Keinästen ompeluseura, tunnetaan myös nimellä "siis teitte MITÄ lauantai-iltana?"

Mulla oli universumin energisin viikonloppu, josta Samikin sai osansa, kunnes flunssaantui. (Siitä myöhemmin lisää.)

• laitoin vihonviimeiset talvi&joulukoristeet pois, siivosin kirjahyllyn kaapit
  
  
• maalasin lavuaarin takaisen osan keittiön seinää, alumaalia kaksi kerrosta ja onneks vaan yhden itse maalia. Samaa väriä kuin vastapäinen seinä, kirkasta turkoosia.
  
  
• Kiinnitin taulun seinään, joka on tilattu kauan aikaa sitten, ja kehystettykin ennen joulua... nyt toinen on seinässä! Toiselle pitäisi vielä keksiä paikka.
  
  
• Poistin talvikoristeet ovikranssista ja laitoin simpukoita tilalle (ei niin kökkö kuin miltä kuulostaa, se on aika kalifornia-merenranta-henkinen)
  
  
• Kiinnitin koukkuja hatuille eteiseen
  
  
• Järjestelin pakastimen (onneks se sulattaa kai itse itsensä, niin sitä ei tarttee)
  
  
• Järjestelin siivouskaapin, löin muutaman ripustusnaulan lisää
  
  
• Järjestelin yläkomeron, jossa maalaustarvikkeet yms on, nyt sieltä ei romahda aina kaikki naamalle, kun penkoo, ja ei tartte penkoa, kun löytää!
  
  
• Koska vessan sälekaihtimet tippui käsiin, ripustin vihdoin laskosverhon, pujottelin mekanisminarut paikalleen, ommeltiin yhdessä tukirimat paikoilleen, ja askartelin kukuipähkinöistä vetimen narulle.

 Kuva: Dionysia / Flickr

• Istutin neljä ruukullista kukkia, kitkin ja kuopsuttelin, ja keksin vihdoin minne kadulta löydetyt lecaharkot menee, niistä tuli kukkaruukkuja. Istutin vesikrassit, joiden pitäisi kuukauden päästä olla kukassa. Puutarha on itseasiassa nyt vehreimmillään, joskaan ei kukassa vielä. Lämpimiä kelejä ja takapihajuhlia odotellessa.
  
  
• Suunnittelin ulko-oven kamalan geelikynillä tehdyn "lyijylasin" kuolemaa, ja kysyin lupaa sen sateenkaarioksennuksen poistamiseen ja tyylikkäämmän vaihtoehdon asentamiseen. Ilmeisesti se lähtisi puhaltamalla föönillä, sitten kaaputtamalla terällä ja sitten jollain liuottimella. En ole ihan varma, olenko siihen valmis. Jos kokeilisi yhdellä ruudulla... Samin mielestä se on hauska tuollaisenaan. Mua se ärsyttää joka kerta. Olisi ees oikeaa lasimaalia...mutta se on tosiaan askartelugeelikynillä tehty, ja on sitten käytetty paketin joka väriä!
  
  
• Tilasin ikkunamuovia, jolla saan vessan ikkunaan huurrelasin, koska muuten meidän nakuilut ja paskallaistumiset näkyy naapurin terassille. Siihen siis tuli se laskosverho, mutta se ei riitä alas asti, ja näyttääkin kivemmalle, kun ei oo kokonaan kii. Nyt väliaikaisesti naapurien silmät säästyvät ikkunaan teipatun pahvin ansiosta. 

Sen lisäksi ainoa "järkevä" tekeminen olikin sitten pyykinpesu ja tiskikoneen täyttäminen...alunperin suunniteltu lattioiden pesu ei tapahtunut.

Ehkä joskus.

Tai sitten saan aikaiseksi tilattua sen kuukausia puhutun siivouspalvelun. Edes pesemään ikkunat ja kokolattiamatot.

Irvikissa ruudulla

Lilli <3 Castro Theatre

Alice in Wonderland

Juuri menossa päivänäytökseen katsomaan Liisaa Tim Burtonin tapaan. Jännää! Toivottavasti pidän enemmän tästä kuin eilisestä Oscar-voittaja Hurt Lockerista. Se jätti aika kylmäksi.

Tiedotusasiaa.

• Kameran laturi on vihdoin löytynyt. Ehkä vielä joskus saatte parempia kuvia kuin kännykällä saa.
  
