Renttuja

Poikien harrastusbändi on ehtinyt moneen paikkaan. Juhannus- ja vappujuhlista täällä kaupungissa FinnFesteille San Diegoon, ja bändikisan kautta katufestareille.

Seuraavaksi kuulemma lisää keikkaa, ja Suomen kiertue. Ja Las Palmas, Gran Canaria.


Tuossa videossa kyllä ääni kuulostaa oudolta.
Paremmalta kuulosti livenä. Tietty tuo on kuvattu sivusta, joten ihan toisen kajarin vierestä.

Mää näyn videossa punaisessa takissa. Teräspappa tanssitti monia naisia, välillä kahta yhtäaikaa – koko keikan ajan! Lisäksi hassua oli joukko suomalaisia turisteja, jotka olivat vierailulla kaupungissa, ja yhtäkkiä kuulivat Irwiniä. Toivoivat Poing poingia.

Tsekkaa video ja juttu:

http://yle.fi/uutiset/rentun_ruusu_soi_tanaan_san_franciscossa/6680176

Rentun ruusu soi San Franciscossa

San Franciscon kuuluisalla hippikadulla Haight Streetillä raikaavat sunnuntaina Irwin Goodmanin laulut. Haight-Ashburyn kulttuurifestivaalin päälavalle nousee The Horsmas-yhtye, joka tanssittaa amerikkalaisia suomeksi lauletuilla ja ska-kompilla terästetyillä Irwinin kappaleilla.

• Kansantaiteilija Irwin Goodmanin laulut soivat tänään sunnuntaina hippiliikkeen kotikulmilla Haight-Ashburyn kaupunginosassa San Franciscossa Yhdysvalloissa. Haight-Ashburyn kulttuurifestivaalin päälavalle nousee Irwin-tribuuttiyhtye The Horsmas. Rentun ruusunlisäksi soittolistalla ovat mm. sellaiset klassikot kuin Ei tippa tapa ja Las Palmas.

  Kulttuuritapahtumaan odotetaan päivän mittaan jopa 100 000 kävijää. 

  The Horsmas selvitti tiensä Haight-kadun lavalle bändikilpailun kautta. 25 uutta sanfranciscolaista yhtyettä esiintyi karsinnoissa ja jatkoon päässeet valittiin huutoäänestyksellä.

  Alunperin The Horsmas on San Franciscossa asuvien Tomi Huttulan ja Miikka Skaffarin hupimielessä aloittama, paikalliselle suomalaiselle yhteisölle suunnattu viihdeprojekti.

  - Nyt mopo on karannut pahasti käsistä, sanoo Tomi Huttula.

  Yhtye on esiintynyt laajemmallekin amerikansuomalaiselle yleisölle esimerkiksi perinteisessä FinnFest-kulttuuritapahtumassa. 

  - Outo kieli, retee asenne ja ska-poljento uppoavat loistavasti kalifornialaisiin kuulijoihin. Yllättäen myös ei-suomalainen yleisö on lähtenyt keikoilla tanssimaan jo ensimmäisestä kappaleestä lähtien ja jopa innostunut laulamaan mukana kertosäkeissä. Kielimuurin lävistävät sanoitukset kuten "poing poing", "Las Palmas", "dabadabadei" toimivat hyvin kielestä riippumatta.

Mikä kesä(sumu)!

Tiesittekös, että San Franciscon sumulla on nimi? Kyllä, sumun nimi on Karl. Ja tietty Kaarle myös Twiittaa.

Maanantai oli Memorial Day, eli kaatuneiden muistopäivä. Eli vapaa pyhäpäivä! Kolmen päivän viikonloppu oli oikein mukavaa. 

Perjantaina Gilles Petersonin DJ-keikka, lauantaina mulla oli dinneri tyttöjen kanssa, Sami vietti aikaa toisten "tyttöjeniltaleskimiesten" kanssa. Sunnuntaina oli ihan mukava möllöillä vaan kotona, testailin uutta ompelukonetta. 

Ja maanantaina otettiin Zipcar alle ja lähdettiin Mt. Tamalpaisille (siinä Muir Woodsin ewok-metsän takana), pienelle patikkareissulle. 

Sivujuonteena: tykkään uudesta Google Mapsista!

Karl tuli mukaan. 

"Arvaa mitä näkyis jos näkyis"-leikki. "Scenic View", sanoi kyltti penkissä. 

Tunnelmallista. 

"Täähän on ku Twilightista", saatoin ehkä sanoa. 

