ja koiria. Sääkin suosi ainakin juhannuksena.

Paluun jälkeen on ollut aika haipakkaa. Kaikkina viikonloppuina on jotain tekemistä. Joskus pitää valita neljästä ohjelmanumerosta. Töitä on riittänyt molemmilla.

Seuraavassa postauksissa koitan raportoida jotakin mielenkiintoisia juttuja, joita syksyn aikana ollaan tehty.

Smurffikuvia

Kuva: Ari Tulla

Keinäset oli sitten muutama viikonloppu sitten Smurffeja. Meitä oli paljon. Yllättävän hyvä aurinkosuoja tuo sininen ihomaali. Kyseessä juoksukisa Bay to Breakers, jossa juostaan 12 kilsaa. Osa juoksee, osa kävelee. Moni pukeutuu hassusti, osa ei pukeudu ollenkaan. 

Me päästiin 3/4 matkasta, sitten päätettiin oikaista puiston halki (kuvassa) syömään.
Jos ette tunnista, niin minä "se tuntematon tyttösmurffi joka oli pahis" on tuossa edessä vasemmalla ja Sami "purtsarismurffi" keskirivissä oikealla.

Tässä lisää kuvia netistä. Varoitus, siellä saattaa näkyä alkoholijuomia, alastomuutta ja muuta kamalaa. 

Se on kohta kesä.

Tänään alkaa kolmen päivän viikonloppu. Memorial Day, eli kaatuneitten muistopäivä, on kesän virallinen aloitus. Grillisesonki.

Tosin huvittavaa on, että San Franissa kesä on kylmempi kuin kevät, helmi-toukokuu, tai varsinkin jos vertaa syksyyn.

Nyt kelpaa pohdiskella.

Löytyi nimittäin takahuoneeseen, eli musahuoneeseen eli tvkaistankatseluhuoneeseen eli työhuoneeseen kaikkeen näihin puuhiin soveltuva tuoli.

Melkein pitäisi alkaa polttamaan sikareita.
Tuoli on ihan sairaan mukava. Siihen voi käpertyä. Ja juuri sopivasti kulunut.

Vielä kun saisi keksittyä, miten sen saisi parhaiten kotiin...

Tukkatulos

Tadaa!
Se näyttää paremmalta livenä. Leikkaus on siis asymmetrinen, sheivattu puoli on lyhyempi kuin toinen puoli, ja hiukset kaartaa takaa kivasti.

Sheivauksen voi peittää tai paljastaa, ja hiuksiston voi laittaa miljoonalla eri tavalla.

Tykkään!

Tukkajuttuja

Tässä tämänhetkinen tilanne. Huonossa kunnossa, maantienharmaa. Epämääräinen ylikasvanut otsatukka.

Vaihtoehto yksi: Rihanna. Pitkä osittain, edestä nipsastu lyhyeksi. Ei ihan noin lyhyeksi, mulla on ruma päänahka, mutta samalla ajatuksella. Musta tää ois siisti. Samin kommentti: "no aika ruma". Ja sit se kaivoi itsensä vielä syvemmälle kommentoimalla, että pitää olla persoonallinen, että voi olla tollanen tukka. Aimjahas, sano vaan suoraan, mitä ajattelet!

Kuva: The Hairstyler.com

Vaihtoehto kaksi: Zooey Deschanel. Eli hiukan kerrostaa, ja sit iso paksu otsis. Otsikset ja minä ei vaan tulla toimeen. Menee otsan iho huonoon happeen, ja se ei ikinä pysy nätisti, vaan jakaantuu keskeltä.

Kuva: Breezy Baldwin / Flickr

Nuhanuhnuh.

Vuoden pisin tauti lähes ohi. Lopulta oltiin molemmat kipeenä, tuo toinen sai omansa pois nukkumalla 22 tuntia vuorokauden sisään. Se on uskomaton supernukkuja!

Mun tauti on sinnikäs, yskä ja nuha edelleen vaivaa, mutta palasin töiden pariin täysillä eilen. Sitä ennen työskentelin kyllä sohvalta käsin.

Ja nyt on stressaavin kaks viikkoa pitkään aikaan töiden puolesta. Huoh. Toivotaan, ettei tauti tuu takas!

Kuva on Berkeleystä, jossa töistä kävellessä bongasin hauskan (ja osuvan) kahvilan nimen. Nuhacafessa varmaan saa niistää.

Pihinää puhinaa

Kolmannen kerran flunssassa tämän vuoden puolella. Hiihtoloman aikaan, pääsiäisloman aikaan ja nyt taas. Tai siis eihän mulla mitään lomaa oo ollut. Eikä aina viikonloppujakaan.

Kroppa taitaa yrittää vinkata jotain rauhoittumisesta ja lepäämisestä, mutta en mä kerkee kuunnella!

Haaveissa oli miniloma tuon mun miähen kanssa, mutta ei men taideta keretä. Suomessa sitten täytyy koittaa jonkin verran ottaa iisistikin. Kauheesti vaan hommaa. Ja melkein päivittäin tulee jotain uutta. Ilmeisesti olen tehnyt jotain hyvin Linkedinissä, koska sitä kautta on tullut neljä uutta projektia. Ja siis ikinä aikaisemmin ei ole sitä kautta tullut yhtään mitään.

Salaliittoteoriaani näiden flunssien suhteen? Kilpirauhanen. Tai tarkalleen ottaen, se lääkitys. Ja stressi. Annostusta on nyt muutettu neljä kertaa, mutta fiiliksistä päätellen, sitä on edelleen liiaksi. Kilpirauhashormonit yhdistettynä stressihormoneihin ei ole hyvä asia. Sydän pamppailee ja ei tuu uni. Mutta sen lisäksi, melko omituista: joka kuukausi, samoina kahtena päivänä, mulla on ollut kuumeinen olo. Joka ikinen kuukausi sen jälkeen kun aloitin kilpparilääkkeet. Se ei voi olla sattumaa.

