Lopputulos: roikkuva ruukku, joka ei heti kuivu, kun laiska puutarhuri ei muista sitä kastella. Hinta: $0, ruukut ja tarvikkeet löytyi kotoa ja olivat ilmaisia, ja kasvit on etupihalta.
Tarvikkeet: iso ruukku (musta), pieni ruukku (kuvan kirkas kippo), mansikkakori tai jonkinlainen ison mustan ruukun kokoinen astia, johon voi porata reiän pohjaan.
Mun versiossa pikkuruukku menee pohjalle vesiastiaksi. Sen päälle menee mansikkakori, joka sattumalta oli täydellisen kokoinen mustaan ruukkuun nähden.
Korin pohjaan solmin palan tiskirättiä. Sen ideana on kuljettaa vettä vesiastiasta multaan, niinkuin myrskylyhdyn sydän.
Mun versiossa koppa piti peittää, ettei mullat tipu, käytin loput tiskirätistä siihen, ja teippasin paikoilleen mustalla teipillä.
Sitten multaa ja kasvit päälle ja reipasta kastelua. Sidoin ruukun ympärille entisestä Leviksen paperikassin kahvasta talteen otettua narua, paksua sisalnarua se kaiketi on. Löin aitaan kiinni naulat, ja ripustin ruukut. Näppärästi seuraavana yönä tuli myrsky, mutta eivät olleet tippuneet.
Kasvit on vähän heikossa hapessa, ne on etupihan kirjorönsylilljan "vauvoja", jotka joutui pari päivää ootteleen auringossa ennenkuin sain ne istutettua. Jos nämä ei pärjää (eli siis mun kastelupatentti ei toimi!) vaihdan kukat mehikasveihin tai kaktuksiksi.
Tässä vielä vanha otos näiden ruukkujen lokaatiosta. Tuo ikkuna on meidän makkarin ikkuna tuolla puun takana, ja seinässä oikealla on vessan ikkunat. Tuo kaikki vihreys on rikkaruohoa. Vaihtelevalla menestyksellä olen ne aina kitkenyt, mutta ne kasvaa nopeasti takaisin. Mikä on käsittämätöntä, koska pohjana on pelkkää BETONIA. Puun ympäristössä kasvaa nyt tällä hetkellä rönsililjoja, ja tuo etuosa on kitketty ja lakaisin hiekanmuruset pois niin ettei kasveilla ole mitään, mistä kasvaa. Aidan alta naapurin puolelta ne vielä kasvaa.
Sitten olikin hyvä aika nauttia tuliaisista – Fazerin ruispuikulat maistuivat oikein mainiolle.
