Wednesday, September 10, 2008

Victory Gardens

Kävinpä slow food -tapahtumassa tuossa muutama viikko sitten. Slow food tarkoittaa ideologiana pääasiassa laadukkaista, yksinkertaisista (luomu-)ainesosista tehtyä ruokaa, vastaiskuna epämääräiselle lisäainepikaruualle. Lähi- ja luomuruokailu on ihan kannatettava ajatus ihan oman terveyden ja maailman kannalta. No, täällä se nyt on varsinkin helppoa, kun eksoottisemmatkin hedelmät on periaatteessa lähiruokaa... (Slow food-liikkeestä lisää suomeksi: http://www.netti.fi/~parvela/Slowari/index.html )

Tapahtuman nimi oli Slow Food Nation. Osana tapahtumaa kaupungintalon edustalle rakennettiin kesän aikana luomuvihannespuutarha. Viimeksi sellainen oli rakennettu sodan aikana, jolloin ihmisiä kannustettiin omavaraisuuteen. Nyt se on taas pinnalla, ja ihmisiä kannustetaan kasvattamaan takapihoillaan omaan tarpeeseen vihanneksia – ihan terveydenkin kannalta.

En tiä, kasvaisko mun taidoilla tomaatti tai kukkakaali, mutta basilikalla voisi aloittaa.



Lipunmyyntipiste toimi tuulivoimalla. (tai sit toi oli vaan koriste)



Syötäviä luonnonkukkia.



Broccolia! Siis parsakaalia! En ollu koskaan ajatellut, miltä sellainen näyttää kasvaessaan.



Koko häppeninki oli rakennettu luonnonmateriaaleista ja kierrätetyistä tavaroista. Penkit olivat oikein hurmaavia.



Tervetulokatos kimmelsi auringossa kuin kristallikruunu.



Tunnelma oli eteläeurooppalainen.



Kasvit oli istutettu kovin sievästi pyöreisiin penkkeihin. Tapahtuman jälkeen vihannekset jaettiin vähävaraisille perheille. Kaupungintalo palasi olemaan tyhjä ja ankea, jättikokoinen sora-aukio.

Pikkujuttuja...

Kännykkäkamera on taas laulanut.























Meidän oma Dolores-katu on maisemareitillä.











































Kävin ystävättären kanssa varsin hienostuneella lounaalla. Paikan nimi on Lovejoy's Tea Room (niinkuin se tv-sarjan antiikkimies takatukalla) ja söimme skonsseja marmelaadilla, pienenpieniä kurkkuvoileipiä ja lopuksi sievät pikku leivokset. Ja äärettömän määrän jääteetä, koska oli hyvin kuuma päivä.














































Olen ehkä kertonut, että olohuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa rumentaa hieman siihen jätetty hyljätty puhelintolppa. No, yksi päivä se sitten tultiin hakemaan pois. Olisin ajatellut, että sellainen sahataan eka poikki kuin puu (tiiimbeeeer!) ja sitten kaivettaisiin loput pois. Olin ilmeisen väärässä. Se nitkutettiin pois kuin valtava viinipullonkorkki, tai oikeastaan kuohuviinipullonkorkki. Itseasiassa ton pelottavan laitteen yksi osa näytti vanhanajan korkkiruuvilta! Se nostettiin "juurineen" ylös, kallistettiin jalkakäytävälle, jossa se sitten sahattiin palasiksi. Kiehtovaa.



Yhtälailla kiehtovaa oli jokin aika sitten naapuritalon kattoremontti. En tiennytkään, että sellainen "kattopäre" tulee sellaisesta rullasta valmiina. Niillä oli sellainen liukuhihna, jolla ne lähetti tavaraa katolle ja liukumäki, jolla lähetettiin tavara alas. Pelottavinta oli se, että oli tosi tuulinen päivä, ja ne ukot heilu siellä katolla niiden isojen kattolevyjen kanssa ilman mitään turvavälineitä. Välillä ne huojahteli, kun käänsivät levyn vasten tuulta ja sattui oikein puuska.

