Pitkä viikonloppu

Tänä viikonloppuna on Memorial Day. Tai no, itse päivä on vasta maanantaina. Se on juhlapyhä, joka on virallinen kesänaloitus. Vuoden eka, tai isoin piknikki tai grillibileet on se juttu.

Mulla ei oo hajuakaan, mitä me tehdään, mutta päätettiin molemmat pitää maanantai vapaana.

Ja onneksi näyttäisi tulevan kiva keli. +70 F, eli yli kahtakymmentä. Tiedetään, ei nyt ihan hellekeliä, mutta ette uskoisi, kuinka kylmä kevät täällä on ollut! Yleensä keväällä, tyyliin maaliskuussa tai huhtikuussa, on ihanan lämpimiä hellepäiviä. Sit alkukesä on sumuista ja kylmää. Ja sit loppukesästä pitkälle syksyyn on intiaanikesää, ja tosi kuumaa.

Mut nyt on vaan talvisateet jatkuneet ja jatkuneet. Eikä vuosikymmeniin ole ollut näin kylmä ja sateinen kevät. No, toisaalta hyvä, vesivarastot on täynnä, kun on ollut kuivaa monena vuotena. Eikä se kylmä ole hurjan kylmää, 10-15 asteen nurkilla, välillä kylmempää, välillä lämpimämpää. 

Mutta tänä viikonloppuna paistaa aurinko ja on lämmin! Jeee!

Makers faire

Parempia kuvia Miikan Flickrissä: http://www.flickr.com/photos/miikka_skaffari/sets/72157623995716155/

Bay Area Maker's Faire on iso tapahtuma, jonne kokoontuvat kaikenlaiset rakentelijat ja käsityöläiset. Tämänvuotinen tapahtuma koostui kolmesta alueesta: ulkotilasta, jossa oli kaikkea isoa, höyryveturilla toimivasta jäähilesorbettikoneesta (alin kuva) hassuihin autoihin ja kulkupeleihin (ylin kuva ja keskimmäinen kuva), tultasyökseviin kymmenmetrisiin metallitaideteoksiin.


Ykköshallissa oli näytillä valotaidetta ja Samin suureksi iloksi Tesla Coil -näytös. Tuo valoa muuttava Buddha oli mielenkiintoinen, sen väri muuttui sen mukaan, kuka sitä kosketti. Ja se väri muuttui todella kauniisti, pehmeästija aaltoilevasti. Harmi, kun ei voinut ottaa videota. Mun väri oli pinkki.

Kakkoshallissa oli nörttien paratiisi, messuhallin tyyppinen tila, jossa pöydillä oli esillä erilaisia keksintöjä ja komponentteja. Tää osasto meni suurimmaksi osaksi multa yli... en oo riittävän insinörtti. Mutta olihan sitä hauska tutkia. Paljon aurinkopaneeleja ja ledivaloja. Yksi tyyppi oli rakentanut pyöräilykisapaidan, jossa selässä näkyi isoilla numeroilla jatkuvasti pyöräilijän vauhti. Se oli musta hauska idea. Sillä tyypillä oli päällään iso viktoriaaninen hame, jossa hameosassa oli kaiuttimia, josta soi ooppera.

Ja sit siellä oli iso osasto, jossa sai rakennella legoilla. Ja paljon kauko-ohjattavia leluja ja robotteja. Bay Area R2D2-kerho sai mut kiljahtamaan ilosta. Jätkät rakentelee oikean kokoisia, toimivia malleja Star Warsin R2D2:sta. TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=xTz-mC0h9G4

Ja sitten kudonta- ja huovutusnurkka. Olisivat opettaneet kutomaan. Oiskohan pitänyt mennä? Tosin se askartelupaskartelunurkka oli mielenkiintoisen lehden järkkäämä, ja jumahdin hetkeksi lueskelemaan. Lehden nimi oli yksinkertaisesti Make. Ja se oli sellanen Valittujen Palojen kokoinen lehti, jossa oli todella hyvin kirjoitettuja ja kuvattuja ohjeita siitä, kuinka tehdä melkein mitä vaan, lintulaudasta kotiviiniin.

Kolmas halli, oli pikkuhalli,  josta saa normioloissa vuokrata työpajatilaa. Nyt keskittyivät esittelemään hienoimpia teoksiaan ja värkkejä. Tää osasto meni ihan totaalisesti yli. Kyllä mä tiedän mikä CNC-jyrsin on, mutta en ymmärtänyt, miksi mun pitäisi olla siitä itse laitteesta niin innoissaan...

