La!

Owl. Bändi, josta meidän tyttöjen aviomiehet tykkäis. Losissa, Viper roomissa, jossa River Phoenix teki itsarin. Täysi raportti kunhan toivun tästä kännistä... Ja huomisesta krapulasta!

Näytön paikka.

Pitäisi nimittäin ostaa uusi näyttö. Kiropraktikko sanoi. Ja mun niska on samaa mieltä. Koska liika valinnanvara ahdistaa, otin lähtökohdaksi nämä kriteerit:

• Järkevän hintainen ($200-$500)
• Ammattitasoinen kuvanlaatu, värit saan kohdilleen erillisellä laitteella
• 22''-24'' kooltaan 
• Ergonominen, säädettävä korkeus
• Ympäristöystävällinen
• Kaunis muotoilu. 

 Kriteeri 1 rajaa pois Applen omat näytöt, jotka täyttäisivät kaikki muut kriteerit. Mutta ovat pirhanan ylihinnoiteltuja.

Pitkällisen nettisurfailun päätteeksi, päädyin saitille, joka listaa firmojen ympäristöystävälliset elektroniikkatuotteet, kulta- tai hopeastatuksella. Kyseinen taho on nimeltään EPEAT, http://www.epeat.net/Criteria.aspx joka on Green Electronics Councilin ohjelma http://www.greenelectronicscouncil.org/.

EPEAT is a system that helps purchasers evaluate, compare and select electronic products based on their environmental attributes. The system currently covers desktop and laptop computers, thin clients, workstations and computer monitors.

Desktops, laptops and monitors that meet 23 required environmental performance criteria may be registered in EPEAT by their manufacturers in 40 countries worldwide. Registered products are rated Gold, Silver or Bronze depending on the percentage of 28 optional criteria they meet above the baseline criteria. EPEAT operates an ongoing verification program to assure the credibility of the registry.

Eli ikäänkuin "luomutarra" elektroniikalle. Energy Star kun mittaa vain sähkönkulutusta, EPEATin kriteereihin kuuluu myös raskasmetallipitoisuudet, kierrätettävyys ja valmistuksessa käytetty energia. 

 Asia koskettaa, sillä nyt tiedän, minne ne raskasmetallipitoiset tietokoneenromut menee sen jälkeen kun ne kierrätetään. 

Joten jos teen järkevän valinnan nyt, sitten, kun laitteesta aika jättää, siinä on vähemmän haitallisia kemikaaleja ja vaarallisia osia. Ei pitäisi olla vaikeaa. Ikävä kyllä, tavallisissa kaupoissa ei mainita erikseen ympäristöystävällisyyttä kriteerinä. Harmi sinänsä.

Ja mihin olen päätynyt?
Samsung SyncMaster F2380.

Ei se nyt universumin kaunein ole, muttei ruminkaan. Cnetin arvioissa ja Amazonilla hyvä tulos ja käyttäjien arviot. Kultatason EPEAT-standardi.

Nyt pitäisi vielä löytää näppärä telakka läppärille, ja näppis, ja se ois sit siin!

Netti-TV:n äärellä muistelemassa 90-lukua

Huomasin unohtaneeni, että meidän kaapelisettiin kuuluu myös laaja netti-tv-valikoima. Olin jo Hulu.comin suurkuluttaja, joten lisävaihtoehdot tuntuivat hyvältä idealta. Selailin eri sarjoja, ja sieltä löytyi muutama lapsuuden suosikki, joiden olemassaolon olin täysin unohtanut!




The Young Riders, suomeksi muistaakseni Pony Express. Tätä muistan katsoneeni sydän sykkyrällä kesämökin oranssista matkatelevisiosta.



The Adventures of Brisco County Junior, tää oli ihan ässä!




The Chronicles of Young Indiana Jones. Muistan, että muumiojaksosta sain painajaisia viikoiksi.



Oih, kuinka jännittävää tämä olikaan. Varhaisteinin siirapinnälkään sopi vallan mainiosti, Tohtori tuli kaupunkiin, eli Dr. Quinn, Medicine Woman. On muuten aika järkkyä, että Jane Seymour näyttää ihan samalta vieläkin!




Tää tuli vaan TV-Tampereelta. Mies oli 90-luvulla, mutta päätyi puhelinkopin kautta 40-luvulle, ja alkoi elämään kaksoiselämää, kahden naisen ja kahden vuosikymmenen välissä.






Toinen sarja, jossa nuori naislääkäri sai osakseen epäilyjä ja paheksuntaa. Vähemmän siirappia ja puolialastomia intiaanimiehiä kuin Dr. Quinnilla...




