Mitä kaikkea on tullut tuotua Suomesta, kun täältä ei saa

• chifonet-rättejä, täältä kun saa vain sellaisia paksuja, tai sit talouspaperia
  
• tiskiharjan, ostin sen Mouhikselta, Sinin vaihtopäällä, täältä saa tiskiharjoja, mutta ne on tyhmän muotoisia, ja liian pehmeitä tai liian kovia harjaksiltaan. Nää harrastaa enemmän pesemistä pienillä pesusienillä, jotka voin sanoa, menee aika pian aika ällöiksi ja epähygieenisiksi. Mythbusters teki siitä testinkin, numero listaa pöpöjen määrän: 

• Vessanpönttö- 2
• Kännykkä - 6
• Ostoskärryn kahva - 10
• Hotellihuoneen kaukosäädin - 44
• Tietokoneen näppäimistö - 65
• Valokatkaisija - 332
• Setelit - 936
• Keittiön pesusieni - liian monta laskettavaksi

• Ne ei täällä useinkaan harrasta leivinpapruu. Sen sijaan käyttävät teflonisia peltejä. Onneksi meidän lähikaupassa myydään Parchment Paperia, joka on leivinpapruu.
  
• Särkkäriä, täkäläiset särkkärit sisältää paljon sokeria ja väriaineita, mutta vaan 200mg per tabu.
  
• Bafucineja kipeää kurkkua turruttamaan (ei oo) ja Strepsilsejä (täkäläiset maistuu kirsikkaesanssille, yök), ja Mobilatia (täältä saa vaan tiikeribalsamii).
  
• Ruisleipää, tosin Whole Foodsiin oli nyt tullut tullut sellaista paksua täysruisleipää, sellaista painavaa ja tiivistä. Jee!
  
• Tölkinavaajan, sellaisen pienen, koska täällä kaikki on sellaisia ruuvattavia ja isoja. Paniikkipakettiin maanjäristyksiä varten halusin kompaktin, sellaisen mitä pikkulähikaupoissa myydään ananaksien vieressä.
  
• Sammutuspeiton, täältä sai vain sellaisia paksuja villaisia.
  
• Heijastimia.
  
• Tää ei oo mun, mutta: lasten kurahaalareita, tai sellaisia kyynärpäähän asti ulottuvia kurahanskoja täällä ei harrasteta.
  
   

BAWT

Bay Area Wilderness Training on sydäntäni lähellä. Olen nyt puolisentoista vuotta ollut hommissa järjestölle, ensin harjoittelijana, sitten vapaaehtoisena. Tällä hetkellä olen Art Director, ja ensi viikolla aloittaa mun eka "alainen", toinen vapaaehtoisgraafikko, jonka ohjaamisesta olen pääosin vastuussa. Aika pelottavaa.

Mutta vaikka viikottain siellä käyn, harvemmin tulee otettua kuvia. Tässä muutama arkistojen aarre.

Viime keväänä BAWTin perustajan, Kylen, kanssa auttelemassa San Franciscon toimipisteessä. Pestiin makuupussinpusseja, ja aiheutettiin vaahtovyöry.






















Viime Earth Dayna istutettiin toimiston eteen kukkia. Nyt iso osa kukista on kuollut, rikkaruohot kasvaneet takaisin. Pitäisi yrittää uudelleen. Ehkä pian. Kun olisi aikaa.





BAWTissa harjoittelijat ovat kolmesta kuuteen kuukautta. Ja vaihtuvat nopeasti. Tässä ollaan jäähyvöislounaalla, program intern Jamie testaa grillatun juustoleivän juuston venyvyyttä.








