Viikon typografiatuokio

Inspis voi iskee missä vaan. Ravintolan vessan suuntaa osoittava teksti oli taidolla maalattu käsin. Hienolla "fontilla". Tykkään.

Ystävänpäivänä

Musseleilla (=jonkin sortin merisimpukka) on kaveri. Yhden kuoren sisällä oli meritähti. Tehtiin muista musseleista valkoviini-valkosipuli-persiljakastike pastalle, nams!

Kieltäydyin menemästä ravintolaan ystävänpäivänä, kun se on täällä niin yliromanttinen. Mainosten mukaan pitäisi miesten ostaa kukkia, timantteja, alusvaatteita ja suklaata... yleisin päivä kosia oli myös eilen.

Mentiin sen sijaan ruokakauppaan. Ja saatiin kaksi paunaa musseleita ilmaiseksi, kun kassa ei löytänyt niille hintaa.

Se oli romanttista.

Testing.

Tyhmä puhelin.

Kokkola ja muita paheita.

Olen pikkuhiljaa muuttanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan. Enemmän "oikeaa" ruokaa, vähemmän keinotekoista kuraa. Mun karkkipussi on nykyisin useimmiten vadelmia, mango, tai pala tummaa suklaata.

Mutta joistakin asioista on vaikea luopua.
Tässä top 3 paheet.

Limppari, etenkin dieettikola. Kuplavesi. Monella tapaa paha. 

• Liiallinen kofeiini ei ole hyväksi varsinkaan kaltaiselleni päänsärkyilijälle!
  
• Happamuus on pahaksi hampaille.
  
• Aspartaami ja muut keinotekoiset makeutusaineet eivät ole hyväksi – muistatte varmaan sen tutkimuksen, jossa hiirille kasvoi päänkokoisia kasvaimia aspartaamidieetillä, mutta jonka tuloksena todettiin sen olevan ihan ookoo kuitenkin ihmisille? Keinosokerien väitetään lisäävän alzheimerin riskiä, maksasairauksien ja syöpien riskiä. Lisäksi joidenkin mukaan se hidastaa aineenvaihduntaa, jolloin dieettilimu saa ihan päinvastaisen vaikutuksen... tosin se tutkimus oli aika tyhmä, siinä vaan todettiin, että lihavat ihmiset juo dieettiä laihoja useammin. Hmm.
  
• Coca Cola Company ei tarvitsisi kyllä yhtään enempää mun rahoja.
  
• Kolan hiilijalanjälki lienee aika iso verrattuna siihen, jos vaikka joisi kotona ihan vaan hanavettä.
  
• Roskaava pakkaus, vaikka kierrättyykin. Tölkeissä, josta kola maistuu makeimmalta, on lisäksi sitä bisphenolia siellä tölkin sisällä, joka ei ole terveellistä. Jos sitä ei saa olla vauvanleluissa, niin miten sitä saa sitten juoda?

Parannan tapani -idea: juon enemmän teetä. Kofeiinia, muttei niin pahasti, ja flavonoideja kaupan päälle. Uusi suosikkijuoma on Yerba Mate tee, jota saa myös sokeroituina versioina, kuplilla tai ilman. Whole Foodsista saisi tietysti myös luomukolaa, jossa olisi oikeaa sokeria ja ei lisäaineita. SodaStreamin Penguin on vanhanajan soodasifoni, sellainen vois olla hauska. Kuplavettä on kivempi juoda, ja mintunlehdillä tai muilla mausteilla oikein makoisaa. Ja hiilijalanjälki pienenisi. Normioloissa juon ainakin yhden pullon kuplavettä viikossa, ja limpparia pari. Hyi mua. 

Karkki, etenkin Twizzlers ja väyrysenpäät. Huonoksi vyötärölle ja maapallolle. 

• Sokeri vie hampaat.
• Sokeri menee suoraan mahamakkaroiksi. Korkea kalorimäärä, josta ei ole mitään hyötyä tai pidä nälkää. 
• Lisäaineet ei ole hyväksi – ja osa jopa aika ällöjä. Suosittu lisäaine karkeissa ja limuissa on castoreum eli hauste, joka on kuivattua majavan anaalirauhasta. Ja valmistajille näppärästi sitä ei tarvitse listata erikseen, vaan se on osa "luontaisia aromeja". Yäk. 

Parannan tapani -idea: älä osta karkkia. Jos on pakko, ja hedelmät ja marjat ei riitä, niin osta Whole Foodsin karkkeja, joissa on vaan sokeria ja marjamehuja. Tai hyvää suklaata. Leffaan mukaan kuivattuja mansikoita. 

