Joulu on jo ovella...

Ainakin täällä. Kaupat aloittivat joulujutut viikkoja sitten, ja tällä viikolla ovat joululaulut soin eet jo joka liikkeessä. Tosin en tiennytkään, että Sound Of Music on joululaulukokoelma, mutta sekin täällä soi. Kaupungissa on ainakin kolme virallista joulukuusta, joiden sytyttämisseremonioita emme ole saaneet aikaiseksi mennä katsomaan.
Union Squarella on isohko, täydellisen kartiomainen kuusi, josta juuri ja juuri näkyy vihreää alta, kun se on niin valojen peitossa. Rannassa Wharffilla on kuusi, jossa on valojen lisäksi isoja erivärisiä palloja, lumiukkoja ja.... vilkkuvat strobovalot. Näiden mielestä myös pingviinit (sellaiset, joilla on kaulahuivi ja pipo) ovat joulun perushahmoja. Kolmatta en nyt oikein muista, missä sen näin, mutta valtava sekin oli.

Jenkkien lomakausi lähtee käyntiin Thanksgivingistä. Mekin päätimme kokea kyseisen ilmiön ja menimme ulos syömään perinteikkään aterian, johon sisältyi kurpitsaa, kalkkunaa ruskealla kastikkeella, bataattimuusia, vihreitä papuja ja lisää kurpitsaa. Kalkkunan täyte on yllättävän hyvää, en tosin tiedä, mitä siihen tulee, jostain luin, että cornflakes-muroja. Omituisinta, tai ainakin eksoottisinta, oli se, että kurpitsan perinteinen mauste on ilmeisesti jokin sama, mitä laitetaan piparkakkuihin. Kurpitsapiirakkaan se oli ihan ookoo, mutta suolaiseen kurpitsaan vähän omituinen.

Kiitospäivä oli torstai, ja useimmat ottivat seuraavan perjantain vapaaksi. Koitimme kovasti selvittää, mitä Thanksgivinginä olisi tarkoitus tehdä, mutta emme saaneet selville muuta kuin syömisen ja sen, että telkkarista tulee aamulla kuuluisa Macy´sin paraati New Yorkista ja illalla 6 tuntia amerikkalaista jalkapalloa.



Perjantai, tunnettu myös nimellä Black Friday jostain syystä, on vuoden merkittävin shoppauspäivä. Hullut Päivät ei tunnu tän jälkeen miltään. Lähes jokaisella isolla liikkeellä (Macys, JC Penney, Wal-Mart, Target jne.) oli supertarjouksia ja alennusmyynnit alkoivat jopa aikaisintaan viideltä aamulla! Aikamoista. No, mekin uskaltauduimme ostoksille lauantaina, ja silloinkin ahdisti, liikaa ihmisiä. Enkä mä nyt tiedä, onko 40 dollaria kovin vähän villapaidasta... eli vähän sellanen HP-juttu täälläkin.

Väistimme perjantain hulinat menemällä syömään Samin TTVO:lta tutun kaverin Jussin ja Jussin vaimon, Saritan kanssa leffassa (Beowulf) ja syömässä (Hard Rock Cafe). Oli ihan mukava kuulla toisenkin suomalaisen parin "selviytymistarina". Noe Valleyta asuinpaikkana suositeltiin. Jussin ja Saritan blogi