Thursday, October 1, 2009

Millainen varjostin?



Kirpparilöytö

Ongelma on se, että kun keskustelin asiakaspalveluchatissa lampunvarjostinkaupan tädin kanssa, tohon alustaan ei sovi mikään. Siinä on kai ollut lasinen kupu, siis noissa ulokkeissa. Ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. No, ainoa, mitä se osasi myydä, on sellainen klipsi, mikä menee ton hehkulampun päälle, johon siis sitten voi klipsaista varjostimen. Ookoo, hieno homma.


Ellen ois vahingossa yks aamu potkassu lamppua, jolloin se meni rikki, ja sitten korjannut sitä väärin, silleen, että toi hehkulamppuosa ei ole kovin tukevasti kiinni.


Ehkä se oli 2 huonosti käytettyä dollaria.




Friday, July 31, 2009

Roadtrip osa III: Death Valley ja Lone Pine

Matkamme jatkui Vegasista kohti Death Valley National Parkia.





View Larger Map




Matkalla näkyi taas telkkarista tutun näköisiä maisemia. Täällä pysähdyttiin lounaalle ja ostamaan vettä. Sitä piti varata runsaasti per henkilö, ja vielä lisävettä auton ylikuumenemista vastaan. Ohjeissa neuvottiin olemaan pitämättä ilmastointia autossa päällä, että auto jaksaa, mutta pah, kyllä meidän mersu jaksoi vaivatta pitää kylmää ja vielä kulkeakin!



Kun laskeuduimme alas Death Valleyn kansallispuistoon, auton lämpömittari näytti jatkuvasti yhä kuumempaa ja kuumempaa. 48 astetta celsiusta voi lämpötila olla kuumimmillaan kesäisin, kananmuna paistuu maassa. Maailman kuumimmat lämpötilat on täällä mitattu. Onneksi oli ilmastoitu auto.



Maisemat olivat jännittäviä – kuin valtavia sorakuoppamaisemia. Ilma väreili.



Pysähdyttiin museolla, jossa oli nurmikkoa. Ja kuuuuuma. Tuuli poltti silmiä ja nenässä tuntui inhalta hengittää. Taskussa oli viileämpää käsille. Edes hiki ei virrannut – se varmaan kuivui heti.



Jos olisi mennyt Grand Canyonin puolelle, nämä olisivat olleet punaisia kallioita. Oli ne harmaanakin hienoja.



Pysähdyttiin Badwater Basiniin, joka on kuivunut suolajärvi 86.0 m merenpinnan alapuolella. Amerikan syvin kohta.



Turisteja on tätä lätäkköä käynyt ihmettelemässä 1900-luvun alusta asti, mietin vaan, kuinka hikistä se on silloin ollut. Nytkin tuntui siltä, kuin olisi astunut kuivaan saunaan, joka olisi täysille lämmitetty.



Vettä! Aavikolla!



Tuuli meinasi viedä hatun päästä – mutta suojasi se auringolta.



Kaksi cowboyta ratsastaa.



Tytöt poseeraa.



Hassuja kuoppia. Niissä oli kosteaa hiekkaa.



Tiet olivat kapeita mutta maisemat upeita.



Keskelle aavikkoa oli perustettu luksushotelli, jolla oli oma lentokenttä ja vihreä golfkenttä. AAVIKOLLA! Sadettimet lauloivat yötäpäivää ja järjenhäivää ei missään...




Huoltsikalla illan pimetessä. Bensa oli kyllä halpaa koko reissun. Sitä se sotiminen teettää.




Auringonlasku oli jälleen hurmaava.







Lone Pine



Saavuimme yöllä Lone Pineen, californiassa. Ainoa ruokapaikka, joka oli auki, oli Mäkkäri. Eikä väsyttänyt yhtään! Muunmuassa 24 hr dinerin ovella käytiin, mutta vuorokaudenympäri avoinna oleva rafla oli kiinni.



Seuraavana aamuna ihailimme vuoria, joita ei edes näkynyt saapuessa.



Lone Pine oli ollut leffojen taustana klassisissa Hollywoodlänkkäreissä.



Motellimme oli ihanan räkä.
Delfiinipäiväpeitteet ois melkein pitänyt ottaa mukaan!



Vessassa oli hienot kaakelit, onneksi ei torakoita.



Motellin kyltti oli siisti.



Ja kuumuutta pääsi pakoon kiikkustuolille.



Vuoret vain jatkuivat ja jatkuivat.



Miltähän tuntuisi asua täällä?

Roadtrip osa II: Las Vegas

Valenciasta lähdettiin ennen sulkemisaikaa, sillä ajomatkaa oli yhä jäljellä. Tavoitteena oli huvipuistopäivän jälkeen ajella suoraa tietä Las Vegasiin. Ja sen teimme. Matka oli mielenkiintoinen, maisema muuttui kalifornian kuivasta rannikkomastosta täysaavikoksi. Moni maisema oli kuin suoraan jostakin leffasta.



