Uudet huonekalut -raportti, osa 5678 ja 1/2...

Ikuisuusprojekti nimeltään kodinsisustus jatkuu. Uusia tulokkaita ovat olohuoneeseen sohvapöytä (tuli tarpeeseen), jonka Sami uljaasti nouti golffireissulta tullessaan hurjasta Oaklandista, jossa talon kulmalla hengaili poikia huppareissa tsekkaamassa, mihin jengiin ohikulkijat kuuluivat...onneksi Samilla oli oikeanvärinen huppari ettei tullut ongelmia! Ilmoituksessa kyllä väitettiin paikan olevan ihan hyvämaineista Emeryvilleä, mutta se taisi olla pöydän myyjän toiveajattelua...

Toinen uusi tulokas on tietysti ennenkin esitelty pöytä. Sami oli oikeassa, ja se isompi koko oli parempi. Nyt tarvitsisi enää lisää tuoleja...

Koska Samin työkiireet alkavat vihdoin helpottaa, on aikaa löytynyt myös harrastuksille. Sisustajattaren harmiksi nämä harrastukset ovat vahvasti välineurheilua, ja nurkkiin on kertynyt kitaraa (niin oikeaa kuin Guitar Hero-pelinkin), kaiuttimia, kosketinsoitin ja piuhaa ja värkkiä. Parhaillaan käydään hiljaista taistoa työhuoneen pöydän herruudesta...

...kunnes annoin periksi, ja päätin, että harrastus saa lisätilaa. Mielellään muualta kuin mun työpisteestä. Joten kunhan sille löytyy pöytätaso, musiikkipiste muuttaa olohuoneeseen tai ruokailuhuoneeseen.

Joku tällainen systeemi olisi hyvä, koska se piuhameri tulee väkisinkin näyttämään ei-niin-kauniilta, joten näin sen voisi saada tarvittaessa piiloon.

Lisäksi saataisiin samalla lisää säilytystilaa, varsinaista kirjahyllyä kun meillä ei ole.

Jos oikein hyvin homman hoitaisi, sen voisi vähentää veroissa, koska mulla on oikeus ostaa itselleni toimistoon huonekaluja, ja jos vähennys on alle tietyn summan, ne ei pahemmin kysele, mitä on ostanut. Eikä ne kotio tuu katsomaan, onko se pöytä missä huoneessa...

Ylin malli on Ikean uutuus, se on siis tuo kaappi, joka kiinnostaisi, ja siitä on tuollainen seinään kiinnitettävä versio, jonka laitoin tähän ihan vaan malliksi, miten se aukeaa ja millainen se on sisältä. Plussaa halpuus, miinusta...halpuus. Tuo saattaa olla ekan puolen vuoden jälkeen mäsä tuo mekanismi.

Alempi malli on Pottery Barnista. Se on ehkä tyyliltään perinteisempi kuin meidän maku on, mutta no... tällaiset huonekalut on vähän harvinaisempia. Ja useimmat on aika kamalia.

Raportti jatkuu myöhemmin.
Taistelu elintilasta jatkuu!

Pa-pa-pa-paaaaaaaaaa.....!

Kauhistuttavaa Kekriä!

Tänä viikonloppuna on Halloween, ja askartelin kranssin. Tai no, kranssi oli valmis rottinkikranssi, jonka ostin kirpparilta. Lisäsin siihen mustaa kreppinauhaa, askartelin pahvista luurangonpään, ja lisäksi siinä on sellaista tekohämähäkinseittitahmajuttua. Kuva on kauhea, syytä kännykkäkamerateknologiaa pimeällä...

Kranssi korvaa jo heikkoon happeen menneen mehikasvikaktuskranssin (jonka toki kaikki muistatte blogista... http://kalifornikaatio.blogspot.com/2008/11/deck-halls.html ei se mun tosin ollu noin hieno ikinä).

Ajatuksena olisi tänä vuonna mennä ehkä katsomaan Lucha Vavoomia. Se on meksikolaista wrestlinkiä. Pukeutumisajatusta ei ole, varmaan taas viime hetken inspistä odotellaan, tai sitten lauantaina voisi mennä ostaan jotain.