Tosin nyt ei ole se aika. Tää on jotain muuta.

Oon vaihtamassa lääkäriä. Tai siis olen menossa lääkärille – mun nykyinen lääkäri ei ole lääkäri, vaan hoitsu reseptinkirjoitusoikeuksin. Ja se tietää vähemmän asioista kun minä tiesin, ees ennenkuin luin aiheesta. Aika vaihtaa.

Verokarhu murisee. Ja minä märisen.

Tänään on verojen deadline. Meidän veroilmoitus lähti aamulla sähköisiä teitä pitkin veron pitkälle kouralle. Huh huh. Meni pikkasen tiukille, eikä ees omasta tahdosta. Oppitunti numero yksi: jos on ulkomaista omaisuutta, älä ilmoita sitä kellekään. Pääset helpommalla. Mun verotilintarkastaja oli käyttänyt 40 työtuntia pelkästään tämän asian selvittelemiseen.

Mutta ei se vielä mitään. Tässä päästään mun viralliseen nurinan aiheeseen.
Meidän veroprosentti on täällä hyvin pitkälti sama kuin Suomessa. Mutta sillä ei saa mitään.

Tässä piirakassa on valtion verorahojen jakaminen. Kalifornialla on omansa, ja se jakaantuu erilailla.

Sosiaaliturvaan menee 16%, vammaisten, leskien ja veteraanien hyväksi.

10% meni valtion velan korkojen maksuun.

Huima prosentti meni ympäristöasioihin (oranssi viipale oikealla). Ja silti puolet kansallispuistoista meni viime vuonna kiinni säästösyistä.

Ei mitenkään yllättäen, sotiminen on kallista. Ja budjetit huimat. Isoin viipale uppoaa puolustusvoimille. 17% kokonaispotista. Siitä alle prosenttiyksikkö menee sotilaseläkkeisiin (ja siis kun ottaa huomioon, että niitä veteraaneja on täällä yli 20 miljoonaa, voi päätellä, ettei niiden eläkkeet ole huimat).

Pääasiassa vanhoille ihmisille ja köyhille tarkoitettu Medicare, joka on siis valtion kustantama terveydenhuolto vei aika ison viipaleen, syystäkin, 16%. Se toimii siis ymmärtääkseni niin, että yksityiset sairaalat ja lääkärit ja apteekit laskuttaa Medicarea niinkuin se olisi vakuutusyhtiö. Ja täällä on tunnetusti aika paljon ilmaa niissä hinnoissa. Mun hammaslääkärin laskussa puudutusainekin maksoi monta sataa.

Kansainväliseen hommaan (vihreä viipale Medicaresta vasemmalle) meni 2%. Se sisältää konsulaatit, kansainvälisen avun, ja sotilaallisen avun myös, eli esmes Israeliin lähetettävät pommit on samassa kategoriassa Afrikkaan menevän ruoka-avun kanssa. Mielenkiintoista.

Työttömiäkin muistettiin. Iso sininen viipale vasemmalla koostuu seuraavista asioista:

• Työttömyyskorvaukset: osavaltiot, jotka on persaukisia, niinkuin tämä meidän kultainen osavaltio, lainasi rahaa valtiolta maksaakseen työttömyyskorvauksia. Jotka on maksimissaan $450 viikossa, ja sitä voi saada maksimissaan 99 viikkoa. Tosin, koska osavaltiolla ei ole rahaa, osa porukasta sai joko kirjeen, että "ei makseta", tai "maksetaan kun pystytään".
  
• Ruokakupongeista, valtion ruoka-avusta maksan mielelläni veroa. Tässä maassa on melkein 50 miljoonaa taloutta, jossa ollaan ajoittain nälässä. Yli 16 miljoonaa lasta elää kodeissa, joissa ei saa syödäkseen. Se on yksi viidestä lapsesta Kaliforniassa.
  
• Vuokra-apu kuuluu myös tähän kategoriaan. Sekin tulee tarpeen, kodittomia ihmisiä on 3.5 miljoonaa, se luku ei saisi kasvaa enää, koska ensikodit on täynnä. 

Punainen viipale vasemmalla ylhäällä on terveysviipale. Se sisältää lisäapua Medicareen, ja terveystutkimuksen.

Avaruushommat sai 1%.

Hallituksen pyörittäminen kustantaa myös yhden prosentin verovaroista.

Energia (lähinnä uusiintuvien energiavarojen tutkimus) sai alle prosentin.

Koulut sai kolme prossaa. Ja sen kyllä huomaa.

Alle prosentti meni myös katastrofiapuun, on ollut paljon tulvia ja myrskyjä tänä vuonna.

Postipalvelut, ja valtion takaamat asuntolainat vei prosentin. Jonka on pakko olla kuitenkin suuri summa, kun valtionlainoilla meni huonosti, niin moni asunnonomistaja meni konkkaan.

En oikein ymmärrä, mikä tuo vihreä viipale on ylhäällä keskellä. Jotain työllistämistukia, terveydenhuollon uudistusta ja tulevien katastrofien sukanvarakassaa se on.

Maataloustukiaisiin meni myös 1%. Wikipedian mukaan tukiaiset on 8 miljoonaa. Siitä suurin osa menee maissin (lue=sokerin) tukemiseen, sitten puuvillaan ja vehnään. Tupakanviljelyäkin tuettiin. Aika jännä. Ks. täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Agricultural_subsidy#United_States
EU:n tukiaisten rinnalla kyllä kalpenee. 74 miljardia on EU:n vastaava summa.

