Kalifornian Leijonat

Oltiin Samin kanssa seurailtu jääkiekkoa netistä ja telkkarista (Sami enemmän kuin minä). Oli iloinen yllätys kun saatiin kutsu finaalipeliä katsomaan irkkubaariin Haight Ashburyssä.

Kun pääsin perille, paljon tuttuja naamoja, mutta kaikki kulmat kurtussa. Telkkarista baarissa tulikin vain viehekalastusta ja collegekoripalloa. Joku selvitti, että peli onkin USA:n telkkarissa vasta tulossa maanantai-iltapäivänä... On uskomatonta, kuinka vähän täällä seurataan kiekkoa, ja silloinkin lähinnä NHL:ää. Moni ei edes tiennyt maailmanmestaruuskisoista.

Nooooo, mikä neuvoksi? Päätettiin laittaa kisastudio pystyyn meille, tvkaista.fi-palvelun kautta streami telkkariin. Heittelin vieraammille ihmisille käyntikortteja, että saivat osoitteen ja puhelinnumeron. Napattiin eka taksi, ja juostiin kotiin. Imuroida en ole kerennyt viikkokausiin. Jokainen taso olkkarissa ja keittiössä oli täynnä tiskiä. Vessapaperi oli lopussa. Huoh.

Mutta kekkereistä tuli lopulta ihan huikeet. Ahdettiin olkkariin noin 25-30 ihmistä. Tilasin pari pitsaa netistä, porukat toi omat kaljat ja sipsit. Kannettiin takahuoneen sohva olkkariin, ja aseteltiin sen taakse ruokailutuolit ja tietsikkatuolit riviin. Taaimmaiset istui eteisen kenkätelinepenkeillä.

Tunnelma oli aivan mieletön, liput liehui ja miehet karju. Yläkerran naapurit olivat googlettaneet, että mitä urheilutapahtumia on meneillään nyt! Tulivat onnittelemaan voitosta.

Joku otti videotakin hurrauksesta, mää otin kuvan vaan alkuasetelmasta.

Ihanaa, Leijonat!

Poikien The Horsmas-bändin eka keikka

FAHA Sonoma, CA

Uusilla poluilla

On jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisi kiva kouluttautua lisää, ja olenkin katsellut erilaisia seminaareja ja kursseja. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että seminaarit ovat kurssikirjoja laiskoille ihmisille.

Ja halvempi on ostaa se kirja, tai lukea netistä tutoriaaleja.

Lehtihommaa varten lueskelin muutaman kirjan ja ostin pinkan lehtiä. Paras kirja maksoi dollarin Pelastusarmeijan nettikaupassa. Se oli vuodelta 68, joten tekninen opastus kirjassa oli hivenen vanhentunutta "viivat ovat hyvä ja edullinen kuvitus, jokaiselta painotalolta löytyy kokoelma eripaksuisia viivoja..", mutta klassikot eivät vanhene, ja tarvitsin kurssitusta nimenomaan siinä, mikä on hyvää ja mikä huonoa taittoa. Ja sanaston englanniksi, jotta osaan kutsua asioita oikealla nimellä.

Tänään opiskelinkin sitten toista ääripäätä - mobiiliapplikaatioiden suunnittelua. En tiennyt, että Applella on aivan huikean yksityiskohtainen opastus iPhone ja iPad-appien suunnitteluun. Osallistun nimittäin yhden entisen Quidilaisen kanssa jenkkien tartuntatautien keskuksen flunssa-applikaation suunnittelukilpailuun. Mää teen graffat, Tomppa tyttöystävineen hoitaa koodin. Jos voitetaan 15000, pistetään se kolmeen osaan. Muuten kyseessä on vain portfoliomatskusta ja uuden opettelusta, mikä ei ole lainkaan huono idea. On vain ajan kysymys, kun joku asiakkaistani haluaa mobiiliapplikaation...

Kolmas asia, missä koen olevani lisäopintojen tarpeessa, on painovalmiiden tiedostojen tekeminen. Tiedän, mitä asetuksia käyttää, ja ymmärrän eri profiilien tärkeyden. Mutta en aina tiedä MIKSI jotakin tehdään niinkuin se tehdään. Muistin eilisillä messuilla yhtäkkiä edellisvuotisen osaston, joka oli hauskasti laitettu. Se oli paperinvalmistajan, ja tarjolla oli sarja opaskirjasia painotuotteista, nimeltään ED. En edellisvuonna saanut kuin uusimman numeron, ja nyt ilokseni huomasin kirjojen olevan luettavissa netissä.Tilasin hyödyllisimmän opuksen itselleni paperiversiona kotiin. Se tullee olemaan hyödyllinen pitkään.

Joskus vielä palaan koulunpenkille - opiskelemaan jotakin sivistävää. Mutta siihen saakka omatoiminen opiskelu saa riittää itsensäkehittämistarpeisiini!