Mutta Lucha Vavoom ois kyl siisti.







Tää on kyllä hauska kaupunki, kun täällä tapahtuu Ihan Kaikkea ja vähän muutakin.

Maalarityttö

Kun Sami lähti viikonlopuksi golfaamaan, ja mulla oli liikaa töitä, että olisin voinut koko viikonloppua olla poissa, päätin tarttua hommaan, joka on pitkään houkuttanut. Kävin ostamassa tonkan maalia, ja maalasin makkarin seinän. Yhden seinän. Kiehtovaa tästä teki jälleen se, että ne seinät on ihan pirun korkeat, ja vaikka lainasinkin naapurin tikkaita, yläreuna on silti vähän venkula.


Mutta väri on ihana, ja seinän miljoona taulunreikää ja huonosti paklattuja vanhempia reikiä ja kynttilänliekkinokitahraa ja vääränkiiltoisella maalilla fiksailtuja kohtia peittyi täydellisesti. Pesin, ja vedin maalin suoraan seinään, koska ostamani maali oli kuulemma sellaista, ja kun oli vaalea maali valkoiselle taustalle. Valitsin himmeän, vaaleanharmaan, joka mätsäsi Pantone-viuhkasta valittuun väriin.


Ja yliarvioin, paljonko maalia tarvitsi.


Nyt sitä ois vielä puolikas pönikkä.


Jos maalaisi toisenkin makkarin seinän, se näyttäisi klaustrofobiselta, ja kaikkia seiniä en ala maalaamaan, koska ne on oudon muotoiset ja vielä korkeammalla ja siinä menee kaikenlaista listaa ja porrasta ja nurkkaa ja verhotankoa kaikkea hankalaa.


Ehkä samaa väriä voisi jatkaa eteiseen?
Sielläkin on rumaa pakkelia, kun "joku" paklasi elämänsä ekaa kertaa reikiä umpeen. Jotka tuli sillon kun koitettiin ripustaa nauloja seinään, mutta seinämateriaali oli eri mieltä ja luhistu ja mureni aina kun jotain yritti saada tarttumaan kiinni.


Mutta joo, lopputulokseen kyllä äärimmäisen tyytyväinen. Väri on hyvä, ei liian tumma, ei liian vaalea. Ei sinertävä, mutta ei likaisenharmaa. Ja se sopii sekä likaiseen kellertävänvalkoiseen seinämaaliin, että kirkkaanvalkoiseen kattomaaliin että siihen viininpunaiseen kokolattiamattoon. Ja meidän ihaniin uusiin lakanoihin, jotka on kans tyylikkään harmaat ja pehmeät ja laadukkaat ja luomua ja edulliset. (Mä oon halvan mutta laadukkaan mestari! Thriftalista Lilli).


Listaus makkarin tarpeista:



Sänky? ✔
Lakanat? ✔
Vaatesäilytyslipasto x2? ✔
Taidetta koteihin? –
Riittävästi vaatesäilytystilaa? –
Yöpöytä? –

Samin synttärit lähenee!

Woohoo!

Location:     Our Place: 3685 24th st (at Dolores), up the 2 stairs, door on the left
When:     Saturday, November 7, 6:00PM

Mr. Keinaenen would cordially like to invite you all to bid farewell to a misspent youth. Sami's youth, Rest In Peace.

Dresscode: black, think funeral chic.
Presents: not expected
Kids: more than welcome
Pets: welcome, (just don't tell the landlady)
Drinking: encouraged, but not compulsory.
Food: let them eat cake!  

Treasure Island Music Festival

Oli viime viikolla. Pääsimme paikalle parahultaisesti auringonlaskun aikaan. Oli kaunis päivä. Lämmin. Musiikki ookoo, ruoka aika pahaa, ja juomat ylihinnoiteltuja.


"Nähtiin" seuraavat artistit:


Brazilian Girls
MGMT
MSTRKRFT
LTJ Bukem Feat. MC Conrad

Ja varmaan jotain muitakkii. Ohi meni Passion Pit, The Streets, DJ Krush, ja the Limousines ainakin. 