Skippy!




Se on jännä, suuri osa näistä musiikeista herätti muistoja. Mutta tämä ei, ja se oli sentään mun suosikkisarja ehkä näistä kaikista:





EDIT: HAHAA, sen tunnari muuttui kolmannella tuotantokaudella. Ja tämä on todellakin tuttu!






Olin aina rakastunut Avonlean Gus Pikeen, näyttelijä Michael Mahonen. Ja kyllä, se nimi on Mähönen, tämä kanukki on 3/4 suomalainen! Yksi osa irkkua, josta tumma ulkonäkö lienee peräisin.

Hihih!

 

Pitää varmaan etsiä jostain DVD-boksi. Tosin se voi olla karvas pettymys. Kirjoista pidän edelleen, joten sinänsä....täytynee kokeilla!

Lumisen Virran Mies! Aikahyppy (Quantum Leapia ollaan katsottu Samin kaa pari kertaa täällä telkkaristakin), Avaruusasema Alfa, Columbo, Koti Kuntoon, Cosby Show, Blondi Tuli Taloon, Ruusun Aika, Puhtaat Valkoiset Lakanat... teinköhän mää lapsenamitään muuta kuin katsoin telkkaa?

Google Maps katunäkymät myös Suomessa!

Google Maps Seunalankuja 3, kadulta päin tässä näkyy mun synnyinkoto, alin kerros vasemmalla, parvekkeen vieressä näkyvä ikkuna oli porukoitten makkari. iskä nosti mut joskus takapihalta leikkimästä parvekkeen kautta kotio. joo, kasarilähiö, täynnä identtisiä taloja, mutta kavereita ja leikkitilaa riitti. Metsää, omenapuita, hevosia ja muuta "maaseutua" oli riittämiin, ja teininä arvosti sitten läheisyyttä Tampereelle.

tässä koto vuodesta 1995 alkaen.
linkki

oli kiva etupiha. meidän takapiha oli kans tosi ihana.
leikkimökki ei oo mun lapsuusmuistoja, se tuli vasta lapsenlapsille! mut toi omenapuu, männyn ja leikkimökin välissä, ostettiin mulle rippilahjaksi, tai joksikin lahjaksi, ja se on tosi iso jo! meillä oli myös mansikkamaa jonkin aikaa.

Valkontie 7C 18 takapihalta päin

ja siinä, missä oli ennen pankki, on huoltoyhtiö. siinä, missä oli ennen posti, on nyt baari. ja lähikauppa näyttää olevan kans joku ihan muu.koulu oli paikoillaan, päiväkoti oli isompi, paikassa, jossa oli ennen hevosia, oli vaan korkeeta heinää, parhaan kaverin talo oli vaihtanut väriä, ja moneen paikkaan oli ilmestynyt uusia taloja. Melekosta. Orimuskioski sentään oli paikoillaan.

Suomessa on kyllä ihan käsittämättömän kaunista kesäaikaan, niin vihreää ja kukkeaa!

Uusi imuri - oranssin Darth Vaderin aikakausi on päättynyt!

Mutta onko kenenkään muun mielestä tyhmää lähettää pahvilaatikko isommassa pahvilaatikossa?

GT poptartseilla, kiitos!

Sami on työkavereiden kanssa mökki- ja hiihtoreissulla, ja mää oon nauttinut koko sohvan valtaamisesta. Mikä olisikaan parempi idea, kun ostaa iso kasa ruokaa, ja röhnätä kasvonaamio naamalla katsellen telkkaria?

Josta päästäänkin aasinsiltaan. Mun suosikkisarja tässä maailmassa on kyllä pakko olla Gilmoren tytöt. En aikanaan katsonut sitä kovinkaan paljoa, kun se tuli Yleltä, muistaakseni sunnuntai-iltapäiväisin. Hämeenpuiston kimppakämppää taitaa olla kiittäminen GT-innostukseni puhkeamisesta kukkaan. Siitä lähtien, GT on kuulunut lähtemättömästi sunnuntaiaamuihin yhdessä. Varsinkin sen jälkeen kun alettiin ostamaan tuotantokausia dvd-bokseilla!  Kun tulin ensimmäistä kertaa täältä käymään Suomessa, toin mukanani niin montaa Gilmoren tytöistä tuttua ruokaa mukanani kuin pystyin, ja pidimme sarjankatselukestit.