Tässä ollaan Oaklandissa patikoimassa porukalla. Oli mukavaa vaihtelua. Mutaista, mutta mukavaa. Mutta kuvitelkaas mua, leikkimässä ryhmähengenkohotusleikkejä, joka vaati 1. rytmiä 2. muistia 3. nolostumattomuutta. Piti laulaa pitävänsä isoista pyllyistä, muistaa, mikä pylly kukakin oli (pikkupylly, isopylly, pylly 3 jne), taputtaa rytmissä, ja jos mokasi monta kertaa, joutui ringin keskelle tanssimaan, ja yrittämään häiritä muita. Noloa! Ei pystynut kuin seisomaan tumput suorina.

Arvaa mikä?

No voisilmäpulla ja korvapuusti – tietysti!
Molemmissa maku ihan kohdillaan, ulkonäkö täysin pielessä, ja pehmeys ja kosteus ei samanlainen kuin äitin pullissa.

Mutta ihan syötäviä, outoja ja rumia vaan.

Charlie-koiran kuvia

Uusin huonekalu.

Craigslist-löytö. $70, plus kotiinkuljetus palvelulta nimeltään Young Man and a Van, yhteensä $200. Pottery Barnin kaappi, umpipuuta, ovh vastaavalle tuotteelle $1,699! Myyjä oli ostanut tämän PB:n alesta, kyseinen yksilö oli ollut liikkeessä näytekappaleena. Sen jälkeen ostaja oli päättänyt maalata sen (uskomattoman huonosti!) valkoisesta mustaksi, rikkonut yhden vetimistä, ja lisännyt (teipillä!) ritiläovien sisäpuolelle muovipeilit. 


Vaatii jo taitoa maalata noin laiskasti. Ei ollut poistanut vetimiä ennen maalaamista, saatika tehnyt alumaalille mitään, hionut tai pohjustanut. Maalia oli lätkitty niin paljon, että se on paikoittain paksuilla klönteillä ja valumilla. Ja paikoin valkoista maalia... mutta silti rakastan sitä! 


En olisi itsekään rakastanut PB:n alkuperäistä valkoista maalia. 


Vetimien vaihtaminen oli yllättävän hankalaa. Löysin talon kellarista purkillisen viktoriaanisia vetimiä, ovenkahvoja ja erilaisia koukkuja. Niistä kaksi oli sopivia tähän tarkoitukseen, ja samanlaisia kuin komeromme vetimet. 


Kaapissa oli neljä samanlaista vedintä, yläosan oven vasen vedin oli rikki. Joten helpointa olisi vaihtaa vain kaapin ovien vetimet. Mutta pidin enemmän alkuperäisistä vetimistä, ja halusin yläosaan ne. Joten halusin siirtää alaosasta yhden kahvan ylös ja laittaa alas uudet. Kun sain vihdoin vasemman alakahvan irti, se oli melko tiukassa maalin kanssa, kävi ilmi, ettei niitä tosiaan oltu irrotettu ennen maalaamista, joten alla oli valkoista. Nooh, onneksi alkuperäiset vetimet olivat kaksiosaiset: vedin, ja levy. Joten jos vain jättäisi alkuperäisen levyn, ja lisäisi kellarista löydetyt vetimet. Mutta ei. Ruuvit olivat liian lyhyet. Joten lähdin takaisin kellarin aarrekammioon etsimään oikeanpituisia ja -paksuisia ruuveja. Ja löysin pidemmät oikeassa paksuudessa!


Sain vasemman kahvan valmiiksi. 


Oikean vetimen kimppuun. Mutta edellinen omistaja oli kaiken muun lisäksi saanut oikean laatikon vetimen ruuvin ristipään rikki liiallisella ruuvaamisella. Eikä sitä saanut hyvällä eikä pahalla pois. Ei edes puhtaalla väkivallalla. 


Plan B. 


Vasen alalaatikko takaisin niinkuin olikin. Uudet kahvat siis ylös.


Onneksi ei tullut enempää yllätyksiä. 


Niin, ja mainitsinko jo, ettei kaapissa ollut hyllyjä? Tai tankoa? Edellinen omistaja oli poistanut myös hyllyt suuressa viisaudessaan, kuulemma että saisi telkkarin sinne. Eikä säilyttänyt hyllyjä. 