Lain koura vie myös paljon rahaa.  1% menee rajavartiointiin ja maahanmuuttajien vahtimiseen ja valtion lakimiehille. Mun ymmärtääkseni valtion syyttäjät on täällä osavaltion syyttäjiä, joten nää on jotain eri hommia.

Veteraaneille meni 3%. Armeijassa saa palkkaa noin $80-$1,300 kuussa alokkaat, ja sitten korkeimmat 14 tuhatta kuussa. Eläkkeellä tai sairaseläkkeellä, jos ymmärsin oikein, saa työvuosien mukaisesti prosentuaalisesti sen, mitä tienasi töissä. Alle kymmenen vuoden palveluksesta saa 25% palkasta. Eli alhaisimmillaan jotain kolmesataa kuussa. Varmaan enemmän, jos on haavoittunut. Veteraaneilla ei mene täällä hyvin, niitä on paljon kodittomina ja ilman apua mielenterveysongelmiin.

Viimeinen slaissi, vihreä oikealla yläkulmassa, on viipale teiden ja lentokenttien kunnossapidosta, ja ilmatilan turvallisuudesta. 2%. Sitä rahaa lapioitiin osavaltioille paljon viime vuonna, ajatuksena, että työllistäisi ihmisiä.

Työttömyysprosentti on muuten vieläkin yli 10% Kaliforniassa. Pahimmillaan se oli 12.5%.

Ylilämpö alilämpö, ylilämpö alilämpö, yhdessä kulkien – HEI – ylilämpö alilämpö ylilämpö alilämpö Lupaan sinulle sen, että flunssaa en ota enää ikinä!

Just oltiin molemmat vuorotellen kipeenä Suomen hiihtoloman aikaan. Sama perinne pysyy vahvana, sillä meikäläinen tuli sitten kipeeksi myös pääsiäisviikonlopulle. Uh. Räkä.

Vietin aurinkoisen ja lämpimän viikonlopun maaten sohvalla, niistin yhden paperikassillisen täyteen nenäliinoja, ja katselin erinäisiä elokuvia ja sarjoja:

1. She's the Man: romanttinen komedia teineille. Tyttöjen jalkapallojoukkue lopetetaan, eikä heidän anneta liittyä koulun poikien joukkueeseen, joten yksi tytöistä menee veljensä kouluun pukeutuneena pojaksi, pääsee joukkueeseen ja tietysti voittaa ne oman koulun pojat. Hahhah-hauskaa väärinymmärrystä ja teinidraamaa lisäksi... Yksi räkäpiste. Kelasin, kun oli niin tylsä.
   
2. We bought a Zoo – sana, jota uskon leffakriitikkojen käyttäneen on "lämminhenkinen". Se yleensä tarkoittaa siirappia, mutta sen sijaan, leffa oli oikeasti lämminhenkinen ja kiva. Matt Damon on kuusivuotiaan tytön ja teinipojan yh-iskä / leski,  joka ostaa talon, jonka mukana tulee ränsistynyt eläintarha. Eläintenhoitaja on Scarlett Johansson, jonka sisarentytär on samanikäinen kuin teinipoika. Ette ikinä arvaa, miten käy?
   
3. The Descendants: Oscareissakin pärjännyt leffa, George Clooney. Havaiji. Leffa oli enempi draama kuin trailerin perusteella olisi arvannut, mutta hyvin rakennettu. En kerro enempää, etten spoilaa. 

Aloitin myös uuden sarjan: Smash. Musikaali-tv-sarja Marilyn-musikaalin tekemisestä. Oikein viihdyttävä. 

Ja ei äiti, en ole allerginen sille kissalle. Se ei ole tullut moneen päivään, ja kissa-allergia harvoin teettää kuumetta. Kissun tarina jatkui niin, että vein lapun kaulapannassa olleeseen osoitteeseen kysyen, onko ookoo, että kissa hengailee mun kanssa tunnin-pari päivässä. Sieltä soitti nainen innosta piukkana, Saffy-kissa kun ei ollut tullut kotiin kahteen viikkoon! Se asuu siis korttelin päässä, ja omistaja epäili, että Saffylla on myös muita "adoptiokoteja", joista joku sitä myös ruokkii. Mikä on mun mielestä epäeettistä. Mut omistaja tuli Saffyn hakemaan täältä meiltä, ja itkeä tirautti. Päivän hyvä teko tehty. 

Uusi kaveri

Onnea on kehräävä kissa? Ainakin kotitoimistossa, jossa on:

1. Kylmä
2. Yksinäistä
3. Stressiä.

Kissu, Saffy nimeltään, asuu kaulapannan perusteella korttelin päässä, ja on nyt tullut kyläilemään päivittäin. Jossakin vaiheessa päivää oven takaa kuuluu "nau", ja kun päästää otuksen sisään, muutaman tutkintakierroksen jälkeen se käpertyy syliin kehräämään ja nukkumaan.

Mustahan voi kohta tulla kissaihminen :O

(En siis liiemmin tykkää kissoista oikeastaan, ne on kylmiä ja ilkeitä. Paitsi sit tää.)

Jokaisessa projektissa on se hetki...

Kun miettii, miksi oli niin tyhmä, että alkoi tekemään mitään tällaista. Se hetki, kun turhauttaa, homma näyttää kammottavalta ja hiukan lohduttomalta.

Ja kyllä, kuvassa on kimallekuumaliimalla koristellut suojalasit.

Citristrip & Lilli: 0. Viiskytluvun emalimaali: 1.

Seuraavaksi suuntaan rautakauppaan. Ostan sieltä lyijytestaussetin (pari taalaa), ja kun tulokset tulee, päätän, mitä tapahtuu seuraavaksi.

JOS MAALISSA EI OLE LYIJYÄ: hiomalaikka laulamaan takapihalla.

JOS MAALISSA ON LYIJYÄ: täytynee kokeilla tiukempaa maalinpoistajaa ja olla varovainen.

