Monday, March 19, 2012

Jokaisessa projektissa on se hetki...



Kun miettii, miksi oli niin tyhmä, että alkoi tekemään mitään tällaista. Se hetki, kun turhauttaa, homma näyttää kammottavalta ja hiukan lohduttomalta.

Ja kyllä, kuvassa on kimallekuumaliimalla koristellut suojalasit.

Citristrip & Lilli: 0. Viiskytluvun emalimaali: 1.

Seuraavaksi suuntaan rautakauppaan. Ostan sieltä lyijytestaussetin (pari taalaa), ja kun tulokset tulee, päätän, mitä tapahtuu seuraavaksi.

JOS MAALISSA EI OLE LYIJYÄ: hiomalaikka laulamaan takapihalla.

JOS MAALISSA ON LYIJYÄ: täytynee kokeilla tiukempaa maalinpoistajaa ja olla varovainen.

Jos tästä tulee ihan susi, vien maalautettavaksi. Ei tässä häviä kuin parikymppiä ja muutaman sunnuntain.

Seuraavaksi, kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta ja teen sen takapihan tuolin valmiiksi. Tämä prokkis jää taka-alalle hetkeksi.

Raportoin.

Jokaisessa projektissa on se hetki...



Kun miettii, miksi oli niin tyhmä, että alkoi tekemään mitään tällaista. Se hetki, kun turhauttaa, homma näyttää kammottavalta ja hiukan lohduttomalta.

Ja kyllä, kuvassa on kimallekuumaliimalla koristellut suojalasit.

Citristrip & Lilli: 0. Viiskytluvun emalimaali: 1.

Seuraavaksi suuntaan rautakauppaan. Ostan sieltä lyijytestaussetin (pari taalaa), ja kun tulokset tulee, päätän, mitä tapahtuu seuraavaksi.

JOS MAALISSA EI OLE LYIJYÄ: hiomalaikka laulamaan takapihalla.

JOS MAALISSA ON LYIJYÄ: täytynee kokeilla tiukempaa maalinpoistajaa ja olla varovainen.

Jos tästä tulee ihan susi, vien maalautettavaksi. Ei tässä häviä kuin parikymppiä ja muutaman sunnuntain.

Seuraavaksi, kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta ja teen sen takapihan tuolin valmiiksi. Tämä prokkis jää taka-alalle hetkeksi.

Raportoin.

Saturday, March 17, 2012

Ainiin ja sitten on tääki projekti meneillään





Ennen.


Ostettiin tämä tuoli sieltä mustavalkoisilta hyväntekeväisyyskinkereiltä. Se oli tähän saakka asunut sisällä, mutta me haluttiin se ulkokäyttöön. Kyselin kahdelta rautakaupan myyjältä, miten mun kannattais toimia. Kumpikin suositteli samaa ainetta, polyuretaania puuosiin ja spraylakkaa metalliin. 

Ja hiukan jos pintaa hioo, niin se ois hyvä, niin tarttuu paremmin. 

Purkissa lukee, ettei pinnassa saisi olla mitään. En ollut vielä testannut uudehkoa lelua, hiomakonetta, joten aattelin, että tässähän sitä hyvin testaisi. Tehokas vekotin, melkeen lähti mopo käsistä monta kertaa. Päädyin hiomaan kaiken lakan pois istuimista. 

Istuinosissa oli lisäksi se vaneri paikoittain hiukan halki ja paloja puuttui, ja ne repsottavat kohdat jäisi sitten mekkoihin ja sukkiksiin kiinni. 
Googletin, ja saatuani paljon ihan liian monimutkaisia ohjeita vaneripinnan (onko veneer vaneri?) korjaukseen, löysin lopulta hyvän, simppelin ohjeen: epoksiliimaa. Siispä kaivelin esiin epoksin, joka meillä oli kaapissa, ja luin ohjeet. Onnistuin saamaan tuubista liimaa, ja se täytti kolot mukavasti. 

Seuraavana viikonloppuna hioin sitten sen epoksin, ettei se ole koholla. Hioin lisäksi selkänojat käsipelillä kevyesti, ne oli paljon paremmassa hapessa. Sitten lähdin etsimään oikeanväristä petsiä. Avulias, joskin näsäviisas rautakaupan setä auttoi kertomalla, että tuohan on väriltään sininen – hehheh – ja sitten totesi, että sävy on lämmin tammi, sen olisin itsekin valinnut. 

