Oikeusvaltio...

Ämerikkähän on tunnettu kaikenmaailman hölmöistä lakijutuista. Esimerkkinä vaikka se juttu, jossa vankilan asukas haastoi osavaltion oikeuteen vankilaruuasta – joka aiheutti vangille ilmavaivoja.

No, olen tähän saakka toivonut, ettei lakijuttuja osuisi liiaksi omalle kohdalle, jos parhaansa tekee ja allekirjoituttaa sopimuksen, jossa niin sanotaan. No, nyt sitten tuli asiakkaalta pelottava sopimus allekirjoitettavaksi. Se oli niin monimutkainen, etten ymmärtänyt sitä edes selityksen jälkeen.


No, tästä syystä aloin sitten lueskelemaan noita lakiasioita. Jotkut asiakkaat vaatii, että palveluntarjoajilla on liability insurance, eli jonkinsortin vastuuvakuutus. Yleensä sitä varten, jos joku kolmas taho haastaa oikeuteen tekijänoikeusjutuista. Tapaan uuden lakimieheni (tai -naisen oikeastaan) huomenna, ja sen kanssa katsotaan, pitääks mun ostaa vakuutus vai ei, ja minkälainen vakuutus. Kyse on joko  neljästäsadasta vuodessa, tai tonnista, tai tonnineljästäsadasta. Siltä varalta, jos joku haastaa oikeuteen, ne korvaisi sitten miljoonaan asti korvauksia.

Hihitystä aiheuttavan tästä aiheesta tekee se, että oon puhunut kolmen vakuutusneuvojan kanssa, ja jokainen niistä on eri mieltä. Yks on sitä mieltä, että mun kannattaa ainoastaan hommata general liability, joka kattaa esimerkiksi sen, että jos oon palaverissa ja joku kompastuu mun läppärilaukkuun, ja kolhii ittensä, niin se vakuutus korvaa sit sen sairaalakulut. Tai jos rikon palaverissa ollessani niiden omaisuutta. Toki mun asiakkailla on oma kiinteistövakuutus ja monta muutakin, jotka sen myös korvaisi. Mutta jostain syystä se olisi tärkeää, että mulla olisi oma. Jahas.

Toinen myyjä oli sitä mieltä, ettei se ole kovin tärkeä, koska käyn harvakseltaan palavereissa, ja asiakkaat ei koskaan tule mun luokse, enkä käytä niiden laitteita siellä ollessani. Mutta sen sijaan errors and omissions ois kuulemma tärkee. Se kattaa sen, jos mokaan, ja asiakas haastaa oikeuteen menetetystä tienesteistä. Tuo tuntuu loogisemmalta, ja asialta, joka saattaisi tapahtuakin.

Sit kolmas tyyppi (ekan tyypin pomo) oli sitä mieltä, etten tartte näistä välttämättä mitään, jos vaan teen sopimuspaperit paremmin. Ja sit se kertoi, mitä niihin sopimuspapereihin pitäisi laittaa. Kiitin kauniisti ja lupasin palata asiaan.

Toivottavasti se lakinainen huomenna osaa sanoa, mitä mun kannattaa tehdä! Se on luoviin aloihin ja freelancereihin erikoistunut lakinainen, joten toivottavasti se osaa sanoa, mikä on mun alalla tärkeää ja mikä ei.

Joulukoira

Meillä on pyhiksi joulukoira, Charlie lainassa. Kulkuset kilisee kaulapannassa, mutta taitaa olla hurtalla vilu. Tässä paistattelee auringossa talon ainoan lämmittimen vieressä. Keittiössä kinkuntuoksuissa varmaan olisi muuten, mutta siellä on ikkunat ja ovet auki käryä karkottelemassa.

Briefly in English for Jenny & Paul: I think Charlie likes it here, but seems to be cold. Kitchen smells great, but he starts to shiver after a while and retreats to the bedroom (where the only heater is) to bask in the sunlight. With his holiday collar.

Piparkakut uunista!

Michael Jacksonin sanoin, doesn't matter if you're black or white! Eka satsi paloi, lopuista tuli hyviä. Hankala tuo meidän uuni. Reseptien ajat tai lämmöt ei pidä koskaan paikkaansa!

Hauskaa joulua!

Uimarityttö

Musta on hauska video, jossa lutraan ammeessa sukellellen, nousen pintaan ja ilmoitan kameralle olevani uimarityttö Lilli kaks vee.