Sitten sarjassamme "arkipäivän hassuuksia":



Kyltti, joka kiittää. Mistä hyvästä? Ja vielä kolmella kielellä...



Laku-niminen kauppa.



Lorina-limppaa. (kuva: Sodapopstop.com)

Hai Su Chinese Restaurant.
VesiCare rakkovaivalääke
Kone cone-shaped rikkaimuri
Caccia Plumbing...

Jepjep.

Aloha!

No, tässä onkin sitten jymyuutinen:

Me lähdetään lomalle. Havaijinlomalle. Mauille. Ritz-Carltoniin. Siellä voi golfata, pelata tennistä, joogata, sukeltaa ja snorklata, surffata ja patikoida. Tai vaan lojua altaalla ja olla.

Lähdetään perjantaina, tullaan seuraavana viikonloppuna.

Loma tuli ainakin tolle toiselle puoliskolle tosi tarpeen, ja on nyt mahdollista, kun on apujoukkoja toimistolla kaksin kappalein ja kolmas toisaalla maassa.




Tässä muutama kuva hotellista:







Aloha!

Kuluttaja on hyvä kansalainen.

Tapana on ollut esitellä uusia ostoksia tällä palstalla. Vietin eilen YHDESSÄ kaupassa lounastunnista kuuteen. Sovitin viisi kertaa kahdeksan kappaletta vaatteita. Päädyin ostamaan yhden. Mutta nyt mulla olis sitten lomavaatetta! Ostin:

-designertuotteen Loehmannsilta, joka on designervaatteiden alekauppa, viime sesongin jämäkappaleita kaiketi. Se on kotelomekko, jossa on mustaa, valkoista ja keltaista. Mystisintä on, että mun vaatekoko on 8 tai 10. Tässä vaatteessa sopiva koko oli 2 (eli suomalaisittain 32)! Ja sekin oli sellainen, että jos olisi tyköistuvan halunnut, olisi kolmisen senttiä voinut ottaa pois, eikä siltikään ois tiukka.

-halpismekon, puuvillaa, rantamekkomainen, jolla kuitenkin kehtaisi kaupungillakin pörrää. Istuu hyvin, hukkaa masun piiloon näyttämättä silti äitiysvaatteelta, hauskan värinen (lime&turkoosi), veikeä kuuskytlukuisa kuosi, sopiva pituus, leveät olkaimet (alle siis rintsikat vaivatta) ja hintaa pahaiset 25 dollaria. Alkuperäinen hinta huiteli jossain 60 dollarissa. Eli ei siis varsinaisesti halpis.

-Banana Republicin aletangosta toppi 9.99. Punavalkoinen, vähän etninen kuvio, ja kiva bamburengas keskellä koristeena/holkkina.

Ja mitä ei löytynyt?

-kevyttä pitkähihaista tunikamekkoa, joka toimisi altaalla aurinkosuojana ja helppona päällepantavana kun bikinit ei vaan riitä.
-isoa hattua em. aurinkosuojatarkoitukseen.
-niitä toisia citysortseja (ei ollut sovitusten määrästä kyl kiinni...piru, ois pitänyt ostaa niitä edellisiä kahdet samontein eri väreissä. Housujen etsintä on tyhmää.)
-uima-asuja. nyt on kuulemma syksy.

Samin vuoro oli tänään, löytyi kuulemma kiva English Laundryn kauluspaita (ne on sellaisia kirjailtuja ja koristeellisia paitoja, tosi hienoja), välikausitakki SF:n syksyyn/talveen, ja pari lyhythihaista kauluspaitaa.

Kiirettä pidellyt...

Syyskuu on kyllä hujahtanut liikkeelle hirmuisaa vauhtia. Olemme saaneet nauttia ihanista kesähelteistä, jotka saattavat olla kesän viimeiset, joten on tullut oltua mahdollisimman paljon ulkona.

Saanko esitellä: Lillin puutarhaprojekti.