Kyseessä on sarja, joka jakaa mielipiteet – ja vahvasti. Osa ei voi sietää hirveää vauhtia puhua pulputtavista naisista, nokkelista sanailuista, joiden populaarikulttuuriviittauksista puolet menee ohi. Myös sarjan tarjoama elämäntyyli on hyvin puhtoinen, onhan sarja perhesarja ABC Familyllä. Puolestapuhujat arvostavat mieletöntä käsikirjoitusta (ja mahtavaa suomentajaa muuten kans!), hillittömiä sivuhahmoja, huumoria ja suuria tunteita. 

Juuri lopetin suosikkijaksoni (tai yhden niistä) katsomisen.

Kyseessä on jakso numero 151 "Lorelai? Lorelai?" seitsemänneltä tuotantokaudelta, jonka näin varmaan viidettä kertaa.

Jakso alkaa älyttömällä unijaksolla, jossa tytär Rory, (ihana Alexis Bledel, joka on kuulemma latina, en ois sininistä silmistä arvannut!), on ensin vanhassa koulussaan, jossa rehtori ilmoittaa, että hänen on välittömästi poistuttava koulusta, ettei kuulu sinne. Luokka muuttuu kodin eteiseksi, jossa äiti Lorelai on, Roryn pettymykseksi lähtemässä Havaijille. Keittiössä hyörii kahden lapsen kanssa Roryn paras kaveri / arkkivihollinen Paris. Ja käy ilmi, että Rory on koditon, ja töissä roskanpoimijana. Ja sitten Rory herää.

Aivan huippualoitus!

Muita sarjan huippukohtia on Zachin ja Lanen pääsy Vaporubin kiertueelle, Lorelain karaoke-esitys, ja Loganin suuri kysymys jakson lopussa.

Harvoin on sarjaa, jossa saman jakson aikana, hihkuu, nauraa, suree, itkee ja on ärsyyntynyt myötätunnosta...joka kerta kun jakson näkee!



(ja mikä on mun toisiksi rakkain jakso, tai ehkä jopa rakkain? Neljännen tuotantokauden jakso 86 "Last Week Fights, This Week Tights", jossa Luken sisko Liz menee naimisiin. Paha kilpailija tälle jaksolle on kyllä koko sarjan vihonviimeinen jakso, 153, Bon Voyage, jonka ihanuus häviää hääjaksolle vain siksi, että on niin haikeaa, kun se on viimeinen jakso!)

Olympiahuumaa

 

  

 

Olen yllättänyt kaikki, mukaanlukien itseni, olemalla varsin innostunut Vancouverin talviolympialaisista! Ehkä se on, kun ei mikään lempiohjelma ole korvattu murtomaahiihdolla, niin voi suhtautua asiaan vähemmän nihkeästi. 800 kanavalla on tilaa.

Jääkiekkoa, sekä miesten että naisten, on tullut seurattua. Samoin lumilautailua, ja hiukan curlingia. Olen muutamana päivänä nököttänyt olkkarin sohvalla läppärin kanssa, tehnyt töitä, ja sivukorvalla kuunnellut selostusta. On muuten kiinnostavaa kuunnella selostusta englanniksi. Ne on jotenkin viihteellisempiä, kertovat tarinoita urheilijoiden lapsuudesta, ja tuntuvat tietävän urheilulajeista paljon. Suomessa urheiluselostus on joko hullua huutoa (a'la Mertaranta) tai sitten kuivakkaa Loton virallinen valvoja -tyyppistä monotoniaa.

Mutta mikä on olympialaisissa parasta? (Supertyylikkään graafisen ilmeen lisäksi, siis.)

MAINOKSET!

Tuntuu, että se, missä Superbowlin mainostauoissa hävittiin, olympialaisten mainoksissa voitettiin. Tässä suosikit.



Procter / Gamble: Celebrating Moms. (Käännös: urheilijoiden äideille, kisaajat ovat ikuisesti lapsia.) Tästä tulee aina tippa silmään. 





Apolo Ohno, jenkkien pikaluistelun kultapoika ja julkkis, luistelee niin kovaa, että jää lähtee alta. En ikinä muista, mitä tässä mainostetaan, mutta se on visuaalisesti kiva.




Hauska, kerrankin ei siirappinen, mainos Coca-Colalta.

Onko Suomen jääkiekkomaajoukkueessa uusia pelaajia?

Koska en mää ainakaan tunne pelaajia nimeltä:
Tiimuu Salaahnii (Selänne)
Ruuduuu (Ruutu vai Ruuttu, ei osaa sanoa)
Oleeh Joukhinee (Olli Jokinen)
Zäky Khoivuu (Saku Koivu)

Todella hassua katsoa suomalaisia urheilijoita englanninkielisellä selostuksella. Oon nyt katsonut naisten pelin Venäjää vastaan, ja nyt miesten peliä sivusilmällä.