Sipsit, naksut ja nitriittilihat

Oi rasva ja suola, miksi teidän pitää maistua niin hyvälle? Monet ihmiset tykkää vain suolaisesta tai makeasta, minä molemmista. Sipsit maistuu niin mainiolta illalla. Pekoni myös. 

• Aivan tajuton määrä rasvaa menee suoraan keskivartaloon. Transrasvat on vielä pahempia ja tukkii verisuonet. 
• Kourallisessa sipsejä on pahimmillaan koko päivän suola-annos.
• Nakeissa, pekonissa ja leikkeleissä on nitriittiä, joka on säilöntäaine.  jota täkäläinen syöpäjärjestö on kehottanut ihmisiä olemaan syömättä lainkaan. Myös lihoissa, jotka on nitriitittömiä, muuntuu mahassa pahantekijäksi. 

Parannan tapani -idea: popkorni (jossa ei ole lisättyä rasvaa tai suolaa), on terveellistä. Mutta perusmikropopparit on aika tujua kamaa. Kaupasta sais monenlaisia muitakin sipsejä, merilevästä turnipsiin, joista osassa on vähän rasvaa ja suolaa. Toisissa taas ihan yhtä paljon kuin perunalastuissakin. Pistaasipähkinät ja muut pähkinät on myös yksi hyvä vaihtoehto suolan ja rasvan himoon. Ja kun ei muu kelpaa, suolatikut ja pretzelit on vähärasvaisempia. Ja sipsejä onneksi voi ostaa vain pienen pussin! 

Pekonia voisi satunnaisesti koittaa korvata tai jättää pois. Nakit ja makkara on vaan niin hyvää, että otan riskin, silloin kuin sitä tulee syötyä. Leivänsyönti on jäänyt vähemmälle muutenkin, joten salamia ja kinkkua tulee vedettyä paljon vähemmän. Vegaanipekoni, nimeltään Facon-Bacon, on yllättävän hyvää. Soijanakit ei vaan maistu. 

Anaalirauhasista ja muusta kamalasta voi lukea lisää mielenkiintoisesta blogista: http://www.brucebradley.com/

Tyyppi oli vuosikymmeniä töissä jättiruokafirmoilla, ja nyt on päättänyt paljastaa kaikki alan likaiset salaisuudet. 

Luin muunmuassa, että "luonnonmukainen" makeutusaine Stevia on kaikkea muuta kuin luonnollista. 

Valmista!

Olenpas nyt kätevä emäntä. Villapaidasta ja parista peitosta kirpparilla syntyi vallan mainio pikkuinen palli. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! Toiseen mokomaan olisi materiaalit, ehkä seuraavan viikon aikana askartelen vielä sen telkkarin äärellä...

Jakkara, palli, säkkituoli...villapaita?

Olen aika kauan haaveillut tällaisen ostamisesta:

Etsy.com NanaHome

Mutta ne on aika kalliita. Ja musta ei ole sellaisen kutojaksi. Tietysti suvusta löytyisi muutama kädentaitoinen, joka mulle sellaisen virkkaisi. Hmm....
Kiinnostuneille, tässä ohjeet: http://www.pickles.no/puff-daddy-knitted-stool

Harkitsin myös tätä:

Etsy.com aletafae

Mutta sekin maksaa kahdeksankymppiä. Ja kun on pihi, niin on pihi!

Selailin lisää, ja nämä oli hauskoja:

Etsy.com littlemissloolies

Sitten löysin tämän ohjeen blogista. http://thirtyeight20.blogspot.com/2011/12/diy-sweater-pouf.html
Siihen ei tarvitse ompelukonetta, eikä kassikaupalla edes pumpulia. Tää tyyppi laittoi sisälle kahdet farkut, yhden tyynyn, vanhoja teepaitoja ja viltin.

thirtyeight20.blogspot.com

Hinta? Pari dollaria villapaidasta kirpparilla, lankaa ja nappi. Puolisen tuntia aikaa.

Eli homma toimii näin:

• Osta mahdollisimman iso villapaita kirpparilta
• Leikkaa hihat ja kaulus ja hartiat pois jättäen vain vartalo-osan, niin että lopputulos on neliömäinen putkilo
• Leikattu osio ommellaan kiinni suppuun, villapaita on nyt pussi. 
• Täytä kiinteillä ja pehmeillä tekstiileillä niin että se on keskeltä ja päältä pehmeä ja reunoilta ja pohjalta jämäkämpi ja ei kovin möykkyinen.
• Ompele päällipuoli samalla lailla suppuun.
• Lisää nappi tai päällystetty pilttipurkin kansi tai pahvipyörylä päälle peittämään ompeleet.