Jos tästä tulee ihan susi, vien maalautettavaksi. Ei tässä häviä kuin parikymppiä ja muutaman sunnuntain.

Seuraavaksi, kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta ja teen sen takapihan tuolin valmiiksi. Tämä prokkis jää taka-alalle hetkeksi.

Raportoin.

Jokaisessa projektissa on se hetki...

Kun miettii, miksi oli niin tyhmä, että alkoi tekemään mitään tällaista. Se hetki, kun turhauttaa, homma näyttää kammottavalta ja hiukan lohduttomalta.

Ja kyllä, kuvassa on kimallekuumaliimalla koristellut suojalasit.

Citristrip & Lilli: 0. Viiskytluvun emalimaali: 1.

Seuraavaksi suuntaan rautakauppaan. Ostan sieltä lyijytestaussetin (pari taalaa), ja kun tulokset tulee, päätän, mitä tapahtuu seuraavaksi.

JOS MAALISSA EI OLE LYIJYÄ: hiomalaikka laulamaan takapihalla.

JOS MAALISSA ON LYIJYÄ: täytynee kokeilla tiukempaa maalinpoistajaa ja olla varovainen.

Jos tästä tulee ihan susi, vien maalautettavaksi. Ei tässä häviä kuin parikymppiä ja muutaman sunnuntain.

Seuraavaksi, kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta ja teen sen takapihan tuolin valmiiksi. Tämä prokkis jää taka-alalle hetkeksi.

Raportoin.

Ainiin ja sitten on tääki projekti meneillään

Ennen.

Ostettiin tämä tuoli sieltä mustavalkoisilta hyväntekeväisyyskinkereiltä. Se oli tähän saakka asunut sisällä, mutta me haluttiin se ulkokäyttöön. Kyselin kahdelta rautakaupan myyjältä, miten mun kannattais toimia. Kumpikin suositteli samaa ainetta, polyuretaania puuosiin ja spraylakkaa metalliin. 

Ja hiukan jos pintaa hioo, niin se ois hyvä, niin tarttuu paremmin. 

Purkissa lukee, ettei pinnassa saisi olla mitään. En ollut vielä testannut uudehkoa lelua, hiomakonetta, joten aattelin, että tässähän sitä hyvin testaisi. Tehokas vekotin, melkeen lähti mopo käsistä monta kertaa. Päädyin hiomaan kaiken lakan pois istuimista. 

Istuinosissa oli lisäksi se vaneri paikoittain hiukan halki ja paloja puuttui, ja ne repsottavat kohdat jäisi sitten mekkoihin ja sukkiksiin kiinni. 

Googletin, ja saatuani paljon ihan liian monimutkaisia ohjeita vaneripinnan (onko veneer vaneri?) korjaukseen, löysin lopulta hyvän, simppelin ohjeen: epoksiliimaa. Siispä kaivelin esiin epoksin, joka meillä oli kaapissa, ja luin ohjeet. Onnistuin saamaan tuubista liimaa, ja se täytti kolot mukavasti. 

Seuraavana viikonloppuna hioin sitten sen epoksin, ettei se ole koholla. Hioin lisäksi selkänojat käsipelillä kevyesti, ne oli paljon paremmassa hapessa. Sitten lähdin etsimään oikeanväristä petsiä. Avulias, joskin näsäviisas rautakaupan setä auttoi kertomalla, että tuohan on väriltään sininen – hehheh – ja sitten totesi, että sävy on lämmin tammi, sen olisin itsekin valinnut. 

Vedin petsiä kerroksen yhteen täysin hiotuista istuimista ja kevyesti hiottuun käsinojaan. Siitä tuli tietty ihan eri värinen! Toinen on kaunis kellertävä, mutta sit siihen istuimeen se väri meni ihan läikikkääksi ja sävykin on ruma, sellainen harmahtava ruskea. 

Ajattelin koittaa hioa vielä lisää, ettei se olisi niin epätasainen. Mietin, pitäiskö laittaa orange oilia, siis appelsiiniöljyä, sillä selkänoja on selkeesti käsitelty. Sit kevyt karhennus ja poly päälle. 

Mut mitäs jos siitä tulee ihan kauhee? 

Maalaanko istuimet? Mustavalkoraitoja? Yritänkö vielä?

Sininen on aika seiskytluku, mutta metallissa on ihania art deco  -muotoja. Istumet oli aika huonossa hapessa. 

Kahvat tuntuu koulunpenkeiltä, selkänojat öljytyltä puutarhahuonekalulta, ja istuimet siltä väliltä.  

Tilanne nyt. Petsi tarttui epätasaisesti ja sävy on ruma, harmaa. 

Apuuuuva! 

Harjoitteluprojekti

Tajusin edellistä postausta kirjoittaessa, etten ollut jakanut tätä edeltävää prokkista.

Kirpparilta ostettu fiftarivaaka. Muistaisin maksaneeni siitä vitosen. Tässä kuvassa on meneillään maalinpoisto – joka ei toiminut, koska keskiosa olikin linoleumia eikä maalattua metallia...hupsan. No, tästä oli hyvä jatkaa, maalasin sen alueen valkoiseksi.

Sitten poistin kuluneen maalin "siivekkeistä" – maali oli sellaista ikävää mummosukkahousunväriä. Hirvee homma, teräsvillalla ja hiekkapaperilla, kanisteri"kaasunaamari" naamalla, etten hengitä maalihiukkasia, jossa todennäköisesti on lyijyä. Sori naapurit, meni teidän pihaan ne hiutaleet! Tuulinen päivä.