Metsässä tuoksui syksylle. Ei näkynyt kantarelleja. 

Loppuosa päivästä menikin sitten ei-niin-ihanasti. Liian kiva viikonloppu, ajatteli Murphyn laki. Painostava ja kostea Karl the Fog yhdistettynä mäkien kiipeilemiseen sai aikaan melkoisen hedarin. 

Nukuin autossa, tilasin matkalla Grubhubilla kotiinkuljetuksella kiinalaista ruokaa. Odotellessa nukuin kotona sohvalla. Söin, ja nukuin lisää sohvalla. Sitten koitin mennä suihkuun, mutta nukahdin matkalla puolipukeissa sängylle poikittain. Sitten illalla siirryin omalle puolelle. Heräsin aamuyöllä aivan karmivaan päänsärkyyn, join puoltoista litraa vettä, tärisin hikisenä vessan lattialla, ja sitten särkkärin avulla lopulta pääsin takaisin nukkumaan. 15 tuntia yhteensä se taisi olla.

Ihan pihalla

Lukitsin sitten juuri äskettäin itseni ulos. Jonka jälkeen murtauduin omaan kotiini.

Oppia ikä kaikki – en ollut huomannut, että takapihan ovi menee lukkoon itsekseen, luulin siihen tarvittavan avainta, niinkuin etuovellakin. Olin viemässä pyykkiä kellariin, kädessä kellarin ja portin avaimet. Kun tulen takaisin, ovi on kiinni. Oh noes.

Ensin naurahdin.
Sitten kirosin.
Sitten työnsin. Ja vedin. Ja väänsin.
Sitten koitin ovea siihen sopimattomalla avaimella.
Kyllä, se on nyt lukossa.

Tuumaustauko. Kauhea nälkä. Puhelin on sisällä. Lähimmät avaimet on Samilla töissä keskustassa. Mulla on jalassa villasukat ja vaaleanpunaiset puputohvelit, päällä huppari ja rönttöiset farkut. En varmasti olisi eka, joka kävelisi kaupungin keskustassa puputohveleissa, mutta en ole varma, halusinko tämän olevan eka mielikuva musta Samin uusille työkavereille. Tai kävellä kaupungilla koiranpaskan ja huumeruiskujen keskellä puputohveleissa...

Mieti, Lilli, MIETI.

Kävin etuovella, se on lukossa. Naapuritkin on tähän aikaan poissa, ja niillä ei ole enää meidän vara-avainta... joten pakko ratkaista tilanne itse. Takaisin takapihalle kokeilemaan, josko ovi nyt aukeisi. Edelleen lukossa.

Takapihan ikkunat? Ei, ne on lukossa, ei saa kuin ötökkäsermin pois. Yyh, hämähäkinseittiä.

Rikkoisiko takapihan oven? Lasin korjaaminen maksaa varmaan maltaita, se ei ole vaihtoehto siis. Hmmh. Keittiön ikkuna on auki, mutta siinä on kalterit. Ja ruuvimeisseli on sisällä. Ei muita työkaluja kuin puutarhatalikko ja lapio ja kellarissa pesuaineita, ruosteisia nauloja ja vanha saha.

Vessankin ikkunan juuri laitoin kiinni.... mut hei!

Makkarin ikkuna! Sehän on auki! Jes!
Kävelen toiselle puolelle taloa. Makkarin ikkuna ON auki! Mutta se on korkealla. Liian korkealla. Ja ainoa jalansija on 1800-luvun putki, jonka kaveri juuri halkesi viime vuonna, en halua olla vastuussa sen rikkoontumisesta. Ja ötökkäsermi näyttää siltä, että se on silikonilla kiinni....

Epätoivo iskee.

Istahdan puutarhatuoliin ihailemaan kukkia, ja pohtimaan, josko sitä pärjäisi hetken aikaa pihallakin. Jos vaikka kitkisi rikkaruohoja ja siivoisi. Onhan sekin hyödyllistä tekemistä. Murrruuuuuurrrr, sanoo maha. Ei, kyllä nyt on päästävä sisälle, Sami tulee kotiin vasta myöhään illalla!

Kannan tikkaat kellarista makkarin ikkunalle. Toivottavasti naapurit on töissä, eikä kukaan soita poliisille. Otan varmuuden vuoksi mustan hupparin pois – "Pelastakaa Japanin Delfiinit" -t-paita on toivottavasti vähemmän murtovarkaan oloinen asu.