Paitsi nyt kun kirjoitan tätä, pelin näyttäminen lopetettiin, koska jenkkien curling-joukkue lämmittelee, ja sehän on tärkeämpää kuin jääkiekko... 

Hö. 

Tukkaraportti

 

Tollanen tukka oli siis Luxuksen pikkujouluihin mennessä. No, sit se kasvoi ja kasvoi, muuttui hallitsemattomaksi palloksi ja vihdoin sit eilen sain ajan kampaajalle taasen. Tuo edellinen kun maksoi $80 (iiik!), niin pihistelin taas ja menin hiusmalliksi kampaamon harjoittelijalle. Lähetin kuvat, että jotain tällasta jännää. Tai jännempää. Että tykkään kun on asymmetrinen ja nuori. Muuten sama, mutta otsatukkaa vois olla enempi. Etuosan pituus saa pysyä samana.

No, ei se nyt IHAN oo sama leikkaus. 

 

Eikä ainakaan jännempi. Markalla saa markan tavaran. No, ei varmaan sillekään jäänyt epäselväksi, etten ollut tyytyväinen, viisi (5) kertaa sille sanoin, että "jos tosta vielä vähän", ja "jos tolle takaosalle vielä tekisi jotain", ja "saisko tähän vähän tekstuuria lisää".

  No, oon pitkään halunnut pixie-leikkauksen, ja tää nyt taitaa olla jo sitä osastoa. Näillä mennään. 

In-n-out

Parhaat burgerit kaupungissa!

Vau vavoom!

Olin perjantaina katsomassa Lucha Vavoomia, ilta, joka on täynnä seksiä ja väkivaltaa...ja huumoria. Oikein toimiva paketti! Meksikolaista vapaapainia, lucha libreksi kutsutaan, ja väliaikaviihteenä burleskityttöjä, "tyttöjä", ja poikia (SF kuitenkin kyseessä).

Koska kännykkäkamerat ovat huonoja, lainaan kuvia mun suosikista:

LIL CHICKEN!

Kirsikkapuut kukkii jo!

Tässä katulampun kajossa iltalenkkiräpsy.

Macworld 2010 - Rock The New Era.

Tai niin mainoslause sanoi. Melko pettynyt. Apple ei ollut mukana tänä vuonna, mutta sen mukana pois olivat jääneet myös monet muut. Adobe, lynda.com, Peachpit Press, O'Reilly ja Creative Circle ja Wacom ainakin puuttui, ja niitä sinne menin katsomaan.

Lähdin hakemaan kirjoja (Peachpit ja O'Reilly ja muutama muu loistivat poissaolollaan) ja telakkaa ja näyttöjä (ei ollu), ja uutta Wacomia hiplaileen (eiooo) ja käyttämään hyväksi ilmaisia Lynda.comin koulutuksia (eioota tässäkin). Tarjolla oli sen sijaan kymmentä sorttia iphonen naarmusuojia ja applikaatioita. Ja mulla ei ole, eikä tule olemaan, iphonea.

Ajanhukkaa siis. Onneksi ei rahanhukkaa! Pelkkä Expon lippu maksoi tänä vuonna $45 dollaria, mutta sen sai ilmaiseksikin, jos oli fiksu. Niinkuin viime vuonnakin. Mutta 45 dollaria! Puolityhjästä Pirkkahallista... iphonekamaa. Ja mukana oli kuitenkin aika paljon pankkeja, luottokortteja, ja olipa siellä hierontaläpyskälaitettakin myynnissä, niin, ja karkkia. Ja tyhjiä osastoja. Lama, lama laamaaaa.


No, sai sillä vaivalla kuitenkin kolme lehteä, MacLifen, MacWorldin ja sit yhen kataloogin. 
Mut silti, eipä tarvinne ens vuonna ees mennä. Näillä näkymin.

Teknisiä ongelmia.

Puhelin ei halua julkaista tänne. Korjaamme ongelmaa. Hetkinen. 

Superkulho

Kuva: NFL.com

Sunnuntaina oli SuperBowl, ja meillä grillikauden avajaiset. Kutsuttiin ihmisiä kylään katsomaan (ja "katsomaan") peliä. Porukkaa oli runsaasti, molemmat sohvat olivat tarpeelliset, ja kolmannen sohvan tyynyt kannettiin olkkariin, koska ei jaksettu kantaa koko sohvaa työhuoneesta olkkariin.