Sitten hioin kertaalleen maalatun keskiosan maalipinnan, ja suihkin toisen kerroksen. Yhdellä olisi pärjännyt, jos ei olisi pihistellyt maalin kanssa. Tämä tuli suuttimesta isoina tippoina sumun sijaan. Pihi mikä pihi, ja siitä sitten kärsii!

Sitten sisälle istumaan foliorullan kanssa lattialle: oli aika käydä metalliosien kimppuun. Vuosikymmenten lika piti saada kolosista pois, ja kromi kiiltäväksi. Lopulta päädyin linoleumin ja metallin välisen kolosen myöntämään voittajaksi, en saanut sitä puhtaaksi. Vedin mustalla tussilla vauhtiraidan peittämään likaa. Toimii! Lilli 2, lika 0.

Maalipinta ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä, toinenkin kerros tuli klimppeinä suihkepullosta. Kromi kiiltää lopulta kivasti. Sormet oli mustat hinkkauksesta, ja sinä iltana oli omituinen olo, joten tietty sitten aloin googletella "alumiinimyrkytys". Ei ollu.  

Vauhtiraita. Vaaka toimii, kun seisoo aina samassa kohdassa. Merkki on Borg. Alaosan jätin mummosukkahousunväriseksi, se oli vaaleampi, vähemmän ruma sävy, ja maali oli hyvässä kunnossa.  

Lauantai-illan huumaa...tai huuruja...

Mulla on ollut hiukan sellainen askartelupaskartelufiilis päällä jo pidemmän aikaa. Tämä lauantai kului ikkunanpokia maalatessa – uudet ikkunat keittiössä, makkarissa ja olkkarissa piti maalata, kun asentajamiehet läträsi silikoonia ja jotain valkoista kalkkimaista pakkelihtavaa maalia ympäri pokia ja seiniä. Sillari varsinkin on tylsä, kun siihen tarttuu lika, niin näyttää tosi karulta ihan upouudet ikkunat.

No, maalia peliin.
Vanha pokien maali oli aika luonnonvalkoinen, sanoisin jopa persikkainen. Uusi valkoinen ikkuna sai sen näyttämään vielä kamalammalta.

Tässä sekä ennen (sisäkarmi) ja jälkeen, iso ero. Nurkassa näkee suttuista silikonia. 

Korkeat huoneet, onneksi naapurilla on korkeat tikkaat, joita lainata. Melkein aloin maalata koko keittiön paneelia, mutta onneksi kykenin hillitsemään itseni. Tosin, se pitää kyllä maalata ennen kuin muutetaan, kun poljinroskiksen kansi on naarmuttanut siitä maalit tosi rumasti.

Mutta niin, keittiön ikkunan maalasin yhtenä arki-iltana. Sitten tänään lauantaina oli aika maalata makkarin ikkuna. Meidän sänky on sellaista tuhtia hitsattua metallia – joten päädyin työskentelemään pienessä tilassa, kun en saanut yksin sänkyä liikkumaan.

Mutta ihan hyvä siitä tuli.

Ja koska tiskaaminen, hiominen & maalaaminen, jumppaaminen, imurointi sekä koko kämpän moppaus ei näemmä riittänyt, illan seuraava ohjelmanumero oli sitten aloittaa pitkään harkinnassa ollut projekti:

keittiön pöytä.

Se on vanha pöytä, jonka kävin ostamassa ehkä maailman siisteimmältä tyypiltä – sen koko koti oli täynnä ihan mielettömän hienoja viiskytluvun huonekaluja – ja tyyppi pahoitteli, että pinnassa oli muutama pieni ruostetahra, muuten pinta oli ihan vimpan päälle.

Kunnes se muutti meille, siis. Jollakin tavalla se vanha maalipinta oli tosi herkkä. Joka ikinen tahra jäi maalipintaan, happamat tahrat vaaleiksi, rasvatahrat tummiksi, jotkut tahrat muutti mintunvihreän pinnan siniseksi. Ruostekin paheni. Oli puhetta, kuinka sen voisi viedä automaalaamoon. Mutta sitten ostin maalinpoistoainetta toiseen projektiin, ja Citristrip sai tänä iltana näyttää taitonsa uudelleen!

Pinkki kama on Citristripiä, ruoste ja epämääräiset tahrat, todisteaineisto A

Sininen tahra 

Se saa muhia tuossa muutaman tunnin, ja sitten maali pitäisi pystyä kaapimaan pois. Tämä on oikeastaan eka kerta kun teen tämän – viimeksi maalipinta, jota koitin poistaa, olikin linoleumia eikä maalia...

Seuraavaksi sitten pitäisi saada ruoste pois. Teräsvillalla, oksaalihapolla ja etikalla pitäisi lähteä. Pöydän reuna on kromia, ja suurimmaksi osaksi mahtavassa kunnossa ikäisekseen. Muutaman ruostetahran saa pois hinkkaamalla alumiinifoliolla, opin Myytinmurtajista.

Sitten ruostetta estävä pohjamaali, ja sitten maali. Mutta minkävärinen?
Pöydän tuolit jää mintunvihreiksi. En takuulla pysty löytämään samaa sävyä spraymaaleista. Mietin, olisiko valkoinen tai kerma neutraali ja hyvä?

Tässä pöytä kunnon valossa. Tuolit on ihan priimakunnossa. 

Kotihengetärvinkki

On tyhmää, kun ostaa ison nipun jotakin tuoreyrttiä ruokaa varten ja sitten sitä jää. Tämän vinkin luin jostain lehdestä: pilkkoo jämät silpuksi ja kasvisliemen kanssa jääpalarasiaan. Kutsun näitä "makukuutioiksi". Pakkasesta suoraan pannulle, välittömästi hyvää makua. Tässä basilikaa ja punasipulia.

