Netti-TV:n äärellä muistelemassa 90-lukua

Huomasin unohtaneeni, että meidän kaapelisettiin kuuluu myös laaja netti-tv-valikoima. Olin jo Hulu.comin suurkuluttaja, joten lisävaihtoehdot tuntuivat hyvältä idealta. Selailin eri sarjoja, ja sieltä löytyi muutama lapsuuden suosikki, joiden olemassaolon olin täysin unohtanut!




The Young Riders, suomeksi muistaakseni Pony Express. Tätä muistan katsoneeni sydän sykkyrällä kesämökin oranssista matkatelevisiosta.



The Adventures of Brisco County Junior, tää oli ihan ässä!




The Chronicles of Young Indiana Jones. Muistan, että muumiojaksosta sain painajaisia viikoiksi.



Oih, kuinka jännittävää tämä olikaan. Varhaisteinin siirapinnälkään sopi vallan mainiosti, Tohtori tuli kaupunkiin, eli Dr. Quinn, Medicine Woman. On muuten aika järkkyä, että Jane Seymour näyttää ihan samalta vieläkin!




Tää tuli vaan TV-Tampereelta. Mies oli 90-luvulla, mutta päätyi puhelinkopin kautta 40-luvulle, ja alkoi elämään kaksoiselämää, kahden naisen ja kahden vuosikymmenen välissä.






Toinen sarja, jossa nuori naislääkäri sai osakseen epäilyjä ja paheksuntaa. Vähemmän siirappia ja puolialastomia intiaanimiehiä kuin Dr. Quinnilla...




Skippy!




Se on jännä, suuri osa näistä musiikeista herätti muistoja. Mutta tämä ei, ja se oli sentään mun suosikkisarja ehkä näistä kaikista:





EDIT: HAHAA, sen tunnari muuttui kolmannella tuotantokaudella. Ja tämä on todellakin tuttu!






Olin aina rakastunut Avonlean Gus Pikeen, näyttelijä Michael Mahonen. Ja kyllä, se nimi on Mähönen, tämä kanukki on 3/4 suomalainen! Yksi osa irkkua, josta tumma ulkonäkö lienee peräisin.

Hihih!

 

Pitää varmaan etsiä jostain DVD-boksi. Tosin se voi olla karvas pettymys. Kirjoista pidän edelleen, joten sinänsä....täytynee kokeilla!

Lumisen Virran Mies! Aikahyppy (Quantum Leapia ollaan katsottu Samin kaa pari kertaa täällä telkkaristakin), Avaruusasema Alfa, Columbo, Koti Kuntoon, Cosby Show, Blondi Tuli Taloon, Ruusun Aika, Puhtaat Valkoiset Lakanat... teinköhän mää lapsenamitään muuta kuin katsoin telkkaa?

Google Maps katunäkymät myös Suomessa!

Google Maps Seunalankuja 3, kadulta päin tässä näkyy mun synnyinkoto, alin kerros vasemmalla, parvekkeen vieressä näkyvä ikkuna oli porukoitten makkari. iskä nosti mut joskus takapihalta leikkimästä parvekkeen kautta kotio. joo, kasarilähiö, täynnä identtisiä taloja, mutta kavereita ja leikkitilaa riitti. Metsää, omenapuita, hevosia ja muuta "maaseutua" oli riittämiin, ja teininä arvosti sitten läheisyyttä Tampereelle.

tässä koto vuodesta 1995 alkaen.
linkki

oli kiva etupiha. meidän takapiha oli kans tosi ihana.
leikkimökki ei oo mun lapsuusmuistoja, se tuli vasta lapsenlapsille! mut toi omenapuu, männyn ja leikkimökin välissä, ostettiin mulle rippilahjaksi, tai joksikin lahjaksi, ja se on tosi iso jo! meillä oli myös mansikkamaa jonkin aikaa.