No, nyt tää uimarityttö aikoo vihdoinkin opetella uimaan oikein. Siis silleen "naama veden alle" -oikein. Tähän saakka olen ollut sellainen mummokenottaja. Ja kuten muissakin väärinopituissa asioissa, esimerkiksi mun legendaarisella kahden sormen "kymmensormijärjestelmällä" näpyttely – olen tehnyt sitä niin pitkään, että se on nopeaa ja toimii. Mun uintitekniikka on ihan toimiva, ja nopea, mutta jotenkin on jäänyt harmittamaan, etten tee sitä "oikein".

Siispä ilmoittauduin kurssille. Maanantaisin kello viideltä meitsi laittaa uimalasit naamalle ja koittaa olla saamatta vettä nenään.

Helmikuussa se vasta alkaa, ja onneksi on vaan viiden tunnin kurssi. Hirmu halpakin vielä, viisi dollaria tunnilta.

Uimaroimaan!

Kuusenkaatajain saaga

Ol kerran Keinäsiä kaks, joist' toinen koki joulun rakkaammaks. 

Hän miehens' sai kuusen kotihinsa kantamahan, hälle koristeltevaks, ihasteltavaks.

Vaan onni ei ollut kuusella myötä, neulasensa varisteli surkeana, kuivuen. 

Sen päätti joulumielinen pelastaa, vaik tarkoitti se vaivaa, vaivaa, sahaten.

Koristeet keräsi kekoseksi, sahalla jalasta palasen pois pakotti. 

Hiki virtas, niinkuin voimasanat, kun sahasta lakkas virta, toisen ruoste vei. 

Ylpeänä kuusen uudelleen kohti kattoa kohotti, koristi ja kehui.

Vaan kuusen kohtalo yhä oli karu.

Päiviä myöhemmin palas kuusi tantereelle, särkyi korut, 

havut, vedet lattialle norui. 

Yhä kuusta koittivat kohottaa taivahalle - vaan kuusi nojasi vaan vasemmalle.

Kun koittaapi huomen, tiemme rautakauppaan vie. 

Kas kun markalla saapi markan tavaran, ja kuuselle kallihimpi kanta ainoa oikea lie.

Nyt juopi kuusi vetensä pyyhkeestä muovipussi kannassaan, 

kunhan vain  kuusirukka ei nyt heti joutaisi kuolemaan...

Aina ei käy niinkuin Strömsössä. 

Pullapoika!

Se nyt on aika tunnettu tosiasia meidän perheestä, että se on Sami joka meillä viettää enemmän aikaa keittiössä.

Kuin viisikymmenluvun kotirouva, herra K ilmoitti sunnuntaiaamuna olevansa "leivontafiiliksissä". Vaimona tietysti kannustan mieheni harrastuksia. Kauppaan siis.

Ja lopputuloksena oli joulupullia vadelmahillolla (oikein hyviä, ei liian suuria eikä makeita), ja...JOULUTORTTUJA! Ja itsetehtyä luumuhilloa jäi yli. Harmin paikka...on varmaan pakko puuron sekaan laittaa maanantaina!

Mun jouluhommiin kuului sahata kuuselle uusi imupinta (puolentoista tunnin urakka meidän sahalla), ja koristella se (uudelleen).

Kotisunnuntaihin kuului myös kompostin huolto (L) ja makaroonilaatikon valmistus (S).

Me käymme joulun viettohon, nyt kuusin, kynttilöin...

Joulupuu on rakennettu! Tänä vuonna se hankittiin marketin pihalta. Onneksi lähimarketti myy luomukuusia... Sami reippaana kantoi sen olallaan kotiin, mää Naantalin aurinkona vieressä. Kuusi tuoksuu hyvälle, ja on kauniin muotoinen ja tuuhea – tosin varisee huomattavasti edellisvuotista enemmän, toivottavasti siitä on jouluaatoksi asti iloa...

Tämän vuoden teemana on punainen ja valkoinen, käsintehty ja huopa. Pääasiassa mun jouluteema näkyy sitten ruokapöydän koristeluna. 

• kimallepäällysteiset lumihiutaleet (kuvassa), kirpparilta
• punaisia, hopeisia ja helmenvalkoisia lasipalloja (kirppareilta moneen otteeseen ostettu, osa vintagea, osa uudempaa, valkoiset uusin löytö syyskuussa kirpparin alelaarista)
• lasisia jääpuikkoja (kirpparilta keskellä kesää ostettu)
• käsintehty tinatähti (amazonilta tilattu viime vuonna, virheostos, kun ei se kiillä!)
• TULOSSA: käsintehty paperikoristenauha, etsy.com. Meinasin tehdä itse, mutta materiaalit olisi maksanut enemmän kuin ostaa valmiina. 
• Haluaisin lisäksi käpyjä ja jotain huopaista. Veikkaan, että etsy.comiin lähtee vielä toinen tilaus... 

Kuva: etsy.com, http://www.etsy.com/shop/hoopdaloop