Mustavalkoiset hyväntekijät

Ystävämme Hannan ja Mikon lapsi Luukas on paikallisessa koulussa, jonka ei saa rahoitusta muuten kuin vanhemmilta ja lahjoituksina. Osallistuttiin koulun Black & White gaalailtaan. Pukukoodina mustaa ja valkoista, teemana 20-luku.

Ruokaa, juomaa, jatsia, huutokauppaa ja valokuvakoppi. 

Tässä vielä väreissä. 

Ostettiin: 

Lahjakortti kynttilä- ja kosmetiikkakauppaan tuossa kotikadulla

Lahjakortti sopparavintolaan, jossa Sami lounastaa monta kertaa viikossa

Opi kokkaamaan korealaista 

Ja ostettiin vanhat puiset teatterinpenkit, siis sellasta kouluntuolimateriaalia, takorautaa ja ne taittuu kasaan. Ne menee takapihalle. Pitää vaan laittaa niihen polyuretaani, etteivät ruostu. Koska ostokset piti kantaa kotiin samana iltana... oli aika hassun näköistä, kun pojat kantoi takorautapenkkiä yöllä tapahtumasta Miikalle ja Jessielle, josta haettiin ne Samin kanssa seuraavana päivänä. 

Lisää penkeistä myöhemmin. 

Tee-se-itse altakasteleva ruukku

Lopputulos: roikkuva ruukku, joka ei heti kuivu, kun laiska puutarhuri ei muista sitä kastella. Hinta: $0, ruukut ja tarvikkeet löytyi kotoa ja olivat ilmaisia, ja kasvit on etupihalta. 

Tarvikkeet: iso ruukku (musta), pieni ruukku (kuvan kirkas kippo), mansikkakori tai jonkinlainen ison mustan ruukun kokoinen astia, johon voi porata reiän pohjaan. 

Mun versiossa pikkuruukku menee pohjalle vesiastiaksi. Sen päälle menee mansikkakori, joka sattumalta oli täydellisen kokoinen mustaan ruukkuun nähden. 

Korin pohjaan solmin palan tiskirättiä. Sen ideana on kuljettaa vettä vesiastiasta multaan, niinkuin myrskylyhdyn sydän. 

Mun versiossa koppa piti peittää, ettei mullat tipu, käytin loput tiskirätistä siihen, ja teippasin paikoilleen mustalla teipillä. 

Sitten multaa ja kasvit päälle ja reipasta kastelua. Sidoin ruukun ympärille entisestä Leviksen paperikassin kahvasta talteen otettua narua, paksua sisalnarua se kaiketi on. Löin aitaan kiinni naulat, ja ripustin ruukut. Näppärästi seuraavana yönä tuli myrsky, mutta eivät olleet tippuneet. 

Kasvit on vähän heikossa hapessa, ne on etupihan kirjorönsylilljan "vauvoja", jotka joutui pari päivää ootteleen auringossa ennenkuin sain ne istutettua. Jos nämä ei pärjää (eli siis mun kastelupatentti ei toimi!) vaihdan kukat mehikasveihin tai kaktuksiksi. 

Tässä vielä vanha otos näiden ruukkujen lokaatiosta. Tuo ikkuna on meidän makkarin ikkuna tuolla puun takana, ja seinässä oikealla on vessan ikkunat. Tuo kaikki vihreys on rikkaruohoa. Vaihtelevalla menestyksellä olen ne aina kitkenyt, mutta ne kasvaa nopeasti takaisin. Mikä on käsittämätöntä, koska pohjana on pelkkää BETONIA. Puun ympäristössä kasvaa nyt tällä hetkellä rönsililjoja, ja tuo etuosa on kitketty ja lakaisin hiekanmuruset pois niin ettei kasveilla ole mitään, mistä kasvaa. Aidan alta naapurin puolelta ne vielä kasvaa. 

Ideoita rikkaruohojen tappamiseen? En suostu käyttämään Rounduppia, koska Monsanto on paha. http://video.google.com/videoplay?docid=-1750418193593784524

Sitten olikin hyvä aika nauttia tuliaisista – Fazerin ruispuikulat maistuivat oikein mainiolle. 

Kevät toi, kevät toi flunssasen...

Huh huijaa. Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime raportoinnin. Aloitetaan vaikka Maijasta, joka on meillä taas kylässä. Pidettiin naisten pilates- ja saunailta, kun Maija lupautui pitämään meille tunnin, ja (Ir)Melin talossa on sauna, Helo oikein.

Oli silloin jo tosi väsynyt olo, hiukan flunssainen. Mutta päätin koittaa reipastua ja pilateksen ja saunan (ja saunasiiderin) jälkeen oli oikein mainio olo.

Mutta seuraavana aamuna oli kurja olo, kehon lämpötila 35.2. Tsemppasin työpäivän läpi, onneksi oli vähän hommaa. Seuraavanakin oli tsempattava, onneksi oli aika vähän hommaa, hakkaava yskä ja hirmuinen vilu. Olin evakossa kalseassa takahuoneessa, kun keittiöön, olohuoneeseen ja olkkariin asennettiin uusia ikkunoita. Flunssan ystävä? Ei ainakaan kylmänä ja sateisena päivänä. Istuin nojatuolissa läppäri sylissä,  kääriytyneenä vilttiin, ja lämpöpatteri jaloissa kiinni. Kolme villapaitaa ja kaulahuivi. Opin termin "cerró la puerta por favor", sulkisitko oven, kiitos, kun ramppasivat takaoven kautta.

Perjantaina olin jo ihan kuumeinen, enkä muuta tehnyt kuin maannut sohvalla, juonut vettä ja limpparia ja katsoin Downton Abbeytä. Se tulee nyt Suomessakin. Mää ostin joskus jostai saamallani lahjakortilla molemmat tuotantokaudet, ekan Amazonista ja toisen iTuneksesta. Kuume käväisi 38.7:ssä. Ilokseni huomasin, kuinka paljon mukavampaa olkkarissa on nyt kun sisälle ei tuule!

