FBI-agentti olohuoneessa

Kerrankin ei tarvitse yrittää keksiä nokkelaa otsikkoa, pelkkä totuus riittää.
Ovisummeri soi, kävin avaamassa portin, ja kurkkasin ikkunasta, kuka sieltä tulee. Mies salkun kanssa, tweedpuku, nimilappu. Ajattelin, että se on sähkömittaritarkastaja, tai Census-mies (nyt on meneillään Census 2010, eli väestönlaskenta). Avasin oven.

Mam, my name is Winston, and I'm with the FBI. Could I ask you a few questions?

No, tietysti ekana tulee vähän hermostunut olo. Onko "ne" saanut selville, että tein muutaman päivän ilman työlupaa töitä? Onko joku naapureista joku murhaaja? No ei, kyseessä oli paljon tylsempi asia. Entinen naapuri, mukava Erin, on hakemassa töihin FBI:lle, ja olivat kyselemässä taustoja.

En nyt hirveästi osannut kertoa, mukava tyttö se oli, mutta en muistanut mitään ihmeellistä. Jätin kertomatta, että yhdessä vaiheessa sen asunnossa asui kai kolme miestä sen lisäksi. Ja se on sellainen 20 neliön kämppä. Ne oli varmaan vaan kavereita. Muistan vaan, kun pyykkituvassa oli yhtäkkiä komeita, paidattomia miehiä kaksi...  Sanoin vaan, että jonkin aikaa siellä oli mies sen lisäksi, ehkä poikaystävä tai kaveri.

Ja annoin vuokraemännän puhelinnumeron.

Ne lähinnä kai halusi tietää, että oliko sillä joku huumelabra kotona, tai kosteita iltoja, tai omituista porukkaa kylässä. Mut se oli kyllä hyvin hyvin tavallinen ihminen se Erin. Nykyinen asukas siinä asunnossa sen sijaan... on kyllä omituisempi. 

Mut jooh, mulla on käyntsäri, jossa on kultafolioitu Federan Bureau of Investigation logo. Hihih! Jännittävää!

Mukava mies tuo Winston, vitsaili, että toivottavasti en pety, kun hän ei ollut yhtä komea, kuin telkkariagentit. En pettynyt. Tämä oli hyvin jännittävää.

Kauppoja, joita inhoan.

Vaatteiden ostelu on kivaa. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että on muutama kauppa, jotka mua vaan ahdistaa.

1. Abercrombie & Fitch, on kauppa, jossa kauniit teinit ostavat ylihinnoiteltuja huppareita. Inhoan sitä kauppaa siksi, että sen haistaa korttelin päähän. Niillä on sellainen tietty tuoksu, jolle kauppa haisee, ja se tuoksu on kuin teinipojalla Axe: voimakas tuoksu jota on hölvätty runsaasti. Lisäksi se on sokkeloinen, ja musiikki soi lujalla. Ja en tunne sopivani joukkoon.
   
   
2. American Apparel. Merkki, jonka vaatteet sopisivat mulle ideologian puolesta: trikoo on laadukasta, vaatteet tehdään Los Angelesissa, eikä hikipajassa Aasiassa. Iso osa on luomupuuvillaa. Sellaisia perustrikookamaa sieltä apparellikaupasta haluaisin. Ehkä mun vaan täytyy uhmata ahdistusta ja mennä sinne kauppaan, jossa ne 20-kiloiset kuin suoraan indiemusiikkivideosta repäistyt pikku myyjättäret voi katsoa mua säälien nenänvarttaan pitkin (ne oikeesti on hiukan epäystävällisiä ja ei lainkaan avuliaita, ja jos pyytää apua, niin ne katsoo silleen, että ooksä tosissas häiritsemäs meitä...) ja ehkä sieltä kullan ja pitsin joukosta löydän pari perustoppia, joihin mahdun sisälle. Tämän kaupan vaatteet on suunniteltu sille hipsteriteinille, joka on langanlaiha ja androgyyni, jonka päällä kultainen kokotrikoohaalari ei näytä typerältä. Tjeu: http://store.americanapparel.net/women-one-pieces---rompers.html
   
   harva kauppa ahdistaa noin paljon.
    
