Get Kids Outdoors!

Videossa esitellään BAWTin toiminnan toimintamuoto: koulutetaan aikuisia, kuten entinen vankilakundi Juan. He sitten vievät nuorisoa (videon alun lapset) kokemaan saman kuin he itse ovat kokeneet. Aion osallistua Wilderness Leadership Trainingiin kesällä.

Nonprofittini Bay Area Wilderness Training on vakavissa talousvaikeuksissa Yhdysvaltojen talouskriisin takia. Aloitimme "Obamatyylisen" rahankeruukampanjan houkuttamaan meitä köyhiä ihmisiä lahjoittamaan. Pienistä puroista tulee iso joki. Olen saanut ihmisiä liittymään mun Causes-ryhmään,ja iso kiitos siitä, mutta mun lahjoituskeräysten kohdalla lukee 0. Itse olen lahjoittanut kympin, ja olen ajatellut lahjoittavani lisää, jos saan tietyn määrän ihmisiä liittymään.


Ryhmään voi liittyä Facebookin kautta, mutta lahjoittaa voi muutenkin:
https://www.causes.com/fb/donations/new?cause_id=50228&fundraiser_id=51652083&m=d1da8f61

Kaikki tuon sivun tai mun Facebook-ryhmän kautta lahjoitetut summat näkyy mun aikaansaannoksena. Tietoturva on kunnossa, että sitä ei tarvitse pelätä.
Voi myös lahjoittaa rahaa mun Suomen tilille, ja mä voin lahjoittaa sen dollareina BAWTille. Mulla on myös Paypal, jos sitä kautta haluaa lahjoittaa.

Talouskriisin takia meillä on jäänyt monta lahjoitusta saamatta säätiöiltä ja etenkin firmoilta. Yksityishenkilöiden lahjoitukset ovat kutistuneet eniten. Tällä hetkellä toimistolle ei saa ostaa mitään, edes mustetta tulostimeen, markkinointibudjetti on nollissa, palkattujen työntekijöiden palkkaa on siivutettu ja kaikki on lomautettu yhdeksi päiväksi kuussa. Harjoittelijoiden stipendit on lakkautettu kokonaan, mikä aiheuttaa vaikeuksia useimmille muille harjoittelijoille, jotka ovat pääasiallisesti työttömiä tai koulussa. Työkaverini Theresan on pakko vähentää päiviään, koska bussiliput tulevat liian kalliiksi. Itse luovuin stipendistäni heti kun kuulin talousvaikeuksista viime vuoden puolella.

BAWTin toiminta on tehostunut, kaikki, mitä tehdään, on välttämätöntä. Keskitytään olennaiseen. Niinkuin siihen, että toivottomassa taloustilanteessa lapsille on tarjottava toivoa ja puhtaita, hyviä kokemuksia. Olemme kymmenessä vuodessa vaikuttaneet yli 7000+ lapsen ja nuoren elämään lähtemättömästi.



Tsekkaa nämä:

http://apps.facebook.com/causes/50228?m=3f1cca43
Bay Area Wilderness Trainingin Causes-sivu Facebookissa

http://www.youtube.com/user/Bawtmovies
BAWTin Youtube-kanava (mukana myös mun lumikenkäilyvideo, hihih!)

http://www.bawt.org/
BAWTin websaitti, jota juuri parhaillaan uudistetaan (ja syystä!). Mutta jotta mulla olisi aikaa tehdä sitä, tarvitsisimme uusia harjoittelijoita, ja jotta uusia harjoittelijoita voitaisiin kouluttaa, Theresan pitäisi pystyä tekemään enemmän tunteja. Ja jotta T voisi tehdä enemmän tunteja...no, tarvittaisiin rahaa, että voisi korvata edes matkakulut.

Paikallinen hammaslääkäri

No ei vais, tää on työmatkalta napattu kuva, Blingshop, josta saa kultahampaita ja strassipäällysteisiä hammasrautoja. Valtavasta telsusta tuli ennen rapmusiikkivideoita, paitsi tietty kuvaushetkellä. Sisälle en oo uskaltanut kurkata!

Sama pää kesät talvet

Mutta uutta väriä siinä olis.



Laura kyl pyörtyy tän viestin lukiessaan. Seikkailin kotivärien maailmassa.

Mun ekoilu on siis taas yhden askeleen pidemmällä: etsin, ja löysin ympäristö (ja ihmis-) ystävällistä hiusväriä, joka vaalentaa. Eli siinon kyl peroksiidia, mutta kaikki ne inhat myrkylliset ainekset ja kaloja tappavat mönjät on jätetty pois. Helppo käyttää, ja lopputulos on oikein jees. Ainoo miinus oli pesuvaiheessa, tukka tuntui tosi karheelta, jopa rastamaiselta. Mutta mukana tullut hoitsukka auttoi. Ja kieltämättä en oo koskaan värjänny vaaleemmaks, aina vaan tummemmaks, jollon se väriaine tekee hiuksesta tosi liukkaan ja muovisen tuntuisen. Lienee normaalia siis vaalennettaessa.