Hellyttävintä iltapäivässä oli Luukaksen (1v pikkupoika) ja Flashin (koiranpentu), jälleennäkeminen. Olivat varsin ihastuneita toisiinsa. Tuhisivat ja puskivat toinen toistaan ja olivat erottamattomat. Ainoa riita tuli leluista...

Jessie toi ihanaa grillattua kanaa, Sami paistoi pallogrillillä hodareita ja maissia. Sipsit ja naksut ja kasvikset tekivät kauppansa, ja kerrankin ruokaa oli sopiva määrä. Vähän yli, mutta ei käsittämätöntä määrää. Kaljaa tosin jäi käsittämätön määrä, koska kaikki vieraat ymmärsivät käsitteen "omat pullot mukaan" tarkoittamaan "tuo kaljaa koko porukalle". Noo...säilyyhän se.

Peli oli yllättävän kiinnostava. Parasta oli, kun kultapöksyinen joukkue, jotka oli New Orleansista, ja ekaa kertaa SuperBowlissa ikinä, huteran alun jälkeen nousivat voittoon! Jeeee altavastaajat!

Ja on mukava, kun voi kutsua ihmisiä kylään, ilman valtaisaa stressausta. Vähän piti siivota, mutta ei kauheasti. Ja kun jokainen tuo jotain, ei ole edes budjettijuttu.

Täytyy kutsua ihmisiä kylään useammin.

Krunts, kräk, poks!

Arvatkaa, kuka kävi tänään ensimmäistä kertaa eläissään kiropraktikolla? Alaselkä on jumitellut ja kipuillut jo pidemmän aikaa, eikä mikään tunnu auttavan pysyvästi. Mulle suositeltiin kiropraktikkoa. Siispä varasin ajan ja menin.

Löysin paikan, joka on valehtelematta parin korttelin päässä kotoa, ja oli saanut huiput arvostelut. Kun soitin, 10.30 aamulla, aika löytyi klo 11. Sairasvakuutuksen antajalle pikainen soitto, ja selvisi, ettei meidän vakuutus korvaa, ellei ole ollut autokolarissa, ja tarvi fysioterapiamaista hoitoa. No, eipä tuo mitään.

Sessio kesti pitkään, yli tunnin. Sinä aikana ensiksi puhuttiin pitkään kaikenlaisista sairauksista, mitä suvussa on, ja mun vaivoista ja sairauksista. Testattiin liikkuvuutta, ihmeteltiin mun paikoittaista venymättömyyttä, venyn taaksepäin vaikka kuinka, mutta eteenpäin en juur yhtään. Sit lämmitettiin lihaksia Ostos TV-tyyppisillä lihaksensuristin+sähköläpsyillä ja lämpöpeitolla. Hierontaa, lisäkysymyksiä.

Ja sitten. Itse manipulaatio. Mun selkävaivat johtuu ilmeisesti kahdesta asiasta: lonkkalihasten tiukkuudesta (tän arvasinkin), ja lisäksi tietokonetyöskentelystä. Kun on 8h päivästä pitää päätä etunojassa, se aiheuttaa paljon painetta selän lihaksiin, pakaroihin asti.

Mun oikeakätisyys on lisäksi vääntänyt selkää vinoon. Ja sitä tässä lähdettiin korjaamaan.

Itse operaatio on periaatteessa avustettua venytystä. Yksi hyvä liike oli sellainen ihan tavallinen kiertoliikevenytys selällään, mutta terapeutin avustamana. KRUNTS! No niin, ja sitten toinen puoli, KKKRRAAARTS!

Parhaalta tuntui pään rusautus, koska niskat on jumissa niin usein, ja se johtuukin siitä, ettei nikamat ole linjassa, ja se aiheuttaa lisäpainetta lihaksille, jotka koittaa oikaista vinoutta, ja sitten kramppaavat. PPPRRRRKKKAAAKS!

Tällä hetkellä, pari tuntia operoinnin jälkeen, olo on mainio. Posket hehkuu punaisina, korvissa humisee, alaselkää kuumottaa ja tykyttää. Veri kiertää. Alaselkä ei tunnu vielä huipulta, lihaksilla menee aikaa oppia taas uuteen asentoon, mutta seuraavan operoinnin jälkeen maanantaina, pitäisi olon olla huippu. Ei halpaa hupia, mutta toivottavasti auttaa. Niskat, lonkan jumit, selkä ja takareidet, sekä päänsäryt, pitäisi helpottaa pitkällä tähtäimellä. Toivotaan.

Niin, ja mun pitäisi ostaa erillinen näyttö, läppärihomma ei ole hyväksi ryhdille.
Onneksi oon menossa Macworldiin, täytyy siellä katsella näyttöjen ja telakoiden hintoja.