Sami oli toivonut vain yhtä asiaa: perinteistä mansikkakermatäytekakkua. No, minä lupasin yrittää.
Aika paljon suunnittelua ja tuskaa se vaati, mutta kakku siitä tuli. Uunimme on legendaarisen huono, lämpö tulee siinä vain ja ainoastaan alhaalta edestä, joten leipominen on hiukan hankalaa. Pelkäsin, että pohja on palanut, ja päällinen olisi raakaa. Kakkupohjan paistamisessa piti mennä ohjeen mukaan 20 min, mutta se oli uunissa yli tunnin. Ja silti lässähti ja oli raa'ahko. No, lässähdyksestä voin kiittää vain itseäni; meillä ei ole pienireikäistä siivilää, joten päätin sekoittaa jauhot munasokerivaahtoon vähän rivakammin. Mikä ilmeisesti aiheuttaa lässähdysvaaran. Ohjeessa käskettiin vain lisätä jauhot sekaan.
Lisäksi murhetta aiheutti munasokerivaahdon ja kermavaahdon aikaansaaminen ilman sähkövatkainta. Rakko siitä tuli sormeen, ja synttärisankari oli rekryttävä mukaan kakkutalkoisiin, mutta lopputulos oli hyvä.
Kakkupohja lässähti siinä määrin, että siitä oli vaikea leikata kahta kerrosta – lopputuloksessa on pohjakerros ja palasista koottu kakkoskerros. Ja PALJON kermavaahtoa.
Asiat, joita en ollut tajunnut miettiä etukäteen, olivat se, että mulla ei ole isoa tarjotinta tai vastaavaa, mille koota kakkua. Onneksi pohja kutistui uunissa siinä määrin, että se mahtui meidän (tosi) isoille ruokalautasille. Toinen unohtamani juttu oli jättää tilaa icingille, siis sokerikuorrutekirjoitukselle. No, lautaseen sitten.
Seurue vetää sushia napaan.
Synttärijuhlien sijaintina oli Hana Sushi -ravintolan yläkerta, jossa tarjoiltiin all you can eat -sushilajitelma ja karaokenlaulantamahdollisuus. Se oli yllättävän hauskaa (sitten muutaman jälkeen). Me laulettiin Samin kanssa ihana duetto Hansonia, kun muut parit lauloivat toisilleen rakkauslauluja. Nolostutin itseni osaamalla kaikki sanat Spice Girlsien Wannabe:hen. Tosin muistin mielessäni myös meidän taannoisia tanssimoovsseja siihen biisiin ja kuka lauloi minkäkin kohdan... voi apua nuoruutta. Lisäksi, kun muut naiset halusivat laulaa pääasiassa Madonnan 80-luvun httejä, mun Spice Girls -ehdotus herätti hauskuutta. Juniori kun olen.
Pojat laulaa. Tarjolla oli perusbiisejä tuhansittain, ja ne oli tylsästi aakkostettu biisin nimien mukaan eikä esittäjän, joten hakuprosessi oli vaikea. Tarjolla olisi ollut myös iso määrä ainakin korealaisia hittejä sekä latinomusiikkia. Jos suomalaisten karaokevideoiden videot taustatanssijoineen ovat noloja, niin näiden taustat olivat vieläkin kummallisempia. Tiibetiläisiä munkkeja, luontovideoita (siis parittelevia leijonia!) ja omituisia latomaisemia muun muassa. Niin, ja hassunnäköisiä ameeboja.
Lahjaksi Sami sai mainostoimistocoolia kamaa: Munny-leluhahmon, joka on tarkoitus kustomoida itse piirtämällä sille naama. Todella iso hitti. Ihan tosi. Näitä on firman Helsingin toimistolla monta.
http://www.kidrobot.com/2008/munny/
Sen lisäksi Sami sai lahjaksi työntekijöitä. Sellaisia Legohahmojen tyyppisiä. Niille voi ostaa cubicle-sermejä ja varmaan kahviautomaatin ja serveriräkin... huvittavinta Samin saamassa setissä oli tyyppi, jonka läppäri oli merkkiä "Päärynä".
http://www.cubefigures.com/home.html
Multa Sami sai epäromanttisia, mutta tarpeellisia lahjoja. Lahjakortin hierontaan/fysioterapiaan, kipeän kantapään plantaarifaskiitin hoitoon. Kahdesti viikossa pitäisi puoli tuntia käydä niin sitten voisi alkaa näkymään tuloksia. Suomessa lääkäri sanoi, että ainoa hoitokeino on kortisonipiikki, joka laitetaan ilman puudutusta kantapääluuhun. Au.
Ostin Samille tunnin session, jossa selvitetään ongelma ja ehdotetaan hoitosuunnitelma.
Sen lahjan Sami sai jo lauantaina. Sunnuntaille olin varannut toisen lahjan, joka oli reilun kaupan luomukahvia. Näppärissä kahden pannullisen testikoossa. Suosikkikahvia ei näet ole vielä löytynyt, ja ison paketin tuhoaminen on aika pitkä prosessi. Varsinkin, kun viettää 80% valveillaoloajasta toimistolla...
Meidät potkaistiin parhaassa karaokemoodissa ulos, jolloin jatkoimme vielä paikkaan nimeltä Edinburgh Castle, joka on isohko räkälätyyppinen paikka. Sisustettu Edinburgin linnaksi. Tässä kuvassa olemme taksissa matkalla jatkoille (yllättäen Skaffareille). Autossa on takapenkillä neljä henkilöä, joista Miikka päällimmäisenä vaakatasossa. Keinäset valloittivat etupenkin. Myönnettäköön, että taksi ei ollut ihan virallinen taksi, mutta ihan hyvällä diilillä päästiin.
Nyt pitääkin sitten alkaa suunnittelemaan seuraavia synttäreitä...
No comments:
Post a Comment