Tekemisen meininki!

Päätettiin yhdessä, että joulukuu on erityinen: joulukuussa ollaan aikuisia, ja siivotaan jälkemme, aina heti.

Me ollaan nimittäin niitä ihmisiä, jotka jättää astiat pöydälle, jugurttipurkin kannet tiskipöydälle, läikkyneen mehun pöydälle, likaiset vaatteet lattialle ja niin edelleen. Vaikka sitä tietää, että se puurolautanen lähtisi paremmin puhtaaksi jos sen laittaisi heti koneeseen. Ja että se mehumuki homehtuu jos sen jättää sohvan viereen lattialle viikoksi. Suurimmassa osassa kodinhuoltoa, jos sen homman tekisi heti, siitä olisi vähemmän työtä.

Mutta kun se ajatus, että "teen sen joskus myöhemmin" on vaan niin houkuttava.

No, nyt on aivopesukuuri käynnissä. Tiskit menee heti koneeseen, pyykit koriin, roskat heti roskiin – ja kun laitetaan ruokaa, pitää samalla siistiä, kun kokkailee, eikä jättää keittiötä näyttämään kuin pommin jäljiltä. Harjoittelu aloitettiin jo Movemberin puolella.

Ja se on VAIKEAA. Sitä ei edes huomaa. Teepussi jää tiskipöydälle, vesilasi pöydälle. Eikä ole mitään muistikuvaa, että olisi ne siihen jättänyt. Molemmilla meistä kertyi jo miinuksia harjoittelukierroksella.

Nyt joulukuussa paineet lisääntyy: jos kämmii, eikä ole iltaan mennessä siivonnut jälkiään, joutuu tiskaamaan ne tiskit, jotka ei mee koneeseen. Joka siis ei ole mikään helppo homma meidän talossa. Pitää ensin kävellä kylppäriin avaamaan kylppärin hana täysille, odottaa, että tulee varmasti kuumaa vettä. Sen jälkeen mennä keittiöön, ja avata keittiön hana kuumalle täysille. Jos sitä tulee vaan ihan liru, pitää mennä säätämään kylppärin hanaa hiukan pienemmälle. Sitten voi sulkea kylppärin hanan, jotta saa keittiöön hiukan enemmän painetta lirutuksen sijasta.

Juoksevalla tulikuumalla vedellä tiskaus matalassa lavuaarissa on aikamoista, mää ainakin saan sitä aina roiskutettua päälleni. Ja se vesi on siis aivan kiehuvan kuumaa. Ja jos vahingossa sulkee keittiön hanan, pitää aloittaa koko ruljanssi alusta.

Saapa nähdä, onnistuttaisiinko me kuukaudessa muuttamaan piintyneitä huonoja tapoja. Toivottavasti. Haaveena kun olisi, ettei lauantai-aamuisin tarvitsisi aina olla siivoomassa marttyyrinä.

Lilliina balleriina

On ollut hiukan hiljaista blogirintamalla. Perustekosyyt, on ollut kiire, ja paljon kaikkea muuta. Ja töiden ohessa olen koittanut pitää liikunta-aikataulusta kiinni. Se piristää kummasti, täällä on nyt ollut kylmää ja sateista. Endorfiinit on jees!

Mun uimakurssi loppui, opin uimaan. Mun uimatyyli on kicktastic, eli potkin liikaa, ja teen käsillä liian vähän. Tyypillistä ihmisille, jotka on uineet paljon lapsena. Mutta nyt on siis sen verran taitoa uida "oikein", että uskaltaa mennä uimaan matkaa muiden uimareiden sekaan nolostumatta. Täytyy harkita, ottaisko vielä toisen kurssin, jossa voisi hioa vielä tekniikkaa. Teen vielä monia juttuja väärin, ja sen takia en jaksa uida kuin yhden altaanmitan kerralla, ja sit pitää pysähtyä vetämään henkeä. Tosin tiedän, mitä teen väärin, ja varmaan osaisin itsekin reenata sitä paremmaksi. Potkin liikaa, joka kuluttaa paljon energiaa, käännän kroppaa liikaa kun vedän henkeä, ja en puhalla riittävästi ulos, joten sisäänhengityksessä tuntuu siltä, etten saa vedettyä riittävästi ilmaa. Mutta kivaa se on. Paitsi uimalaseista ja lakista jää rumat rannut naamaan kun lähtee uimahallilta...