3. Hollister, joka on siis sellanen kaliforniateinien pissiskauppa, halvempi versio Abercrombiesta. Sieltäkin saa huppareita ja pikkupikkusortseja ja sellasta, enemmän surffiasenteella. Se oli kans ahdistava kauppa, kerran siellä käynyt. Koitin olla avoimin mielin. Mutta. Musiikin on tietysti pakko pauhata tosi lujalla, ja ilmassa oltava tukeva tuoksu kaupan hajustemallistosta. Mut sen lisäks, siellä oli ihan pimeetä! Siis ei ollenkaan perusvaloja, ja sit joka toiseen hyllyyn spottivalo. Näin useamman kuin yhden ihmisen kulkemassa vaatteen kanssa kohti valoa, katsomaan, että minkä värinen se vaate on...
   
   Ja sit kokeilin XL-kokoisia housuja, ja ne ei mennyt polvista ylemmäs.
   
   Ja sillä hetkellä muistin, miksi tykkään tehdä ostoksia naistenvaateliikkeissä. En oo enää teini! Tosin en ole varma, olisinko teininäkään mahtunut noihin housuihin.

Flundda ohi, tai näin olen päättänyt.

Kahden viikonlopun yli se kesti, mutta nyt olen päättänyt olematta enää kipeä. Silmät on edelleen tulehtuneet ja punaiset, yskittää ja niistättää, mutta ei ole enää sellainen ihan reporanka olo.

Joten olen päättänyt olla olematta enää kipeä.

Mikä on hyvä, koska tänään on palaveri, ja huomenna illallinen asiakkaan kanssa.

Edelleen flunddaa.

Samilla tauti alkoi torstaina, korvien tukkoisuudella ja viluisuudella. Sunnuntaina se lähti tosissaan käyntiin. Maanantain ja tiistain se oli kokonaan poissa töistä. Pääasiallisesti nukkui sohvalla. Ke ja to puolikkaat päivät, ja sit perjantaina koko päivän takaisin töissä. Nuhaisuus jatkuu edelleen.

Mun tauti lähti samalla kaavalla liikkeelle. Perjantaina olin viluinen, viikonlopun tosi kipee. Sitten olikin yksi päivä, kun oli terve olo. Ja nyt se tauti vaan jatkuu. Kohta viikko takana. Outoa kaavaa noudattaa tämä tauti. Aamuisin on enemmän kuumetta kuin iltaisin. Aamulla on kurkku tosi kipeä, mutta se loppuu pian. Illalla iskee kuiva yskä, pahiten kun menee nukkumaan. Pitkin päivää, satunnaisesti, aivastuttaa ja niistättää.

Mun taudilla on identiteettikriisi.

Niinjoo, ja sain silmätulehduksenkin. Mun flunssa ei osaa ees pysyä hengitysteissä.

Ärrinmurrin. Haluan olla jo terve!

Mitä kaikkea on tullut tuotua Suomesta, kun täältä ei saa

• chifonet-rättejä, täältä kun saa vain sellaisia paksuja, tai sit talouspaperia
  
• tiskiharjan, ostin sen Mouhikselta, Sinin vaihtopäällä, täältä saa tiskiharjoja, mutta ne on tyhmän muotoisia, ja liian pehmeitä tai liian kovia harjaksiltaan. Nää harrastaa enemmän pesemistä pienillä pesusienillä, jotka voin sanoa, menee aika pian aika ällöiksi ja epähygieenisiksi. Mythbusters teki siitä testinkin, numero listaa pöpöjen määrän: 

• Vessanpönttö- 2
• Kännykkä - 6
• Ostoskärryn kahva - 10
• Hotellihuoneen kaukosäädin - 44
• Tietokoneen näppäimistö - 65
• Valokatkaisija - 332
• Setelit - 936
• Keittiön pesusieni - liian monta laskettavaksi

• Ne ei täällä useinkaan harrasta leivinpapruu. Sen sijaan käyttävät teflonisia peltejä. Onneksi meidän lähikaupassa myydään Parchment Paperia, joka on leivinpapruu.
  
