FBI-agentti olohuoneessa

Kerrankin ei tarvitse yrittää keksiä nokkelaa otsikkoa, pelkkä totuus riittää.
Ovisummeri soi, kävin avaamassa portin, ja kurkkasin ikkunasta, kuka sieltä tulee. Mies salkun kanssa, tweedpuku, nimilappu. Ajattelin, että se on sähkömittaritarkastaja, tai Census-mies (nyt on meneillään Census 2010, eli väestönlaskenta). Avasin oven.

Mam, my name is Winston, and I'm with the FBI. Could I ask you a few questions?

No, tietysti ekana tulee vähän hermostunut olo. Onko "ne" saanut selville, että tein muutaman päivän ilman työlupaa töitä? Onko joku naapureista joku murhaaja? No ei, kyseessä oli paljon tylsempi asia. Entinen naapuri, mukava Erin, on hakemassa töihin FBI:lle, ja olivat kyselemässä taustoja.

En nyt hirveästi osannut kertoa, mukava tyttö se oli, mutta en muistanut mitään ihmeellistä. Jätin kertomatta, että yhdessä vaiheessa sen asunnossa asui kai kolme miestä sen lisäksi. Ja se on sellainen 20 neliön kämppä. Ne oli varmaan vaan kavereita. Muistan vaan, kun pyykkituvassa oli yhtäkkiä komeita, paidattomia miehiä kaksi...  Sanoin vaan, että jonkin aikaa siellä oli mies sen lisäksi, ehkä poikaystävä tai kaveri.

Ja annoin vuokraemännän puhelinnumeron.

Ne lähinnä kai halusi tietää, että oliko sillä joku huumelabra kotona, tai kosteita iltoja, tai omituista porukkaa kylässä. Mut se oli kyllä hyvin hyvin tavallinen ihminen se Erin. Nykyinen asukas siinä asunnossa sen sijaan... on kyllä omituisempi. 

Mut jooh, mulla on käyntsäri, jossa on kultafolioitu Federan Bureau of Investigation logo. Hihih! Jännittävää!

Mukava mies tuo Winston, vitsaili, että toivottavasti en pety, kun hän ei ollut yhtä komea, kuin telkkariagentit. En pettynyt. Tämä oli hyvin jännittävää.

Kauppoja, joita inhoan.

Vaatteiden ostelu on kivaa. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että on muutama kauppa, jotka mua vaan ahdistaa.

1. Abercrombie & Fitch, on kauppa, jossa kauniit teinit ostavat ylihinnoiteltuja huppareita. Inhoan sitä kauppaa siksi, että sen haistaa korttelin päähän. Niillä on sellainen tietty tuoksu, jolle kauppa haisee, ja se tuoksu on kuin teinipojalla Axe: voimakas tuoksu jota on hölvätty runsaasti. Lisäksi se on sokkeloinen, ja musiikki soi lujalla. Ja en tunne sopivani joukkoon.
   
   
2. American Apparel. Merkki, jonka vaatteet sopisivat mulle ideologian puolesta: trikoo on laadukasta, vaatteet tehdään Los Angelesissa, eikä hikipajassa Aasiassa. Iso osa on luomupuuvillaa. Sellaisia perustrikookamaa sieltä apparellikaupasta haluaisin. Ehkä mun vaan täytyy uhmata ahdistusta ja mennä sinne kauppaan, jossa ne 20-kiloiset kuin suoraan indiemusiikkivideosta repäistyt pikku myyjättäret voi katsoa mua säälien nenänvarttaan pitkin (ne oikeesti on hiukan epäystävällisiä ja ei lainkaan avuliaita, ja jos pyytää apua, niin ne katsoo silleen, että ooksä tosissas häiritsemäs meitä...) ja ehkä sieltä kullan ja pitsin joukosta löydän pari perustoppia, joihin mahdun sisälle. Tämän kaupan vaatteet on suunniteltu sille hipsteriteinille, joka on langanlaiha ja androgyyni, jonka päällä kultainen kokotrikoohaalari ei näytä typerältä. Tjeu: http://store.americanapparel.net/women-one-pieces---rompers.html
   
   harva kauppa ahdistaa noin paljon.
    
