Glo glo glo glo...

Vietimme viimeisen Suomen viikkomme Helsingissä hotelli Glo:ssa. Se oli kiva. Kuten kuvista näkyy.

Erillinen vessa eteisessä sisälsi tummanruskeaa laattaa, lämmintä puuta ja kimaltavaa pellavakangasta. Piristyksenä pieni kasvi.



Mustaa vessapaperia. Tämä, jos mikä, on korkealuokkaista designia. Se oli ärsyttävää, hajustettua ja hajosi riekaleiksi. Ja kaiken kukkuraksi jäi lillumaan pyttyyn pelottavana mustana myttynä. Paskaa paperia.






Kiva hana, sama hana, mikä oli Sokos Albertissa. Se näyttää pitkänenäiseltä pojalta. Neliömäinen allas on kaunis, mutta siihen jää kaikki lika, kun vesi ei valu pois, kun pohja on tasainen. Saippuakuppi oli puinen. Palasaippua on oldschoolia.



Kimaltava seinä näytti ihanalle. Kultaaaaaaa.







Kylpyhuone oli samassa tilassa muun huoneen kanssa kaapiston erottamana. Kaapisto oli nerokas, se jakoi huoneen kahtia, mutta ei ylettynyt kattoon saakka. Kiiltävää valkoista. Se kätki sisäänsä minibaarin, takkinaulakon, silityslaudan, runsaasti kaappitilaa, kassakaapin... Ja näytti hyvältä, toisin kuin normaalihotellin lastulevyhirvitys, jossa on minibaari ja tv-taso.



Lavuaari oli puisen konsolin päällä, joka ylettyi myös seinästä seinään, kylpyammeesta ikkunalle. Lisää säilytystilaa. Tason toisessa päässä siis lavuaari, toisessa päässä meikkauspiste ja fööni. Tosin tässä kohtaa valaistus oli outo, ja päädyinkin meikkaamaan valkoisen kaapin päässä olevasta kokovartalopeilistä.






Meikkauspöydän tuoli oli kaunis, mutta liian matala. Paperikoreissa ei ollut roskapusseja, ainoa oikeasti näppärä roskis oli vessan poljinroskis. Pöydällä oli kori GloBox, jossa oli ylihinnoiteltuja tuotteita kaupan, muunmuassa hopeakuituiset terveysvarvassukat, geelisilmänaamio, kuivattuja karpaloita ja kosmetiikkaa. Minibaarissa Pringles-tötsä olisi muuten maksanut 9 euroa. Mietippä, 54 markkaa sipseistä.





Huone oli melkoisen kookas, siihen mahtui sängyn lisäksi kiva kulmasohvaryhmä. Tyynyistä harmaat villakankaiset olivat kivoja.









Sohvapöydät olivat hauskat, valaisin ja pöytä samassa. Muutenkin valaisu oli viimeisen päälle, todella monenlaisia kokoonpanoja olisi saanut aikaiseksi.



Sängyllä oli joka huoneessa tiikeri. Sen olisi saanut omaksi halvalla, vain 40 euroa. Päiväpeiton virkaa toimitti tekoturkisviltti.



Trendikkyys jatkui seitkytlukuisella punaisella tapetilla ja Tivoli Audion Model One -radiolla. Siihen sai myös iPodinsa kiinni.



Siivooja järjesti joka päivä kynät ja piuhat suoraan ja järjestykseen. Sama tapahtui pöydällä olleille meikille. Ne oli järjestetty tiukkoihin riveihin teeman mukaan. Jopa kameran rannehihna oli suoristettu 90 asteen kulmaan.



Telkkari oli ihan perussetti. Ihmeellisiä kanavia, Turkki+Lähi-Itä -osastoilta. Kaapiston sisennyksessä yksi kiva valo, ledinauha.



Plussat ja miinukset:

+Kiva design
+Iso huone
+Kivat tohvelit, pesulappuluffa, kylpysuolat, greipintuoksuinen shampoo
+Valaistus
+Kylpyamme riittävän iso kahdelle

-Nettitunnukset piti soittaa joka päivä erikseen respasta
-Surkea aamupala
-Inha vessapaperi
-Järkyn hintainen minibaari

Lähdön odotusta

Totesin vanhempieni vierashuoneen/lastenlastenhuoneen olevan ärsyn täynnä tavaraa, jota aiomme ottaa mukaan, joten pakkasin ne vaatekomerossa odotteleviin matkalaukkuihin. Mahtaa turvatarkastajilla olla hauskaa, kun yhdessä laukussa on muunmuassa:

-henkareita
-keittiökapistuksia, muunmuassa raastin ja muutama lasta ja kauha ja vispilä
-piuhoja kuulokkeisiin, kovalevyihin yms.
-vähän vaatteita
-pieni kannellinen roskis, jonka sisällä mun hääkengät
-teltta ja makuupussi
-laatikko, jossa on maaleja ja siveltimiä

Koska säännökset kertovat, että kullakin matkustajalla saa olla kaksi isoa matkalaukkua, joiden pitää painaa alle 23 kiloa kappale. Otamme tästä siis kaiken hyödyn irti. Sami pakkaa mukaansa muunmuassa rinkan, joka menee sitten ruumaan. Sinne ei varmaan uskalla pakata kuitenkaan kuin vaatteita. Sen lisäksi matkaan lähtee punainen keskikokoinen Samsoniteni, viimeistä matkaansa tekevä jättikokoinen halpis-Cavalier (se on jo rikki, mutta toivottavasti vielä yhden reissun jaksais, niin sit ois muutto tehty), rinkka, sekä kaksi pienehköä lentomatkalaukkukokoa ja ehkä sitten vielä joku kassi tai reppu...

On kyllä tehnyt hyvää käydä läpi omaisuutensa kriittisellä silmällä. Henkinen ja fyysinen puhdistautumisriitti kaikesta turhasta vuosien varrella keräytyneestä roinasta. Paljonhan sitä säästettiinkin, verrattuna nyt vaikka Villeen ja Saritaan, jotka muuttivat yksillä laukullisilla. .. no, me ollaan näemmä materialisteja!

Mutta on sitä materiaa ainakin nyt sitten vähemmän.

Resident Aliens

Viisumittulitulitultiititututltttuutltltltltltliiiiiiiiih!



Erinäisten jännittävien käänteiden jälkeen saimme tänään käsiimme passimme. Sisäsivulle oli kauniisti liimattu kahden vuoden oleskelun/työskentelyn salliva lipuke. Ylläolevassa kuvassa näkyy vastaavanlainen sivu (tietoturvasyistä emme nyt omia ala kuvaamaan tänne).

Sami saa siis nyt työskennellä, ja mää saan hakea työlupaa. Voimme hankkia luottokortit, puhelinliittymät, vuokra-asuntoa ja vaikka mitä!

24.4. saamme myös mennä lentokentällä eri jonoon kuin normaalisti. US Residents.

Suomen kuulumisia

Yleisestä vaatimuksesta päivitän nyt vähän tietoja. Olemme siis 0lleet Suomessa nyt muutaman viikon ja käytännössä kaikki on ennallaan: Sami tekee paljon töitä ja Lilli koittaa saada aikansa kulumaan.

Viikon verran olimme hotellissa Helsingissä, muutoin Tampereella muiden nurkissa. Seuraavana kohteena on pääsiäispyhinä Oulun ympäristö.

Syynä oleiluumme täällä ovat viisumimme. Paperit saatiin vihdoin valmiiksi, ja ne laitettiin suurlähetystöön. Nyt odotellaan, että siellä ehtivät käsitellä paperit ja sitten mennään haastatteluun, kunhan kutsuvat. Sen jälkeen odotellaan vielä kaiketi päätös ja se, että lähettävät passit takaisin ja sitten pitäisi (jos kaikki menee hyvin) huhtikuun alkupuolella lähteä sitten takaisin San Franiin ja ensimmäistä kertaa mennä siihen lyhyempään jonoon lentokentällä. US Citizens -jonoon voi kaiketi mennä, kun on tällainen viisumi, joka meille tulee. Resident alieneita tulemme olemaan. Asukkaita, muttemme kansalaisia.

Seuraava reissu tänne sijoittunee mahdollisesti heinäkuulle, kun kesäkuun lennot oli jo kaikki myyty.

U-käännös

Loman kanssa kävi vähän hassusti. No, ensinnäkin viikonloppuna oli viimeisiä talven myrskyjä. Satoi lähes taukoamatta. Automme avomallisuudesta ei ollut juurikaan siis hyötyä. Perjantaina lähdimme ajamaan kohti etelää. Tarkoituksenamme oli ajaa Highway 1:tä, mutta onneksi navigaattorimme ohjasti meidät 101:lle. Sillä sitäkin reittiä olimme hotellilla vasta seitsemältä illalla.

Hotellilla meitä odotti lasi viiniä ja söpöt huoneet. Lähdimme pikaisesti käymään San Luis Obispon keskustassa. Sievä kaupunki, hyvät ostosmahdollisuudet. Paljon opiskelijoita. Söimme pizzaa ja menimme takaisin hotlalle.