Isoin aikaansaannokseni on ollut tuon ruukun (se on rikkinäinen, 1/3 puuttuu) kaivaminen maahan. Maaperä on todella kovaa, kuin betonia, savista ja rutikuivaa ja ikävää. Ei yhtään sellaista multaa kuin mitä suomessa tulee vastaan, jos kaivaa. Työvälineenä on kellarista löytynyt, melkein puhkiruostunut lapio. Tässä vaiheessa en ole vielä ostanut ainuttakaan kasvia, olen vain järjestellyt niitä uudelleen ja jakanut niitä uusiin ruukkuihin.



Nuo nuupahtaneet liljat kasvoivat kaikki jostain syystä tuon piparkakkureunuksen ja laatan välissä. Siirsin ne seinustalle. Ja kyllä, ne näytti yhtä huonolle jo silloin. Niiden on varmaan tähän aikaan vuodesta tarkoituskin kuolla. Tosin ei ole ihme, että ovat vähän kuivia, kun niitä ei oltu kasteltu ikiaikoihin. Siitä huolimatta niissä oli oranssi kukka, kun tultiin Suomesta.



Puutarhassa on muutama lyhty ja koriste-esine ja miljoona miljoona ruukkua. Tää on ihan varmaan vuokraemännän, on se sen verran hippi ying&yang, maskuliini/feminiini -universuminsyleilytyylinen. Tämä osa "viidakkoa" on jo perattu, se ulottui maahan asti ja oli pääasiassa kuolleita lehtiä. Karsin rankasti ja nyt jäljellä on tuo yksi. Aion siirtää viidakon toisesta päästä tähän päähän muutaman näitä lisää, tyhjiä paikkoja täyttämään. Viidakon loppupäähän istutan jotain, kunhan keksin, mitä se olisi.



Viidakko, osa II. Tilasta tekee ongelmallisen se, että siinä on iso kanto, takaosaan tulee naapuritalon sadevesi, ja tää on ihan perällä alueesta, johon (joskus) tulee pöytä ja tuolit, joten mitään kauheen näyttävää tän ei tarvi olla. Ehkä joku tukeva puska ja vähän matalaa maanpeittokasvia?



Toinen koriste-esine, söpö valas. Tämä osa näyttää jo tätä kirjoitettaessa paremmalta. Ostettiin viikonloppuna jättisäkit kukkamultaa ja sitä sellaista ruskeeta kuorijuttua, mitä on puistoissa puskien alla... mulchia se on enkuksi. No, sitä kariketta/kuoriketta/juttua on nyt laitettu kaikkiin näkyviin osiin, samoin kukkamultaa ja möyhitty vähän maata ja lakaistu vanhat lehdet pois. Mulchin hyviä puolia on se, että se pitää kosteutta, estää maaperää kuumenemasta liikaa ja näyttää nätimmältä kuin kuolleet lehdet.



Mun onnistunein istutus. Siirsin nuo vihreät viidakosta, ja ne vaikuttavat oikein tyytyväisiltä oloonsa, vaikka laatikossa oli vanhaa multaa ja kuollut pelargonia. Rahapuun juurella kasvaa pieniä agaveja.



Tulevaisuuden projekti olisi istuttaa tälle käytävälle jotain. Perällä on makkarin ikkuna, ja olisi kovin kiva, jos sieltä voisi aamulla nähdä jotain muutakin kuin muutaman laudanpätkän ja betonia. Yksi ajatuksistani olisi siirtää viidakosta muratti kasvamaan tänne aitaa pitkin.



Naapurin puutarhassa köynnökset kukkii parhaillaan ihania vaaleansinisiä Morning Gloryja (http://en.wikipedia.org/wiki/Morning_glory) ja etupihankin kasvit kukkii valtavia liljamaisia kukkia. Meillä on samaa kasvia takapihalla, mutta ei kukista tietoakaan. Täytynee kysyä Bobilta vinkkejä.



Lähikadulla on dinosauruskukkaruukku. Se naurattaa joka kerta. Täytyy ehkä matkia ideaa. Voisi näyttää hauskalta esimerkiksi sellainen kultakalamalja, missä rehottaisi kaikenlaista vihreetä ja sitten siellä olisi minikokoinen tyrannosaurus yllärinä. Hih!