Ulkotilat oli kyl mielenkiintoisimpia. Yks tyyppi oli rakentanut oman pienen puisen vuoristoradan. Toinen oli tuonut vimpan päälle restauroituja ikivanhoja autoja. Yksi alue, johon ei menty, oli katsomo ja vesialue, jossa pelattiin laivanupotusta, oikeilla pienoissotalaivoilla ja oikeilla minitorpedoilla. Sinne oli tajuton jono, ja piti allekirjoittaa soppari, ettei haasta ketään oikeuteen jos jotain lentää päin, ja piti pistää suojalasit päähän. Me kurkittiin sitä aidan takaa vähän.

Näin myös idolini, Eepy Birdin. Siis ne tyypit, jotka tekee niitä Mentos ja Cola -suihkulähteitä. Ne esiintyi tuolla. Tosin me oltiin tosi kaukana, ja siellä oli tuulista, joten se oli aika blah.

Tässä video niille, joille Eepybird ei ole tuttu (jos ei ole, olette missanneet tärkeän internetmeemin):




Näyttävyys oli siis yksi elementti.


Taide toinen.


Insinöörinörttiys ehdoton kolmas.


Ja kun ne yhdistää huumoriin, saadaan aikaan:

Hiirenloukku-pelin, oikeassa koossa.



Tässä se lautapeliversio. Mä muistan pelanneeni tätä joskus.

Burning Man 2010

Me ollaan siellä. Burning Man on taidefestivaali keskellä aavikkoa. Kaiken, mitä tarvitset selviytyäksesi aavikon paahteessa ja yön kylmyydessä, tuot itse mukanasi. Tuulet ovat hurjia, hiekkamyrskyt tavallisia ja hiekka syövyttää jalkapohjat.

Kivaa!

Valtaisia taideteoksia, hassusti pukeutuneita ihmisiä, musiikkia... onhan se nyt ainakin kerran koettava. Mun suunnitelmaan (sen lisäksi, ettei siellä oloa voi kovin tarkkaan suunnitella), kuuluu joogata aavikolla, nähdä Flaming Lotus Girlsien valtava tultasyöksevä metallitaideteos ainakin, ja pukeutua hauskoihin asuihin. Ja koittaa olla palamatta (oon jo etsinyt aurinkoparasollin ja superduperaurinkorasvaa).

Koska kyseessä on paikka, jossa ei voi ostaa mitään, melkoisen paljon kamaa täytyy tuoda mukana. Meidän neljän hengen leirissä (= Lilli ja pojat) otetaan iso pakettiauto ja yksi isohko henkilöauto mukaan. Viime vuonna pojat oli matkailuautolla. Mutta ne on nössöille.

Hirveesti kamaa pitää pakata mukaan, vettä, katoksia, huonekaluja...vaatteita ja polkupyörä.
Tänään virallinen suunnittelupalaveri.

Jännittävää!

Suooomeen!

Tässä matkasuunnitelma:

Sunnuntai 19. kesäkuuta

SFO - JFK, lähtö 9:15AM, perillä 5:50PM

Su-ti Hotelli Doubletree New York 128 West 29th Street, New York, NY 10001

Tiistai 22. kesäkuuta

JFK - HEL, lähtö 5:40PM, perillä keskiviikkona 23. kesäkuuta 8:50AM

Ke-pe Hotelli Aleksanteri, Hki 

Viisumipaprut konsulaatista

Perjantaina Tampereelle / Pirkkalaan juhannuksen viettoon

 

Ehkä alkuviikosta juhannuksen jälkeen Ouluun junalla Tampereelta, ja tultais takas esim. torstaina/perjantaina. Synttäriviikonloppu Tampereella ja lähdettäis joko sunnuntaina illaksi Helsinkiin, tai sitten vasta maanantaina - fiiliksen mukaan.

Sunnuntai 4. heinäkuuta

Su - ti Hotelli Aleksanteri Helsinki

Tiistai 6. heinäkuuta

HEL - JFK, lähtö 2:10PM, perillä 3:50PM

Lentokenttähotelli New Yorkissa (Hampton Inn, JFK), jotta voi käydä suihkussa ja nukkua yön ennen kotimatkaa. JFK:lta menee ilmainen shuttle edestakas.

Keskiviikko 7. heinäkuuta

JFK - SFO, lähtö 9:00AM, perillä 12:20PM

How weird

Katujuhla. 4 eri dj-pistettä, hassusti pukeutuneita ihmisiä... Perussanfranciscomeininkiä!

Sain palkinnon.

Inasen dorkaa, mutta samaan aikaan tuli sellainen lämmin ja pörröinen olo sisuksiin. Compass Family Services, se kodittomien perheiden tukipalvelukeskus, jolle aloin yli vuosi sitten tekemään hommia – no, se osa hommista ois nyt valmis.

Julkistivat keskiviikkona uuden ilmeen.