• Olen asentanut statistiikkatyökalun blogille. Nyt voin vaklata teitä! Ei mitenkään yllättävää dataa, yli 70% lukijoista Suomesta, suurin osa Tampereen nurkilta. 13% lukijakunnasta viime viikon datan perusteella Glasgowssa (moi Sanna!) ja loput Bay Arealta. Mutta yllättävää oli lukijoiden määrä. Parikymmentä päivässä. Mää aattelin, että mulla on maksimissaan 20 lukijaa yhteensä! Eikä melkein kukaan ollut tullut hakukoneen kautta, joten ne on kaikki tuttuja.
  
• Jos haluat postaukset suoraan sähköpostiin, se on nyt mahdollista. Laita kommentteihin pyyntö, niin lisään sut tilaajiin.
  
  Kiitos lukijat. En käsitä, mikä mun elämässä kiehtoo, mutta kiva kun saan jakaa sen teitsin kaa.

Mikä on yhteistä kalalle, trumpetille ja piipulle? Asioitapa tietenkin ovat ne. Muita asioita ovat tursas ja viisumi! Maailma on asioita pullollaan.

Nyt asiana on kuitenkin pääasiassa viisumit. Pitää juhlistaa, sillä perjantaina tuli lakimieheltä viestiä, että viisumihakemuksemme olivat menneet läpi. Kaksi vuotta lisää kakkua. Eilen sain tietää, että myös työlupaani oli jatkettu, mikä on tietysti myös oikein ilahduttava uutinen.

Laitettiin työlupahakemus menemään samassa paketissa kuin viisumit, muuten olisi tullut odotteluaikaa muutama kuukausi, jolloin en virallisesti olisi voinut tehdä töitä.

Mutta jeeeee!

(Kuka tunnistaa kappaleen, jota otsikossa on mukailtu?)

Rollerderby!

Hullu laji!

Oltiin sitä lauantai-iltana katsomassa poikain kanssa. Joukkueina Sacramenton SAC City Rollers ja melkein oman kylän joukkue  Richmond Wrecking Belles.



Ideana on siis, että rinkiä lähdetään luistelemaan rullaluistimin ympäri. Yksi joukkueesta, jonka kypärää koristaa tähti, on jammer, pisteenkerääjätyyppi. Muiden tehtävänä on pääosin estää kilpailevan joukkueen jammeria pääsemästä johtoon. Pisteitä saa, kun jammer on ottanut kierroksella kiinni kaikki muut.


Laji on inasen väkivaltainen, mutta pääasiassa tekniikkalaji. Kannustusjoukot olivat innoissaan, ja mää suunnittelin lähes koko pelin ajan, mikä mun pelinumero ja pelinimi olisi.


0.125 olisi pelinumero, numero tulee jenkkien painotuotteiden bleedistä, ylimenovarasta, joka on 0.125 tuumaa. Pelinimi olikin vaikeampi. Ne olivat pääosin nokkelia sanaleikkejä, joissa oli ripaus seksiä ja väkivaltaa. RWB:llä pelasivat muunmuassa Chantilly Mace, Frisky Meow ja Brawl-en Angel.


Ja koska olin jälleen kännykkäkameran armoilla, lainaan muutaman kuvan eri pelistä Flickristä:

 

 

Kuvat (C) Toasty Ken, Creative Commons License Flickr
http://www.flickr.com/photos/toasty/

 

Charlie

On tääl taas! Jee!

Keinästen suosikkihoitokoira Welsh Terrier Charlie (Walesinterrieri Wikipediassa) oli taas muutaman päivän hoidossa. Mr. Charleston oli kasvanut, sekä fyysisesti että henkisesti, eikä ollut enää samanlainen riiviö kuin aiemmin.


Viime kerralla puolet ajasta kului jahdatessa, kun koiru löysi roskia, sukkia, kenkiä yms. pureskeltaviksi. Tällä kertaa joutui vain muutaman kerran ottamaan suusta jotain pois, eikä kertaakaan jahtaamaan. Kieltämättä valtaisa kiusaus, olohuoneen pöydälle jäänyt suklaakääre, tarttui hampaisiin, mutta sen kanssa piti tulla rehentelemään takahuoneeseen, ikäänkuin lällättämään "kato mitä mää löysin".


Ulkoilu oli samasta syystä paljon helpompaa. Ei tarvinnut viiden metrin välein pysähtyä repimään styroksia tai muita roskia suusta. Vähemmän sinkoilua lenkkeilijöiden ja toisten koirien ja pulujen perässä oli myös, tosin ei hauva vieläkään kävele kovin kauniisti hihnassa.


Omistajien raportoimat sisäsiisteysongelmat eivät olleet ongelma. Ainakaan meillä.


Toivottavasti tulee pian takaisin! On jo ikävä meidän satunnaiskoiraa!