Ja mites töissä, kysytte kaikki...

No, eipä kummempia. Vähän sellainen "Kuka ei kuulu joukkoon"-olo on, koska olen toimistomme ainokainen naispuolinen henkilö, joka tuntuu käyttävän rintaliivejä tai meikkiä... tai olevan hetero. En myöskään käytä vaelluskenkiä ja reisitaskuhousuja kuin harvoin.

Työtehtäviini kuului edellisellä viikolla muunmuassa:

• Pomon läppärin ääniongelman korjaaminen (pistin voluumit päälle ja ihmettelin webcamin ajureita)
• Otin vastaan Gear Libraryn palautuksen, kokosin kaksi omituista telttaa (siinä oli kuusi kaarta, joista pisimmät meni kahdesti ristikkäin) ja tutustuin tuotteisiin, mitä nää tarjoaa. Pikkasen on erilaista tavaraa, kuin Roineen Tyttöjen materiaalivarastossa...
  
• Tein Wordiin lomakepohjan virallisen painotuotekirjepohjan pohjalta, jota ei ole painatettu enää, kun se on kallista
  
• Aloitin miettimään, millä tulevasta katalogista saisi kustannuksia alas. Tämä tulee olemaan mun pääprokkis.
  
• Näpyttelin tekstiä tulevaan opintomateriaaliin, joka on ollut lähinnä kopionkopionkopioita kirjoista. Nyt rikotaan vähemmän tekijänoikeuksia, kun tekstit näpytellään uusiksi ja graafit piirretään uusiksi.
  

Miinuksia työpaikalla on se, että siellä on enemmän ihmisiä kuin koneita, kuumaa ja tunkkaista edellämainitusta syystä, likaista ja saan joka päivä kello 2.30 päänsäryn, joka kestää iltaan asti. En oikein ystävysty toisen program internin kanssa. Mutta eipä me olla yhtäaikaa toimistolla kuin yksi päivä viikossa. Pomo on tosi kiva, joskin jaksaa nähdä vaivaa mun vaatteista.

Olen syönyt lounaaksi muunmuassa merilevä-sobanuudeleita. Jännää.

Työskentelen sittenkin vain puolikasta viikkoa, ke-pe. Sopii mulle.

Pääsen lumikenkäilykurssille talvemmalla.

Sain kirjan.



On järkyttävää, että San Francisossa on lapsia, jotka eivät ole nähneet merta tai metsää. Tuntuu ihan hyvältä olla sellaisessa mukana. BAWTin ohjelmissa mukana olleet nuoret pärjäävät luontokokemuksensa jälkeen paremmin koulussa, ja kokivat reissun luonnetta vahvistavana, mullistavana kokemuksena. Ja se on hienoa se.

"I like to play indoors more, because that's where the outlets are".
On kamalalla tavalla hauska sitaatti kirjasta. Lapset tykkäävät leikkiä sisällä, tietokoneiden ja lelujen kanssa, koska ulkona ei ole mitään tekemistä. Tai ainakin se pitää keksiä itse. Osittain tätä ajattelumallia vahvistavat myös nykyiset vanhemmat, jotka pelkäävät päästää lapsia leikkimään ulos itsenäisesti, koska maailma on vaarallinen paikka.

Onneksi asuin lapsuuteni lintukodossa, jossa lapset saivat riekkua ulkona ja kiipeillä puissa ja syödä ketunleipiä metsässä ja lutrata purossa ja rakentaa majoja.

Ja onneksi olin partiossa. Se teki mulle niin hyvää, koska olin (ja olen yhä) mukavuuttarakastava, arka tapaus, jolle vastuunottaminen ja sitkeä sisu on vaikeaa. Minulle tulee mahdollisuus osallistua BAWT:in 5-päiväiselle vaelluskurssille, jonka pääasiallisia asiakkaita ovat nuoriso-ohjaajat. Siellä jokainen johtaa joukkoa vuorotellen. Niin ei mun luonteelle soveltuvaa. Ja siksi hyvä.