Tilaisuus oli kiva, nimeltään Spring Forward. Paikalla muun muassa San Franciscon pormestari, ja Metallican jäsen Lars Ulrich vaimoineen. Minäkin sain kutsun. Eikä tarvinnut edes maksaa lipusta $300!

Kuva: Cherlyn Medinan Blackberry

No, siellä sitten julkistivat uuden ilmeen, ja minä ja muut Taproot-tiimin jäsenet noustiin ylös ja vilkuteltiin kun ihmiset taputti. Ja saatiin sellaiset kiitoslaatat.

Täytti veroilmoituksen.

Lilli täytti veroilmoituksen Suomeen. Voi vitsinhitsi, kun ovat osanneet tehdä sen hankalaksi! Etsin tuntikaupalla EKP:n euron ja dollarin keskikurssia... ja päädyin muuttamaan palkka- ja verotietoni euroiksi Forexin laskurilla, kun ei löytynyt.

Paikallinen viranomainen kieltäytyi leimaamasta dokumenttia, mikä siihen olisi tarvinnut laittaa mukaan. Verot lasketaan täällä erilailla kuin Suomessa, ja koska toi oli mun veroilmoitus, mun piti itse päätellä mun ja Samin veroilmoituksesta, kuinka paljon siitä on mun osuus... en kyennyt, joten päätin, että kaikki mätkyt oli multa, koska Samin palkasta pidätettävä vero on laskettu ammattimaisemmin menemään plusmiinusnollille verojen suhteen.

Laitoin Verotoimistoon lähtevään kuoreen 5 tarralappua selittämään asioita.

Voisivat kyllä tehdä asiasta vähän helpompaa. Olen oikeesti selvitellyt tätä asiaa monta työpäivällistä tunteja...monta kuukautta jo koittanut tajuta asioita. Ois mulla elämäkin! Asiaa ei ainakaan helpota epämääräisesti kirjoitetut ohjeet, "tulot ilmoitetaan lomakkeella." – niin millä lomakkeella? Miten?

Kaiken kruunasi iltayhdeltätoista soitellut puhelut Suomeen, kun koitin saada neuvoa. Joka kerta sai vähän erilaiset ohjeet...

Kaiken lisäksi toi on periaatteessa "turhaa", ne saa ne tiedot täältä kyl viranomaisilta, se pitää vaan lisäksi ilmoittaa ite.

UCSF:n kampus

Pakko vielä jakaa tämä, se oli vaan niin hassu. UCSF:n kampus oli hieno, isolla rahalla tehty selvästikin. UCSF, eli University of California, San Francisco, on mun ymmärtääkseni lääkis. Monta isoa kampusta pitkin kaupunkia. Hauskaa oli, että mua luultiin opiskelijaksi! Tosin, tapahtuman teemana oli supersankarit, joten mulla oli Wonder Woman -teepaita päällä. Se saattoi vaikuttaa.

Rakennuksen edessä oli puisto. Katselin eka, että onpas tehty liian epämukavia betonipenkkejä, kun ihmiset on kantaneet muovisia parveketuoleja ja koulun tuoleja pihalle.

Lähempi tarkastelu osoitti, että ne oli valettu metallista.

Samoin olivat "pahviset" arkistolaatikot.

Ks. kuvia täältä:
http://www.flickr.com/photos/simpolman/4101992794/
http://www.flickr.com/photos/lukewho/880818837/

Pincshow 2010

Huh, tämä viikko on kyllä ollut melkoista ravaamista. Ensin web 2.0 messuilla. Sitten asiakkaan varainkeruulounaalla, ja tänään palaverissa (aamukahdeksalta!) - jonka jälkeen hiipparoin messuille taas. Pincshow, printtimedian messut.

Jos tän viikon messuista pitäisi valita, Pinc voittaa, ehdottomasti!

www.pincshow.com 

Messut olivat siis printtimedian messut, joten paikalla oli lähinnä paperivalmistajia, painotaloja ja muutama järjestö, niinkuin esimerkiksi Aiga (American Institute of Graphic Arts). Yllättäen paikalla ei ollut lainkaan tietokonevalmistajia tai softafirmoja. Olin rekisteröitynyt vain ilmaiseen expopassiin, ja tapahtuman saitti oli vähintäänkin sekava. Menin siis paikalle tietämättä, mitä sillä passilla oikein voi tehdä ja mitä se sisältää. Messuilla olisi ollut todella kiinnostavia puhujia, mutta hinta oli sen verran suolainen, etten raaskinut!

No, paikan päällä noin puol 11 aikaan, käy ilmi, ettei suurin osa näytteilleasettajista aloita ennen kuin puoli kolmelta iltapäivällä. No, hyvää aikaa lähteä lounalle, siis!