Messumeininkiä

En oikein tiedä, mitä mieltä olen messuista. Siis tapahtumista, jossa firmat esittelee tuotteitaan, jotkut viisaat pitää puheita ja tarkoitus olisi VERKOSTOITUA. Alan tapahtumia on tässä kaupungissa runsaasti, muutamassa olen käynytkin.

Kaikissa on sama ongelma: liput maksaa monta sataa. Ja ainakaan vielä ei ole yhtäkään sellaista aihetta ja puhujaa ollut, joka saisi minut maksamaan sellaisia summia. Ja eipä olisi tänpäiväisillekään kannattanut lippua ostaa. Lempijuoma - no ¥1%#+ ilmanen! Niin tässäkin tapauksessa, ilmainen oli paras hinta. Pääsin kiertämään pöydät, keräämään paperinäytteet ja ostamaan kirjan. Kuuntelin designguru Kit Hindrickin omakehu haisee -keynoten. Ja join ilmaisen lasin viiniä.

Ja totesin, etten tykkää minglailla väkijoukoissa. En osaa alkaa luontevasti keskustelemaan vieraiden kanssa. Vaihdoin muutaman sanan (ja käyntikortin), mutta en oikein löytänyt ketään, jonka kanssa olisi mitään puhuttavaa...

Mitä jäi käteen juomalipukkeen lisäksi?

Muutama inspiroiva vuosikertomusmalli
Pari linkkivinkkiä Kitiltä
Kirja, jossa annetaan vinkkejä freelancerin lakiongelmiin ja hinnoitteluohjeita
Totesin, etten vieläkään halua liittyä mihinkään järjestöön, AIGAn ja Graphic Artist Guild olivat esillä.
Sen sijaan aion mennä San Francisco Design Weekille, jonka missasin viime vuonna ja olisin unohtanut tänä vuonna
Kolme mahdollisuutta voittaa iPad, ja yksi grilliarvonta
Hyvä mieli siitä, etten antanut periksi mielihalulle, enkä syönyt karkkia tai suklaata tai kuppikakkua, vaikka tarjottiin.

Ensi vuonna uusiksi? Todennäköisesti. Maksanko lipusta? Saapa nähdä...

Trööt!

Mitään ei olla otettu.

Hauskaa vappua!

Trööt! Seuratkaa meitä Twitterissä @Wappujuna!

Junat on joteski romanttisia

Maisematkin näyttää junasta kauniimmalle kuin autosta. Ehkä se on se 200km / h, mikä vaikuttaa.
Suomen reissu tähän saakka:
Lensin yksin SFO:lta MUC:iin ilman mitään yllättävää. Katsoin leffoja, ruoka oli pahaa ja nukuin aika vähän. Kentällä tein töitä ja pesin hampaat. Ei ollut nälkä, yllättävää kyllä.
Helsingin lennolla ihmettelin jälleen suomea puhuvia ihmisiä, söin hyvällä ruokahalulla tarjotun kuivan sämpylän ja luin kokonaisen kirjan alusta loppuun. Kirjan nimi on Zeitoun, ja se kertoo miehestä, joka hurrikaani Katrinan jälkeen meloo tulvivassa New Orleansissa auttamassa ihmisiä ja yllättävistä käänteistä sen jälkeen.
Saavuttuani olikin ekana ohjelmanumerona polttarit. Mukava talvinen viikonloppu, joka sujui järjestelyiden osalta hyvin.
Maanantai oli osin työpäivä, osin hengailin Sofian kanssa. Laskiaispullaa!
Tiistaina pyrähdin Helsinkiin moikkaamaan Anniinaa (ja Paulia ja Tinkaa), keskiviikkona takaisinpäin. Totesin Cafe Javan sekä junan edelleen hyviksi paikoiksi työskennellä. Oli hassua tehdä samaa esitettä, jonka aloitin edellisellä reissulla - se projekti on hiukan venynyt.
Keskiviikkoiltana alkaisivat Tampere Film Festivalit, varmaankin treffailen kavereita niiden merkeissä.
Torstaina nokka suuntaa kohti Ulvilaa, jossa käyn ihastelemassa Heidin perheenlisäystä, joka viimeksi oli ihan pikkuinen nyytti, nyt jo potra poju. Ja edeltävällä kertaa melkoinen masukumpu!
Lauantaina onkin sitten häät. Perjantaina ehkä laitetaan asioita kuntoon hääpaikalla, en vielä tiedä tarkemmin. Olisi mukava käydä Juupajoellakin, jos vaan kerkeisi.
Maanantaina tarkoitus olisi junailla itsensä Ouluun, josta sitten keskiviikkona lennän takaisin Helsinki-Vantaan kautta kotiin.