Itse ajattelin yrittää saada keskiosan napin uppoamaan hiukan syvemmälle. Ohjeessa se vain lätkäistiin päälle peittämään se keskisuttu. Mutta jos sitä saisi vedettyä verhoilunappimaisesti syvennökseksi, niin lopputulos olisi istuttavampi.

Koska haluan niitä kaksi, täytyy koittaa löytää kaksi samanlaista villapaitaa, tai ainakin sellaista, jotka sopii toisiinsa.

Neule se taitaa olla siksi, että se venyy? Ja kun yläosan leikkaa pois, niin se on valmis putki. Ja alareuna on viimeistelty. Täytyy muistaa valita neule, joka ei kutise. Ja ehkä ostaa täytteetkin sieltä kirppikseltä.

Koska minä olen minä, todennäköisesti onnistun saamaan sen reunan rispaamaan totaalisesti. Yrittänyttä ei laiteta! Toivottakaa onnea!

Oikeusvaltio...

Ämerikkähän on tunnettu kaikenmaailman hölmöistä lakijutuista. Esimerkkinä vaikka se juttu, jossa vankilan asukas haastoi osavaltion oikeuteen vankilaruuasta – joka aiheutti vangille ilmavaivoja.

No, olen tähän saakka toivonut, ettei lakijuttuja osuisi liiaksi omalle kohdalle, jos parhaansa tekee ja allekirjoituttaa sopimuksen, jossa niin sanotaan. No, nyt sitten tuli asiakkaalta pelottava sopimus allekirjoitettavaksi. Se oli niin monimutkainen, etten ymmärtänyt sitä edes selityksen jälkeen.


No, tästä syystä aloin sitten lueskelemaan noita lakiasioita. Jotkut asiakkaat vaatii, että palveluntarjoajilla on liability insurance, eli jonkinsortin vastuuvakuutus. Yleensä sitä varten, jos joku kolmas taho haastaa oikeuteen tekijänoikeusjutuista. Tapaan uuden lakimieheni (tai -naisen oikeastaan) huomenna, ja sen kanssa katsotaan, pitääks mun ostaa vakuutus vai ei, ja minkälainen vakuutus. Kyse on joko  neljästäsadasta vuodessa, tai tonnista, tai tonnineljästäsadasta. Siltä varalta, jos joku haastaa oikeuteen, ne korvaisi sitten miljoonaan asti korvauksia.

Hihitystä aiheuttavan tästä aiheesta tekee se, että oon puhunut kolmen vakuutusneuvojan kanssa, ja jokainen niistä on eri mieltä. Yks on sitä mieltä, että mun kannattaa ainoastaan hommata general liability, joka kattaa esimerkiksi sen, että jos oon palaverissa ja joku kompastuu mun läppärilaukkuun, ja kolhii ittensä, niin se vakuutus korvaa sit sen sairaalakulut. Tai jos rikon palaverissa ollessani niiden omaisuutta. Toki mun asiakkailla on oma kiinteistövakuutus ja monta muutakin, jotka sen myös korvaisi. Mutta jostain syystä se olisi tärkeää, että mulla olisi oma. Jahas.

Toinen myyjä oli sitä mieltä, ettei se ole kovin tärkeä, koska käyn harvakseltaan palavereissa, ja asiakkaat ei koskaan tule mun luokse, enkä käytä niiden laitteita siellä ollessani. Mutta sen sijaan errors and omissions ois kuulemma tärkee. Se kattaa sen, jos mokaan, ja asiakas haastaa oikeuteen menetetystä tienesteistä. Tuo tuntuu loogisemmalta, ja asialta, joka saattaisi tapahtuakin.

Sit kolmas tyyppi (ekan tyypin pomo) oli sitä mieltä, etten tartte näistä välttämättä mitään, jos vaan teen sopimuspaperit paremmin. Ja sit se kertoi, mitä niihin sopimuspapereihin pitäisi laittaa. Kiitin kauniisti ja lupasin palata asiaan.

Toivottavasti se lakinainen huomenna osaa sanoa, mitä mun kannattaa tehdä! Se on luoviin aloihin ja freelancereihin erikoistunut lakinainen, joten toivottavasti se osaa sanoa, mikä on mun alalla tärkeää ja mikä ei.