Olisipa pidemmät kynnet, mietin, kun koitan saada ötökkäsermiä ikkunasta alas. Onneksi on pesutuvan avaimet. POPS! Onnistuihan se! Sermi irti, ikkuna on auki! Kömmin sisään täytetyn gepardin ketteryydellä, tanssin pienen onnentanssituuletuksen, ja nappaan avaimet eteisen pöydältä. Palaan takaisin ulos puristaen avaimia tiukasti, ja laitan vielä kengän oven väliin.

Sermi takaisin makkarin ikkunaan, tikkaat takaisin kellariin, uusi satsi pyykkiä makkarista koneeseen.

Ja nyt syömään.

Mikä kesä!

Täällä Kaliforniassa on jo ollut pari viikkoa ihan kesä. Ilma on pehmeä ja lämmin, ja sortsit ja hellemekot on kaivettu esiin. Tämä on lyhytaikainen ilo – se on muutama lämmin viikonloppu, ja sitten iskeekin kesä. Tai kesäsumu. Jolloin taas pitää kaivaa takit ja pitkät housut esille.

Mutta juuri nyt, pitää nauttia lämmöstä.

Ja mikä onkaan parempaa kuin karata kesäsumua ja ankeutta aurinkoiseen Eurooppaan? Samin uusi(kin) työ on varsin joustava työskentelyn suhteen – koska suuri osa porukasta firmassa on suomalaisia, kesäksi on työhuone myös Helsingissä. Näppärää.

Ja mun työ nyt on siellä, missä mun läppäri on.

Tässä suunnitelma:

Kesäkuun 19: sinne

San Francisco - Chicago - Copenhagen - Helsinki-Vantaa

Heinäkuun 16: takas

Helsinki-Vantaa - Arlanda - Chicago - San Francisco

Välissä: 

• Juhannus! 
• Uimista ja jäätelöä ja Fresitaa
• Mun synttärit!
• Mökkeilyä jossakin
• Ristiinrastiin Suomea – tarkka suunnitelma vielä muotoutumatta

Synttärit: 

Täytän 4.7. kolmekymmentä vuotta. Ei uskois. 

Tätä virstanpylvästä haluan juhlistaa Tampereella, jossa tähän tarkoitukseen aion vuokrata juhlatilan jostakin keskustan läheisyydestä. Toivoisin kaikkien siis merkkaavan tämän nyt kalenteriin: Lillin syntymäpäiväkekkerit, lauantaina, heinäkuun kuudes!  

Lisätietoja myöhemmin kun suunnitelma selkiintyy. 

Vain elämää, ei sen enempää – on kaikki tää, koita ymmärtää!

Kuten Sami mainitsi jo Facebookissa työttömyydestään ja grillikauden avaamisesta:

Meidän paluumuutto euroalueelle viivästyy hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Lopulta kyse oli puhtaasti rahasta: työtarjouksia sateli niskaan täällä, Euroopasta ei kuulunut kuin hiljaisuutta ja yksi "ei".

Ja sitten tuli Se Työtarjous. Se, joka täyttää kaikki Samin toiveet. Palkka on kohdillaan, työkaverit huippuja tyyppejä, ja työ juuri sitä, mitä halusikin urallaan seuraavaksi tehdä. Lisäksi plussaa on se, että työpaikka ja Samin projekti on määräaikainen komennus.

Eli me siis tullaan vielä Eurooppaan. Toistan: suunnitelmaa Alankomaista ei ole kuopattu! Se vaan siirtyy hiukan kauemmaksi tulevaisuuteen.

Uusi työ alkaa maanantaina. Se on San Franciscon keskustassa.

Sitten seuraaviin jännittäviin uutisiin:
meidän ei ole järkeä olla enää vuokralaisia. Joten nyt green cardit kourassa on turvallisempi olo mennä pankin juttusille.

Tässä suunnitelma:

Ostosuunnitelmissa on talo Berkeleystä, Oaklandista, Alamedasta tai Albanysta, jotka ovat kaupunkeja tuossa meidän lahden itäpuolella. Siellä, missä käyn sitä mun lehteä taittamassa. Sieltä kulkee metro keskustaan töihin reilussa puolessa tunnissa.

Kämppä tulee olemaan TALO. Sellainen soma piparkakkutalo, joita täällä riittää. Remonttikärpänen kun on purrut meitä molempia, etsitään fixer-upperia.