Lopputulos:
Vaaleahko, mutta edelleen punertava. Loistotulos siihen nähden, että puolet päästä oli omaa väriä (vaaleahko hiirenharmaa) ja loppu oli sekoitus muutamaa punaista ja vaaleita raitoja. Väri tasoitti vaaleimmat vaaleet ja tummemman juuren tasaväriseksi, mikä on mainiota. Ei yhtään sinne päinkään kuin laatikon kuva, mutta onneksi siihen suuntaan erilainen, minkä halusinkin. kauhukuvissani mulla olis kananpojankeltainen pää.



Hiusväri on nimeltään Naturtint, itsellä sävy Sandy Golden Blonde.
http://www.ihealthtree.com/naturtint.html
Pitäis olla saatavilla Euroopassa, espanjalainen merkki. Itse ostin sen Rainbow Grocery nimisestä ruokakaupasta, joka, kuten nimestä voi päätellä, on aikaslailla hippi. Mutta kuka voi olla rakastamatta ruokakauppaa, josta saa kaikkea mausteista kosteusvoiteeseen ostettua omaan pulloon niin halutessaan? Gallonan verran oli isoin pönikkä, johon mun kosteusvoidetta (papaija) ois siellä ollut tarjolla.

Väri on oikeestaan just tollanen, vähän tummempi vaan. Tai no ookoo, aikalailla tummempi. Mutta pidin sitä päässä minimiajan, koska se kutitti ja oli myöhä ja mua pelotti että hiukset syöpyy irti. Mitä ei tapahtunut. Joo, ei näytä kauheen dramaattiselta muutokselta, huono kuva ja silleen, mutta... no, on sitä värjätty. Vaalennettu peräti. Onpas kamala valo kyl tossa kuvassa. Yöks.

Oli muuten sitten taas omituisinta pitkään aikaan...

...nähdä iso, karvainen mies, ulkoiluttamassa lemmikki-lammasta. Aivan. Lammasta. Bääää. Sillä oli koiran valjaat ja se nuuski lyhtypylvästä. Sillä päkäpäällä oli ilmiselvästi identiteettikriisi.

Hitto kun ei kehdannut ottaa kuvaa.

Onneks joku on:

http://www.flickr.com/photos/rooruu/1471399201/

Kevät toi, kevät toi...kukkaruukkusen!

Kokoamastani "Garden Shopping in the Bay Area"-Google Mapista keksaisin tänään mennä kaikista lähimpään puutarhaliikkeeseeni, Horticaan. Olen sen tuominnut (ovesta kurkkaamalla) pieneksi ja kalliiksi. Mutta paikan Googlemaps-infoon oli ilmestynyt kuvia, josta selvisi, että heillä on myös toinen kerros ja valtaisa takapiha. Oookoo. Nyt ymmärrän, miksi se on monien mielestä paras puutarhakauppa kaupungissa.

No, en nyt vieläkään parhaaksi menisi sanomaan, Flora Grubb vie edelleen voiton, mutta se, että paikka on kävelymatkan päässä, on ehdoton bonus. Ja hinnat olivat varsin edukkaita. Ostin taka-ja etupihalle värikkäitä kukkia. Hankalaksi valinnasta tekee se, että kumpikaan kohta ei saa juurikaan aurinkoa, ja maa on hyvin savista.

Savimaata voi parantaa, mutta varjokasveja, jotka olisivat värikkäitä, olikin vaikeampi löytää.

Löytyi!


Kuva: Mahonia Nurseries


Kuva: Dayton Nurseries

Digitalis Purpurea Giant Shirley on valtaisa, lupiinimainen kukka, joka kasvaa puoltoistametriseksi ja kukkii keväisin (ei ole mitään keväällä kukkivaa takapihalla, joten se on täydellistä). Ostin näitä kolme. Niiden pitäisi viihtyä varjossa ja kestää savea. Tukikepit niille pitää ostaa, etteivät katkea tuulessa. Kukkien pitäisi olla kolibrien ja perhosten suosiossa. Ja ne lisääntyy ittekseen. Ainoa miinus, että ovat tosi myrkyllisiä, jos niitä syö. Ei pidä siis napata salaattiin.



Kuva: Smith and Hawken

Daylily Stella d'Oro. Lilja, joka kukkii kirkkailla, keltaisilla kukilla keväästä syksyyn. Alelaarilöytö. Pitäisi kans kestää savimaata ja pärjätä myös ruukkukukkana. Mä en osaa oikein päättää, laittaisko ruukkuun vai ei. Jos laittais, niin sen vois ryövätä mukaan muuttaessa...

Mun hyötypuutarha ei oikein edisty, salaatit tuppaa kuoleen ja yrttejä en saa aikaiseksi. Siemeniä ois basilikalle, ja varmaan saan pian pistokkaan laventelista. Rosmariini ois kiva, ja meksikonkorianteri. Mutta vitsit kun sais sen salaatin onnistuun, se ois niin näppärää.