Valkontie 7C 18 takapihalta päin

ja siinä, missä oli ennen pankki, on huoltoyhtiö. siinä, missä oli ennen posti, on nyt baari. ja lähikauppa näyttää olevan kans joku ihan muu.koulu oli paikoillaan, päiväkoti oli isompi, paikassa, jossa oli ennen hevosia, oli vaan korkeeta heinää, parhaan kaverin talo oli vaihtanut väriä, ja moneen paikkaan oli ilmestynyt uusia taloja. Melekosta. Orimuskioski sentään oli paikoillaan.

Suomessa on kyllä ihan käsittämättömän kaunista kesäaikaan, niin vihreää ja kukkeaa!

Uusi imuri - oranssin Darth Vaderin aikakausi on päättynyt!

Mutta onko kenenkään muun mielestä tyhmää lähettää pahvilaatikko isommassa pahvilaatikossa?

GT poptartseilla, kiitos!

Sami on työkavereiden kanssa mökki- ja hiihtoreissulla, ja mää oon nauttinut koko sohvan valtaamisesta. Mikä olisikaan parempi idea, kun ostaa iso kasa ruokaa, ja röhnätä kasvonaamio naamalla katsellen telkkaria?

Josta päästäänkin aasinsiltaan. Mun suosikkisarja tässä maailmassa on kyllä pakko olla Gilmoren tytöt. En aikanaan katsonut sitä kovinkaan paljoa, kun se tuli Yleltä, muistaakseni sunnuntai-iltapäiväisin. Hämeenpuiston kimppakämppää taitaa olla kiittäminen GT-innostukseni puhkeamisesta kukkaan. Siitä lähtien, GT on kuulunut lähtemättömästi sunnuntaiaamuihin yhdessä. Varsinkin sen jälkeen kun alettiin ostamaan tuotantokausia dvd-bokseilla!  Kun tulin ensimmäistä kertaa täältä käymään Suomessa, toin mukanani niin montaa Gilmoren tytöistä tuttua ruokaa mukanani kuin pystyin, ja pidimme sarjankatselukestit.

Kyseessä on sarja, joka jakaa mielipiteet – ja vahvasti. Osa ei voi sietää hirveää vauhtia puhua pulputtavista naisista, nokkelista sanailuista, joiden populaarikulttuuriviittauksista puolet menee ohi. Myös sarjan tarjoama elämäntyyli on hyvin puhtoinen, onhan sarja perhesarja ABC Familyllä. Puolestapuhujat arvostavat mieletöntä käsikirjoitusta (ja mahtavaa suomentajaa muuten kans!), hillittömiä sivuhahmoja, huumoria ja suuria tunteita. 

Juuri lopetin suosikkijaksoni (tai yhden niistä) katsomisen.

Kyseessä on jakso numero 151 "Lorelai? Lorelai?" seitsemänneltä tuotantokaudelta, jonka näin varmaan viidettä kertaa.

Jakso alkaa älyttömällä unijaksolla, jossa tytär Rory, (ihana Alexis Bledel, joka on kuulemma latina, en ois sininistä silmistä arvannut!), on ensin vanhassa koulussaan, jossa rehtori ilmoittaa, että hänen on välittömästi poistuttava koulusta, ettei kuulu sinne. Luokka muuttuu kodin eteiseksi, jossa äiti Lorelai on, Roryn pettymykseksi lähtemässä Havaijille. Keittiössä hyörii kahden lapsen kanssa Roryn paras kaveri / arkkivihollinen Paris. Ja käy ilmi, että Rory on koditon, ja töissä roskanpoimijana. Ja sitten Rory herää.

Aivan huippualoitus!

Muita sarjan huippukohtia on Zachin ja Lanen pääsy Vaporubin kiertueelle, Lorelain karaoke-esitys, ja Loganin suuri kysymys jakson lopussa.

Harvoin on sarjaa, jossa saman jakson aikana, hihkuu, nauraa, suree, itkee ja on ärsyyntynyt myötätunnosta...joka kerta kun jakson näkee!



(ja mikä on mun toisiksi rakkain jakso, tai ehkä jopa rakkain? Neljännen tuotantokauden jakso 86 "Last Week Fights, This Week Tights", jossa Luken sisko Liz menee naimisiin. Paha kilpailija tälle jaksolle on kyllä koko sarjan vihonviimeinen jakso, 153, Bon Voyage, jonka ihanuus häviää hääjaksolle vain siksi, että on niin haikeaa, kun se on viimeinen jakso!)