Sunnuntaiksi meillä ei ollut lippuja, mikä oli ihan hyvä, koska oli krapula ja saarella oli sumua. Festivaali oli siis SF:n edustalla pienellä saarella, ja sinne kuljettiin bussilla mantereelta. Miettikää, kun festivaalin verran ihmisiä kuljetetaan samaan aikaan poistuen saarelta bussilla. Niitä busseja oli ehkä neljä. 

Maksimissaan. 

Reippainkin känniääliö hyytyy, jos joutuu odottamaan jonossa tuntikaupalla, että pääsisi jatkamaan. 


Juuri tästä syystä ei mennä ens vuonna. Tai jos mennään, niin mennään veneellä. 

Congratulations on your new printer...

...joka ei toimi. Jesh. Lähettävät uuden.

Paskan möivät, niinkuin sanotaan.

Sit pääsee tulostaan valokuvia ja asiakkaille vedoksia ja skannaan ja kopioimaan. Testivoittaja, johon uskon yhä, saamastani maanantaikappaleesta huolimatta.

Oih ja voih! Kipua ja tuskaa!

Olin eilen hammaslääkärillä korjauttamassa kolme reikää. Yksi niistä oli iso ja syvä, kaksi pientä. Kärsin jonkinasteisesta hammaslääkäripelosta, joten olin hiukan jännittynyt. iPod, jonka olin suunnitellut ottavani mukaan, oli ihan tyhjä akun puolesta.

Ei olisi kyllä hammaslääkäripelkoa, jos olisin teininä ollut täällä hoidettavana, enkä Pikkolan yläasteen hammashoidossa, jossa tädit eivät liiemmin välittäneet, itkitkö, yökkäilitkö tai porattiinko hampaaseen vai ikeneen...

Jo hyväksi havaittu ilokaasu laitettiin heti päälle. Ja kuunnelkaas tätä: mulle selitettiin hyvin selkeästi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä ja annettiin ohjeeksi, että jos sattuu liikaa vasemmalla puolella (kevyt puudutus), niin pitää nostaa kättä, tai jos oikealla puolella tuntuu yhtään mitään, niin kans käsi ylös niin lisätään puudutetta.

Mut hei huipuinta: ennen puudutepiikkiä, ne laittoi sellaista geeliä, ettei sitä puudutettakaan tuntenut! Ja kun mulla aikaisemmin se puudute laitetaan sinne ikeneen tai kitalakeen, jossa se tuntuu kivulloiselta kun se truutataan sinne vauhdilla. Tätä laitettiin moneen paikkaan vähän kerrallaan ja hitaasti, ja hieroi ikeniä, että se leviäisi kunnolla. Ja sitten ODOTETTIIN, että se alkoi vaikuttaa. Suomessa ei ole kyl koskaan odoteltu kauempaa kuin välineiden haku kestää, se joko ehtii vaikuttaa tai sitten ei. Ja jos sattuu, niin sit ootellaan.

Oli siis kaasua, esipuudute ja sit puudute.

En oikeasti ees tuntenut sitä porausta oikealla puolella. Äänestä tiesi, että jotain tapahtuu, mutta muuten, sitä ei huomannut.

Ja mistä se kipu ja tuska? En muistanut, että reikien korjauksen jälkeen ois leuka ihan kipee. Googletin, ja se lienee normaalia, jos reikä on ollut syvä. Sattuu melkeen enemmän kuin viisaudenhampaiden poiston jälkeen, tosin sillon olin kolmiolääkkeillä. Nyt on vaan 800mg särkkärii. Joka on näille ihan kreisii, kun nää syö lastenburanaa normaalisti...200mg.

Eihän se halpaa lystiä oo, vakuutus maksoi tästä osan, jonkun nelisensataa, ja mun maksettavaksi jäi parisataa. Onhan se aika hullua, kun on tottunut maksamaan siitä sen parikymppiä!

No, se oli tehtävä. Ja kaikkialla se olis täällä yhtä kallista.
Ja nyt on hampaat kunnossa taas. Noi reiät on olleet monta vuotta jo, mutta Suomessa ollessa ne ei vielä olleet pahat tai paikkaamisen arvoiset. Joten oli se jo aikaki.

Ens kerran sit tammikuussa tarkastus ja puhdistus.