Vedin petsiä kerroksen yhteen täysin hiotuista istuimista ja kevyesti hiottuun käsinojaan. Siitä tuli tietty ihan eri värinen! Toinen on kaunis kellertävä, mutta sit siihen istuimeen se väri meni ihan läikikkääksi ja sävykin on ruma, sellainen harmahtava ruskea. 

Ajattelin koittaa hioa vielä lisää, ettei se olisi niin epätasainen. Mietin, pitäiskö laittaa orange oilia, siis appelsiiniöljyä, sillä selkänoja on selkeesti käsitelty. Sit kevyt karhennus ja poly päälle. 

Mut mitäs jos siitä tulee ihan kauhee? 

Maalaanko istuimet? Mustavalkoraitoja? Yritänkö vielä?


Sininen on aika seiskytluku, mutta metallissa on ihania art deco  -muotoja. Istumet oli aika huonossa hapessa. 

Kahvat tuntuu koulunpenkeiltä, selkänojat öljytyltä puutarhahuonekalulta, ja istuimet siltä väliltä.  

Tilanne nyt. Petsi tarttui epätasaisesti ja sävy on ruma, harmaa. 



Apuuuuva! 

Harjoitteluprojekti



Tajusin edellistä postausta kirjoittaessa, etten ollut jakanut tätä edeltävää prokkista.

Kirpparilta ostettu fiftarivaaka. Muistaisin maksaneeni siitä vitosen. Tässä kuvassa on meneillään maalinpoisto – joka ei toiminut, koska keskiosa olikin linoleumia eikä maalattua metallia...hupsan. No, tästä oli hyvä jatkaa, maalasin sen alueen valkoiseksi.

Sitten poistin kuluneen maalin "siivekkeistä" – maali oli sellaista ikävää mummosukkahousunväriä. Hirvee homma, teräsvillalla ja hiekkapaperilla, kanisteri"kaasunaamari" naamalla, etten hengitä maalihiukkasia, jossa todennäköisesti on lyijyä. Sori naapurit, meni teidän pihaan ne hiutaleet! Tuulinen päivä.

Sitten hioin kertaalleen maalatun keskiosan maalipinnan, ja suihkin toisen kerroksen. Yhdellä olisi pärjännyt, jos ei olisi pihistellyt maalin kanssa. Tämä tuli suuttimesta isoina tippoina sumun sijaan. Pihi mikä pihi, ja siitä sitten kärsii!

Sitten sisälle istumaan foliorullan kanssa lattialle: oli aika käydä metalliosien kimppuun. Vuosikymmenten lika piti saada kolosista pois, ja kromi kiiltäväksi. Lopulta päädyin linoleumin ja metallin välisen kolosen myöntämään voittajaksi, en saanut sitä puhtaaksi. Vedin mustalla tussilla vauhtiraidan peittämään likaa. Toimii! Lilli 2, lika 0.

Maalipinta ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä, toinenkin kerros tuli klimppeinä suihkepullosta. Kromi kiiltää lopulta kivasti. Sormet oli mustat hinkkauksesta, ja sinä iltana oli omituinen olo, joten tietty sitten aloin googletella "alumiinimyrkytys". Ei ollu.  

Vauhtiraita. Vaaka toimii, kun seisoo aina samassa kohdassa. Merkki on Borg. Alaosan jätin mummosukkahousunväriseksi, se oli vaaleampi, vähemmän ruma sävy, ja maali oli hyvässä kunnossa.  

Lauantai-illan huumaa...tai huuruja...

Mulla on ollut hiukan sellainen askartelupaskartelufiilis päällä jo pidemmän aikaa. Tämä lauantai kului ikkunanpokia maalatessa – uudet ikkunat keittiössä, makkarissa ja olkkarissa piti maalata, kun asentajamiehet läträsi silikoonia ja jotain valkoista kalkkimaista pakkelihtavaa maalia ympäri pokia ja seiniä. Sillari varsinkin on tylsä, kun siihen tarttuu lika, niin näyttää tosi karulta ihan upouudet ikkunat.

No, maalia peliin.
Vanha pokien maali oli aika luonnonvalkoinen, sanoisin jopa persikkainen. Uusi valkoinen ikkuna sai sen näyttämään vielä kamalammalta.

Tässä sekä ennen (sisäkarmi) ja jälkeen, iso ero. Nurkassa näkee suttuista silikonia. 

Korkeat huoneet, onneksi naapurilla on korkeat tikkaat, joita lainata. Melkein aloin maalata koko keittiön paneelia, mutta onneksi kykenin hillitsemään itseni. Tosin, se pitää kyllä maalata ennen kuin muutetaan, kun poljinroskiksen kansi on naarmuttanut siitä maalit tosi rumasti.