Ja sitten illalla perjantaina yhtäkkiä ei ollutkaan enää kuume.
Eikä nyt, lauantaina. Yskä katosi melkein kokonaan torstain jälkeen. Nuhaa ei ole ollut.

Ihme tauti.

Aurinko!

Pari päivää sitten oli pipo, talvitakki, kaulahuivi ja jäätävä tuuli. Tänään on sortsikeli, 22 sanoo mittari, tuntuu lämpimämmältä. Lähipitseria kertoo mainoksessaan päivän pitsan sopivan erinoimaisesti yhteen Dolores-puiston kanssa. Jossa näkyikin kevään ekat bikinit ja speedot. Sanfranciscolaiset osaaavat ottaa auringosta kaiken irti, kun sattuu lämmin päivä!

Aurinko!

Pari päivää sitten oli pipo, talvitakki, kaulahuivi ja jäätävä tuuli. Tänään on sortsikeli, 22 sanoo mittari, tuntuu lämpimämmältä. Lähipitseria kertoo mainoksessaan päivän pitsan sopivan erinoimaisesti yhteen Dolores-puiston kanssa. Jossa näkyikin kevään ekat bikinit ja speedot. Sanfranciscolaiset osaaavat ottaa auringosta kaiken irti, kun sattuu lämmin päivä!

Viikon typografiatuokio

Inspis voi iskee missä vaan. Ravintolan vessan suuntaa osoittava teksti oli taidolla maalattu käsin. Hienolla "fontilla". Tykkään.

Ystävänpäivänä

Musseleilla (=jonkin sortin merisimpukka) on kaveri. Yhden kuoren sisällä oli meritähti. Tehtiin muista musseleista valkoviini-valkosipuli-persiljakastike pastalle, nams!

Kieltäydyin menemästä ravintolaan ystävänpäivänä, kun se on täällä niin yliromanttinen. Mainosten mukaan pitäisi miesten ostaa kukkia, timantteja, alusvaatteita ja suklaata... yleisin päivä kosia oli myös eilen.

Mentiin sen sijaan ruokakauppaan. Ja saatiin kaksi paunaa musseleita ilmaiseksi, kun kassa ei löytänyt niille hintaa.

Se oli romanttista.

Testing.

Tyhmä puhelin.

Kokkola ja muita paheita.

Olen pikkuhiljaa muuttanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan. Enemmän "oikeaa" ruokaa, vähemmän keinotekoista kuraa. Mun karkkipussi on nykyisin useimmiten vadelmia, mango, tai pala tummaa suklaata.

Mutta joistakin asioista on vaikea luopua.
Tässä top 3 paheet.

Limppari, etenkin dieettikola. Kuplavesi. Monella tapaa paha. 

• Liiallinen kofeiini ei ole hyväksi varsinkaan kaltaiselleni päänsärkyilijälle!
  
• Happamuus on pahaksi hampaille.
  
• Aspartaami ja muut keinotekoiset makeutusaineet eivät ole hyväksi – muistatte varmaan sen tutkimuksen, jossa hiirille kasvoi päänkokoisia kasvaimia aspartaamidieetillä, mutta jonka tuloksena todettiin sen olevan ihan ookoo kuitenkin ihmisille? Keinosokerien väitetään lisäävän alzheimerin riskiä, maksasairauksien ja syöpien riskiä. Lisäksi joidenkin mukaan se hidastaa aineenvaihduntaa, jolloin dieettilimu saa ihan päinvastaisen vaikutuksen... tosin se tutkimus oli aika tyhmä, siinä vaan todettiin, että lihavat ihmiset juo dieettiä laihoja useammin. Hmm.
  
• Coca Cola Company ei tarvitsisi kyllä yhtään enempää mun rahoja.
  
• Kolan hiilijalanjälki lienee aika iso verrattuna siihen, jos vaikka joisi kotona ihan vaan hanavettä.
  
• Roskaava pakkaus, vaikka kierrättyykin. Tölkeissä, josta kola maistuu makeimmalta, on lisäksi sitä bisphenolia siellä tölkin sisällä, joka ei ole terveellistä. Jos sitä ei saa olla vauvanleluissa, niin miten sitä saa sitten juoda?

Parannan tapani -idea: juon enemmän teetä. Kofeiinia, muttei niin pahasti, ja flavonoideja kaupan päälle. Uusi suosikkijuoma on Yerba Mate tee, jota saa myös sokeroituina versioina, kuplilla tai ilman. Whole Foodsista saisi tietysti myös luomukolaa, jossa olisi oikeaa sokeria ja ei lisäaineita. SodaStreamin Penguin on vanhanajan soodasifoni, sellainen vois olla hauska. Kuplavettä on kivempi juoda, ja mintunlehdillä tai muilla mausteilla oikein makoisaa. Ja hiilijalanjälki pienenisi. Normioloissa juon ainakin yhden pullon kuplavettä viikossa, ja limpparia pari. Hyi mua. 

Karkki, etenkin Twizzlers ja väyrysenpäät. Huonoksi vyötärölle ja maapallolle. 

• Sokeri vie hampaat.
• Sokeri menee suoraan mahamakkaroiksi. Korkea kalorimäärä, josta ei ole mitään hyötyä tai pidä nälkää. 
• Lisäaineet ei ole hyväksi – ja osa jopa aika ällöjä. Suosittu lisäaine karkeissa ja limuissa on castoreum eli hauste, joka on kuivattua majavan anaalirauhasta. Ja valmistajille näppärästi sitä ei tarvitse listata erikseen, vaan se on osa "luontaisia aromeja". Yäk. 