Monday, September 1, 2008

Mitä uutta?

Kodinlaitto etenee hyyyviiiin hitaasti. Mutta eteenpäin mennään!

  • Maalaustarvikkeet on edelleen eteisessä ja keittiö on edelleen viimeistelemättä
  • Valokatkaisijoiden levyt on edelleen vaihtamatta
  • Meillä melkein tuli viikonloppuna uusi keittiönpöytä, mutta tyhmä U-Haulin toimihenkilö päätti olla luovuttamatta meille, epäilyttäville ulkomaalaisille, autoa, jonka olimme varanneet ja jollaisia olimme aiemminkin vuokranneet.
  • Saimme Freecyclen kautta Weberin hiiligrillin ja hiiliä, ilmaiseksi!
  • Vessassa on nyt molemmilla puolin verhot (kiitos äiti!) ja ne on melkein sopivan kokoiset (oma moka).
  • Välihuoneessa on nyt Marimekon Savanni-verhot. Se on kyllä pimeä huone.
  • Pitkien etsintöjen jälkeen löysin inhimillisen näköisiä astiankuivauspyyhkeitä (miksi niissä pitää kaikissa olla kanoja tai kukkia?) ja sopivan kuivauslaikan, jolla kaapia suurimmat kosteudet pois kylppärin seinistä suihkun jälkeen.
  • 14 dollaria maksanut silitysrauta ja 4 dollarin päällinen ilmaiseen silityslautaan = etsiväntyö kannattaa!
  • Sami yhdisti Comcastin kaapeliboksin iMacciin, nyt voi katsella telkkaria, jee!
  • Meillä on uusi jääkaappi. Vanha piti tavaran jäässä jääkaapissa ja vähän huonosti jäässä pakkasessa. Uudessa on jopa kosteussäädettävät vihannesloorat. Kuljetusmies nauroi, kun en osannut lausua sen nimeä, joka oli Jaime (lausutaan Haime), mutta mun suussa pehmeä espanjan-h muuttui aika juutalaiseksi Chaime-äänteeksi. Sori Jaime, sait kuiteski isot tipit.
Vaatesäilytys on vaan vaikee asia. Haluaisiko sitä kenties vaatekaapin, jossa olisi tanko ja sen lisäksi kaksi lipastoa, tai sellaisen kaapin, jossa olisi pieni tanko-osasto sekä hyllyjä, VAI olisiko sittenkin helpointa ostaa vain kaksi lipastoa ja yksi avotanko, sellainen, kuin vaatekaupoissa?

Lisäksi jos peliin heitetään vielä kahden nirson ihmisen maku, budjetti, sekä tiukat ympäristövelvoitteet ja haaveet kestävistä laatutuotteista, on yhtälö lähes mahdoton. Ja kun pitäisi olla vielä käytännöllinenkin.





Moderni ja tumma vai vanhanaikainen ja valkoinen? Bambua vai pyökkiä? Vahattu, lakattu vai maalattu? Millaisilla kahvoilla? Millaisilla valmistusmenetelmillä, myrkyttömät maalit, vanerit ja liimat? Kierrätysmateriaalia? Metallikiskot vai pelkkää puuta? Komerojärjestelmä?

Ja kunnes keksitään, mitä halutaan, vaatteet lojuu matkalaukuissa.

Elämäntapaintiaanit

Päätimme viikonloppuna, että kokeilisimme ensimmäistä kertaa tipattomuutta. Onhan syyskuu tammikuun tapaan uudistumisen aikaa. Pitäisi myös käynnistää liikuntaharrastukset uudelleen ja järkeistää työn ja vapaa-ajan mittasuhdetta.

Ja vihdoinkin hoitaa ne työnhakupaperit kuntoon ja alkaa silläkin saralla vähän aktiivisemmaksi.

Suomessa koittaa kohta syksy – täällä on grillikausi yhä kuumana.



Kuva viime syksyltä Oulun seudulta.