Sen lisäksi aikeena on, että siinä talossa olisi pihan perällä tai kellarissa vuokra-asunto, jonka tulot auttaa lainanlyhennyksessä. Berkeleyssä varsinkin on vuokra-asunnoista kysyntää – opiskelijoita on yliopistolla paljon, ja huoneesta solussakin saa maksaa pitkän pennin. Joten kellariloukostakin voi pyytää tonnin pintaan vuokraa. Autotalleja muunnetaan asunnoiksi, tai sitten voi hommata sellaisen pakettitalomökin, joka tulee kokonaisena rekalla takapihalle, kuin leikkimökki, mutta mukana on kalusteet ja vessanpöntöt ja kaikki!

Suunnitelmia on myös netti väärällään, jos haluaa rakentaa itse. Tai voi tilata puolivalmiin, jossa tulee mukana DVD tai viikonloppukurssi, joka neuvoo rakentamisessa. Kaikenlaista sitä!

Tumbleweedhouses pakettitaloyksiö

Tiny House living on nyt muodikasta, ja talopaketteja on heinäpaali-rappaus-taloista metallikonttikoteihin. Tumbleweedin talot saa rakennettua joko maalle tai asuntovaunuksi!
http://www.tumbleweedhouses.com/

Omassa kodissa pitäisi olla:

• tilava olkkari
• ei liian pieni keittiö 
• makuuhuone
• mielellään sekä vessa että kylpyhuone
• ekstrahuone (tai pari) mun toimistolle, vierastilalle ja nurkkaus Samin musahommille (tosin kannatan, mitä kaverimme Fabian teki, ja rakensi musastudion autotalliin täydellä äänieristyksellä!)
• Aurinkoinen piha, joka ei ole ihan ihan piskuinen, että sinne mahtuu kasvimaa
• Alueella, jossa on kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ruokakauppa ja muita palveluita

Ollaan aika avoimia talon tyylin suhteen, mutta mielellään jokin viehättävä mökki, esimerkiksi:

Craftsman, 1900-luvun alun tyyliä

Spanish-style, eli mun mielestä "länkkäritalo" aavikolla

Tudor / storybook englantilais-saksalaistyylinen mökki,
näissä on monesti kauniita ikkunoita ja joskus tornejakin. 1920 - 1930.  

Viktoriaaninen / Edwardiaaninen, koristeellisia pikkukartanoita 1800- ja 1900-luvuilta. 

Viktoriaaniselta ajalta tämä on, luullakseni Queen Anne style. 

Ja sitten niitä muita.... 

Ja sitten kun tulee aika lähteä, nyt remontoidun talon voi joko myydä voitolla, tai todennäköisemmin, jatkaa sen pitämistä vuokralla. Sen meidän asunnon vuokra kattaisi koko lainanlyhennyksen, ja jäisi vesi- ja sähkölaskujen ja muiden kulujen jälkeenkin vielä hiukan voitolle, ja sitten olisi se kellari-takapiha-asunto, joka tuottaisi sitten pelkkää voittoa.

Ja jos kaikki menee muuten suunnitelman mukaan uudessa työpaikassa, täältä muuttaessa olisi sitten rahaa ostaa seuraava kotitalo, missä se sitten lieneekin!

Niin ja säästin parhaan viimeiseksi:
Talon takapihalle tulisi sitten myös tällainen!

http://www.bobsplans.com/

Sami on nyt vihdoin – vuosien väsytystaistelun jälkeen – luvannut, että saan koiran!
Tosin eka pitää ostaa talo, ja saada isoimmat rempat alta pois. Mutta sitten!

Ehdotuksia meille sopivasta koirasta?
Mää en halua liian isoa koiraa (siis saksanpaimenkoiran kokoista). Sami ei halua liian pientä tai räkyttävää koiraa (chihuahuan kokoista).

Terrierit ja mäyräkoirat lienee meille liian voimakastahtoisia. Bulldogeilla on vatsavaivoja ja ne on liiankin lölleröitä. Ehkä seurakoiraosastosta löytyy meille sopivin. Jennyn mopsi on kyllä vienyt mun sydämen, samoin ameriikan-Jennyn vehnäterrieri. Ja kaikki muutkin koirut, keitä ollaan vahdittu.

Ehdotuksia otetaan vastaan!

I can haz hipsta glasses!

Nynne sit tuli postissa! Meitsin uudet silmät.

Olen nyt virallisesti überhipsteri. Freelancer-graafikko San Franciscossa, Missionissa, joka tykkää Explosions in the Skystä, luomuhunajasta ja vintagemekoista. Ja nyt on hipsterilasitkin. Enää puuttuu fixie-polkypyörä ja kanakoppi takapihalta.