• Särkkäriä, täkäläiset särkkärit sisältää paljon sokeria ja väriaineita, mutta vaan 200mg per tabu.
  
• Bafucineja kipeää kurkkua turruttamaan (ei oo) ja Strepsilsejä (täkäläiset maistuu kirsikkaesanssille, yök), ja Mobilatia (täältä saa vaan tiikeribalsamii).
  
• Ruisleipää, tosin Whole Foodsiin oli nyt tullut tullut sellaista paksua täysruisleipää, sellaista painavaa ja tiivistä. Jee!
  
• Tölkinavaajan, sellaisen pienen, koska täällä kaikki on sellaisia ruuvattavia ja isoja. Paniikkipakettiin maanjäristyksiä varten halusin kompaktin, sellaisen mitä pikkulähikaupoissa myydään ananaksien vieressä.
  
• Sammutuspeiton, täältä sai vain sellaisia paksuja villaisia.
  
• Heijastimia.
  
• Tää ei oo mun, mutta: lasten kurahaalareita, tai sellaisia kyynärpäähän asti ulottuvia kurahanskoja täällä ei harrasteta.
  
   

BAWT

Bay Area Wilderness Training on sydäntäni lähellä. Olen nyt puolisentoista vuotta ollut hommissa järjestölle, ensin harjoittelijana, sitten vapaaehtoisena. Tällä hetkellä olen Art Director, ja ensi viikolla aloittaa mun eka "alainen", toinen vapaaehtoisgraafikko, jonka ohjaamisesta olen pääosin vastuussa. Aika pelottavaa.

Mutta vaikka viikottain siellä käyn, harvemmin tulee otettua kuvia. Tässä muutama arkistojen aarre.

Viime keväänä BAWTin perustajan, Kylen, kanssa auttelemassa San Franciscon toimipisteessä. Pestiin makuupussinpusseja, ja aiheutettiin vaahtovyöry.






















Viime Earth Dayna istutettiin toimiston eteen kukkia. Nyt iso osa kukista on kuollut, rikkaruohot kasvaneet takaisin. Pitäisi yrittää uudelleen. Ehkä pian. Kun olisi aikaa.





BAWTissa harjoittelijat ovat kolmesta kuuteen kuukautta. Ja vaihtuvat nopeasti. Tässä ollaan jäähyvöislounaalla, program intern Jamie testaa grillatun juustoleivän juuston venyvyyttä.








Tässä ollaan Oaklandissa patikoimassa porukalla. Oli mukavaa vaihtelua. Mutaista, mutta mukavaa. Mutta kuvitelkaas mua, leikkimässä ryhmähengenkohotusleikkejä, joka vaati 1. rytmiä 2. muistia 3. nolostumattomuutta. Piti laulaa pitävänsä isoista pyllyistä, muistaa, mikä pylly kukakin oli (pikkupylly, isopylly, pylly 3 jne), taputtaa rytmissä, ja jos mokasi monta kertaa, joutui ringin keskelle tanssimaan, ja yrittämään häiritä muita. Noloa! Ei pystynut kuin seisomaan tumput suorina.

Arvaa mikä?

No voisilmäpulla ja korvapuusti – tietysti!
Molemmissa maku ihan kohdillaan, ulkonäkö täysin pielessä, ja pehmeys ja kosteus ei samanlainen kuin äitin pullissa.

Mutta ihan syötäviä, outoja ja rumia vaan.

Charlie-koiran kuvia

Uusin huonekalu.

Craigslist-löytö. $70, plus kotiinkuljetus palvelulta nimeltään Young Man and a Van, yhteensä $200. Pottery Barnin kaappi, umpipuuta, ovh vastaavalle tuotteelle $1,699! Myyjä oli ostanut tämän PB:n alesta, kyseinen yksilö oli ollut liikkeessä näytekappaleena. Sen jälkeen ostaja oli päättänyt maalata sen (uskomattoman huonosti!) valkoisesta mustaksi, rikkonut yhden vetimistä, ja lisännyt (teipillä!) ritiläovien sisäpuolelle muovipeilit. 