Lounaan jälkeen kiertelin osastoilla, ja sain, valehtelematta, kilokaupalla paperinäytteitä. Koska olin ollut aamulla palaverissa, mulla oli myös läppäri. Läppärilaukku + 5 kiloa paperia + kuuma päivä = huh! Onneksi UCSF:n yliopiston kampus on ihan ratikkalinjan vieressä.


Ihan onnistunut päivä, parempi maku jäi suuhun kuin Web 2.0:sta, vaikka Pinc olikin huonommin järjestetty... huomattavasti huonommin. Todistaa, että mää olen sydämeltäni printti-ihminen!


Vaikka teen nykyään molempia, webiä ja printtiä. Tai no, kaikkea kolmea, webiä, printtiä ja MS Office -tuotteita! (yök!)





 

Lounasta laiturilla

Aurinko paistaa, lokkien, laineiden ja laivojen ääniä kuunnellen lounas maistuu hyvältä! Paikkana Mission Beach cafe.

Mää oon niin helppo...

Kaveri linkitti tähän videoon, ja tietty olin ihan kyynelissä. On se vaan hieno laji ja hieno maa.





Ja hieno biisi! Tarttuva. Kesäinen.

Tuo ylempi ei ole virallinen video. (Melkoisen hieno video muuten, siihen nähden, että se on fanivideo!) Selittäkää mulle, miksi virallinen video on enimmäkseen espanjaksi? Kai se on espanjaa, eikä portugalia? Ei, se ei ole Etelä-Afrikan virallinen kieli. Siellä on 11 virallista kieltä, englanti on bisneskieli, ja yleisimmät puhutut kotikielet on zulu, xhosa ja afrikaans.

Ja kaikki viralliset kielet on Afrikaans, English, Ndebele, Northern Sotho, Sotho, Swazi, Tswana, Tsonga, Venda, Xhosa ja Zulu. (Wikipedia kertoi) Lisäksi on kahdeksan pienempää kielialuetta, ja lisäksi moni puhuu aasialaisia kieliä, tai ranskaa tai portugalia. Saksaa ja kreikkaakin kuulee. 

Mut ei toi silti oo loogista. Toi K'naan, englanniksi laulava, on Kanadan-somalialainen.



AHAA! Wikipedia osasi tämänkin kertoa. Toi on siis K'naanin biisi. Sen on esittänyt myös iso porukka Haitin hyväntekeväisyysbiisinä. Coca-cola valitsi sen kampanjansa biisiksi Fifa 2010:een. Eli se ei liity juurikaan mitenkään Etelä-Afrikkaan maana. Biisistä on myös englannin ja kiinankielinen versio ja englannin ja thainkielinen versio. Mielenkiintoista. Mitenköhän nuo kielet on valittu? Ei ne oo mun tietääkseni mitään valtaisia jalkapallomaita edes.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wavin%27_Flag



Tässä alkuperäinen, levy-yhtiön musiikkivideo K'naanilta.



Ja kiinankielinen Cocacolaversio, joka on Ihan Kamala... muuten sama, mutta kiinaksi, ja kuvamateriaali paljon tunteikkaampaa (ja vähemmillä mustilla ihmisillä!). Ja tanssityttöjä tietty mukana.




Thaikkuversio on melkein kaikista hauskin. Mukana K'naanin mukana thaikkubändi Tattoo Color. Pikaisen googletuksen perusteella bändi on listaykköskamaa, ja thaikkuin virallinen Colabändi. Biisikin on erilainen, siinä on vähän sellainen reggaemainen poljento, joka muuttuu vähän niinku Jpopiksi jossain välissä. No, aasialainen poppisbiisihän tämä on. Ja pikaisen Juutuubituksen perusteella Tattoo Colorin biiseissä on aina tollainen poljento. Emmä osaa sanoa, mitä lajityyppiä se edustaa, jostain reggaen ja chilipippureiden välistä!



Kisoja odotellessa. Ja kesää.

Must on tullu...

...urheiluhullu!

No ei vais. Treenaan kuitenkin tarkoituksella. Päätin teltassa nukkumaan mennessä, että lähden vihdoin BAWTin 5 päivän patikointiretkelle, Wilderness Leadership Trainingille.

Ja nyt treenaamassa mäkiä, koska kuun lopussa pitäisi jaksaa 5 mailia päivässä vaihtelevassa maastossa, 30 paunan rinkka selässä. O ou.

No, motivoi reenaamaan!

Tavoite koittaa jaksaa juosta tämä mäki, Bernal Hill, ylös asti. Nyt pohkeet huutaa hallelujaa jo ekassa mutkassa...

Tästä ei pääse kuin ylöspäin!

Telttailemassa keskellä kaupunkia

BAWTin uusi leirintäalue Rob Hill. Kaunista ja upouutta!

Trööt!

Vappu! Grillibileet.