Mutta niin, keittiön ikkunan maalasin yhtenä arki-iltana. Sitten tänään lauantaina oli aika maalata makkarin ikkuna. Meidän sänky on sellaista tuhtia hitsattua metallia – joten päädyin työskentelemään pienessä tilassa, kun en saanut yksin sänkyä liikkumaan.

Mutta ihan hyvä siitä tuli.

Ja koska tiskaaminen, hiominen & maalaaminen, jumppaaminen, imurointi sekä koko kämpän moppaus ei näemmä riittänyt, illan seuraava ohjelmanumero oli sitten aloittaa pitkään harkinnassa ollut projekti:

keittiön pöytä.

Se on vanha pöytä, jonka kävin ostamassa ehkä maailman siisteimmältä tyypiltä – sen koko koti oli täynnä ihan mielettömän hienoja viiskytluvun huonekaluja – ja tyyppi pahoitteli, että pinnassa oli muutama pieni ruostetahra, muuten pinta oli ihan vimpan päälle.

Kunnes se muutti meille, siis. Jollakin tavalla se vanha maalipinta oli tosi herkkä. Joka ikinen tahra jäi maalipintaan, happamat tahrat vaaleiksi, rasvatahrat tummiksi, jotkut tahrat muutti mintunvihreän pinnan siniseksi. Ruostekin paheni. Oli puhetta, kuinka sen voisi viedä automaalaamoon. Mutta sitten ostin maalinpoistoainetta toiseen projektiin, ja Citristrip sai tänä iltana näyttää taitonsa uudelleen!

Pinkki kama on Citristripiä, ruoste ja epämääräiset tahrat, todisteaineisto A

Sininen tahra 


Se saa muhia tuossa muutaman tunnin, ja sitten maali pitäisi pystyä kaapimaan pois. Tämä on oikeastaan eka kerta kun teen tämän – viimeksi maalipinta, jota koitin poistaa, olikin linoleumia eikä maalia...

Seuraavaksi sitten pitäisi saada ruoste pois. Teräsvillalla, oksaalihapolla ja etikalla pitäisi lähteä. Pöydän reuna on kromia, ja suurimmaksi osaksi mahtavassa kunnossa ikäisekseen. Muutaman ruostetahran saa pois hinkkaamalla alumiinifoliolla, opin Myytinmurtajista.

Sitten ruostetta estävä pohjamaali, ja sitten maali. Mutta minkävärinen?
Pöydän tuolit jää mintunvihreiksi. En takuulla pysty löytämään samaa sävyä spraymaaleista. Mietin, olisiko valkoinen tai kerma neutraali ja hyvä?

Tässä pöytä kunnon valossa. Tuolit on ihan priimakunnossa. 


Friday, March 9, 2012

Kotihengetärvinkki



On tyhmää, kun ostaa ison nipun jotakin tuoreyrttiä ruokaa varten ja sitten sitä jää. Tämän vinkin luin jostain lehdestä: pilkkoo jämät silpuksi ja kasvisliemen kanssa jääpalarasiaan. Kutsun näitä "makukuutioiksi". Pakkasesta suoraan pannulle, välittömästi hyvää makua. Tässä basilikaa ja punasipulia.

Saturday, March 3, 2012

Mustavalkoiset hyväntekijät




Ystävämme Hannan ja Mikon lapsi Luukas on paikallisessa koulussa, jonka ei saa rahoitusta muuten kuin vanhemmilta ja lahjoituksina. Osallistuttiin koulun Black & White gaalailtaan. Pukukoodina mustaa ja valkoista, teemana 20-luku.




Ruokaa, juomaa, jatsia, huutokauppaa ja valokuvakoppi. 


Tässä vielä väreissä. 

Ostettiin: 

Lahjakortti kynttilä- ja kosmetiikkakauppaan tuossa kotikadulla
Lahjakortti sopparavintolaan, jossa Sami lounastaa monta kertaa viikossa
Opi kokkaamaan korealaista 

Ja ostettiin vanhat puiset teatterinpenkit, siis sellasta kouluntuolimateriaalia, takorautaa ja ne taittuu kasaan. Ne menee takapihalle. Pitää vaan laittaa niihen polyuretaani, etteivät ruostu. Koska ostokset piti kantaa kotiin samana iltana... oli aika hassun näköistä, kun pojat kantoi takorautapenkkiä yöllä tapahtumasta Miikalle ja Jessielle, josta haettiin ne Samin kanssa seuraavana päivänä. 

Lisää penkeistä myöhemmin.