Vaatii jo taitoa maalata noin laiskasti. Ei ollut poistanut vetimiä ennen maalaamista, saatika tehnyt alumaalille mitään, hionut tai pohjustanut. Maalia oli lätkitty niin paljon, että se on paikoittain paksuilla klönteillä ja valumilla. Ja paikoin valkoista maalia... mutta silti rakastan sitä! 


En olisi itsekään rakastanut PB:n alkuperäistä valkoista maalia. 


Vetimien vaihtaminen oli yllättävän hankalaa. Löysin talon kellarista purkillisen viktoriaanisia vetimiä, ovenkahvoja ja erilaisia koukkuja. Niistä kaksi oli sopivia tähän tarkoitukseen, ja samanlaisia kuin komeromme vetimet. 


Kaapissa oli neljä samanlaista vedintä, yläosan oven vasen vedin oli rikki. Joten helpointa olisi vaihtaa vain kaapin ovien vetimet. Mutta pidin enemmän alkuperäisistä vetimistä, ja halusin yläosaan ne. Joten halusin siirtää alaosasta yhden kahvan ylös ja laittaa alas uudet. Kun sain vihdoin vasemman alakahvan irti, se oli melko tiukassa maalin kanssa, kävi ilmi, ettei niitä tosiaan oltu irrotettu ennen maalaamista, joten alla oli valkoista. Nooh, onneksi alkuperäiset vetimet olivat kaksiosaiset: vedin, ja levy. Joten jos vain jättäisi alkuperäisen levyn, ja lisäisi kellarista löydetyt vetimet. Mutta ei. Ruuvit olivat liian lyhyet. Joten lähdin takaisin kellarin aarrekammioon etsimään oikeanpituisia ja -paksuisia ruuveja. Ja löysin pidemmät oikeassa paksuudessa!


Sain vasemman kahvan valmiiksi. 


Oikean vetimen kimppuun. Mutta edellinen omistaja oli kaiken muun lisäksi saanut oikean laatikon vetimen ruuvin ristipään rikki liiallisella ruuvaamisella. Eikä sitä saanut hyvällä eikä pahalla pois. Ei edes puhtaalla väkivallalla. 


Plan B. 


Vasen alalaatikko takaisin niinkuin olikin. Uudet kahvat siis ylös.


Onneksi ei tullut enempää yllätyksiä. 


Niin, ja mainitsinko jo, ettei kaapissa ollut hyllyjä? Tai tankoa? Edellinen omistaja oli poistanut myös hyllyt suuressa viisaudessaan, kuulemma että saisi telkkarin sinne. Eikä säilyttänyt hyllyjä. 


Hyllynkannattimet onneksi on, ja tangon lisääminen on helppoa! 
Lisäksi pitäisi fiksailla mustaa maalia, paikoista josta se on haljennut, poistaa valkoisten hintalappujen tahmat, ja kiinnittää peilit esteettisemmin kuin teipillä. Edes kaksipuoleisella teipillä! 


Ja kannattiko? Todellakin. 


Projektit on kivoja. Ja maailma pelastuu lompakon ohella, kun ostaa vanhaa. Ja enemmän luonnetta! 


Ja mahtavaa, että pian saa lisätilaa vaatteille. Meillä on siis pieni komero, johon mahtuu puolet takeista, ja kangashyllykköön huppareita. Sitten on molemmilla lipastot, joihin mahtuu just ja just paidat ja housut. Tai mun mahtuu, Samin ei oikein. Sitten on vielä isompi komero, jossa roikkuu kenkäkangashyllykön lisäksi lisää takkeja, mun mekkoja, ja häävaatteet. Siis sellaisella metrin levyisessä tankotilassa. Lisäksi lattialla on kassi, jossa säilön mun urheiluvaatteita. Se kaappi on niin tupaten täynnä, ettei mitään rajaa! Siellä asuvat myös lakanat, raksalamput, maanjäristys-selviytymispakkauslaatikko, vessan siivouskamat, vieraspeitot ja -tyynyt.