Seuraavana aamuna nautimme ilahduttavan aamiaisen Petit Soleilissa. Saimme vastapaistettuja lättyjä, joissa oli omenaa sisällä. Lisäksi tarjolla oli talossa leivottuja kakkuja ja sensellaisia, hedelmiä, jugurttia ja niin edelleen. Ohjelmassamme oli lähteä Point Surin majakalle. Tutustuimme Highway 1:n maisemiin. Se oli aika hurja tie. Pieni, mutkainen, ja kovilla sateilla ilmeisen mutavyöryaltis. (kuva alla pubs.usgs.gov)

En saanut itse kuvaa teiden mutkaisuudesta, mutta tässä:



Pysähdyimme Pismo Beachin kohdalla ihmettelemään merinorsuja. Pieniä poikasia, muutama kuollut poikanen, ja isoja uroksia vonkaamassa juurisynnyttäneitä naaraita. En tahtois olla merinorsutar.















Seuraava pysähdyksemme oli söpö pieni kauppa/ravintola meren rannassa keskellä ei-mitään. Sami valitsi valkosipuliburgerin, minä paikan nimikkoburgerin. Paikan omistaja oli hauska kaveri. Varoittelivat tulossa olevasta myrskystä ja suosittelivat lähtemään alta pois.



Jatkoimme matkaa Point Suriin. Tavoitteenamme oli nyt käydä ainakin katsomassa majakkaa, ja katsoa, miltä tuntuu ja kuinka paljon sataa. No, satoi paljon, ja kiertueet oli peruttu.









Sade alkoi yltyä, joten lähdimme ajamaan edelleen, tavoitteenamme päästä sisämaahan 101:lle, jota kautta palata San Luis Obispoon. No, sitä ei arvannut, että mutkatietä riitti Carmeliin asti, ennenkuin siitä pääsi minnekään muualle. Lisäksi Sami alkoi olemaan flunssaisempi.


Ostimme matkalta Spongebob-kuumemittarin, flunssalääkkeitä ja energiajuomaa. Kun vihdoin pääsimme takaisin kaupunkiin, kävimme hakemassa juotavaa ja syötävää hotellihuoneelle ja otimme siellä iisisti.
Seuraavana aamuna söimme aamiaisella hyvää piirakkaa ja tsekkauduimme ulos ja lähdimme kohti San Franciscoa. Ja ette ikinä arvaa, kumpi meistä ajoi?

Oli se aika hurjaa.
Selvisimme onneksi hengissä perille. Lilli tykkää cruise controlista ja automaattivaihteista.

Luonnollisesti aurinko alkoi paistamaan, kun pääsimme kotiin. Toivottavasti Samin flunssa helpottaa ennenkuin lähdemme lentämään Suomeen.

Sosiaaliset eläimet

Niin, se melkein unohtui raportoinnista, että viime viikolla tapasimme lyhykäisesti Jaria ja Tiinaa, jotka olivat kadehdittavalla San Francisco - Las Vegas - Los Angeles -reissulla. Suuret kiitokset Eväsleivästä (paketillinen jo syöty), suklaasta ja salmiakista. Tarpeeseen tuli, ja kaikki suosikit oli mukana, eli Hapankorput ja Oivat.

Lisäksi tällä viikolla meitä viihdytti tuleva Luxus USA:lainen Janne. Sekä Scott, joka on kotoisin täältä, mutta töissä Luxuksella Helsingissä. Oli täällä auttamassa vanhempiensa viinitilan perustamisen kanssa. Ja minä ja Janne kävimme heillä kotona illallisella. Oli kyllä hyvvee lasagnea! Ja kaksi ihunaa koiraa, perhoskoira ja kultainen noutaja.
Sami oli liian väsynyt lähteäkseen yhtään minnekään, mutta onneksi tuli silti lähdettyä poikien matkaan. Oli ihan hauskaa, vaikka puheenaiheet olivatkin vähän vaikeita (mobiilisovellukset, rahapolitiikka ja itä-euroopan kulttuuri).

Uusi pää.

Höntti kuva, mutta tukan siitä näkee. Se olla oranssi. Ja hauskasti monisävyinen. Hiusmallius nro 3 kannatti. Nyt vielä vähän säikähtää joka kerta, kun peiliin katsoo, mutta eiköhän siihen kohta totu. Sitä edellistä leikkaustakin vähän paranneltiin. Mikä on hyvä.

Shoppailurintamalta voin kertoa, että tuhlasin myös Guessin laukkuun. Toin samaisia laukkuja tytöille jouluna, hinta silloin reilun satasen. Nyt ostin (sen pienemmän mallin) kolmellakympillä. Ta-daaah! Ja siis on se ihan aito, ei mikään autonperäloosteriostos.

Ostin myös MiracleSuit-merkkisen uimapuvun, jolla minäkin saan vyötärön. Sekin oli alessa. Ja se on pinkki-musta. Pinkki!