Sen lisäksi olen löytänyt uuden paikan Zumbailla, kun edellisestä paikasta loppui kaikki tanssitunnit (ja piti käyttää loput kymppikortista spinningtunneilla, YÄK) ja mikä on vielä parempaa, uuden balettitunnin! Lauantaisin puoliltapäivin. Kaksi tuntia, opettajana entinen Oakland Balletin prima ballerina, hirmu mukava. Kuten koko muukin ryhmä, kaikki on tosi mukavia, ja toivottivat tervetulleeksi ja juteltiin ja naurettiin yhdessä. Ryhmässä on paljon eritasoisia tanssijoita, joista osa on aloittanut baletin vasta aikuisena, ja muutama on selkeästi tanssinut koko ikänsä. Ja eri ikäisiä, teineistä senioreihin. Mun taidot menee sinne jonnekin puolivälin yläpuolelle. Koko tunti meni yllättävän hyvin. Se on hassua: mun aivot ei todellakaan muistaisi, mikä ihme on rond de jambe a terre en dedans tai assemble, mutta mun kroppa muistaa! Kun näkee sen liikkeen, ja sitten koittaa itse, niin jalat muistaa, miten se tehtiin ja mikä se perusidea on. Ja kädet menee automaattisesti oikein, vaikkei niitä edes ajattele.

Kai se on vähän ku pyörällä ajais.

Tosin pyörällä ei tarvi tehdä piruetteja.

Kalenterissa laatuaikaa.

En voi ottaa tästä ideasta kunniaa, salaisuuden kertoi mulle Whitakerin Jenny pari vuotta sitten. Kysyin, miten ne on aina niin ylitsevuotavan onnellisia yhdessä. Vastaus? Date Night. Arjen hulinaan ja kiireeseen on niin helppo unohtua. Ja röhnätä vaan sohvalla. Ja sit harmittaa, kun ei tule tehtyä mitään kivaa. Ja kun katsoo telkkaria, ei tule juteltua muuta kuin sellaista "pitää muistaa ostaa vessapaperia"-tason löpinää. Ei kovin romanttista.

No, deitti-ilta ratkaisee tämän ongelman. Joka viikon torstai-iltana koitetaan lopettaa työt aikaisin (eli noin kuudelta). Ja kumpikin vuorotellen keksii jotain kivaa tekemistä. Yleensä siihen liittyy syömistä. Tässä muutama esimerkki:

• Käytiin katsomassa Moonrise Kingdom -elokuva aikuisten leffateatterissa ja syömässä lähiruokaravintolassa (ollaan käyty myös katsomassa Batman)
• Vuokrattiin saunatila poreammeella Elisa's Health Spa:sta
• Käytiin taidenäyttelyssä SF MoMassa
• Käytiin luonnontieteellisessä museossa iltatapahtumassa, jossa oli modernia tanssia, cocktaileja ja sitten katseltiin kaloja
• Käytiin nauramassa stand up -komedialle
• Käytiin lenkillä metsässä
• Ruokafestivaaleilla, jossa kaikki tyypit oli ei-ammattilaisia kokkeja. Mahtavinta? Tippaleipä, jossa oli karamellisoitua pekonia, briejuustoa, balsamicoa ja mansikoita. Se oli tajunnanräjäyttävää. 
• Stern Grovessa, Golden Gate Parkissa, katsomassa ulkoilmalavalla SF Balletin esitystä. Piknikkiviltti ja balettia. Jesh! 
• Tehty ruokaa kotona ja istuttu ihan ruokapöydässä syömässä. 

Tulevien deitti-iltojen ideoita: 

• House of Air, joka on sellainen iso sali, joka on yksi iso jättitramppa-trampoliini, siis seinät, lattiat, kaikki pelkkää pomppulinnaa
• Minigolf kaupungin ulkopuolella, jossa on sellasia isoja hassuja rakennuksia, niinku elokuvissa näkee
• Pariskuntahieronta (kuponki jo ostettu)
• Kuntosalille päiväpassilla, kuntoilua ja sauna
• Sarjakuvamuseo
• Flipperimuseo, Pacific Pinball Museum, jossa pääsee pelaileen

Tämä on monella tavalla mahtava idea. Perusidea on tehdä jotain kivaa yhdessä. Sääntö numero yksi on, että ei televisiota. Kotona voi olla. Sen ei tarvitse olla mitään superihmeellistä. Meille se vaan tuppaa tarkoittamaan ravintoloita ja museoita tai teatteria. Toinen osa yhtälöä on se, että kun kerran viikossa tsekkaa, mitä kaupungissa tapahtuu, missaa vähemmän. Ja sitten tulee vähemmän sitä "oi vitsit, toiki meni ohi"-angstia. 

