Aurinkoinen päivä ja hassu flyeri...

...ei siihen sen enempää tarvitse, että hymyilyttää. Pussillinen luomuluumuja Farmer's Marketilta ja työtarjouskin siihen kaupan päälle, niin johan on maireaa.

Vielä kun olisi perjantai....

Monogrammimukeja

Ensimmäisen vuoden tässä asunnnossa meillä ei ollut kuin yksi kahvimuki. Syy? Mulla on vaativa ja kallis maku. Loppujenlopuksi päädyttiin ostamaan "ihan kivat" kupit Ikeasta. Joita ei tietysti valmisteta enää, joten nyt meillä on toisenlaisia Ikean kuppeja lisäksi. Huoh.

Mutta Apartment Therapystä bongasin tällaisen tutoriaalin: kirpparimukeista yhdenmukaisia monogrammilla. Näyttää kivalta, kuulostaa suhteellisen helpolta, ja materiaalit on edulliset.

www.designmom.com

1. Osta kirpparilta sekalainen satsi valkoisia mukeja
2. Osta posliinitussi ja hiilipaperia (itse ajattelin käyttää shekkivihkon hiilipaprua)
3. Tulosta haluamasi fontti paperille, piirrä ääriviivat hiilipaperin läpi 
4. Täytä kuvio tussilla
5. Anna kuivua 24h
6. Uunissa puoli tuntia

Hauska lahjaidea. Tosin mää haluaisin nää itelle. DesignMom (joka on joku äitiyslomalainen graafikko, tietty), oli täyttänyt kupit kaakaotarvikkeilla ja Starbucks-lahjakorteilla.

Tarkemmat ohjeet: http://www.designmom.com/2010/11/diy-monogram-mugs/

Taisi mainoksen stailaajalla olla huono päivä...

Tai huono populaarikulttuurin tuntemus. Pikkutytön paidassa kun on aika selkeästi kuva Lolitasta.

Joka on siis kirja ja elokuva pikkutytön ja isäpuolen suhteesta. Sellaisesta suhteesta.

Tervehenkistä lastenmuotia siis - täysin samassa sarjassa lasten topattujen bikinien kanssa!

Tekarit ois helpommat...

Olen hammaslääkärikammoinen. Se vaan nostaa kylmän hien pintaan ja ahdistaa. Se helpotti runsaasti löydettyäni Dr. Robisonin, joka oli rento ja rauhallinen ja antoi ilokaasua joka vaivaan.

Ja nyt se sitten otti ja lähti Arizonaan. Ketale.

Nyt pitää sitten taas etsiä uutta, lukea arvosteluja ja soitella aikoja. Huoh. Ellen sitten mene Samin lääkärille, joka on kaksimetrinen amatsooni valtaisalla tekotukalla Karibialta. Voguen kannessakin ollut malliaikoinaan.

Juueioomunjuttu.

Uusi peruslääkäri onneks löytyi. Sain vihdoinkin perustestit tehtyä, ja tarpeelliset reseptit. Lähetteen verikokeisiin ja verensokeritestiin, pullukan kannattaa testata, onko orastavaa diabetesta kuulemma.

Se ikävä diagnoosi sydämen sivuäänestä, jonka mulle antoi opiskelija, on nyt kahden lääkärin toimesta kumottu.

Mutta hampaita pitäisi mennä taas rassaamaan...en taho. Tuntuis, et just olin siel, mutta se oli ajanvaraajanaisen mukaan vuosi sit. HUOH.

Tyhmä Arizona.

Jussinpussia!

Hauskaa juhannusta sinne kotosuomeen!
Meilläkin on ohjelmassa niin suomalainen juhannus kuin voi olla täällä päässä maailmaa.

Ollaan siis menossa FAHA:an, joka on Finnish American Home Association. Sellanen seurakuntatalon ja hotellin välimaastosta, se on osin asuinrakennuksia, osin sellainen juhlatila. Pihassa sauna ja uima-allas. Karaokea. Kalakeittoa ja lättyjä ja karjalanpiirakkaa. Paljon eläkeikäisiä suomalaisia, jotka ei enää osaa suomea. Ja me.

Poikain bändi, The Horsmas, soittaa Irwiniä. Sami soittaa koskettimia ja Rami (syntikka) soitteleepi rumpuja. Miikka ja Tomi kitaroitsee ja laulaa.
 



Ja parasta? Siellä päin on LÄMMIN. San Franciscossa kun on jo vahvasti kesäsumu päällä. Mut Sonomassa on viikendinä yli 80! Eli 28 plus. uuujeeeee. Vähänkö palan. Pitää ottaa lierihattu ja miljoona purkkia aurinkorasvaa. Ihana päästä uimaan.

Meillä on teltta ja makuupussit. Festarimeininki siis.

Jonkinsortin julkkis

En kulje BART-metrolla kovin usein, ehkä kerran, korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Joka kerta aseman sisäänkäynnin nurkilla istuskelee joukko paikallisia puliukkoja, kuunnellen stereoista meksikolaista haitarimusiikkia ja piilopulloista naukkaillen.

Riippuen siitä, mitä on päällä, saa miehiltä aina jonkinlaista kommenttia, negatiiviselta kuulostava palaute tulee yleensä espanjaksi, positiivinen kommentointi englanniksi. Ukoilta irtoaa myös välimerellisiltä miehiltä tutuksi tullut sihinä. En tosin vieläkään ole varma, onko sihinä positiivista tyyliin "vitsit kun oot kuuma" vai ennemmin inhon ääntä. Tiedä näistä.

No, oon aina ajatellut, että ne heittää samat löpinät joka naiselle.

Mutta torstaina pojilta irtosi melkoista läppää. Tavalliseen tapaani kiiruhdin läppärilaukun kanssa kotia kohti, enkä huomioinut ukkoja. Yksi niistä astui eteen ja kysyi, että onkos neidillä nimikin. Jatkoin vaan matkaa. Kuulin sivukorvalla eri ukkojen selittävän seuraavaa:

Mää tiedän missä se asuu!
Sillä on aina toi painava laukku ja kiire. 
Se on ihan varmasti kotoisin Oklahomasta.
Onkohan se naimisissa? Toivottavasti se on naimisissa.

Ja jotain siitä, miten pukeudun. En jäänyt kuulolle.

Somia istuimia

Tässä siis nämä uudet tuolit. Väri on vaaleanvihreä, chenilleä, veikkaisin tuolien olevan 60-luvulta. Ja hirmu mukavat!

Vaikea välillä löytää pieniä huonekaluja, ämerikkäläiset tuolit on usein puoltoistametriä leveitä...