Ainiin, ja eteisessä ja sängyn alla on lisää vaatteita. Ja lipastojen päällä on laatikot, jossa sukat ja kalsarit asuu.


Lisäsäilytystila tulee siis tarpeeseen. 


Ainakaan Samin ei tarvitsisi enää mennä töihin laatikkoruttuisilla paidoilla, ja mun ei tarvitsisi etsiä vaatteita neljästä eri paikkaa! 

Flunddaa, osa II.

Kun Sami on päässyt kriittisimmästä flunssastaan ohi, on mun vuoro. Varokeinoista huolimatta, tauti iski.

Pahin mahdollinen aika, mutta minkäs teet!

Nyt perjantai-ilta ja koko lauantai vietetty sohvalla maaten ja palellen ja hikoillen. Toivottavasti maanantaihin mennessä olisin paremmassa kunnossa. Tiistaina olisi asiakaspalaveri. Torstaina pitäisi olla kouluttamassa mun assaria BAWTissa. Ja kaiken aikaa pitäisi olla kiireellä tekemässä töitä!

Oivoi.

No, ei auta kuin naukkailla c-vitamiineja, juoda paljon vettä ja mehua ja koittaa levätä. Ja toivoa parasta. Elämä on.


Nyt kun saisi Linkosuon myslipaahtoleipää Voimariinilla ja metwurstilla ja VHS-kasetilta Tuulen Viemän, niin olisi takuuvarma parantumiskuuri siinä.

Flunddaa.

Sami on kolmatta päivää kipeänä. Sama tauti on käynyt toimistolla jokaisen läpi.

Makaa raukkaparka sohvalla ja nukkuu ja katsoo telkkaria ja syö välillä. Ja mää koitan keskittyä töihin kuorsauksen keskellä, hih! Ja olla saamatta samaa tautia. Ei koskaan ole hyvä aika tulla kipeäksi, mutta nyt en millään ehtisi! Kaksi nettisivuprojektia ja vino pino isoja printtiprojekteja, joissa on kaikissa tiukat deadlinet. Ei nyt millään ehtisi. Toukokuun puolessavälissä sitten ehtisi paremmin...

Joten olen desinfioinut kaikki pinnat, mihin Sami koskee. Itsetehdyllä pesuaineella, jopa. Halpaa vodkaa, teepuuöljyä, vettä ja eukalyptusöljyä (tuoksuksi).

Lisäksi pumppaan itseäni vitamiineilla.

Toivottakaa mulle onnea pöpöjenvälttelyssä!
Ja Samille pikaisia paranemisia.

Keinästen ompeluseura, tunnetaan myös nimellä "siis teitte MITÄ lauantai-iltana?"

Mulla oli universumin energisin viikonloppu, josta Samikin sai osansa, kunnes flunssaantui. (Siitä myöhemmin lisää.)

• laitoin vihonviimeiset talvi&joulukoristeet pois, siivosin kirjahyllyn kaapit
  
  
• maalasin lavuaarin takaisen osan keittiön seinää, alumaalia kaksi kerrosta ja onneks vaan yhden itse maalia. Samaa väriä kuin vastapäinen seinä, kirkasta turkoosia.
  
  
• Kiinnitin taulun seinään, joka on tilattu kauan aikaa sitten, ja kehystettykin ennen joulua... nyt toinen on seinässä! Toiselle pitäisi vielä keksiä paikka.
  
  
• Poistin talvikoristeet ovikranssista ja laitoin simpukoita tilalle (ei niin kökkö kuin miltä kuulostaa, se on aika kalifornia-merenranta-henkinen)
  
  
• Kiinnitin koukkuja hatuille eteiseen
  
  
• Järjestelin pakastimen (onneks se sulattaa kai itse itsensä, niin sitä ei tarttee)
  
  
• Järjestelin siivouskaapin, löin muutaman ripustusnaulan lisää
  
  
• Järjestelin yläkomeron, jossa maalaustarvikkeet yms on, nyt sieltä ei romahda aina kaikki naamalle, kun penkoo, ja ei tartte penkoa, kun löytää!
  