Ideaa saa vapaasti kopioida! 

Mendocinomeininkiä

Sami yllätti hääpäivänä tänä vuonna, ja oli varannut meille lomamatkan.
Mentiin Mendocino countyyn.

Paikkana oli Stanford Inn, joka on ekohotelli. Siellä oli oma luomupuutarha, laamoja ja koiria. Me yövyttiin sellaisessa mökissä siellä laamojen lähellä. Paikka siis on eko-resort, jossa on merinäköala ja takka huoneessa. Ja hotellilla tosiaan on oma puutarha, josta tulee kasvikset ravintolaan. Ravintola oli vegaani. Se oli kyllä pahaa. Ja siis olen syönyt paljon vegaaniruokaa, ja kasvisruokaa, joka on hyvää.

Punapuita ympärillä, luonnonpuisto oli siinä ihan vieressä. Sen puiston nimi oli Schwarzenegger, hehe!

meidän mökki

siellä oli paljon koiria. ja aaseja, ja laamoja. ja kanoja. 

päärakennus, taustalla puutarha ja meri

meri!

Catch a Canoe & Bicycles Too! in Mendocino, CA from Rick Hemmings on Vimeo.

Mentiin kanoottiloimaan. Ja pyöräileen. Se meidän kanootti oli tollanen puinen inkkarikanootti, jossa oli tollanen sivulärpäke. Nähtiin saukko. Ja kaikenlaisia lintuja. Tuo vesistö on siis joki, joka menee mereen. Sinnepäin oli helppoa, takaisinpäin oli raskasta!



Toinen osa tätä reissua ulkoilun lisäksi oli niiden musafestarit. Ihan sattumalta tämän pikkukylän vuoden isoin häppeninki oli just meidän hääpäivän viikolla.

Käytiin kuunteleen jazzia ja klassista.

Kuva: http://www.mendocinomusic.com/ Nicholas Wilson

Kaikenkaikkiaan todella rentouttava pikkureissu. Ja romanttinen. Laamankakan hajusta huolimatta.

Pitkästä aikaa!

Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua. Jäin jumiin, kun ajattelin, että haluan raportoida Suomen reissun kuvin, ennenkuin voin tehdä muuta. No, mää en löytänyt niitä kuvia Samin koneelta, ja aikaa on kulunut jo kauan kauan, niin eiköhän ole aika vaan skipata ja siirtyä eteenpäin!

Suomessa oli kyllä tällä kertaa tosi kiva käydä. Oli kivat häät, ihmisillä uusia koteja, remppoja ja koiria. Sääkin suosi ainakin juhannuksena.

Paluun jälkeen on ollut aika haipakkaa. Kaikkina viikonloppuina on jotain tekemistä. Joskus pitää valita neljästä ohjelmanumerosta. Töitä on riittänyt molemmilla.

Seuraavassa postauksissa koitan raportoida jotakin mielenkiintoisia juttuja, joita syksyn aikana ollaan tehty.

Smurffikuvia

Kuva: Ari Tulla

Keinäset oli sitten muutama viikonloppu sitten Smurffeja. Meitä oli paljon. Yllättävän hyvä aurinkosuoja tuo sininen ihomaali. Kyseessä juoksukisa Bay to Breakers, jossa juostaan 12 kilsaa. Osa juoksee, osa kävelee. Moni pukeutuu hassusti, osa ei pukeudu ollenkaan. 

Me päästiin 3/4 matkasta, sitten päätettiin oikaista puiston halki (kuvassa) syömään.
Jos ette tunnista, niin minä "se tuntematon tyttösmurffi joka oli pahis" on tuossa edessä vasemmalla ja Sami "purtsarismurffi" keskirivissä oikealla.

Tässä lisää kuvia netistä. Varoitus, siellä saattaa näkyä alkoholijuomia, alastomuutta ja muuta kamalaa. 

Se on kohta kesä.

Tänään alkaa kolmen päivän viikonloppu. Memorial Day, eli kaatuneitten muistopäivä, on kesän virallinen aloitus. Grillisesonki.

Tosin huvittavaa on, että San Franissa kesä on kylmempi kuin kevät, helmi-toukokuu, tai varsinkin jos vertaa syksyyn.