Hyllynkannattimet onneksi on, ja tangon lisääminen on helppoa! 
Lisäksi pitäisi fiksailla mustaa maalia, paikoista josta se on haljennut, poistaa valkoisten hintalappujen tahmat, ja kiinnittää peilit esteettisemmin kuin teipillä. Edes kaksipuoleisella teipillä! 


Ja kannattiko? Todellakin. 


Projektit on kivoja. Ja maailma pelastuu lompakon ohella, kun ostaa vanhaa. Ja enemmän luonnetta! 


Ja mahtavaa, että pian saa lisätilaa vaatteille. Meillä on siis pieni komero, johon mahtuu puolet takeista, ja kangashyllykköön huppareita. Sitten on molemmilla lipastot, joihin mahtuu just ja just paidat ja housut. Tai mun mahtuu, Samin ei oikein. Sitten on vielä isompi komero, jossa roikkuu kenkäkangashyllykön lisäksi lisää takkeja, mun mekkoja, ja häävaatteet. Siis sellaisella metrin levyisessä tankotilassa. Lisäksi lattialla on kassi, jossa säilön mun urheiluvaatteita. Se kaappi on niin tupaten täynnä, ettei mitään rajaa! Siellä asuvat myös lakanat, raksalamput, maanjäristys-selviytymispakkauslaatikko, vessan siivouskamat, vieraspeitot ja -tyynyt.


Ainiin, ja eteisessä ja sängyn alla on lisää vaatteita. Ja lipastojen päällä on laatikot, jossa sukat ja kalsarit asuu.


Lisäsäilytystila tulee siis tarpeeseen. 


Ainakaan Samin ei tarvitsisi enää mennä töihin laatikkoruttuisilla paidoilla, ja mun ei tarvitsisi etsiä vaatteita neljästä eri paikkaa! 

Flunddaa, osa II.

Kun Sami on päässyt kriittisimmästä flunssastaan ohi, on mun vuoro. Varokeinoista huolimatta, tauti iski.

Pahin mahdollinen aika, mutta minkäs teet!

Nyt perjantai-ilta ja koko lauantai vietetty sohvalla maaten ja palellen ja hikoillen. Toivottavasti maanantaihin mennessä olisin paremmassa kunnossa. Tiistaina olisi asiakaspalaveri. Torstaina pitäisi olla kouluttamassa mun assaria BAWTissa. Ja kaiken aikaa pitäisi olla kiireellä tekemässä töitä!

Oivoi.

No, ei auta kuin naukkailla c-vitamiineja, juoda paljon vettä ja mehua ja koittaa levätä. Ja toivoa parasta. Elämä on.


Nyt kun saisi Linkosuon myslipaahtoleipää Voimariinilla ja metwurstilla ja VHS-kasetilta Tuulen Viemän, niin olisi takuuvarma parantumiskuuri siinä.

Flunddaa.

Sami on kolmatta päivää kipeänä. Sama tauti on käynyt toimistolla jokaisen läpi.

Makaa raukkaparka sohvalla ja nukkuu ja katsoo telkkaria ja syö välillä. Ja mää koitan keskittyä töihin kuorsauksen keskellä, hih! Ja olla saamatta samaa tautia. Ei koskaan ole hyvä aika tulla kipeäksi, mutta nyt en millään ehtisi! Kaksi nettisivuprojektia ja vino pino isoja printtiprojekteja, joissa on kaikissa tiukat deadlinet. Ei nyt millään ehtisi. Toukokuun puolessavälissä sitten ehtisi paremmin...

Joten olen desinfioinut kaikki pinnat, mihin Sami koskee. Itsetehdyllä pesuaineella, jopa. Halpaa vodkaa, teepuuöljyä, vettä ja eukalyptusöljyä (tuoksuksi).

Lisäksi pumppaan itseäni vitamiineilla.

Toivottakaa mulle onnea pöpöjenvälttelyssä!
Ja Samille pikaisia paranemisia.