Innostunut Lilli. 

Näyttää kuvissa isommilta kuin ne on. Mulla on vaan pieni pää.


Voin sanoa, että on aika omituinen olo katsella maailmaa näillä. Kun on tottunut siihen, että esimerkiksi koneen ruutu on kauniilla tavalla epätarkka – nyt näkyy jokainen pikseli! Ja maailmaa "aaltoilee", kun kääntää päätä. Arvelen, että ekoina päivinä saattaapi tulla pää kipeäksi tai öklö olo.

Kokeilulaseilla jo huomasin sen, että suhtaudun laseihin naamalla kuin ne olisi aurinkolasit, ja olen jatkuvasti nostamassa niitä otsalle. Täytyy tottua pitämään niitä päässä. Mutta vähänkö mää nään tarkasti kauas! Pystyn lukemaan työpöydän äärestä jääkaapin ovessa olevan ostoslistan. Sinne on monta metriä! Vähänkö oon teräsmies!

Viikonloppuna kävin liikkeessä sovittamassa aurinkolaseja. Ne ei oikein toiminut nettisysteemissä "virtuaalikokeiluna", enkä jaksanut alkaa tilaamaan kotisovitusboksia viidet lasit kerrallaan. Yllättäen kivoimmat lasit oli Tenleyt, jotka silmälaseina oli lievästi sanottuna humoristiset (tjeu. kuva alla) – mutta aurinkolaseina ne oli tosi kivat!  Ne on ihan hiukan punaiset nuo kehykset.

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. 

Samalla nyt kaikki lasit kuntoon, kun on vielä / kerrankin Vision Plan vakuutuksessa.
Mun laskelmien mukaan ei pitäisi tulla omia kustannuksia kuin näöntarkastuksen omavastuu. Lääkäri muuten huijas mua niillä pupillinlaajennustipoilla. Se sanoi et se vaikutus kestää tunnin, pari. Mä olin iltaan asti ihan tööt, oksetti, silmät tuntui tuvonneilta ja "ulospullistuneilta" ja sattui silmiin pienikin valo. Uhhuh. Onneks ei tarvi sitä tehdä hetkeen. Nyt on lasit, ja resepti lienee voimassa vuoden.

Sami ei ikävä kyllä voi tilata Warbyn laseja, muruni simmut on liian erikoislaatuiset, postimyynnillä ei saa niin isojen numeroiden linssejä.

Käytiin sovittamassa myös Samille laseja ihan tavallisella optikolla.

Tuossa mun suosikit. Ajatuksena oli löytää jotkut ruskeat vaihteeksi, ja nuo ylläolevat oli kans hauskat, samasta mallistosta. Lisäksi soviteltiin ohuita metallisia, joista Sami tykkäsi ajatuksena paksujen kehysten jälkeen. Vaikea sanoa, että oliko se ne tietyt lasit, vai ohuet kehykset yleensä, mutta en tykänny niistä niinkään. Mutta siihenkin tottuisi. 

Mutta nuo Ditat oli mun mielestä tosi hyvän näköiset. Optikkotytöt oli samaa mieltä. Ja nuo ruskeet kans. 

Ja vaikka noissa on musta yläosa ja kirkas alaosa, eihän ne ole liian samanlaiset kuin mun? Mulla on tummanharmaat ylhäältä, ja sit alla vaaleammanharmaat / läpinäkyvämmät. 

Se oiski ollu hassua, jos mää oisin ottanu nuo Fillmoret mustana. Sit ne ois ollu liian samasta muotista! 

Tulostusvaivoja

Firmaa perustettaessa ostin monitoimitulostimen. Ne ei oikeasti ole niin huonoja kuin sillon joskus ennen! Siinä on skanneri ja printteri, ja sitä myötä se toimii myös kopiokoneenakin. Mutta on se ollut hiukan murheenkryyni. Seuraavalla kerralla ostan laserin.

Laite on Epson NX 515.

Ja sillä on putket tukossa.

Jo jonkin aikaa se on tulostanut viiruisasti, ja vaikka olisi täysi mustekasetti, keltaista ei heru. Mustakin lakkasi toimimasta. Kilttinä tyttönä tein, mitä Epson käski, eli sen tulostimen oman putsausohjelman. Ei auttanut. Sitten hain apua netistä.