  
• Koska vessan sälekaihtimet tippui käsiin, ripustin vihdoin laskosverhon, pujottelin mekanisminarut paikalleen, ommeltiin yhdessä tukirimat paikoilleen, ja askartelin kukuipähkinöistä vetimen narulle.

 Kuva: Dionysia / Flickr

• Istutin neljä ruukullista kukkia, kitkin ja kuopsuttelin, ja keksin vihdoin minne kadulta löydetyt lecaharkot menee, niistä tuli kukkaruukkuja. Istutin vesikrassit, joiden pitäisi kuukauden päästä olla kukassa. Puutarha on itseasiassa nyt vehreimmillään, joskaan ei kukassa vielä. Lämpimiä kelejä ja takapihajuhlia odotellessa.
  
  
• Suunnittelin ulko-oven kamalan geelikynillä tehdyn "lyijylasin" kuolemaa, ja kysyin lupaa sen sateenkaarioksennuksen poistamiseen ja tyylikkäämmän vaihtoehdon asentamiseen. Ilmeisesti se lähtisi puhaltamalla föönillä, sitten kaaputtamalla terällä ja sitten jollain liuottimella. En ole ihan varma, olenko siihen valmis. Jos kokeilisi yhdellä ruudulla... Samin mielestä se on hauska tuollaisenaan. Mua se ärsyttää joka kerta. Olisi ees oikeaa lasimaalia...mutta se on tosiaan askartelugeelikynillä tehty, ja on sitten käytetty paketin joka väriä!
  
  
• Tilasin ikkunamuovia, jolla saan vessan ikkunaan huurrelasin, koska muuten meidän nakuilut ja paskallaistumiset näkyy naapurin terassille. Siihen siis tuli se laskosverho, mutta se ei riitä alas asti, ja näyttääkin kivemmalle, kun ei oo kokonaan kii. Nyt väliaikaisesti naapurien silmät säästyvät ikkunaan teipatun pahvin ansiosta. 

Sen lisäksi ainoa "järkevä" tekeminen olikin sitten pyykinpesu ja tiskikoneen täyttäminen...alunperin suunniteltu lattioiden pesu ei tapahtunut.

Ehkä joskus.

Tai sitten saan aikaiseksi tilattua sen kuukausia puhutun siivouspalvelun. Edes pesemään ikkunat ja kokolattiamatot.

Irvikissa ruudulla

Lilli <3 Castro Theatre

Alice in Wonderland

Juuri menossa päivänäytökseen katsomaan Liisaa Tim Burtonin tapaan. Jännää! Toivottavasti pidän enemmän tästä kuin eilisestä Oscar-voittaja Hurt Lockerista. Se jätti aika kylmäksi.

Tiedotusasiaa.

• Kameran laturi on vihdoin löytynyt. Ehkä vielä joskus saatte parempia kuvia kuin kännykällä saa.
  
• Olen asentanut statistiikkatyökalun blogille. Nyt voin vaklata teitä! Ei mitenkään yllättävää dataa, yli 70% lukijoista Suomesta, suurin osa Tampereen nurkilta. 13% lukijakunnasta viime viikon datan perusteella Glasgowssa (moi Sanna!) ja loput Bay Arealta. Mutta yllättävää oli lukijoiden määrä. Parikymmentä päivässä. Mää aattelin, että mulla on maksimissaan 20 lukijaa yhteensä! Eikä melkein kukaan ollut tullut hakukoneen kautta, joten ne on kaikki tuttuja.
  
• Jos haluat postaukset suoraan sähköpostiin, se on nyt mahdollista. Laita kommentteihin pyyntö, niin lisään sut tilaajiin.
  