Näkymä takapenkiltä.



Näkymä sivuikkunasta. Sellaisia pyöriviä pensaita ja mikkihiirikaktuksia.



Punainen pilvi oli seuranain.



''

Auringonlasku oli jälleen mainio.



Auringon laskettua, ja monta bändivisaa ja "kumman kaa olisit"-kyselyn ja top 3 -listojen jälkeen saavuimme vihdoin Vegasiin. The city of Entertainment. Hauskaa! Päätettiin ajaa Stripiä pitkin, koska muulloin ei autolla viitsisi tulla. Oli ruuhkaa, mikä ei haitannut, koska silloin oli enemmän aikaa ottaa kuvia. Otimme hyödyn irti myös kattoikkunasta.

Kuvassa MGM Grandin leijona. Se oli pienen kerrostalon kokoinen.



Pariisi oli sievä.



Bellagion edessä oli ne kuuluisat suihkulähteet, jotka menee musiikin mukaan ja liikkuu ja tanssii. En saanut kuvaa.



Camelot-Lancelot-jokulot näytti ihan Disneyn linnalta, joka taas johtuu siitä, että Disneyn linnat ja tämä linna on muotoiltu eurooppalaisten saksalaisten linnojen pohjalta. Samapa tuo, nyt ei mieleen tullut kuin Disney.



"Ihan kuin olisin nähnyt tämän joskus jossain aiemmin...mutta isompana..."



Rantauduimme hotellille, joka oli oikein kiva. Siellä oli kaksi joutsenta aulan lammikossa, Elvis ja Priscilla. Elvis nro 1 tavattu! Sieltä lyhyen voimienkeräilyn ja suihkujen jälkeen liikahdimme lähikasinolle kävellen. Matkalla väisteltiin torakoita, joita oli liikkeellä ihan tajuton määrä! Hyi!

Janne voitti drinksurahat ekasta kasinosta.



Flamingolla oli hienot valot.



Mutta pahat juomat. Niiden käsitys mansikkamargaritasta oli valmis sweet&sour, tequila, jääpalat ja MANSIKKAHILLO. Hyyyyi.


Päivällä rentouduimme hotellin altaalla.





Ja tytöt löysivät sisäisen Baywatchinsa. Tai Miss Hawaiian Tropicinsa.



Käytiin hakemassa liput illan esitykseen.



Ja sitten synttäri-illalliselle! Tarjolla Ihan Kaikkea. Tässä menossa periamerikkalainen corn dog, joka oli ajatuksena hauskempi kuin sitten tosiasiassa. Se on siis sellaiseen tikkuun ja taikinakuoreen kääritty nakki. Joka on paistettu upporasvassa. Ei uponnut.



Onneksi muuta syötävää löytyi. Ruotsinlaivan buffetti viisinkertaisena. Huomaa "shampanjalasit". Muoviset...en edes tiedä mitkä pikarit. Tyylillä.



Syömisen jälkeen Sami voitti rahaa hedelmäpelillä, ja sitten mentiin katsomaan Cirque du Soleilin Zumanity. Janne katsoi saman porukan esityksen Ka:n. Tytöt ihmettelivät maailman menoa Coyote Ugly-baarissa ja menivät vastaan Scottia, joka oli päättänyt liittyä seuraamme oltuaan ensin kaksi viikkoa aavikolla survivalreissulla yhdellä rasialla rusinoita päivässä. Yksinään. Aavikolla. Oli varmaan aika erikoinen kokemus siirtyä sieltä suoraan Vegasiin!

Zumanity oli ihan jees, enemmän kabaree kuin sirkusta. Mutta varsin hyvä kabaree, ja meidän kahden hengen samettisohva oli oikein hyvä käpertymiseen. Ens kerralla (jos sellaista tulee) on mentävä katsomaan Ka. Se oli kuulemma tajunnanräjäyttävä kokemus.



Minä löysin sisäisen missini ja kiitospuheeni myöhemmin illalla. Sain siis synttäritiaran ja hölmön matkamuistodrinkin, joka oli tosi makeaa jääsohjoa alkoholilla ja piitkällä pillillä. Tiarassa luki Happy Birthday. Vain Vegasissa kehtaa tuollaista pitää päässään.




Tytöt löysivät Elviksen.

Ja kolmannen.



Pariisin kasinotila oli melko hämmentävä. Sen katto oli maalattu taivaaksi, ja valaisu muistutti aamuhämärää. Tuntui, kuin olisi ulkona, mutta oli sisällä.






Aamuyön tunteina suoraan hotellille ja aamiaiselle. Tiara päässä. Ja sitten altaalle kulkematta lähtöruudun kautta.

Hieno reissu!

Jatkuu...