Ja täten päätin jakaa tämän löydetyn tietotaidon kanssanne, jotta tästä blogista olisi maailmalle hyötyä:

Myytti: ainoastaan aito muste toimii, muut tukkii ja kuivuu koneeseen
Muste on mustetta, ja aito muste on useimmiten ihan samaa tavaraa kuin se, mitä täyttöpaikoista saa. Tiedättekö miksi Epsonillakin on sellainen hieno kierrätysjärjestelmä tyhjille mustekaseteille? No koska ne täyttää ne kasetit uudelleen! Tulostimien hinta pidetään alhaisena, musteen hinta on kalliimpaa kuin kaviaari. Aito muste tukkii suuttimet ja kuivuu ihan samalla lailla.

Myytti: tulostuspään putsausohjelma on paras tapa saada muste kulkemaan
Kannatan aina manuaalien ja ohjekirjojen lukemista. Mutta ne valehtelee joskus. Putsausohjelma tuuttaa ulos noin kolmasosan mustekasetista. Jos sulla on jo vanhaa kuivunutta mustetta tulostinpäässä, putsausohjelma auttaa hetkellisesti, kun se "sulattaa" ne kuivuneet klimpit. Mutta lopputulos on vielä pahempi. Netissä sanotaan, että ei saisi enempää kuin kolme putsausohjelmaa tehdä, muuten saa koneen aivan tukkoon. (tässä tilanteessa olen minä).

Myytti: tulostinpäiden putsaamiseen tarvitaan maagisia erikoisaineita
Menin tähän halpaan ja ostin kympillä pikkuisen pullon putsausainetta. Kunnes myöhemmin luin, että se on vaan tislattua vettä ja ikkunanpesuainetta (Windex täällä ämörikassa). Älä mene samaan halpaan!

Tosin, ei mulla ois riittänyt kärsivällisyys tislata ite, saatika ostaa ikkunanpesuainetta tähän tarkoitukseen erikseen. Eikä mulla ois ollu ohutta neularuiskuakaan.  

Totuus: takuun menee, jos itte sompailee 
Mutta eihän se nyt takuun aikana menekään vielä tukkoon, vaan heti sen jälkeen! Nykytakuut on vuoden. Ja sekään ei kata juuri mitään. Ja mitä menetettävää? Laitetta ei ole mahdollista rikkoa, jos on huolellinen ja seuraa ohjeita. Ja jos se ei onnistu itse, sitten voi viedä laitteen huoltoon tai ostaa uuden. Yrittänyttä ei laiteta.

Miten se sitten tehdään? No minäpä kerron.
Tämä pätee siis Epsonin mustesuihkuihin, laserit toimii eri tavalla. Googlaa ohjeet oman tulostimesi mallilla, Youtubesta löytyy hyviä videoitakin aiheesta.

1. Laita tulostin päälle. 
2. Avaa kansi. 
3. Paina mustekasetinvaihtonappia, jotta saat mustekasetit liikkumaan oikealle kohdalle "tulostusasentoon". 
4. Vedä tulostimen töpseli irti. 
5. Nyt pystyt työntämään kasettipesän niin pitkälle vasemmalle kuin se menee. Joissakin malleissa on jonkinlainen vipu tähän, mulla ne meni ihan kiltisti. 
6. Laita otsalamppu päähän ja päälle. 
7. Siinä kohtaa, missä se kasettipesä hengaili kolmosvaiheessa, on yksi tai kaksi pehmoista vaahtomuovisientä. Tämä on tulostinpää. Mun tulostimessa siinä näkyi kaikki neljä väriä eri puolilla molempia sieniä. 
8. Tiputa näihin sieniin pesunestettä kunnes ne on piripinnassa, mutta älä liikaa!
9. Odota vähintään vartti, mielellään yön yli. Neste liuottaa tukkiutuneet röörit. 
10. Mustaa mustetta oli roiskunut pitkin poikin, putsasin kuivuneita klimppejä topsypuikoilla ja sillä pesunesteellä 
11. Siirrä kasettipesä takaisin äärioikealle ennen tulostimen käynnistämistä. 

Seuraavana päivänä sitten voi kokeilla tulostaa, ohjeet suositteli 6-8 sivua tiukkaa asiaa tai tulostimen testisivuja.

Jos sekään ei toimi, seuraava askel on putsata kasettipesän suuttimet.
http://www.youtube.com/watch?v=NMS8YelDktE

Raportoin.

Lähteet:

http://www.inkmagic.com/shopcontent.asp?type=Unclog%20Epson%20Printhead%20Nozzles

http://www.youtube.com/watch?v=9pQ-7mNI_co