3. Hollister, joka on siis sellanen kaliforniateinien pissiskauppa, halvempi versio Abercrombiesta. Sieltäkin saa huppareita ja pikkupikkusortseja ja sellasta, enemmän surffiasenteella. Se oli kans ahdistava kauppa, kerran siellä käynyt. Koitin olla avoimin mielin. Mutta. Musiikin on tietysti pakko pauhata tosi lujalla, ja ilmassa oltava tukeva tuoksu kaupan hajustemallistosta. Mut sen lisäks, siellä oli ihan pimeetä! Siis ei ollenkaan perusvaloja, ja sit joka toiseen hyllyyn spottivalo. Näin useamman kuin yhden ihmisen kulkemassa vaatteen kanssa kohti valoa, katsomaan, että minkä värinen se vaate on...
   
   Ja sit kokeilin XL-kokoisia housuja, ja ne ei mennyt polvista ylemmäs.
   
   Ja sillä hetkellä muistin, miksi tykkään tehdä ostoksia naistenvaateliikkeissä. En oo enää teini! Tosin en ole varma, olisinko teininäkään mahtunut noihin housuihin.

Flundda ohi, tai näin olen päättänyt.

Kahden viikonlopun yli se kesti, mutta nyt olen päättänyt olematta enää kipeä. Silmät on edelleen tulehtuneet ja punaiset, yskittää ja niistättää, mutta ei ole enää sellainen ihan reporanka olo.

Joten olen päättänyt olla olematta enää kipeä.

Mikä on hyvä, koska tänään on palaveri, ja huomenna illallinen asiakkaan kanssa.

Edelleen flunddaa.

Samilla tauti alkoi torstaina, korvien tukkoisuudella ja viluisuudella. Sunnuntaina se lähti tosissaan käyntiin. Maanantain ja tiistain se oli kokonaan poissa töistä. Pääasiallisesti nukkui sohvalla. Ke ja to puolikkaat päivät, ja sit perjantaina koko päivän takaisin töissä. Nuhaisuus jatkuu edelleen.

Mun tauti lähti samalla kaavalla liikkeelle. Perjantaina olin viluinen, viikonlopun tosi kipee. Sitten olikin yksi päivä, kun oli terve olo. Ja nyt se tauti vaan jatkuu. Kohta viikko takana. Outoa kaavaa noudattaa tämä tauti. Aamuisin on enemmän kuumetta kuin iltaisin. Aamulla on kurkku tosi kipeä, mutta se loppuu pian. Illalla iskee kuiva yskä, pahiten kun menee nukkumaan. Pitkin päivää, satunnaisesti, aivastuttaa ja niistättää.

Mun taudilla on identiteettikriisi.

Niinjoo, ja sain silmätulehduksenkin. Mun flunssa ei osaa ees pysyä hengitysteissä.

Ärrinmurrin. Haluan olla jo terve!

Mitä kaikkea on tullut tuotua Suomesta, kun täältä ei saa

• chifonet-rättejä, täältä kun saa vain sellaisia paksuja, tai sit talouspaperia
  
• tiskiharjan, ostin sen Mouhikselta, Sinin vaihtopäällä, täältä saa tiskiharjoja, mutta ne on tyhmän muotoisia, ja liian pehmeitä tai liian kovia harjaksiltaan. Nää harrastaa enemmän pesemistä pienillä pesusienillä, jotka voin sanoa, menee aika pian aika ällöiksi ja epähygieenisiksi. Mythbusters teki siitä testinkin, numero listaa pöpöjen määrän: 

• Vessanpönttö- 2
• Kännykkä - 6
• Ostoskärryn kahva - 10
• Hotellihuoneen kaukosäädin - 44
• Tietokoneen näppäimistö - 65
• Valokatkaisija - 332
• Setelit - 936
• Keittiön pesusieni - liian monta laskettavaksi

• Ne ei täällä useinkaan harrasta leivinpapruu. Sen sijaan käyttävät teflonisia peltejä. Onneksi meidän lähikaupassa myydään Parchment Paperia, joka on leivinpapruu.
  