Keinästen leffailta

Ohjelmassa: AUSTRALIA!
Baz Luhrmannin uusin, ei toki kovin uus, mutta vielä näkemättä. Baz on ainoa ohjaaja, jonka leffoja haluan nimenomaan ohjaajan takia nähdä. Tämä rakkaussuhde alkoi jo Romeo+Juliasta, joka on edelleen oikein mainio elokuva. Bazmaniani kohosi huippuunsa Moulin Rougen! aikaan, enkä ollut yksin. Voisin jopa sanoa, että yhdistelmä kirkkaita värejä, historiaa, musiikkia ja Ewan McGregoria olisi aika loistosetti. Silloin hankin ohjaajan aikaisempaa tuotantoa, Strictly Ballroomin, joka oli melko kehno.

Australia ei myöskään ollut kummoinen. Tai oli, se oli ihanan pakahduttavaa draamaa. Ymmärrän nyt kriitikoiden kommentit paatoksellisesta vanhanaikaisuudesta. Elokuva oli huono, mutta silti pidin siitä. Ei kovin järkevää, tiedän.

Tarina oli ennalta-arvattava: kalpea aatelisnainen (Nicole Kidman) saapuu Englannista hattulaatikoiden ja kapsäkkien kanssa myymään miesvainaansa maatilaa Australian takamaille. Salskea karjapaimen (Hugh Jackman) ensin ärsyttää, sitten hurmaa lesken ja mukana pyörii vielä söpö aboriginaalipoika. Nicole vaihtaa leningit lännenvermeisiin, ruskettuu ja oppii maan tavoille. Sota, politiikka ja ilkeä kilpailija sotkevat kuvioita, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja kaikki saavat toisensa. Niinpäniin. Kuulostaako tutulta?

Leffa on yhdistelmä Okalintuja / Pearl Harbouria ja Minun Afrikkaani. Toimii siis mulle. Juuri siksi, että sen niin arvaa, miten siinä käy.

Niin, ja lopussa pelastetaan orpoja.

Poliittisesta kannanotostakaan leffa ei oikein käy, joskin leffassa raapaistaan Australian historian synkempiä sävyjä, jossa puoliverisiä (usemmiten aboriginaaliäidin ja valkoisen miehen) lapsia vietiin äideiltään kasvatettaviksi orpokotien tyyppisissä kristittyjen lähetysasemilla, jotta heistä saataisiin "ei villi-ihmisiä". Tätä jatkettiin vuoteen 1973.

Eipä sillä, Suomessa tehtiin ihan samalla lailla kuin USA:ssa intiaaneille ja Australiassa aboriginaaleille:

Saamelaisten vaikeudet alkoivat jo 1500-luvulla, jolloin Pohjoismaiden valtiot Ruotsi ja Tanska halusivat laajentaa maitaan kohti pohjoista. Siinä yhteydessä saamelaisia tapettiin surutta, olivathan he lähinnä vain valtaväestön tiellä. Asuinalueet kapenivat ja saamelaiset hävisivät Etelä-Suomesta, jossa heitä oli aiemmin asustanut.

Saamelaiset olisivat kenties onnellisempia, jos vähemmistökansan kokema sorto olisi päättynyt menneisiin vuosisatoihin. Niin ei käynyt. 1950-luvulla ja parikymmentä vuotta sen jälkeen saamelaisia tuotiin pitkänkin matkan takaa kouluun kirkonkyliin.

Kotona pääsi käymään ensimmäistä kertaa vasta jouluna.

- Opettajat ajattelivat, että olemme heti pahanteossa, kun puhuimme äidinkieltämme saamea, muistelee Näkkälän kylässä Enontekiöllä asuva poromies Antti Näkkälä, 58.

Niinpä saamen kieli yksinkertaisesti kiellettiin. Sitä puhuttiin salaa, kun opettajien silmä vältti. Äidinkielen puhekielto oli aika kova rangaistus lapsille, jotka eivät ennen seitsemättä ikävuottaan osanneet muuta kieltä kuin saamea, omaa äidinkieltään.

Vaikeudet jatkuivat myös myöhemmässä elämässä. Enontekiöläinen Nils-Henrik Valkeapää harmittelee, että 1960-luvulla Suomessa vielä ajateltiin, ettei saamelaisesta voi tulla opettajaa. Vaikka hänellä ja hänen vaimollaan oli pätevyys kunnan virkoihin, opettajavalinnoissa heidät syrjäytettiin.

- Yleisesti kunnasta on kiistetty, että täällä syrjittäisiin, Valkeapää sanoo.

- Saamelaisuutta kohtaan on ollut närää, jota me emme ymmärrä. Se on niin syvällä täällä.

Aamulehti Sunnuntai


Koskahan saamelaisista tehtäisiin leffaa iänikuisten Rukajärven teiden ja Mannerheimien sijaan?

Parempi elokuva Australian "menetettyjen sukupolvien" kohtelusta on "Rabbit-Proof Fence" (ks. IMDB), eli "Varastetut lapset", josta on myös kirja. Suosittelen lämpimästi.

Niin, ja ei tää ollu vaan chick-flick-viikonloppu: katsottiin myös Memento.

Kevät!

Kaunis perjantai, lähes kokonaan vapaapäivä, aurinkoa ja Dolores park. Varsin mukavaa.