En kulje BART-metrolla kovin usein, ehkä kerran, korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Joka kerta aseman sisäänkäynnin nurkilla istuskelee joukko paikallisia puliukkoja, kuunnellen stereoista meksikolaista haitarimusiikkia ja piilopulloista naukkaillen.
Riippuen siitä, mitä on päällä, saa miehiltä aina jonkinlaista kommenttia, negatiiviselta kuulostava palaute tulee yleensä espanjaksi, positiivinen kommentointi englanniksi. Ukoilta irtoaa myös välimerellisiltä miehiltä tutuksi tullut sihinä. En tosin vieläkään ole varma, onko sihinä positiivista tyyliin "vitsit kun oot kuuma" vai ennemmin inhon ääntä. Tiedä näistä.
No, oon aina ajatellut, että ne heittää samat löpinät joka naiselle.
Mutta torstaina pojilta irtosi melkoista läppää. Tavalliseen tapaani kiiruhdin läppärilaukun kanssa kotia kohti, enkä huomioinut ukkoja. Yksi niistä astui eteen ja kysyi, että onkos neidillä nimikin. Jatkoin vaan matkaa. Kuulin sivukorvalla eri ukkojen selittävän seuraavaa:
Mää tiedän missä se asuu!
Sillä on aina toi painava laukku ja kiire.
Se on ihan varmasti kotoisin Oklahomasta.
Onkohan se naimisissa? Toivottavasti se on naimisissa.
Ja jotain siitä, miten pukeudun. En jäänyt kuulolle.