Olympiahuumaa

 

  

 

Olen yllättänyt kaikki, mukaanlukien itseni, olemalla varsin innostunut Vancouverin talviolympialaisista! Ehkä se on, kun ei mikään lempiohjelma ole korvattu murtomaahiihdolla, niin voi suhtautua asiaan vähemmän nihkeästi. 800 kanavalla on tilaa.

Jääkiekkoa, sekä miesten että naisten, on tullut seurattua. Samoin lumilautailua, ja hiukan curlingia. Olen muutamana päivänä nököttänyt olkkarin sohvalla läppärin kanssa, tehnyt töitä, ja sivukorvalla kuunnellut selostusta. On muuten kiinnostavaa kuunnella selostusta englanniksi. Ne on jotenkin viihteellisempiä, kertovat tarinoita urheilijoiden lapsuudesta, ja tuntuvat tietävän urheilulajeista paljon. Suomessa urheiluselostus on joko hullua huutoa (a'la Mertaranta) tai sitten kuivakkaa Loton virallinen valvoja -tyyppistä monotoniaa.

Mutta mikä on olympialaisissa parasta? (Supertyylikkään graafisen ilmeen lisäksi, siis.)

MAINOKSET!

Tuntuu, että se, missä Superbowlin mainostauoissa hävittiin, olympialaisten mainoksissa voitettiin. Tässä suosikit.



Procter / Gamble: Celebrating Moms. (Käännös: urheilijoiden äideille, kisaajat ovat ikuisesti lapsia.) Tästä tulee aina tippa silmään. 





Apolo Ohno, jenkkien pikaluistelun kultapoika ja julkkis, luistelee niin kovaa, että jää lähtee alta. En ikinä muista, mitä tässä mainostetaan, mutta se on visuaalisesti kiva.




Hauska, kerrankin ei siirappinen, mainos Coca-Colalta.

Onko Suomen jääkiekkomaajoukkueessa uusia pelaajia?

Koska en mää ainakaan tunne pelaajia nimeltä:
Tiimuu Salaahnii (Selänne)
Ruuduuu (Ruutu vai Ruuttu, ei osaa sanoa)
Oleeh Joukhinee (Olli Jokinen)
Zäky Khoivuu (Saku Koivu)

Todella hassua katsoa suomalaisia urheilijoita englanninkielisellä selostuksella. Oon nyt katsonut naisten pelin Venäjää vastaan, ja nyt miesten peliä sivusilmällä.

Paitsi nyt kun kirjoitan tätä, pelin näyttäminen lopetettiin, koska jenkkien curling-joukkue lämmittelee, ja sehän on tärkeämpää kuin jääkiekko... 

Hö. 

Tukkaraportti

 

Tollanen tukka oli siis Luxuksen pikkujouluihin mennessä. No, sit se kasvoi ja kasvoi, muuttui hallitsemattomaksi palloksi ja vihdoin sit eilen sain ajan kampaajalle taasen. Tuo edellinen kun maksoi $80 (iiik!), niin pihistelin taas ja menin hiusmalliksi kampaamon harjoittelijalle. Lähetin kuvat, että jotain tällasta jännää. Tai jännempää. Että tykkään kun on asymmetrinen ja nuori. Muuten sama, mutta otsatukkaa vois olla enempi. Etuosan pituus saa pysyä samana.

No, ei se nyt IHAN oo sama leikkaus. 

 

Eikä ainakaan jännempi. Markalla saa markan tavaran. No, ei varmaan sillekään jäänyt epäselväksi, etten ollut tyytyväinen, viisi (5) kertaa sille sanoin, että "jos tosta vielä vähän", ja "jos tolle takaosalle vielä tekisi jotain", ja "saisko tähän vähän tekstuuria lisää".

  No, oon pitkään halunnut pixie-leikkauksen, ja tää nyt taitaa olla jo sitä osastoa. Näillä mennään.