Tuesday, November 25, 2008

Got Milk?

Harvey Milk oli ensimmäinen homopoliitikko Yhdysvaltojen historiassa. Tai ainakin ensimmäinen kaapista ulos tullut. Leffa pyörii nyt teattereissa, ja mulla on kaksi kaveria siinä mukana ekstroina ja sivuroolissa, Jessie ja Natalie.

Jessie on jopa trailerissa.



Tossa on se traileri:




Ensi-ilta oli jo kuukausi sitten, olikin itseasiassa hölmöä, että se tuli teattereihin vasta nyt. Vaikuttaa hyvältä leffalta. Nyt on teattereissa kaksi poliittista elokuvaa, toinen on Milk ja toinen W.



Ei-niin-mairitteleva elämänkertaelokuva kohta ulos Valkoisesta Talosta potkaistusta pressasta. Ois kans kiva nähdä.

Ja koska tässä ollaan oltu niin elokuvateollisuuden pauloissa lähiaikoina, niin pitäisi kyllä katsoa se Wall-e, tapasin viikonlopulla tyypin, joka oli töissä Pixarilla, ollut siellä alusta alkaen. Oli vaikeaa olla olematta typerästi virnuileva fanityttö.

Seurankipee

Kun en kerran saa lemmikkiä, ja aviomieskin on maailmalla rilluttelemassa, niin ei kai tässä muu auta kuin hankkia virtuaalilemmikki. Hamsteri se taitaa olla. Aika addiktiivinen. Jos klikkaa ruudulle, sitä voi ruokkia, jonka jälkeen hamsu seuraa kursoria. Pyörää klikkaamalla se lähtee kipittään ympäri.

Uusi tukka (huonoja kuvia)

Näytän kamalalta, mutta tukka tässä nyt on pääosassa.
Kävin siis jälleen kerran hiusmallina (10-20 dollarin lasku kiehtoo enemmän kuin 200 dollarin). Olen kasvattanut a-linjan polkkaa nyt pois, ja tukkani oli vähän outo, kun päällihiukset oli lyhempiä ja alta pukkasi pidempää osiota lyhyiden läpi.

Ajatuksena mulla oli tällainen malli:



Mutta koska kampaamo oli "tarkkuusleikkuuseen" erikoistunut, kampaajani halusi välttämättä harjoitella jotakin, mikä kuulosti ihan hyvältä. Mutta oli loppujenlopuksi se sama iänikuinen a-linjan polkka. Eikä se ollut musta yhtään rikottu a-polkka, mitä se lupasi, että luopuisin alkuperäisestä ideastani, vaan päinvastoin hyvinkin siisti ja geometrinen. Se on ihan kaunis leikkaus, sopii mulle ja se on hyvin leikattu, mutta silti...
No, sen siitä saa, kun menee malliksi. Mielipiteitään voi esittää, mutta niitä ei kuunnella.





Ja toim. huom. : tuota päätä ei ole laitettu tai föönattu. Ihan suihkaus lakkaa edessä, että pysyvät sivulla. Niska on tässä mallissa kauniisti leikattu, eikä vaan vedetty trimmerikoneella.

Kampaaja oli tosi hurmaava aasialainen poika Bleu, jolla oli ruotsalaisen poikaystävän kanssa vaikeeta. Annoin parisuhdeneuvoja skandinaavipsyykeen. Me kun ei puhuta tunteista ellei oo aivan pakko.

Monday, November 24, 2008

Sadan vuoden yksinäisyys...


...tai ainakin kahden viikon. Sami lähti euroopankiertueelle, kävin lentokentällä saatilla.
On näppärää, kun Bartilla pääsee omalta kotipysäkiltä lentokentälle ulkomaanterminaaliin sisälle.
Sunnuntai oli shoppailupäivä, mun ostos oli kanisteri veden säilytystä varten maanjäristyspakettiin. Sami sai uuden lentomatkalaukun. Se on reppu, jossa on pyörät ja vetokahvat. Se on myös kevyempi kuin 'kromipyörä', perinteinen lentomatkalaukku. Repussa on myös erillinen topattu läppäritasku ja paikka iPodille ja kuulokkeille.
Lisäksi laukulla on 10 vuoden takuu. Hyvä ostos siis.
Seuraavat kaksi viikkoa oleilen siis yksin kotona, ajatuksena on laittaa kotiin vähän joulutunnelmaa, ovikranssi pitää saada ja sukat takanreunukselle ainakin! Joulukuusi tuntuu vähän turhalta, mutta täytyy katella.
Aivan käsittämätöntä, että on kohta jo joulukuu!

Saturday, November 22, 2008

Elokuvateollisuuden glamouria


Tai sit ei. Paljon odottelua ja kuiskintaa. Mun tehtävä oli hakea kahvit aamulla ja lounaat iltapäivästä. Ei paha. Loppuaika ìstuskeltiin käytäväs ja odotettiin.

Tuesday, November 18, 2008

Huippu Kokki



Ja muita typeriä käännöskukkasia. Nyt se on siis tehty, käänsin viimeviikkoisen Top Chef NY:n ensimmäisen jakson suomeksi. Tekstitin ihan omilla pikku kätösilläni mäkin iMoviessa jokaiseen 2 sek - 10 sek pätkään suomeksi suunnilleen sen, mitä siinä sanotaan.

Ei, se ei todellakaan vastaa sitä, mitä telkkarista näkee, en ole ammattikääntäjä, ja mulla ei ollut innostusta käyttää siihen kauheasti aikaa. Koska siihen meni jo nyt kauheasti (lue: tunteja) aikaa ja hikeä. Ei sillä, iMovieta kokeilin ekaa kertaa, ja ihan ilman manuskaa osasin alkaa tekstittämään ja editoimaan. Hyvä minä! (tai hyvä Apple, intuitiivisten käyttöliittymien suunnittelija nro 1!)