  Kiitos lukijat. En käsitä, mikä mun elämässä kiehtoo, mutta kiva kun saan jakaa sen teitsin kaa.

Mikä on yhteistä kalalle, trumpetille ja piipulle? Asioitapa tietenkin ovat ne. Muita asioita ovat tursas ja viisumi! Maailma on asioita pullollaan.

Nyt asiana on kuitenkin pääasiassa viisumit. Pitää juhlistaa, sillä perjantaina tuli lakimieheltä viestiä, että viisumihakemuksemme olivat menneet läpi. Kaksi vuotta lisää kakkua. Eilen sain tietää, että myös työlupaani oli jatkettu, mikä on tietysti myös oikein ilahduttava uutinen.

Laitettiin työlupahakemus menemään samassa paketissa kuin viisumit, muuten olisi tullut odotteluaikaa muutama kuukausi, jolloin en virallisesti olisi voinut tehdä töitä.

Mutta jeeeee!

(Kuka tunnistaa kappaleen, jota otsikossa on mukailtu?)

Rollerderby!

Hullu laji!

Oltiin sitä lauantai-iltana katsomassa poikain kanssa. Joukkueina Sacramenton SAC City Rollers ja melkein oman kylän joukkue  Richmond Wrecking Belles.



Ideana on siis, että rinkiä lähdetään luistelemaan rullaluistimin ympäri. Yksi joukkueesta, jonka kypärää koristaa tähti, on jammer, pisteenkerääjätyyppi. Muiden tehtävänä on pääosin estää kilpailevan joukkueen jammeria pääsemästä johtoon. Pisteitä saa, kun jammer on ottanut kierroksella kiinni kaikki muut.


Laji on inasen väkivaltainen, mutta pääasiassa tekniikkalaji. Kannustusjoukot olivat innoissaan, ja mää suunnittelin lähes koko pelin ajan, mikä mun pelinumero ja pelinimi olisi.


0.125 olisi pelinumero, numero tulee jenkkien painotuotteiden bleedistä, ylimenovarasta, joka on 0.125 tuumaa. Pelinimi olikin vaikeampi. Ne olivat pääosin nokkelia sanaleikkejä, joissa oli ripaus seksiä ja väkivaltaa. RWB:llä pelasivat muunmuassa Chantilly Mace, Frisky Meow ja Brawl-en Angel.


Ja koska olin jälleen kännykkäkameran armoilla, lainaan muutaman kuvan eri pelistä Flickristä:

 

 

Kuvat (C) Toasty Ken, Creative Commons License Flickr
http://www.flickr.com/photos/toasty/

 

Charlie

On tääl taas! Jee!

Keinästen suosikkihoitokoira Welsh Terrier Charlie (Walesinterrieri Wikipediassa) oli taas muutaman päivän hoidossa. Mr. Charleston oli kasvanut, sekä fyysisesti että henkisesti, eikä ollut enää samanlainen riiviö kuin aiemmin.


Viime kerralla puolet ajasta kului jahdatessa, kun koiru löysi roskia, sukkia, kenkiä yms. pureskeltaviksi. Tällä kertaa joutui vain muutaman kerran ottamaan suusta jotain pois, eikä kertaakaan jahtaamaan. Kieltämättä valtaisa kiusaus, olohuoneen pöydälle jäänyt suklaakääre, tarttui hampaisiin, mutta sen kanssa piti tulla rehentelemään takahuoneeseen, ikäänkuin lällättämään "kato mitä mää löysin".


Ulkoilu oli samasta syystä paljon helpompaa. Ei tarvinnut viiden metrin välein pysähtyä repimään styroksia tai muita roskia suusta. Vähemmän sinkoilua lenkkeilijöiden ja toisten koirien ja pulujen perässä oli myös, tosin ei hauva vieläkään kävele kovin kauniisti hihnassa.


Omistajien raportoimat sisäsiisteysongelmat eivät olleet ongelma. Ainakaan meillä.


Toivottavasti tulee pian takaisin! On jo ikävä meidän satunnaiskoiraa!