Craigslist-löytö. $70, plus kotiinkuljetus palvelulta nimeltään Young Man and a Van, yhteensä $200. Pottery Barnin kaappi, umpipuuta, ovh vastaavalle tuotteelle $1,699! Myyjä oli ostanut tämän PB:n alesta, kyseinen yksilö oli ollut liikkeessä näytekappaleena. Sen jälkeen ostaja oli päättänyt maalata sen (uskomattoman huonosti!) valkoisesta mustaksi, rikkonut yhden vetimistä, ja lisännyt (teipillä!) ritiläovien sisäpuolelle muovipeilit.
Vaatii jo taitoa maalata noin laiskasti. Ei ollut poistanut vetimiä ennen maalaamista, saatika tehnyt alumaalille mitään, hionut tai pohjustanut. Maalia oli lätkitty niin paljon, että se on paikoittain paksuilla klönteillä ja valumilla. Ja paikoin valkoista maalia... mutta silti rakastan sitä!
En olisi itsekään rakastanut PB:n alkuperäistä valkoista maalia.
Vetimien vaihtaminen oli yllättävän hankalaa. Löysin talon kellarista purkillisen viktoriaanisia vetimiä, ovenkahvoja ja erilaisia koukkuja. Niistä kaksi oli sopivia tähän tarkoitukseen, ja samanlaisia kuin komeromme vetimet.
Kaapissa oli neljä samanlaista vedintä, yläosan oven vasen vedin oli rikki. Joten helpointa olisi vaihtaa vain kaapin ovien vetimet. Mutta pidin enemmän alkuperäisistä vetimistä, ja halusin yläosaan ne. Joten halusin siirtää alaosasta yhden kahvan ylös ja laittaa alas uudet. Kun sain vihdoin vasemman alakahvan irti, se oli melko tiukassa maalin kanssa, kävi ilmi, ettei niitä tosiaan oltu irrotettu ennen maalaamista, joten alla oli valkoista. Nooh, onneksi alkuperäiset vetimet olivat kaksiosaiset: vedin, ja levy. Joten jos vain jättäisi alkuperäisen levyn, ja lisäisi kellarista löydetyt vetimet. Mutta ei. Ruuvit olivat liian lyhyet. Joten lähdin takaisin kellarin aarrekammioon etsimään oikeanpituisia ja -paksuisia ruuveja. Ja löysin pidemmät oikeassa paksuudessa!
Sain vasemman kahvan valmiiksi.
Oikean vetimen kimppuun. Mutta edellinen omistaja oli kaiken muun lisäksi saanut oikean laatikon vetimen ruuvin ristipään rikki liiallisella ruuvaamisella. Eikä sitä saanut hyvällä eikä pahalla pois. Ei edes puhtaalla väkivallalla.
Plan B.
Vasen alalaatikko takaisin niinkuin olikin. Uudet kahvat siis ylös.
Onneksi ei tullut enempää yllätyksiä.
Niin, ja mainitsinko jo, ettei kaapissa ollut hyllyjä? Tai tankoa? Edellinen omistaja oli poistanut myös hyllyt suuressa viisaudessaan, kuulemma että saisi telkkarin sinne. Eikä säilyttänyt hyllyjä.
Hyllynkannattimet onneksi on, ja tangon lisääminen on helppoa!
Lisäksi pitäisi fiksailla mustaa maalia, paikoista josta se on haljennut, poistaa valkoisten hintalappujen tahmat, ja kiinnittää peilit esteettisemmin kuin teipillä. Edes kaksipuoleisella teipillä!
Ja kannattiko? Todellakin.
Projektit on kivoja. Ja maailma pelastuu lompakon ohella, kun ostaa vanhaa. Ja enemmän luonnetta!
Ja mahtavaa, että pian saa lisätilaa vaatteille. Meillä on siis pieni komero, johon mahtuu puolet takeista, ja kangashyllykköön huppareita. Sitten on molemmilla lipastot, joihin mahtuu just ja just paidat ja housut. Tai mun mahtuu, Samin ei oikein. Sitten on vielä isompi komero, jossa roikkuu kenkäkangashyllykön lisäksi lisää takkeja, mun mekkoja, ja häävaatteet. Siis sellaisella metrin levyisessä tankotilassa. Lisäksi lattialla on kassi, jossa säilön mun urheiluvaatteita. Se kaappi on niin tupaten täynnä, ettei mitään rajaa! Siellä asuvat myös lakanat, raksalamput, maanjäristys-selviytymispakkauslaatikko, vessan siivouskamat, vieraspeitot ja -tyynyt.
Ainiin, ja eteisessä ja sängyn alla on lisää vaatteita. Ja lipastojen päällä on laatikot, jossa sukat ja kalsarit asuu.
Lisäsäilytystila tulee siis tarpeeseen.
Ainakaan Samin ei tarvitsisi enää mennä töihin laatikkoruttuisilla paidoilla, ja mun ei tarvitsisi etsiä vaatteita neljästä eri paikkaa!
No comments:
Post a Comment