Deck the Halls...

Pahoittelut kahdesta englanninkielisestä postauksen nimestä peräkkäin! Ei vaan ajatus aina kulje, ja onhan näitä nyt jo satoja pitänyt keksiä! Joulukoristelusta on siis kyse.


http://www.etsy.com/view_listing.php?listing_id=17496424

Tilasin takanreunukselle huovasta tehdyt joulusukat. Musta nää oli hirmu söpöjä, ja tavallaan tosi skandinaavisia.



Tänään lauantaina kävin ostamassa materiaalit tällaisen succulent (mehikasvejako ne nyt sitten oli?) -kranssin ainekset. Siihen tulee rautalankakehikko, multaa, sammalta ja sitten siihen istutetaan noita kasveja. Pitäisi kestää elossa kun vaan kastelee ja lannoittaa. Ne maksaa 100 - 150 dollaria valmiina, joten siksi päätin tehdä sen itse netistä löydetyillä ohjeilla. Toivottakaa onnea.

Olen myös tutkinut, mitä maksaisi sellainen joulukuusi, jossa olisi juuret, ja jota voisi säilyttää ulkona isossa ruukussa muuten ja siirtää jouluksi sisälle. Niitä on ja ihmiset tekee sellaista paljon. Musta se on hyvä idea. Oon jo pitkään miettinyt, kuinka ois kiva meidän portaikkoon laittaa joku kasvi. Siinä on sellainen tyhjä tasanne, joka kaipaa elämää.

Joulukoristeissa mun pihiys tulee esille eniten. Tuntuu tyhmältä maksaa 10-20 dollaria jostakin, minkä ihan helposti voisi tehdä itse. Tähän mennessä "no ton vois tehdä itsekin"-listalle on päässyt:

• Huopaporo, siluetti vaan leikataan paksusta huovasta.
• Tammenterho valkoisesta posliinista, DAS-massalla sais helposti vastaavan
  
• Paperimassasydämet ja -tähdet (sekä muhjumassasta että paperisuikaleista tehdyt)
• Pahviset lumihiutaleet, jotka on maalattu kimallemaalilla
• Peltisiä enkeleitä ja milagro-sydämiä (ookoo, ehkä vähän vaikeempi jo tehdä ite)
  

Ainoa, mitä en oo kuvitellut osaavani tehdä itse on lasiset pallot. Yhdessäkin kaupassa oli ihania kirkkaita lasipalloja, missä oli huurremaalilla lumisia maisemia. Ne oli todella kauniita.

Onhan tässä vielä kuukausi aikaa... askartelu alkakoon!

Happy holidays!

Hannan kuoroesitystä katsomassa. Tulee ihan jouluolo.



Viime viikolla osuin paikalle, kun Macy'sin joulukuuseen ripusteltiin valoja. On se aika iso. Myös tämänvuotiset jouluikkunat olivat paikallaan: ja niissä oli taas pikkukissuja ja -koiruja!

Tässä kuva viime vuodelta:



http://www.sfspca.org/adoption/macys.shtml
tuolla näkyy webcamikuvaa. Öisin ne on nukkumassa vaan.



Samana päivänä sytytettiin Market Streetin jouluvalot. Siellä oli lumihiutaleballerinoja, tonttupuhallinorkesteri (tuli Treen Stockan Hullut Päivät mieleen!) ja niiden keskellä poseeraa meidän ikioma pormestari Gavin Newsom! Wooo! Julkkis!

Kiitospäivänä torstaina matkustin Half Moon Bayhin, jossa oli Tarkiaisten surfin'&turkey - kiitospäiväillallinen. Minä vein sinne alkupaloja. Tein päärynä-sinihomejuusto-nyyttejä.
http://find.myrecipes.com/recipes/recipefinder.dyn?action=displayRecipe&recipe_id=1731436






Mitenniin mun nyytit ei näytä samalta? (mulla ei ollut minimuffinssivuokia, joista toi muoto ois tullu)



Niin piti askarrella.



Koska eka satsi, jotka muotoilin/taittelin kupeiksi, tuli uunista ulos lättänöinä.



Taikina oli valmistaikinaa, yllättävän hyvää. Vasemmalla mun "piparimuotti", maustepurkin kansi, jolla leikkelin paloja taikinasta.

Ja lopputulos? Oikein maukas. Menivät kuin kuumille kiville. Kylminä. Tein ehkä jopa liian vähän, koska en ollut ajatellut, että 25 hengen 7 lasta olisivat innostuneita sinihomejuustosta. Vielä mitä! Ne popsi niitä eniten.

Oli hauska Thanksgiving, viime vuonna oltiin Samin kanssa kahdestaan jonkun hotellin illallisella, tänä vuonna olin yksinäni liikkeellä, mutta porukassa. Oli kiva, ettei ihan yksinään tarvinnut olla!

