Kauppoja, joita inhoan.

Vaatteiden ostelu on kivaa. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että on muutama kauppa, jotka mua vaan ahdistaa.

1. Abercrombie & Fitch, on kauppa, jossa kauniit teinit ostavat ylihinnoiteltuja huppareita. Inhoan sitä kauppaa siksi, että sen haistaa korttelin päähän. Niillä on sellainen tietty tuoksu, jolle kauppa haisee, ja se tuoksu on kuin teinipojalla Axe: voimakas tuoksu jota on hölvätty runsaasti. Lisäksi se on sokkeloinen, ja musiikki soi lujalla. Ja en tunne sopivani joukkoon.
   
   
2. American Apparel. Merkki, jonka vaatteet sopisivat mulle ideologian puolesta: trikoo on laadukasta, vaatteet tehdään Los Angelesissa, eikä hikipajassa Aasiassa. Iso osa on luomupuuvillaa. Sellaisia perustrikookamaa sieltä apparellikaupasta haluaisin. Ehkä mun vaan täytyy uhmata ahdistusta ja mennä sinne kauppaan, jossa ne 20-kiloiset kuin suoraan indiemusiikkivideosta repäistyt pikku myyjättäret voi katsoa mua säälien nenänvarttaan pitkin (ne oikeesti on hiukan epäystävällisiä ja ei lainkaan avuliaita, ja jos pyytää apua, niin ne katsoo silleen, että ooksä tosissas häiritsemäs meitä...) ja ehkä sieltä kullan ja pitsin joukosta löydän pari perustoppia, joihin mahdun sisälle. Tämän kaupan vaatteet on suunniteltu sille hipsteriteinille, joka on langanlaiha ja androgyyni, jonka päällä kultainen kokotrikoohaalari ei näytä typerältä. Tjeu: http://store.americanapparel.net/women-one-pieces---rompers.html
   
   harva kauppa ahdistaa noin paljon.
    
3. Hollister, joka on siis sellanen kaliforniateinien pissiskauppa, halvempi versio Abercrombiesta. Sieltäkin saa huppareita ja pikkupikkusortseja ja sellasta, enemmän surffiasenteella. Se oli kans ahdistava kauppa, kerran siellä käynyt. Koitin olla avoimin mielin. Mutta. Musiikin on tietysti pakko pauhata tosi lujalla, ja ilmassa oltava tukeva tuoksu kaupan hajustemallistosta. Mut sen lisäks, siellä oli ihan pimeetä! Siis ei ollenkaan perusvaloja, ja sit joka toiseen hyllyyn spottivalo. Näin useamman kuin yhden ihmisen kulkemassa vaatteen kanssa kohti valoa, katsomaan, että minkä värinen se vaate on...
   
   Ja sit kokeilin XL-kokoisia housuja, ja ne ei mennyt polvista ylemmäs.
   
   Ja sillä hetkellä muistin, miksi tykkään tehdä ostoksia naistenvaateliikkeissä. En oo enää teini! Tosin en ole varma, olisinko teininäkään mahtunut noihin housuihin.