• Särkkäriä, täkäläiset särkkärit sisältää paljon sokeria ja väriaineita, mutta vaan 200mg per tabu.
  
• Bafucineja kipeää kurkkua turruttamaan (ei oo) ja Strepsilsejä (täkäläiset maistuu kirsikkaesanssille, yök), ja Mobilatia (täältä saa vaan tiikeribalsamii).
  
• Ruisleipää, tosin Whole Foodsiin oli nyt tullut tullut sellaista paksua täysruisleipää, sellaista painavaa ja tiivistä. Jee!
  
• Tölkinavaajan, sellaisen pienen, koska täällä kaikki on sellaisia ruuvattavia ja isoja. Paniikkipakettiin maanjäristyksiä varten halusin kompaktin, sellaisen mitä pikkulähikaupoissa myydään ananaksien vieressä.
  
• Sammutuspeiton, täältä sai vain sellaisia paksuja villaisia.
  
• Heijastimia.
  
• Tää ei oo mun, mutta: lasten kurahaalareita, tai sellaisia kyynärpäähän asti ulottuvia kurahanskoja täällä ei harrasteta.
  
   

BAWT

Bay Area Wilderness Training on sydäntäni lähellä. Olen nyt puolisentoista vuotta ollut hommissa järjestölle, ensin harjoittelijana, sitten vapaaehtoisena. Tällä hetkellä olen Art Director, ja ensi viikolla aloittaa mun eka "alainen", toinen vapaaehtoisgraafikko, jonka ohjaamisesta olen pääosin vastuussa. Aika pelottavaa.

Mutta vaikka viikottain siellä käyn, harvemmin tulee otettua kuvia. Tässä muutama arkistojen aarre.

Viime keväänä BAWTin perustajan, Kylen, kanssa auttelemassa San Franciscon toimipisteessä. Pestiin makuupussinpusseja, ja aiheutettiin vaahtovyöry.






















Viime Earth Dayna istutettiin toimiston eteen kukkia. Nyt iso osa kukista on kuollut, rikkaruohot kasvaneet takaisin. Pitäisi yrittää uudelleen. Ehkä pian. Kun olisi aikaa.





BAWTissa harjoittelijat ovat kolmesta kuuteen kuukautta. Ja vaihtuvat nopeasti. Tässä ollaan jäähyvöislounaalla, program intern Jamie testaa grillatun juustoleivän juuston venyvyyttä.








Tässä ollaan Oaklandissa patikoimassa porukalla. Oli mukavaa vaihtelua. Mutaista, mutta mukavaa. Mutta kuvitelkaas mua, leikkimässä ryhmähengenkohotusleikkejä, joka vaati 1. rytmiä 2. muistia 3. nolostumattomuutta. Piti laulaa pitävänsä isoista pyllyistä, muistaa, mikä pylly kukakin oli (pikkupylly, isopylly, pylly 3 jne), taputtaa rytmissä, ja jos mokasi monta kertaa, joutui ringin keskelle tanssimaan, ja yrittämään häiritä muita. Noloa! Ei pystynut kuin seisomaan tumput suorina.

Arvaa mikä?

No voisilmäpulla ja korvapuusti – tietysti!
Molemmissa maku ihan kohdillaan, ulkonäkö täysin pielessä, ja pehmeys ja kosteus ei samanlainen kuin äitin pullissa.

Mutta ihan syötäviä, outoja ja rumia vaan.