Parannan tapani -idea: älä osta karkkia. Jos on pakko, ja hedelmät ja marjat ei riitä, niin osta Whole Foodsin karkkeja, joissa on vaan sokeria ja marjamehuja. Tai hyvää suklaata. Leffaan mukaan kuivattuja mansikoita. 

Sipsit, naksut ja nitriittilihat

Oi rasva ja suola, miksi teidän pitää maistua niin hyvälle? Monet ihmiset tykkää vain suolaisesta tai makeasta, minä molemmista. Sipsit maistuu niin mainiolta illalla. Pekoni myös. 

• Aivan tajuton määrä rasvaa menee suoraan keskivartaloon. Transrasvat on vielä pahempia ja tukkii verisuonet. 
• Kourallisessa sipsejä on pahimmillaan koko päivän suola-annos.
• Nakeissa, pekonissa ja leikkeleissä on nitriittiä, joka on säilöntäaine.  jota täkäläinen syöpäjärjestö on kehottanut ihmisiä olemaan syömättä lainkaan. Myös lihoissa, jotka on nitriitittömiä, muuntuu mahassa pahantekijäksi. 

Parannan tapani -idea: popkorni (jossa ei ole lisättyä rasvaa tai suolaa), on terveellistä. Mutta perusmikropopparit on aika tujua kamaa. Kaupasta sais monenlaisia muitakin sipsejä, merilevästä turnipsiin, joista osassa on vähän rasvaa ja suolaa. Toisissa taas ihan yhtä paljon kuin perunalastuissakin. Pistaasipähkinät ja muut pähkinät on myös yksi hyvä vaihtoehto suolan ja rasvan himoon. Ja kun ei muu kelpaa, suolatikut ja pretzelit on vähärasvaisempia. Ja sipsejä onneksi voi ostaa vain pienen pussin! 

Pekonia voisi satunnaisesti koittaa korvata tai jättää pois. Nakit ja makkara on vaan niin hyvää, että otan riskin, silloin kuin sitä tulee syötyä. Leivänsyönti on jäänyt vähemmälle muutenkin, joten salamia ja kinkkua tulee vedettyä paljon vähemmän. Vegaanipekoni, nimeltään Facon-Bacon, on yllättävän hyvää. Soijanakit ei vaan maistu. 

Anaalirauhasista ja muusta kamalasta voi lukea lisää mielenkiintoisesta blogista: http://www.brucebradley.com/

Tyyppi oli vuosikymmeniä töissä jättiruokafirmoilla, ja nyt on päättänyt paljastaa kaikki alan likaiset salaisuudet. 

Luin muunmuassa, että "luonnonmukainen" makeutusaine Stevia on kaikkea muuta kuin luonnollista. 

Valmista!

Olenpas nyt kätevä emäntä. Villapaidasta ja parista peitosta kirpparilla syntyi vallan mainio pikkuinen palli. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! Toiseen mokomaan olisi materiaalit, ehkä seuraavan viikon aikana askartelen vielä sen telkkarin äärellä...

Jakkara, palli, säkkituoli...villapaita?

Olen aika kauan haaveillut tällaisen ostamisesta:

Etsy.com NanaHome

Mutta ne on aika kalliita. Ja musta ei ole sellaisen kutojaksi. Tietysti suvusta löytyisi muutama kädentaitoinen, joka mulle sellaisen virkkaisi. Hmm....
Kiinnostuneille, tässä ohjeet: http://www.pickles.no/puff-daddy-knitted-stool

Harkitsin myös tätä:

Etsy.com aletafae

Mutta sekin maksaa kahdeksankymppiä. Ja kun on pihi, niin on pihi!

Selailin lisää, ja nämä oli hauskoja:

Etsy.com littlemissloolies

Sitten löysin tämän ohjeen blogista. http://thirtyeight20.blogspot.com/2011/12/diy-sweater-pouf.html
Siihen ei tarvitse ompelukonetta, eikä kassikaupalla edes pumpulia. Tää tyyppi laittoi sisälle kahdet farkut, yhden tyynyn, vanhoja teepaitoja ja viltin.

thirtyeight20.blogspot.com

Hinta? Pari dollaria villapaidasta kirpparilla, lankaa ja nappi. Puolisen tuntia aikaa.

Eli homma toimii näin:

• Osta mahdollisimman iso villapaita kirpparilta
• Leikkaa hihat ja kaulus ja hartiat pois jättäen vain vartalo-osan, niin että lopputulos on neliömäinen putkilo
• Leikattu osio ommellaan kiinni suppuun, villapaita on nyt pussi. 
• Täytä kiinteillä ja pehmeillä tekstiileillä niin että se on keskeltä ja päältä pehmeä ja reunoilta ja pohjalta jämäkämpi ja ei kovin möykkyinen.
• Ompele päällipuoli samalla lailla suppuun.
• Lisää nappi tai päällystetty pilttipurkin kansi tai pahvipyörylä päälle peittämään ompeleet.

Itse ajattelin yrittää saada keskiosan napin uppoamaan hiukan syvemmälle. Ohjeessa se vain lätkäistiin päälle peittämään se keskisuttu. Mutta jos sitä saisi vedettyä verhoilunappimaisesti syvennökseksi, niin lopputulos olisi istuttavampi.

Koska haluan niitä kaksi, täytyy koittaa löytää kaksi samanlaista villapaitaa, tai ainakin sellaista, jotka sopii toisiinsa.

Neule se taitaa olla siksi, että se venyy? Ja kun yläosan leikkaa pois, niin se on valmis putki. Ja alareuna on viimeistelty. Täytyy muistaa valita neule, joka ei kutise. Ja ehkä ostaa täytteetkin sieltä kirppikseltä.

Koska minä olen minä, todennäköisesti onnistun saamaan sen reunan rispaamaan totaalisesti. Yrittänyttä ei laiteta! Toivottakaa onnea!