Joulua odotellessa. (ja ei, meidän suunnitelmat ei ole vieläkään selvillä)

Got Milk?

Harvey Milk oli ensimmäinen homopoliitikko Yhdysvaltojen historiassa. Tai ainakin ensimmäinen kaapista ulos tullut. Leffa pyörii nyt teattereissa, ja mulla on kaksi kaveria siinä mukana ekstroina ja sivuroolissa, Jessie ja Natalie.

Jessie on jopa trailerissa.



Tossa on se traileri:




Ensi-ilta oli jo kuukausi sitten, olikin itseasiassa hölmöä, että se tuli teattereihin vasta nyt. Vaikuttaa hyvältä leffalta. Nyt on teattereissa kaksi poliittista elokuvaa, toinen on Milk ja toinen W.



Ei-niin-mairitteleva elämänkertaelokuva kohta ulos Valkoisesta Talosta potkaistusta pressasta. Ois kans kiva nähdä.

Ja koska tässä ollaan oltu niin elokuvateollisuuden pauloissa lähiaikoina, niin pitäisi kyllä katsoa se Wall-e, tapasin viikonlopulla tyypin, joka oli töissä Pixarilla, ollut siellä alusta alkaen. Oli vaikeaa olla olematta typerästi virnuileva fanityttö.

Seurankipee

Kun en kerran saa lemmikkiä, ja aviomieskin on maailmalla rilluttelemassa, niin ei kai tässä muu auta kuin hankkia virtuaalilemmikki. Hamsteri se taitaa olla. Aika addiktiivinen. Jos klikkaa ruudulle, sitä voi ruokkia, jonka jälkeen hamsu seuraa kursoria. Pyörää klikkaamalla se lähtee kipittään ympäri.

Uusi tukka (huonoja kuvia)

Näytän kamalalta, mutta tukka tässä nyt on pääosassa.
Kävin siis jälleen kerran hiusmallina (10-20 dollarin lasku kiehtoo enemmän kuin 200 dollarin). Olen kasvattanut a-linjan polkkaa nyt pois, ja tukkani oli vähän outo, kun päällihiukset oli lyhempiä ja alta pukkasi pidempää osiota lyhyiden läpi.

Ajatuksena mulla oli tällainen malli:



Mutta koska kampaamo oli "tarkkuusleikkuuseen" erikoistunut, kampaajani halusi välttämättä harjoitella jotakin, mikä kuulosti ihan hyvältä. Mutta oli loppujenlopuksi se sama iänikuinen a-linjan polkka. Eikä se ollut musta yhtään rikottu a-polkka, mitä se lupasi, että luopuisin alkuperäisestä ideastani, vaan päinvastoin hyvinkin siisti ja geometrinen. Se on ihan kaunis leikkaus, sopii mulle ja se on hyvin leikattu, mutta silti...
No, sen siitä saa, kun menee malliksi. Mielipiteitään voi esittää, mutta niitä ei kuunnella.





Ja toim. huom. : tuota päätä ei ole laitettu tai föönattu. Ihan suihkaus lakkaa edessä, että pysyvät sivulla. Niska on tässä mallissa kauniisti leikattu, eikä vaan vedetty trimmerikoneella.

Kampaaja oli tosi hurmaava aasialainen poika Bleu, jolla oli ruotsalaisen poikaystävän kanssa vaikeeta. Annoin parisuhdeneuvoja skandinaavipsyykeen. Me kun ei puhuta tunteista ellei oo aivan pakko.

Sadan vuoden yksinäisyys...

...tai ainakin kahden viikon. Sami lähti euroopankiertueelle, kävin lentokentällä saatilla.
On näppärää, kun Bartilla pääsee omalta kotipysäkiltä lentokentälle ulkomaanterminaaliin sisälle.
Sunnuntai oli shoppailupäivä, mun ostos oli kanisteri veden säilytystä varten maanjäristyspakettiin. Sami sai uuden lentomatkalaukun. Se on reppu, jossa on pyörät ja vetokahvat. Se on myös kevyempi kuin 'kromipyörä', perinteinen lentomatkalaukku. Repussa on myös erillinen topattu läppäritasku ja paikka iPodille ja kuulokkeille.
Lisäksi laukulla on 10 vuoden takuu. Hyvä ostos siis.
Seuraavat kaksi viikkoa oleilen siis yksin kotona, ajatuksena on laittaa kotiin vähän joulutunnelmaa, ovikranssi pitää saada ja sukat takanreunukselle ainakin! Joulukuusi tuntuu vähän turhalta, mutta täytyy katella.
Aivan käsittämätöntä, että on kohta jo joulukuu!

Elokuvateollisuuden glamouria

Tai sit ei. Paljon odottelua ja kuiskintaa. Mun tehtävä oli hakea kahvit aamulla ja lounaat iltapäivästä. Ei paha. Loppuaika ìstuskeltiin käytäväs ja odotettiin.