En ole kääntänyt ihan kaikkea, ja sinne jäi kirjoitusvirheitä. Osa tekstityksestä on pinkkiä, koska ohjelmassa oli jo tekstitystä valkoisella, plus ärsyjä mainoksia ruudun alareunassa palloilemassa.

Tottakai, kun olin projektissani yli puolenvälin, kuulin, että siihen hommaan olisi helpompikin tapa, ja jos se toinen tapa (tai toinen ohjelma siis) on helpompi, saatan jopa jaksaa kääntää kaikki jaksot. Jos ei, niin tää on ainoa, ja saatte luvan opetella englantia tai hommaamaan simultaanitulkkaajan. Tai odottamaan, että se tulee SubTV:lle.

En paljasta, miten siinä jaksossa kävi, mutta sen oin paljastaa, että Stefan on yhä mukana ja mä olen täysin koukussa.



En luonnollisesti voi laittaa videota tänne jakoon, mutta voin sen lähettää sähköpostilla tai ehkä jopa cd:llä (tai voisin kokeilla jopa dvd:n polttoa, jotta voisitte katsella Stefua telsusta), riippuen nyt ihan siitä, kuinka iso tosta tulee. Skypenkin kautta voisi kokeilla tiedostoa sitten lähettää.



Made with a Mac.
Kyllä se ossoo sitten kaikkea.

Sunday, November 16, 2008

Ja mites töissä, kysytte kaikki...

No, eipä kummempia. Vähän sellainen "Kuka ei kuulu joukkoon"-olo on, koska olen toimistomme ainokainen naispuolinen henkilö, joka tuntuu käyttävän rintaliivejä tai meikkiä... tai olevan hetero. En myöskään käytä vaelluskenkiä ja reisitaskuhousuja kuin harvoin.

Työtehtäviini kuului edellisellä viikolla muunmuassa:
  • Pomon läppärin ääniongelman korjaaminen (pistin voluumit päälle ja ihmettelin webcamin ajureita)
  • Otin vastaan Gear Libraryn palautuksen, kokosin kaksi omituista telttaa (siinä oli kuusi kaarta, joista pisimmät meni kahdesti ristikkäin) ja tutustuin tuotteisiin, mitä nää tarjoaa. Pikkasen on erilaista tavaraa, kuin Roineen Tyttöjen materiaalivarastossa...
  • Tein Wordiin lomakepohjan virallisen painotuotekirjepohjan pohjalta, jota ei ole painatettu enää, kun se on kallista
  • Aloitin miettimään, millä tulevasta katalogista saisi kustannuksia alas. Tämä tulee olemaan mun pääprokkis.
  • Näpyttelin tekstiä tulevaan opintomateriaaliin, joka on ollut lähinnä kopionkopionkopioita kirjoista. Nyt rikotaan vähemmän tekijänoikeuksia, kun tekstit näpytellään uusiksi ja graafit piirretään uusiksi.
Miinuksia työpaikalla on se, että siellä on enemmän ihmisiä kuin koneita, kuumaa ja tunkkaista edellämainitusta syystä, likaista ja saan joka päivä kello 2.30 päänsäryn, joka kestää iltaan asti. En oikein ystävysty toisen program internin kanssa. Mutta eipä me olla yhtäaikaa toimistolla kuin yksi päivä viikossa. Pomo on tosi kiva, joskin jaksaa nähdä vaivaa mun vaatteista.

Olen syönyt lounaaksi muunmuassa merilevä-sobanuudeleita. Jännää.

Työskentelen sittenkin vain puolikasta viikkoa, ke-pe. Sopii mulle.

Pääsen lumikenkäilykurssille talvemmalla.

Sain kirjan.



On järkyttävää, että San Francisossa on lapsia, jotka eivät ole nähneet merta tai metsää. Tuntuu ihan hyvältä olla sellaisessa mukana. BAWTin ohjelmissa mukana olleet nuoret pärjäävät luontokokemuksensa jälkeen paremmin koulussa, ja kokivat reissun luonnetta vahvistavana, mullistavana kokemuksena. Ja se on hienoa se.

"I like to play indoors more, because that's where the outlets are".
On kamalalla tavalla hauska sitaatti kirjasta. Lapset tykkäävät leikkiä sisällä, tietokoneiden ja lelujen kanssa, koska ulkona ei ole mitään tekemistä. Tai ainakin se pitää keksiä itse. Osittain tätä ajattelumallia vahvistavat myös nykyiset vanhemmat, jotka pelkäävät päästää lapsia leikkimään ulos itsenäisesti, koska maailma on vaarallinen paikka.

Onneksi asuin lapsuuteni lintukodossa, jossa lapset saivat riekkua ulkona ja kiipeillä puissa ja syödä ketunleipiä metsässä ja lutrata purossa ja rakentaa majoja.

Ja onneksi olin partiossa. Se teki mulle niin hyvää, koska olin (ja olen yhä) mukavuuttarakastava, arka tapaus, jolle vastuunottaminen ja sitkeä sisu on vaikeaa. Minulle tulee mahdollisuus osallistua BAWT:in 5-päiväiselle vaelluskurssille, jonka pääasiallisia asiakkaita ovat nuoriso-ohjaajat. Siellä jokainen johtaa joukkoa vuorotellen. Niin ei mun luonteelle soveltuvaa. Ja siksi hyvä.